Guest

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Vai, että kiinnostaa heidän musansa. Se on hyvä juttu. Osaatko sinä soittaa mitään?" Benjiro kysyi Thomasilta, joka pudisti päätään ja loi katseensa muualle. Tätä tuntui hävettävän osaamattomuutensa Niyan ylistyksen jälkeen. Ei siinä olisi ollut mitään hävettävää, Shousta oli hienoa, että nuorukainen oli löytänyt jonkin kiinnostuksen kohteen normaaliin elämään kadulta päästyään. "Tomil on kyl lahjoja. Se oppis varmaan nopeesti soittamaan, jos se rupeis treenaa", Niya sanoi, mutta Ben oli kiinnittänyt huomionsa jo Shouhun ja ojensi tälle nelinkerroin taitetun lapun taskustaan.

Shou avasi sen samalla kun Ben selosti: "Tässä on keikan ohjelma ja esiintymisjärjestykset. Takapuolelle olen kirjoittanut tavaroista ja tarvikkeista, jotka pakataan ylihuomenna vuokraamaani pakuun. Tietäisittepä varmasti itsekin mitä kaikkea tarvitsette mukaan ja mitä ette, muttei nytpä ainakaan pääse unohtumaan mitään. Ainakaan pitäisi. Ja pukeutukaa mahdollisimman yhtenäisesti ja tyylikkäästi. Älkää pukeutuko liian outoihin asuihin, jottette näyttäisi miltään sirkusbändiltä."

Shou kohotti katseensa paperista manageriin. "Miltä vitun sirkusbändiltä?" Niya kysäisi närkästyneenä taustalla, saamatta sanoihin mitään huomiota. Shou olisi halunnut kysyä samaa. Eivät he olleet mikään sirkusbändi. Toki he hakivat vielä tyyliään ja kokeilivat kaikkea uutta ja jännää, mutta ei kai heitä siitä voinut sirkusbändiksi leimata? Hän ei kuitenkaan sanonut mitään jättääkseen turhat kränät sikseen. Kyllä he osaisivat pukeutua ihan asianmukaisesti ja yhtenäisesti. Benillä ei siis olisi syytä huoleen. "Ei syytä huoleen", Shou vakuutti.

Manageri oli välillä kova töksäyttelemään outoja faktoja eikä kauheasti selittänyt tarkoitusperiään sen pahemmin. Tämä jätti aina Darretten jäsenet pohtimaan jälkeenpäin, että mitähän manageri oli tällä kertaa sanoillaan tarkottanut. Nytkin Ben kääntyi ovelle ja oli juuri avaamassa oven, kun kääntyi uudelleen Tomin puoleen. "Onkos sinulla poju mitään tekemistä Uutena vuotena, huvittaisiko tulla roudaamaan bändikamoja kanssani keikalle? Pojilla on varmasti sinä päivänä kauhea ramppikuume ja tekemistä valmistautumisen kanssa, joten extrakädet olisi tarpeen", mies kysyi vaaleatukkaiselta nuorukaiselta ja sai kysymyksellään jokaisen yllättymään.

Meni pieni tovi, kun Tom jo suostuikin ilman kenenkään suostuttelua, mikä oli ihme, koska Tom oli yleensä kovin epäileväinen uusia asioita ja ideoita kohtaan. Thomasia taisi todellakin kiinnosta bändioiminta, kun suostui noin nopeasti. "Minun rumpuihini hän ei kyllä koske. Mieluummin kannan vaikka itse kaikki soittotarvikkeeni", kuului yllättävä vastalause asiaan rumpusetin takaa. Tai se ei oikeastaan ollut yllättävää, kun se tuli Kazuhiron suunnalta. Silti, selvästi Benin idea oli muiden mielestä loistava, niin miten rumpali kehtasi latistaa tunnelmaa tuolla tavalla? Shouta alkoi pikku hiljaa nyppimään Kazuhiron asenne. Miksi tämän piti aina laittaa vastaan melkein joka asiassa?

