Early Return

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Junya nyökkäsi vastaukseksi. Ilmeestä päätellen tämä piti hänen kiusaantumistaan seurustelua koskevista asioista hieman outona mutta ei kuitenkaan kysynyt mitään asiasta. Oli mukavaa, ettei Junya ollut kovin utelias ihminen. Tällä tuntui myös olevan vaistomainen kyky tajuta, milloin hän ei ollut kovin halukas puhumaan jostakin.

"Mitä muuten tahtoisit joululahjaksi?" Junya kysyi yllättäen. Hajime yllättyi pahemman kerran toisen kysymyksestä. "E-ei sinun tarvitse ostaa mitään", hän takelteli ja lehahti vielä päälle päätteeksi punaiseksi puolittain oman kiusaantuneisuutensa ja puoliksi Junyan eleen johdosta. He olivat ystäviä, joten ei oikeasti ollut niin outoa, että toinen tahtoi ostaa hänelle jotakin joululahjaksi, mutta jotenkin se oli silti tullut hänelle yllätyksenä.

"Mutta jos nyt välttämättä haluat hankkia jotain, niin jokin kaunokirja voisi olla mukava. En ole kovin nirso", hän jatkoi selvittyään hieman noloudestaan. "Saat kuitenkin ostaa minulle joululahjan vain siinä tapauksessa, että minäkin saan ostaa sinulle. Mitä sinä toivoisit saavasi?"

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"E-ei sinun tarvitse ostaa mitään", Hajime änkytti vastaukseksi ja lehahti korvia myöten punaiseksi. Hajimen äkillinen häkeltynyt reaktio sai Junyankin olon oudoksi ja hänen sydämensä syke alkoi lyödä tavallista tiheämmin. Mies ei voinut kuin ajatella, miten söpöltä toisen käytös näytti, mutta samalla hän ihmetteli, että miksi toiselle tuli noin voimakkaasti hämmentynyt reaktio.

"Mutta jos nyt välttämättä haluat hankkia jotain, niin jokin kaunokirja voisi olla mukava. En ole kovin nirso", Hajime vastasi lopulta. Junya nyökkäsi hymyillen. Hajime tosiaan tykkäsi lukemisesta, tämä oli oikea kirjallisuuden ihminen. Junyakin luki silloin tällöin, mutta todella harvoin. Täytyi olla oikeasti hyvä kirja, jotta hän malttaisi lukea sen loppuun asti. Eiköhän hän jonkinlaisen kirjan löytäisi ystävälleen. Tämä oli joskus puhunut, minkä tyyppisiä kirjoja luki.

"Saat kuitenkin ostaa minulle joululahjan vain siinä tapauksessa, että minäkin saan ostaa sinulle. Mitä sinä toivoisit saavasi?" nuorempi sanoi. "Jaahas", Junya hymähti huvittuneena ja pohti hetken, mitä hän oikeasti haluaisi. "Hmm, miten olisi valokuva-albumi? Edelliset alkaa olla aika täynnä", mies totesi. Valokuva-albumin koko ja ulkonäkö jäisi Hajimen huolenaiheeksi, tämä saattoi päättää ne ihan itse.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Jaahas", Junya vastasi huvittuneen kuuloisena. Hetken mietittyään tämä ehdotti: "Hmm, miten olisi valokuva-albumi? Edelliset alkaa olla aika täynnä." Hajime nyökkäsi ja hymyili. "Sehän sopii. Valokuvia on kyllä mukavampi katsella albumista kuin tietokoneen ruudulta."

Hajime oli aikeissa kysyä, oliko Junya onnistunut ottamaan hyviä valokuvia viime aikoina, kun hänen huomionsa äkisti kiinnitti ulkoa kuuluva auton ääni. Kuulosti ihan siltä kuin pihaan olisi ajanut auto. Mutta eihän se voinut olla mahdollista, sillä hänen vanhempiensa piti palata vasta huomenna iltapäivällä. Hajime kurtisti huolestuneesti kulmiaan, nousi pöydästä ja käveli keittiön ikkunan luokse. Kun hän kurkisti ulos, hän näki kauhukseen, että hän oli kuin olikin kuullut oikein: hänen vanhempiensa BMW oli ilmaantunut pihatielle.

Hajimen teki mieli alkaa juosta paniikissa ympyrää tai vaihtoehtoisesti pakottaa Junya piiloon kaappiin, sängyn alle tai johonkin muuhun yhtä naurettavaan paikkaan. Hän kuitenkin tajusi, ettei voinut tehdä niin. Hänen oli vain yritettävä jotenkin selvitä tästä sotkusta. Hengitettyään syvään sisään rauhoittuakseen Hajime kääntyi ympäri ja sanoi mahdollisimman normaalia äänensävyä tavoitellen: "Vanhempani ovatkin jostain syystä palanneet paljon aikaisemmin kuin heidän oli tarkoitus. He saattavat hieman yllättyä, koska unohdin mainita, että olen kutsunut ystävän kylään."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Sehän sopii. Valokuvia on kyllä mukavampi katsella albumista kuin tietokoneen ruudulta", Hajime nyökkäsi hymyillen. "Niin on", Junya vastasi. Hän tosiaan tykkäsi teetättää valokuvat käsin selattavaan muotoon. Hän oli sen verran vanhoillinen ihminen, että tykkäsi selata oikeita valokuva-albumeja. Sitä paitsi hän joskus sai taiteellisiakin valokuvia otettua, ja ne oli mukava saada aina laitettua albumiin. Albumi kävi joskus myös jonkinlaisesta portfoliosta.

Hajime näytti siltä kuin olisi aikeissa sanoa jotain, mutta tämä jähmettyi paikoilleen ja tuntui kuulustelevan jotain. Junyakin keskitti huomionsa ulkopuolisiin ääniin ja kuulosti siltä kuin Hajimen kotipihalle olisi parkkeerattu auto. Nuorempi nousi keittiönpöydän äärestä keittiön ikkunaan ja kurkisti siitä ulos. Junya katseli uteliaana toisen toimia, koska nuorempi vaikutti yhtäkkiä jotenkin kankealta.

"Vanhempani ovatkin jostain syystä palanneet paljon aikaisemmin kuin heidän oli tarkoitus. He saattavat hieman yllättyä, koska unohdin mainita, että olen kutsunut ystävän kylään," Hajime sanoi. Nuorempi yritti selvästi kuulostaa normaalilta, mutta Junya näki tämän silmistä, että toinen oli alkanut panikoida. "Onko se pahakin juttu?" Junya kysyi. Hajimen vanhemmissa täytyi olla jotain kamalaa, jos näiden yllättävä kotiinpaluu aiheutti Hajimessa tuollaisen käytöksen.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Ilmeisesti Junya oli nähnyt läpi hänen muka-normaalista käytöksestään, koska tämä kysyi: "Onko se pahakin juttu?" "Ei, ei tietenkään", Hajime valehteli. "Ajattelin vain, että jos he vaikuttavat yllättyneiltä nähdessään sinut täällä, niin tiedät, mistä se johtuu." Hajimesta tuntui, että hänen valheensa olivat aika läpinäkyviä, mutta toivottavasti se ei ollut totta.

Sen enempää Hajime ei kuitenkaan ehtinyt Junyalle vakuutella, sillä ulko-oven takaa kuului askeleita ja puhetta. Pian avain kääntyi lukossa, ovi avautui ja hänen vanhempansa astuivat sisään. "Hajime! Oletko kotona?" hänen äitinsä huhuili. "Joo", Hajime huikkasi vastaan ja lähti kohti eteistä. Hän vinkkasi Junyan mukaansa.

"Hienoa! Et uskokaan, kuinka tavattoman surkeasti matkamme päättyi. Emme olleet ehtineet ajaa kuin kolmanneksen matkasta, kun moottorin varoitusvalo syttyi. Emme uskaltaneet jatkaa pidemmälle vaan käännyimme takaisin. Soitin tietysti Annabellelle ja ilmoitin epäonnestamme. Hän oli hyvin ymmärtäväinen, niin kuin oletinkin hänen olevan. Hän on niin kultainen. En vain voi käsittää, kuinka vain vuoden vanhaan autoon saattaa tulla tuollainen vika. He saavat autoliikkeessä varautua kiukkuiseen asiakaspalautteeseen, koska tällainen on kyllä aivan anteeksiantamatonta. Maksoimme siitä autosta niin paljon, että se on kyllä toimittava ainakin kaksi vuotta ilman vähäisintäkään vikaa", Hajimen äiti selitti.

Tämä olisi epäilemättä jatkanut vielä hyvän aikaa avautumistaan, elleivät Hajime ja Junya olisi ehtineet siinä vaiheessa olohuoneen oviaukkoon, josta oli esteetön näköyhteys eteiseen. "No mutta! Kukas hän on?" äiti kysyi yllättyneenä havaittuaan tuntemattoman nuoren miehen nuoremman poikansa seurassa. "Et kertonut, että olet kutsumassa ketään kylään." Nyt äidin ääni otti paheksuvan sävyn.

"Anteeksi. Tämä oli vähän niin kuin hetken mielijohde. Rupesin kokkaamaan ja ajattelin, että olisi kiva saada ruokaseuraa. Soitin sitten Junyalla ja kysäisin, pääsisikö hän tulemaan näin lyhyellä varoitusajalla", Hajime selitti. Hän ei kehdannut katsoa Junyaan päinkään valehdellessaan niin hävyttömästi. Ei auttanut kuin toivoa, että toinen ymmärtäisi olla sanomatta mitään hänen kertomuksensa kanssa ristiriidassa olevaa.

"En muista sinun puhuneen koskaan aiemmin kenestäkään Junyasta. Ainoa japanilaissyntyinen kaveri, josta olet maininnut, on bänditoverisi Yuki. Mitä kautta te oikein olette tutustuneet toisiinne? Ja miksi et tosiaan ole kertonut hänestä? Tiedät kyllä hyvin, että minä ja isäsi tahdomme tietää, minkälaisten ihmisten kanssa vietät aikaasi", äiti jatkoi Hajimen häpeäksi hänen läksyttämistään Junyan edessä.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Ei, ei tietenkään. Ajattelin vain, että jos he vaikuttavat yllättyneiltä nähdessään sinut täällä, niin tiedät, mistä se johtuu", Hajime selitteli hätäisen oloisena. Junya ei ehtinyt vastaamaan nuoremmalle, kun eteisestä kuului sisäänkäymisen ääniä. "Hajime! Oletko kotona?" naisen ääni huhuili, johon Hajime vastasi välittömästi. Tämän jälkeen Hajime viittoi Junyaa tulemaan mukaansa, ja Junya teki niin.

"Hienoa! Et uskokaan, kuinka tavattoman surkeasti matkamme päättyi. Emme olleet ehtineet ajaa kuin kolmanneksen matkasta, kun moottorin varoitusvalo syttyi. Emme uskaltaneet jatkaa pidemmälle vaan käännyimme takaisin. Soitin tietysti Annabellelle ja ilmoitin epäonnestamme. Hän oli hyvin ymmärtäväinen, niin kuin oletinkin hänen olevan. Hän on niin kultainen. En vain voi käsittää, kuinka vain vuoden vanhaan autoon saattaa tulla tuollainen vika. He saavat autoliikkeessä varautua kiukkuiseen asiakaspalautteeseen, koska tällainen on kyllä aivan anteeksiantamatonta. Maksoimme siitä autosta niin paljon, että se on kyllä toimittava ainakin kaksi vuotta ilman vähäisintäkään vikaa", Hajimen äiti selitteli. Junya pyöritteli silmiään mielessään. Hajimen äiti vaikutti näin heti ensialkuun hyvin turhamaiselta ihmiseltä.

Hajimen äiti ei ehtinyt jatkaa pitkää kertomustaan, kun äkkäsi kaksikon olohuoneen ovella. "No mutta! Kukas hän on? Et kertonut, että olet kutsumassa ketään kylään," nainen sanoi paheksuvasti. Junya yllättyi siitä, miten röyhkeästi toisen äiti otti hänen läsnäolonsa. "Anteeksi. Tämä oli vähän niin kuin hetken mielijohde. Rupesin kokkaamaan ja ajattelin, että olisi kiva saada ruokaseuraa. Soitin sitten Junyalle ja kysäisin, pääsisikö hän tulemaan näin lyhyellä varoitusajalla", Hajime valehteli hätäisesti.

Junya vilkaisi hämmentyneenä ystäväänsä. Ei hän muistanut asian menneen ihan noin, mutta hän ei sanonut mitään ääneen, koska nuoremmalla täytyi olla hyvä syy siihen, miksi valehteli äidilleen sillä tavalla. Tosin, olihan se jokseenkin ymmärrettävää, kun oli sellainen tyranni äitinään. "En muista sinun puhuneen koskaan aiemmin kenestäkään Junyasta. Ainoa japanilaissyntyinen kaveri, josta olet maininnut, on bänditoverisi Yuki. Mitä kautta te oikein olette tutustuneet toisiinne? Ja miksi et tosiaan ole kertonut hänestä? Tiedät kyllä hyvin, että minä ja isäsi tahdomme tietää, minkälaisten ihmisten kanssa vietät aikaasi", äiti paasasi lisää.

Huhhuh, miten tarkkoja ovat poikansa elämästä, Junya pohti mielessään. Tavallisesti hän olisi rientänyt väliin ja vastannut toisen kysymykseen, mutta hän aisti Hajimesta, että tämä halusi varmasti vastata kysymyksiin aivan itse, päätellen siitäkin, että tämä oli valehdellut aika reippaasti.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Olen varmaan vain unohtanut kertoa hänestä. Ei siinä ole mitään sen ihmeempää takana. Tapasimme Snapshot-valokuvatapahtumassa syksyllä. Junyakin harrastaa valokuvausta", Hajime selitti. "Olemme käyneet pari kertaa yhdessä valokuvaamassa. On kivaa saada seuraa välillä."

"Vai niin", hänen isänsä puuttui puheeseen. "Se valokuvaaminen on kyllä ajan tuhlaamista. Senkin ajan, kun juokset ympäriinsä kameran kanssa, voisit käyttää opiskeluun. Loppukokeisiin ei ole enää kovin pitkää aikaa, ja jos haluat päästä kunnolliseen opiskelupaikkaan, sinun on menestyttävä niissä."

"Tiedän. Aion kyllä tehdä parhaani pärjätäkseni hyvin", Hajime vastasi saamansa ojennuksen lannistamana. Hän olisi voinut huomauttaa, että loppukokeisiin oli koko kevätlukukausi aikaa, mutta hän tiesi kokemuksesta, että se johtaisi vain keskustelun pitkittymiseen. Jos hän ei halunnut isän alkavan ihan kunnolla saarnata hänelle opiskelemisen ja ajoissa loppukokeisiin valmistautumisen tärkeydestä, hänen oli parasta pitää suunsa supussa.

Sillä aikaa, kun Hajime oli keskustellut isänsä kanssa tai paremminkin kuunnellut tämän saarnaa, hänen äitinsä oli tarkastellut Junyaa kriittisin silmin. Nyt tämä lähestyi puuseppää käsi ojossa. "Minä olen Takako Aizawa", hänen äitinsä kertoi kätellessään. "Toivon, ettet koe tätä epäkohteliaaksi, mutta minun on ihan pakko kysyä, minkä ikäinen olet. Vaikutat useamman vuoden Hajimea vanhemmalta." Vaikka sanat olivat näennäisen kohteliaat, sävy, jolla ne lausuttiin, teki selväksi, ettei hänen äitinsä ajatellut kovin hyvää Junyasta.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Olen varmaan vain unohtanut kertoa hänestä. Ei siinä ole mitään sen ihmeempää takana. Tapasimme Snapshot-valokuvatapahtumassa syksyllä. Junyakin harrastaa valokuvausta. Olemme käyneet pari kertaa yhdessä valokuvaamassa. On kivaa saada seuraa välillä", Hajime selitti heti vastaukseksi. "Vai niin", Junyan isä, joka oli ollut koko tämän keskustelun ajan hiljaa tähän asti, vastasi. "Se valokuvaaminen on kyllä ajan tuhlaamista. Senkin ajan, kun juokset ympäriinsä kameran kanssa, voisit käyttää opiskeluun. Loppukokeisiin ei ole enää kovin pitkää aikaa, ja jos haluat päästä kunnolliseen opiskelupaikkaan, sinun on menestyttävä niissä."

Junya tunsi olonsa ahdistuneeksi pelkästään Hajimen puolesta. Ei ihme jos tämä ei paljoa vanhemmistaan puhunut, nämä olivat ihan hirveitä. Eikä Junya tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että ajatteli niin ystävänsä vanhemmista. "Tiedän. Aion kyllä tehdä parhaani pärjätäkseni hyvin", nuorempi vastasi ahdistuneena. Oliko tällaista Hajimen joka päiväinen elämä? Rankkaa ja ahdistavaa samaan aikaan...

Junya oli huomannut Hajimen äidin silmiinpistävän arvioivan tuijotuksen. Kun tämä oli saanut tarpeeksi hänen tuijottamisestaan, tämä lähti kävelemään häntä kohti käsi ojossa. "Minä olen Takako Aizawa", nainen sanoi kätellessään häntä napakasti. "Junya Tanaka", mies esittäytyi omasta puolestaan. "Toivon, ettet koe tätä epäkohteliaaksi, mutta minun on ihan pakko kysyä, minkä ikäinen olet. Vaikutat useamman vuoden Hajimea vanhemmalta", Takako kysyi.

Junya ei pitänyt siitä, miten nainen häntä kohteli tai millaisella äänensävyllä tämä hänelle puhui. Se näkyi myös Junyan kasvoilta eikä hän katsonut Hajimen äitiä kovinkaan ystävällisellä katseella. "Olen 24." Ehkä hänen olisi pitänyt valehdella, mutta Junya ei pitänyt valehtelisesta alkuunkaan, joten hän oli mieluummin rehellinen ja kärsisi seuraukset kuin potisi huonoa omaatuntoa.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Olen 24", Junya vastasi lyhyesti. Hajime näki ystävänsä ilmeestä, ettei tämä pitänyt lainkaan siitä, miten hänen äitinsä tälle puhui. Se ei kyllä ollut ihmekään, hänen äitinsä kun peitti huonosti paheksuntansa. Hajimea hävetti hänen vanhempiensa käytös, varsinkin äidin. Ties mitä Junya ajatteli parhaillaankin hänen perheestään.

"Kuusi vuotta vanhempi siis", Hajimen äiti tokaisi eikä enää jaksanut edes yrittää esittää kohteliasta. "Sinulla ei taida olla ihan puhtaat jauhot pussissa, kun tahdot viettää aikaa noin paljon itseäsi nuoremman kanssa. Olet tainnut kuulla, että perheemme on varakas, ja tahdot käyttää Hajimea taloudellisesti hyväksesi. Tai sitten yrität houkutella hänet pahoille teille. Ettet vain olisi mukana huumebisneksessä tai jossain muissa hämärähommissa."

Hajime kauhistui kuullessaan äitinsä suusta sinkoavat syytökset. Miten tämä saattoi sanoa tuollaista ventovieraalle ihmiselle? Eikö tämä ollenkaan ajatellut Junyan tunteita? Ja miten tämä edes saattoi epäillä Junyaa pahoista aikeista? Junyasta suorastaan säteili hyvä tahto Hajimen mielestä.

"Ei Junya todellakaan ole sellainen ihminen. Hän on ollut minulle todella hyvä ystävä. Luotan häneen täysin", Hajime puolusti Junyaa. Tavallisesti hän ei uskaltanut väittää niin tiukasti vastaan vanhemmilleen, mutta nyt oli kyse Junyasta.

"Sinä olet niin sinisilmäinen", äiti puuskahti. "Tietenkin hän esittää sydänystävää, jotta alkaisit luottaa häneen ja hänen olisi sitten myöhemmin helppo käyttää sinua hyväkseen. Hän vain vartoo tilaisuuttaan." "Ei ole järkevää luottaa kaikkiin vain siksi, että he vaikuttavat mukavilta. Ensivaikutelma on usein petollinen", isä säesti.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Kuusi vuotta vanhempi siis", Takako laski heti. "Sinulla ei taida olla ihan puhtaat jauhot pussissa, kun tahdot viettää aikaa noin paljon itseäsi nuoremman kanssa. Olet tainnut kuulla, että perheemme on varakas, ja tahdot käyttää Hajimea taloudellisesti hyväksesi. Tai sitten yrität houkutella hänet pahoille teille. Ettet vain olisi mukana huumebisneksessä tai jossain muissa hämärähommissa", nainen syytti välittömästi.

Junyan silmät suurenivat pöyristyksestä. Siis anteeksi kuinka? "Ei Junya todellakaan ole sellainen ihminen. Hän on ollut minulle todella hyvä ystävä. Luotan häneen täysin", Hajime puolusti heti, ennen kuin Junya ehti sanoa omasta puolestaan mitään. "Sinä olet niin sinisilmäinen. Tietenkin hän esittää sydänystävää, jotta alkaisit luottaa häneen ja hänen olisi sitten myöhemmin helppo käyttää sinua hyväkseen. Hän vain vartoo tilaisuuttaan," Hajimen äiti väitti vastaan. "Ei ole järkevää luottaa kaikkiin vain siksi, että he vaikuttavat mukavilta. Ensivaikutelma on usein petollinen", Hajimen isä totesi taustalla.

"Nuo ovat aika kovia syytöksiä siihen nähden, ettette lainkaan tunne minua. Minulla ei ole mitään syytä käyttää poikaanne millään lailla hyväkseni. Käyn täysipäiväisesti töissä ja ansaitsen itse elantoni, ettei minulla ole syytä turvautua mihinkään laittomuksiin. Poikanne on ollut minulle vain hyvä ystävä. Olen enemmänkin hänelle kiitollisuudenvelassa, minulla ei ole syytä vaatia häneltä yhtään sen enempää." Junya ei pelännyt pitää puoliaan tilanteessa kuin tilanteessa, hän kyllä arveli sanansa menevän seinille. Tuon kaltaiset kapeakatseiset ihmiset eivät paljoa muita kuunnelleet.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Nuo ovat aika kovia syytöksiä siihen nähden, ettette lainkaan tunne minua. Minulla ei ole mitään syytä käyttää poikaanne millään lailla hyväkseni. Käyn täysipäiväisesti töissä ja ansaitsen itse elantoni, ettei minulla ole syytä turvautua mihinkään laittomuksiin. Poikanne on ollut minulle vain hyvä ystävä. Olen enemmänkin hänelle kiitollisuudenvelassa, minulla ei ole syytä vaatia häneltä yhtään sen enempää", Junya totesi omasta puolestaan.

Hajime olisi toivonut, että Junya olisi pysynyt vaiti, sillä hän pelkäsi tämän sanojen vain pahentavan tilannetta. Toisaalta olisi ollut epäilyttävää, jos tämä ei olisi vastannut lainkaan itseensä kohdistuviin syytöksiin. Hajimen teki mieli haudata kasvonsa käsiinsä, niin epätoivoiseksi hän tunsi olonsa. Jotain tällaista hän oli pelännytkin, siksi hän ei ollut halunnut vanhempiensa ikinä tapaavan Junyaa. Hän oli arvannut, että heidän ikäeronsa olisi hänen vanhempiensa mielestä epäilyttävää.

"Ja mitäköhän työtä sinä sitten mahdat tehdä elääksesi?" isä kysyi. "Hän on puuartesaani", Hajime vastasi Junyan puolesta. Hän olisi tahtonut vastata jotain muuta, jotain sellaista, mikä saisi hänen vanhempansa arvostamaan Junyaa enemmän, mutta Junya olisi varmaan loukkaantunut siitä. Sehän olisi kielinyt siitä, ettei hän pitänyt ystävänsä ammattia arvossa, vaikka todellisuudessa kyse oli tietenkin siitä, etteivät hänen vanhempansa arvostaneet työväenluokkaisia ammatteja.

"No niinpä tietenkin. Olisihan se pitänyt arvata, että hänellä on jokin sellainen ammatti, joka ei vaadi korkeampaa koulutusta", Hajimen äiti tuhahti. "Miksi sinä tuhlaat aikaasi hänen kanssaan? Sinun pitäisi seurustella vain itsesi tasoisten ihmisten kanssa. Työväenluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään tarjottavaa sinulle."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Ja mitäköhän työtä sinä sitten mahdat tehdä elääksesi?" Hajimen isä kysyi. Tietysti. Tietenkin nämä olivat niitä ihmisiä, jotka arvostelivat ihmisiä näiden uran perusteella. "Hän on puuartesaani", Hajime ehti vastata hänen puolestaan. Junya vilkaisi nuorempaansa ja huomasi toisen ilmeestä, että tämä halusi tämän tilanteen olla jo ohi. Ei toisen olisi hänen puoliaan tarvinnut pitää. Ei ollut Hajimen syy, että tämän vanhemmat olivat mitä olivat.

"No niinpä tietenkin. Olisihan se pitänyt arvata, että hänellä on jokin sellainen ammatti, joka ei vaadi korkeampaa koulutusta", Takako tuhahti aliarvostelevasti. Anteeksi vain, mutta tämä alikoulutettu puuseppä valmisti teille sen yleellisen näköisen olohuoneenpöydänkin, Junya vastasi mielessään, mutta piti mölyt mahassaan. Hän ei halunnut pahentaa Hajimen tilannetta entisestään kuin mitä se jo oli.

"Miksi sinä tuhlaat aikaasi hänen kanssaan? Sinun pitäisi seurustella vain itsesi tasoisten ihmisten kanssa. Työväenluokkaisilla ihmisillä ei ole mitään tarjottavaa sinulle", Hajimen äiti tivasi pojaltaan. Junyan alkoi tuntea itsensä todella loukatuksi ja kärttyiseksi. Hän ei tällaista paskanjauhantaa jaksanut kuunnella kovinkaan pitkään. Hän mieluummin lähtisi evakkoon, kuin kuuntelisi peräättömiä syytöksiä ja arvosteluja tuntemattomilta henkilöiltä.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Ei koulutus määrää yksin ihmisen arvoa. Junya on fiksu ja todella taitava omassa työssään. Hän on myös hyvää seuraa ja aina ystävällinen minua kohtaan. Minun mielestäni hänellä on siis paljon tarjottavaa minulle", Hajime vastusteli, vaikka tiesi sen olevan turhaa. Hänen vanhempansa eivät olleet koskaan antaneet paljoa painoarvoa hänen mielipiteelleen.

"No sinä varmaan ajatteletkin niin, kun et ole vielä ymmärtänyt, miten maailma toimii", äiti tokaisi väheksyvästi. "Sinun kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä. Olemmehan sentään vanhempiasi ja eläneet hyvän aikaa pidempään kuin sinä, joten tiedämme paremmin kuin sinä, mikä on sinun etusi mukaista ja mikä puolestaan ei." "Niinpä. Me yritämme aina ajatella sinun ja tulevaisuutesi parasta", hän isänsä säesti.

Hajime tunsi olonsa neuvottomaksi. Kaikki, mitä hän sanoi, kaikui kuuroille korville. Ja Junyan sanat puolestaan vain pahensivat tilannetta. Kunpa hän ei olisi ikinä keksinyt kutsua Junyaa lounaalle luokseen, niin he kumpikin olisivat välttyneet tältä tilanteelta.

Lannistuneena Hajime kääntyi Junyan puoleen. "Ehkä olisi parempi, jos lähtisit kotiin", hän ehdotti anteeksipyytävästi. Hän ei olisi halunnut heittää Junyaa ulos mutta ei keksinyt enää muutakaan. "Voin saattaa sinut metroasemalle."

"Ensimmäinen järkevä idea, jonka olet suustasi päästänyt koko tämän keskustelun aikana", äiti puuttui puheeseen. "En tosin ymmärrä, miksi koet tarpeelliseksi saattaa hänet. Kai hän nyt sentään itsekin löytää tiensä metroasemalle, vaikka alhaisesti koulutettu onkin. Mutta jos sinun on omasta mielestäsi ihan pakko tehdä se, niin tee sitten."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Ei koulutus määrää yksin ihmisen arvoa. Junya on fiksu ja todella taitava omassa työssään. Hän on myös hyvää seuraa ja aina ystävällinen minua kohtaan. Minun mielestäni hänellä on siis paljon tarjottavaa minulle", Hajime yritti sinnikkäästi puolustella vanhempaa ystäväänsä. Junya katsoi nuorempaansa siihen malliin, ettei tämän tarvitsisi enää puolustella häntä tämän vanhemmille. Junyan silmissä nämä olivat jo arvottomia ihmisiä.

"No sinä varmaan ajatteletkin niin, kun et ole vielä ymmärtänyt, miten maailma toimii. Sinun kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä. Olemmehan sentään vanhempiasi ja eläneet hyvän aikaa pidempään kuin sinä, joten tiedämme paremmin kuin sinä, mikä on sinun etusi mukaista ja mikä puolestaan ei", Takako päti. "Niinpä. Me yritämme aina ajatella sinun ja tulevaisuutesi parasta", isä säesti vieressä. Jos tämä olisi ollut Junyan ja pelkästään Hajimen vanhempien keskinäinen väittely, olisi Junya sanonut tuohon että ei sillä elämänpituudella ollut mitään merkitystä, jos sisältö oli noin mätä. Mies muisti, miten hän ja Kim olivat kilpaa haukkuneet ja paheksuneet Hajimen vanhempien kaltaisia kapeakatseisia ihmisiä.

"Ehkä olisi parempi, jos lähtisit kotiin. Voin saattaa sinut metroasemalle", Hajime sanoi Junyalle anteeksipyytävästi. Tämä ei tiennyt enää miten olisi väitellyt vastaan, kun se oli turhaa muutenkin. Junya nyökkäsi sanomatta mitään. Jos hän olisi sanonut, suusta olisi luultavasti lentänyt sammakoita vanhempien suuntaan, joten mieluummin piti suunsa kiinni. Ei hän halunnut pahentaa Hajimen asemaa enää yhtään.

"Ensimmäinen järkevä idea, jonka olet suustasi päästänyt koko tämän keskustelun aikana. En tosin ymmärrä, miksi koet tarpeelliseksi saattaa hänet. Kai hän nyt sentään itsekin löytää tiensä metroasemalle, vaikka alhaisesti koulutettu onkin. Mutta jos sinun on omasta mielestäsi ihan pakko tehdä se, niin tee sitten," Hajimen äiti koki tarpeeksi kommentoida. Junya ei voinut muuta kuin mulkaista naista hyvin vihaisesti astellessaan tämän ohi eteiseen ulkovaatteidensa luokse.

Ulkovaatteiden pukemisessa ei mennyt kauaa, Junya tarvitsisi kipeästi viileää ulkoilmaa ennen kuin hän rähjähtäisi. Hajimea odottamatta mies avasi ulko-oven ja lähti jo astelemaan eteenpäin. Pihasta pois päästyään hän kuitenkin hiljensi tahtiaan.