Kirjoittaja Nightingale » 05.11.2013 21:03
Kazuhiro Tanaka
"En tiennykkää, et säki katot kauhuleffoja..." Aki tokaisi yhtäkkiä. Kazuhiro vilkaisi Akia sivusilmällä ja vastasi: "Luulitko todella, että minä katsoisin jotakin romanttista hömppää kuten Hika ja Shou?" Rumpalin äänensävy oli sanojen sisällöstä huolimatta pikemminkin huvittunut kuin pisteliäs. Huonostipa Aki tunsi hänet, jos oikeasti kuvitteli hänen olevan hattararomantiikan perään. Hän ei ollut henkisesti pikkutyttö, toisin kuin eräs nimeltä mainitsematon värikkäästi pukeutuva kakkoskitaristi.
Vastausta odottamatta Kazuhiro käänsi katseensa takaisin käsissään olevan elokuvan takakanteen, jota hän oli tutkinut ennen basistin keskeytystä. Hänen ajatuksensa katkesivat kuitenkin melkein heti uudelleen, kun Niya rupesi selittämään äänekkäästi kitaristikaksikolle: "Mä löysin meille katottavaa. Tää vaikutti tosi jännältä. Paljon toimintaa ja sillei. Sitä paitsi merirosvot on kivoja." Kazu pyöräytti henkisesti silmiään. Ei taas jotain typerää piraattifilmiä. Hän oli katsonut niitä Niyan kanssa jo enemmän kuin tarpeeksi monta koko loppuelämäkseen.
"Hmm, mielenkiintoisen oloinen..." Shou kommentoi Niyan elokuvavalintaa. Kazuhiron teki mieli tuhahtaa. Kohteliaisuus oli toki hyve, mutta rajansa kaikella. Rumpali tunsi pienen laulajan elokuvamaun jo niin hyvin, että tiesi tämän valitsemien filmien tason olevan kaikkea muuta kuin korkea. Toisaalta jos toisena vaihtoehtona oli Hikan valitsema yltiövaaleanpunainen elokuva, niin Niyan valinta alkoi vaikuttaa yllättävän hyväntä. Mieluummin vaikka niitä iänikuisia merirosvokliseitä kuin jokin tyttöjen iltoihin täydellisesti sopiva elokuva.
"Onko teilläkin jotain ehdotettavaa?" Shou tiedusteli ilmeisesti häneltä ja Akilta. Aki vilkaisi nopeasti, oliko hän löytänyt mitään sopivaa, ennen kuin marssi kyyhkyläisten ja Niyan luokse. Kazuhiro asetti kädessään pitelemänsä elokuvan takaisin hyllyyn, sillä se oli vaikuttanut tylsältä, ja seurasi basistin esimerkkiä. Aki oli näemmä löytänyt jotakin, ja kun se kerran oli kauhuelokuvien puolelta, niin eiköhän se kelpaisi hänellekin.
"No ainakaan ei katota tollasta naurettavaa roskaa, joka Hikalla on kädessä. Ja merirosvot kuuluu samaan osastoon maahisten kanssa, lapsellista paskaa", Aki tokaisi epäkohteliaaseen tyyliinsä. Nähtyään, mitä elokuvia Hika ja Niya pitelivät kädessään, Kazuhiro ei kuitenkaan voinut olla yhtymättä mielessään bänditoverinsa mielipiteeseen. Prinsessapäiväkirjat, ei herranjestas! Ihan kuin he olisivat lauma tyttöjä, jotka olivat menossa viettämään pyjamabileitä, joissa lakattaisiin yhdessä kynsiä, testailtaisiin uusia meikkejä ja juoruiltaisiin koulun kuumimmista pojista. Niyan valintakaan ei ollut kuin asteen verran parempi. Merirosvojen vapaapäivä kuulosti juuri niin aivottomalta, että Kazun tekisi puolivälissä mieli hypätä alas Shoun parveekkeelta ihan vain siksi, ettei hänen enää tarvitsisi kiduttaa aivojaan niin huonolla viihteellä.
Akin valitsema elokuva vaikutti sen sijaan ihan lupaavalta. Dawn of the Dead oli nimestä päätellen jonkinlainen zombielokuva, ja vaikka Kazu suosikin vampyyrejä, niin myös zombit kävivät hyvin hänelle. Sitä paitsi Akin tuntien elokuvassa olisi riittävästi verta ja kauhua. Basisti ei nimittäin vaikuttanut ihmiseltä, joka pelästyi ihan pienestä.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.