"Mikä vittu sua vaivaa? Tom ei oo tehny sulle mitään, ja silti oot ollu koko ajan tollanen kusipää sille! Sä oot ihan perseestä tänään!" Niya kiljaisi. Tämäkin oli saanut tarpeekseen rumpalin niskoittelusta. Vaikka Shou halusikin tietää ja tivata samaa asiaa kuin laulaja, ei kitaristi halunnut että tällaisesta asiasta ilmiriitaa syntyisi. "Älkää viitsikö riidellä", Shou sanoi riitelyyn kyllästyneellä äänellä.

[OtakuCroco]

Benjiro Nomishi

Tom yllätyi kysymyksestä, kun katsoi häntä noin. Nuorukainen näytti kovin epäilevältä, mutta kuitenkin tämän sinisissä silmissä paloi kiinnostuksen palo. Benin onneksi poju suostui hänen pyyntöönsä. Jes, hän saisi apuja eikä hänen tarvitsisi palkata apuväkeä, yksi säästö lisää, hyvä juttu. Tom näytti sen verran reippaalta ja vahvalta nuorukaiselta, että kyllä tämä jaksaisi kantaa vahvistimia ynnä muita bändikamoja.

Darretten rumpali oli kuitenkin toista mieltä asiasta, kun avasi suunsa rumpusetin takana. "Minun rumpuihini hän ei kyllä koske. Mieluummin kannan vaikka itse kaikki soittotarvikkeeni", tämä totesi kylmästi. Ben kohotti kulmiaan. Mistähän tuota rumpalia taas hiersi, kun oli tuolla tuulella? Taas vaihteeksi. Aina joukossa oli pakko olla yksi vastarannankiiski. Mies huohkaisi turhautuneena mielessään.

"Mikä vittu sua vaivaa? Tom ei oo tehny sulle mitään, ja silti oot ollu koko ajan tollanen kusipää sille! Sä oot ihan perseestä tänään!" pieni laulaja rääkäisi tuohtuneena. "Älkää viitsikö riidellä," Shou totesi, kuulostaen kyllästyneeltä ja turhautuneelta samaan aikaan. Jahas. Täällähän on näköjään riidelty aiemminkin jostain. Ilmankos Niya oli niin raivostunut ja Shou niin kyllästynyt. Samasta aiheestako tässä jatkettiin? Ben vilkaisi Tomia, joka näytti surkealta. Tämä riita oli vedetty esiin ilmeisesti Kazun suunnalta? Hmm.

"Onko Tom kussut muroihisi jossain välissä vai miksi tuollainen asenne?" Benjiro kysyi suoraan Kazulta. Hän ei ollut aiemmin käynyt kunnon keskustelua rumpalin kanssa, joten tämä oli ihan kiehtovaa. Nuori mies oli yleensä vaan tapahtumien taustalla ja loi happamia ja ivallisia katseita muihin, kehen milloinkin. Ihan kuin tämä ei viihtyisi bändissä tai jotain. Miksi sitten vaivautui jäämään jos mikään ei miellyttänyt tätä? "Saat sinä toki kantaa rumpusettisi itsekin, jos se on siitä kiinni. Millä ajattelit ne kuljettaa, bussissa vai? Onnea yritykseen", Ben totesi. Jos toisella oli tuollainen asenne, pitäkööt sen ihan rauhassa. Ei siinä tarvinnut koko ryhmän tunnelmaa latistaa, muiden ilmeiden perusteella Tomin pyytäminen mukaan oli hyvä juttu. Eikä muutenkaan Ben aikonut tuollaisen kymmenen vuotta nuoremman hienohelman pompotella häntä. "Jos teillä on ollut jonkinlaista kränää keskenänne, niin pitäkää se omananne älkääkä tuoko sitä tähän. Ihan kuin lastentarhassa asioisi, voisi luulla että täällä oltaisiin sen verran aikuisia, että bändiasiat hoidettaisiin asiallisesti."

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Tom suostui kuin ihmeen kaupalla suotuikin Benin yllättävään pyyntöön, mille Aki ei ehtinyt kuin virnistää innoissaan, kun se latistettiin. Kazun toimesta. "Minun rumpuihini hän ei kyllä koske. Mieluummin kannan vaikka itse kaikki soittotarvikkeeni", Kazu tokaisi. Aki alkoi menettää jo hermonsa ja hän oli aukaisemassa suutaan, mutta Niya ehti kivahtaa tälle ensin. "Mikä vittu sua vaivaa? Tom ei oo tehny sulle mitään, ja silti oot ollu koko ajan tollanen kusipää sille! Sä oot ihan perseestä tänään!" True that. Akikaan ei jaksanut enää ymmärtää, mikä ihme Kazua kiristi tänään. Ihan älytöntä! "Älkää viitsikö riidellä", Shou sanoi. Oli harvinaista, että Shou kuulosti niinkin ärtyneeltä kuin nyt. Eikä kyllä ihme. Rajansa kaikella.

"Onko Tom kussut muroihisi jossain välissä vai miksi tuollainen asenne?" Ben kysyi yllättäen. Aki vilkaisi manageria. Tämän ilme ei ollut loukkaantunut, pikemminkin utelias. Kannattikohan tämän puuttua tähän, Kazu ei muutenkaan tykännyt Benistä, niin miksi tämän piti mennä viskomaan bensaa liekkeihin? "Saat sinä toki kantaa rumpusettisi itsekin, jos se on siitä kiinni. Millä ajattelit ne kuljettaa, bussissa vai? Onnea yritykseen. Jos teillä on ollut jonkinlaista kränää keskenänne, niin pitäkää se omananne älkääkä tuoko sitä tähän. Ihan kuin lastentarhassa asioisi, voisi luulla että täällä oltaisiin sen verran aikuisia, että bändiasiat hoidettaisiin asiallisesti", manageri sanoi.

Aki irvisti mielessään. Ben oli tosiaan suorasanaista tyyppiä. Sanoissa oli kuitenkin pointti. Tällä hetkellä Kazu käyttäytyi kaikkea muuta kuin aikuismaisesti. Basisti oli luullut rumpalin olleen fiksuin ja aikuismaisin koko joukosta. Aki oli pettynyt Kazun asenteeseen Tomia kohtaan. Ikinä ei ollut Tom tehnyt mitään tälle, mitä nyt vähän kokeillut rumpuja. Oliko se maailmanloppu? Aki piti suunsa kiinni visusti, ettei pahentaisi tilannetta. Hän halusi kyllä ymmärtää Kazun puolen asiasta, mutta nyt hän ei voisi asiasta kysyä. Hänen täytyisi tehdä sen sitten myöhemmin.

[OtakuCroco]

Thomas

Tom ehti vilkaista innostunutta Niyaa, joka oli aikeissa sanoa jotain, mutta rumpalilla oli asiaan jotain sanottavaa. "Minun rumpuihini hän ei kyllä koske. Mieluummin kannan vaikka itse kaikki soittotarvikkeeni." Tom puristi huulensa viivaksi ja tuli leimahti hänen silmissään. Ei saatana, mikä tuon perkeleen hyypiön ongelma oli?! Hänen teki niin mieli lyödä tuota tyyppiä, häntä suututti niin paljon! "Mikä vittu sua vaivaa? Tom ei oo tehny sulle mitään, ja silti oot ollu koko ajan tollanen kusipää sille! Sä oot ihan perseestä tänään!" Niya kiljaisi hänen vieressään. Shou yritti rauhoitella tilannetta, aika ponnettomasti kylläkin nyt.

"Onko Tom kussut muroihisi jossain välissä vai miksi tuollainen asenne? Saat sinä toki kantaa rumpusettisi itsekin, jos se on siitä kiinni. Millä ajattelit ne kuljettaa, bussissa vai? Onnea yritykseen. Jos teillä on ollut jonkinlaista kränää keskenänne, niin pitäkää se omananne älkääkä tuoko sitä tähän. Ihan kuin lastentarhassa asioisi, voisi luulla että täällä oltaisiin sen verran aikuisia, että bändiasiat hoidettaisiin asiallisesti", mies sanoi asiaan puuttuen.

Tom vilkaisi kulmiensa alta manageria. Miksi tämä puuttui tähän? Ei tuon olisi edes tarvinnut osallistua tähän, kun ei edes tiennyt mistään mitään....

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Niya kilahti välittömästi hänen sanojensa vuoksi. "Mikä vittu sua vaivaa? Tom ei oo tehny sulle mitään, ja silti oot ollu koko ajan tollanen kusipää sille! Sä oot ihan perseestä tänään!" laulaja rääkyi. Ennen kuin Kazuhiro ehti vastata samalla mitalla takaisin, Shou puhkesi puhumaan. "Älkää viitsikö riidellä", kitaristi pyysi kyllästyneen kuuloisena.

Shoun äänensävy sai Kazuhiron kääntymään katsomaan tätä varsin yllättyneenä, vaikkei yllättyneisyyttä ollutkaan helppo huomata hänen viileiltä kasvoiltaan. Shoun ilme vastasi tämän äänensävyä. Yleensä niin tyyni ja loputtoman kärsivällinen ykköskitaristi vaikutti saaneen tarpeekseen riitelystä. Ennen muuta tämän ärtymys vaikutti kohdistuvan Kazuun. Totta kai vika on taas kerran minussa.

"Onko Tom kussut muroihisi jossain välissä vai miksi tuollainen asenne?" Benjiro puuttui yllättäen asiaan. "Saat sinä toki kantaa rumpusettisi itsekin, jos se on siitä kiinni. Millä ajattelit ne kuljettaa, bussissa vai? Onnea yritykseen", mies jatkoi suoraan hänelle puhuen. "Jos teillä on ollut jonkinlaista kränää keskenänne, niin pitäkää se omananne älkääkä tuoko sitä tähän. Ihan kuin lastentarhassa asioisi, voisi luulla että täällä oltaisiin sen verran aikuisia, että bändiasiat hoidettaisiin asiallisesti", Benjiro vielä moitti.

Kazuhiro vastasi kylmästi Benjiron katseeseen eikä vaivautunut vastaamaan mitään tälle. Miksi ihmeessä mies työnsi lusikkansa soppaan, jonka keittämisessä tällä ei ollut ollut osaa eikä arpaa? Heidän riitelynsä ei kuulunut tipan vertaa Benjirolle. Tämä tuskin edes oli oikea manageri. Luultavasti mies oli jonkin sortin huijari, joka pyrki hyötymään heidän sinisilmäisestä hyväuskoisuudestaan tavalla tai toisella.

Kazuhiron teki mieli puolustaa itseään, mutta ympärilleen vilkaistuaan hän totesi, että se tuskin kannattaisi. Kaikki vaikuttivat olevan ärtyneitä häntä kohtaan. Niya tietysti oli kiukkuinen kuin herhiläinen, kun hän oli jälleen hyökännyt tämän viattoman kaverirukan kimppuun, mutta myös muut vaikuttivat saaneen tarpeekseen hänen negatiivisesta asennoitumisestaan Thomasia kohtaan. Shoun kasvoilla oli tympääntynyt ilme, ja Aki puolestaan näytti siltä, että olisi kovasti halunnut puhua suunsa puhtaaksi ja kykeni hillitsemään vain vaivoin itsensä.

"Selvästi minun mielipiteeni ei ole tervetullut. Tehkää siis niin kuin haluatte. Mutta jos hän hajottaa rumpuni, hän saa myös korvata vahingot, olipa hänellä rahaa siihen tai ei", Kazuhiro totesi hyisesti. Sen sanottuaan hän marssi pois rumpujen takaa, nappasi laukkunsa mukaansa lattialta, jossa se yhä lojui, ja harppoi eteiseen. Sinne päästyään hän alkoi kiskoa ulkovaatteita päälleen. Hän oli saanut enemmän kuin tarpeekseen näistä bänditreeneistä.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Älkää viitsikö riidellä", Shou pyysi, ennen kuin Kazu ehti sanoa mitään. Aina niin lempeä ykköskitaristi kuulosti ärtyneeltä ja kyllästyneeltä. Niya vilkaisi tämän suuntaan. Äänensävystä ja ilmeestä päätellen heidän riitelynsä oli mennyt yli Shoun sietokyvyn, vaikka se oli varsin korkea.

Niyaa rupesi vähän kaduttamaan. Nämä olivat ensimmäiset bänditreenit sitten Shoun ja Hikan eron, ja hauskanpidon sijaan he vain tappelivat. Tilanne saattoi olla jo valmiiksi vaikea Shoulle, kun yhtäkkiä Hika ei enää ollutkaan maisemissa vaan he treenasivat neljän hengen voimin. Ei ollutkaan Shouta kohtaan kovin kivasti tehty riidellä tällä tavalla niin treenien alussa kuin lopussakin. Miksi Kazun oli pitänyt ottaa tuollainen paska asenne Tomia kohtaan alusta saakka? Jos rumpali ei olisi kohdellut Tomia niin ilkeästi, Niyankaan ei olisi tarvinnut raivostua tälle.

Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, Ben puuttui hieman yllättäen tilanteeseen. "Onko Tom kussut muroihisi jossain välissä vai miksi tuollainen asenne?" manageri kysyi Kazulta ja jatkoi: "Saat sinä toki kantaa rumpusettisi itsekin, jos se on siitä kiinni. Millä ajattelit ne kuljettaa, bussissa vai? Onnea yritykseen." Heille kaikille sanansa osoittaen tämä tokaisi vielä: "Jos teillä on ollut jonkinlaista kränää keskenänne, niin pitäkää se omananne älkääkä tuoko sitä tähän. Ihan kuin lastentarhassa asioisi, voisi luulla että täällä oltaisiin sen verran aikuisia, että bändiasiat hoidettaisiin asiallisesti."

Vaikka Niya ei todellakaan ollut mikään vastuullisuuden ja kypsyyden perikuva, Benin sanat saivat hänet häpeämään jossain määrin käytöstään. Vaikka koko riitely oli Kazun vika, hänkin olisi ehkä voinut yrittää vähän hillitä itseään, jotta tilanne ei olisi räjähtänyt niin pahasti käsiin. Jos he halusivat Darretten menestyvän, he eivät voineet tapella kuin kissat ja koirat. Heidän olisi opittava hoitamaan erimielisyydet ammattimaisemmin. Niya päättikin tästä lähtien yrittää vähän miettiä, ennen kuin avasi suunsa ja päästi ärtymyksensä valloilleen. Darrette oli hänelle niin tärkeä, ettei hän halunnut pilata bändinsä mahdollisuuksia menestykseen huonolla käytöksellä.

Kazu sen sijaan ei vaikuttanut halukkaalta ottamaan Benin sanoista onkeensa. Rumpali vain tuijotti kylmästi manageria silmiin hetken, ennen kuin vilkaisi ympärilleen, ilmeisesti pohtien seuraavia sanojaan. Kazu vaikutti tajuavan, että nyt oli yhdestoista hetki lopettaa riidan haastaminen, sillä tämä päätyi toteamaan: "Selvästi minun mielipiteeni ei ole tervetullut. Tehkää siis niin kuin haluatte. Mutta jos hän hajottaa rumpuni, hän saa myös korvata vahingot, olipa hänellä rahaa siihen tai ei." Sanat lausuttiin kylmästi, eikä sisältökään ollut mukava - miksi vitussa Kazu oletti Tomin rikkovan tämän rummut? -, mutta Niya tiesi, että Kazu olisi voinut sanoa jotain paljon pahempaa. Esimerkiksi uhata lähteä bändistä, jos Tom saisi roudata heidän kamojaan. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut tehnyt sitä, sillä silloin he olisivat olleet tosi pahassa umpikujassa.

Niinpä Niya hillitsi itsensä eikä sanonut mitään, katseli vain, kun Kazu marssi eteiseen pukemaan päälleen lähteäkseen. Väkisinkin häntä huolestutti, että Kazu olisi huomisissa treeneissäkin yhtä kiukkuinen kuin nyt. Se taas olisi paskaa kaikille. Toivottavasti pitkävihaisuuteen taipuvainen Kazu kuitenkin pääsisi tällä kertaa kiukustaan äkkiä ylitse tai ainakin päättäisi asettaa bändin edun Tomiin kohdistuvan asennevammansa edelle.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou kohtasi Kazuhiron viileän katseen. Shou ei osannut tulkita, mitä rumpalin ajatuksissa pyöri tämän kylmän katseen takana. Hän ei kuitenkaan vavahtanut sitä. Rumpali oli itse aloittanut koko riidan, joten tämän kuuluisi kärsiä siitä tulevat seuraukset. Shou olisi halunnut ymmärtää, mikä vihanpito Kazuhirolla oli Tomia kohtaan. He olivat tavanneet vain pari kertaa, joten oli outoa, miten paljon rumpali inhosi Thomasia. Jos joku muu heistä olisi kokeillut tämän rumpuja, rumpali olisi tuskin suuttunut yhtä silmittömästi.

"Onko Tom kussut muroihisi jossain välissä vai miksi tuollainen asenne?" Ben kysyi yllättäen Kazuhirolta. Shou ei osannut odottaa miehen puuttuvan tähän soppaan, yleensä tämä antoi nuorempien kränien olla. "Saat sinä toki kantaa rumpusettisi itsekin, jos se on siitä kiinni. Millä ajattelit ne kuljettaa, bussissa vai? Onnea yritykseen. Jos teillä on ollut jonkinlaista kränää keskenänne, niin pitäkää se omananne älkääkä tuoko sitä tähän. Ihan kuin lastentarhassa asioisi, voisi luulla että täällä oltaisiin sen verran aikuisia, että bändiasiat hoidettaisiin asiallisesti", Benjiro sanoi.

Ben luultavasti puuttui riitaan sen takia, koska heillä oli keikka muutaman päivän päästä, eikä heillä ollut aikaa pelleillä ja riidellä keskenään. Ihan ymmärrettävää loppujen lopuksi. Kazuhiro ei vastannut mitään heidän managerilleen, vaan loi tähän hyytävän katseen. Ennen kuin rumpali sanoi, mitään, tämä punnitsi tilannetta ja katsoi jokaista pikaista vuoron perään. "Selvästi minun mielipiteeni ei ole tervetullut. Tehkää siis niin kuin haluatte. Mutta jos hän hajottaa rumpuni, hän saa myös korvata vahingot, olipa hänellä rahaa siihen tai ei", Kazuhiro sanoi jäätävällä äänensävyllä, haki laukkunsa lattialta ja alkoi kiskoa kiukkuisesti ulkovaatteita ylleen.

Ehkä parempi oli näin, että Kazuhiro lähtisi tilanteesta. Shou toivoi, että toinen rauhoittuisi ennen huomisia treenejä. Kitaristi ei ollut kuitenkaan kovin toiveikas, sillä tiesi Kazuhiron olevan pitkävihaista tyyppiä. Pieni pelko oli myös, että rumpali ei tulisi ollenkaan treeneihin. Toivon mukaan tämä Thomas-asia ei olisi myöskään niin vakava, että toinen päättäisi sen takia poistua bändistä.

[OtakuCroco]

Benjiro Nomishi

Kazuhiro ei vastannut Benille mitään, vaan loi hyvin äkäisen katseen. Ben ei paljosta hätkähtänyt, joten hänen ilmeensäkään ei värähtänyt, kun hän vastasi nuoremman katseeseen. "Selvästi minun mielipiteeni ei ole tervetullut. Tehkää siis niin kuin haluatte. Mutta jos hän hajottaa rumpuni, hän saa myös korvata vahingot, olipa hänellä rahaa siihen tai ei", rumpali lopulta päätyi sanomaan kylmästi ja rupesi pukeutumaan ulkovaatteisiin nostettuaan laukkunsa likaiselta lattialta.

Ben ei kokenut tarvetta vastata Kazuhirolle vaan antoi tämän tehdä niin kuin tämä itselleen parhaaksi näki. Sen kun kiukutteli ja vihasi maailmaa, mutta Ben ei suvainnut riitelyä ja muihin painetta purkamista ennen keikkaa. Sitä paitsi tämän asenne oli niin lapsellista käytöstä, että toisen kannattaisi edes hävetä asennettaan.

Ihme draamaa tämäkin bändi sai aikaiseksi. Kaipa se kuului nuoruuteen, mutta Ben ei muistanut kyllä käyttäytyneensä kymmenen vuottakaan sitten näin dramaattisesti, kuin nämä nuorukaiset. Kaipa hän oli ollut erilainen teini silloin.

Oli Kazuhiro ehtinyt poistua tai ei, Beninkin täytyi alkaa tehdä lähtöä. Hän kääntyi Tomin puoleen sopiakseen Uuden vuoden toimista. "Tule yhdeksän aikaan Uuden vuoden aamuna tänne, tavataan silloin. Täytyy viedä soittimet ja muut ajoissa keikkapaikalle", Ben totesi tälle ja poistui ovesta. Hän istuutui autoonsa, käynnisti sen ja poistui pihasta.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu loi vihaisen katseen Beniin, muttei sanonut tälle mitään. Rumpali varmaan moitti mielessään managerin puuttumista tähän asiaan. Oli ehkä hyvä, että Ben puuttui asiaan, oli hyvä välillä saada ulkopuolisenkin näkökulmaa asioihin. Sitä paitsi tämän sanoissa oli pointti. "Selvästi minun mielipiteeni ei ole tervetullut. Tehkää siis niin kuin haluatte. Mutta jos hän hajottaa rumpuni, hän saa myös korvata vahingot, olipa hänellä rahaa siihen tai ei", Kazu vastasi kylmästi ja rupesi tekemään äkäisenä lähtöä.

Aki pyöräytti silmiään Kazun käytökselle. Miksi tämänkin piti käyttäytyä kuin pikku kakara? Riitti että Niya oli lapsellisuuden huipentuma. Tuollaisia sanoja Aki saattoi odottaa Niyan suusta, muttei Kazun. Aki ei ollut kovin varma, halusiko laittaa viestiä tänään taikka edes soittaa rumpalille. Vaikka hän soittaisikin, toinen tuskin edes vastaisi, niin vihaisella päällä tämä oli. Ehkä olisi vain parempi odottaa huomiseen. Sitä paitsi Aki oli myös vihainen Kazulle, kun tämä kohteli hänen kaveriaan kuin likaista roskaa.

Benkään ei vastannut mitään rumpalille, vaan antoi tämän kiukutella ihan rauhassa. Sen sijaan mies kääntyi Tomin puoleen sanomaan, mihin aikaan Uuden vuoden päivänä tämän oli oltava treenikämpällä odottamassa. Sitten mies poistui kämpältä ja huristeli autolla tiehensä.

Aki huokaisi turhautuneena. Vaikka hänkin oli kova riitelemään ja osoittamaan mieltään, ei hänkään halunnut tällaista soppaa ennen keikkaa. Se tappoi fiiliksiä. Ehkä hänenkin pitäisi tehdä lähtöä ja mennä tuulettumaan jonnekin, vaikka juoksulenkille. Juokseminen auttoi vitutukseen, kun sillä tavalla pääsi päästämään höyryjä pihalle.

[OtakuCroco]

Thomas

Thomasia inhotti kuunnella vierestä, kun hänestä riideltiin. Toisessa tapauksessa hän olisi haistattanut paskat kaikille ja mieluummin poistunut ja pysynyt poissa, mutta tässä tilanteessa hän ei halunnut antaa sitä mielihyvää Darretten rumpalille. