Kirjoittaja Rishou Makito » 05.11.2013 20:11
Rishou Makito
Shou istui treenikämpän isolla nojatuolilla, joka sijaitsi keittiön oven edustalla. Hän nojasi poskeaan kättään vasten mietteliäänä, hyvin poissaolevana. Hän ei edes pahemmin kuullut Niyan malttamattomia höpötyksiä vieraiden tulosta, jotka saattoivat sitä vastoin ärsyttää bändin basistia ja rumpalia. Aki oli varmasti kommentoinut jotenkin Niyan ylitsevuotavaa malttamattomuutta, mutta Shou oli onnistunut missaamaan senkin.
Hänen ajatuksensa olivat kokonaan Hikassa. Hän ei ollut voinut olla vastoamatta, että jotain oli tekeillä Hikan mielensopukoissa. Aina kun he olivat tekemässä jotain mukavaa yhdessä, mistä yleensä Hikakin nautti, Hika oli ollut poissaoleva ja omissa maailmoissaan, kuin ei huomaisi olevansa Shoun vierellä. Shou oli monenmonta kertaa udellut, mikä sai Hikan niin mietteliääksi, mutta nuorempi ei suostunut kertomaan ja vältteli aihetta. Ykköskitaristista kuitenkin tuntui, että saattoi olla niinkin, ettei edes Hika itse ollut huomannut omaa käytöstään.
Ovikellon rimputus onnistui palauttamaan Shoun takaisin maanpinnalle. Hän hätkähti ja nosti päätään oven suuntaan. Kukaan ei ehtinyt edes nousta sijoiltaan, kun Niya jo pyyhälsi huoneen poikki ovea avaamaan. Nuorin tuskin ehti raottaa ovea, kun tämän kaulaan hyppäsi energinen Yuki, joka alkoi heti udella kuulumisia. "Kuuluu ihan parasta nyt, kun te tulitte. Oon oottanu niiiiiin kauan, luulin, että te eksyitte. Ja kaikki on täällä, ihan kaikki, kai sä muistat mun bändikaverit? Toi blondi on Kazu, ja toi miehekäs hetero Aki, ja toi, jolla on viininpunaista tukassa, on Hika, ja toi vika on Shou. Hikaa ja Shouta sä et saa pussata, kun ne seurustelee, niin kuin sä taidat muistaakin, ja Kazu suuttuu sulle, jos sä teet niin, ja Aki vetää sua turpaan, paitsi että en mä anna sen vetää, mutta ehkä on silti parempi, ettet sä yritä sitä, kun Aki voittaa mut aina painissa, kun se oon niin paljon mua isompi", Niya vastasi yhdellä hengenvedolla ja osoitti aina sormellaan sitä kohden, ketä juuri esitteli.
Shou oli noussut seisomaan ja luonut ystävällisen hymyn kasvoilleen vieraiden sisälle tultua ja aikoi ottaa askeleen eteenpäin mennäkseen tervehtimään tulijoita, mutta joku tuttu hahmo pyyhälsi hänen ohitseen. Se oli Hika. Tavallisesti Hika olisi jäänyt Shoun vierelle hieman ujostelemaan uusia tulokkaita, mutta nyt jokin oli toisin. Tämä asteli määrätietoisesti vaaleaverikköä, eli Hajimea, kohti. Shou onnistui näkemään poikaystävänsä katseessa kirkkautta ja täyttä innostusta. Se ei vielä ollut mitään, mutta se mitä Hika seuraavaksi teki sai Shoun suun loksahtamaan auki järkytyksestä. Hika nimittäin ojensi kättään mitään epäröimättä Hajimen kaulalla roikkuvalle kaulaketjulle. "Arvasin, että sinä olet kaksonen. Kaikki kaksoset ovat aina niin ystävällisiä ja hymyilevät paljon", tämä sanoi haaveilevasti. "Anteeksi. Satuin vain huomaamaan korusi. Minä olen Hika, jos et viime kerrasta muista. Kitaristi niin kuin sinäkin", Hika sanoi pirteästi hymyillen kuin olisi vasta tajunnut olleensa liian lähellä.
Shou ei ollut uskoa silmiään, mitä peliä tämä oikein oli? Miksi Hika käyttäytyi tuolla tavalla? Ei Hika koskaan ennen ollut näin tuttavallinen kenellekään, jonka tapasi vasta toista kertaa. "Hajime. Mutta sinä taidatkin jo tietää, kuka minä olen", Hajime vastasi varovaisesti Hikan lähentelyihin. Toisen kasvoilla paistoi täysi hämmennys eikä Shou ihmetellyt yhtään, että miksi.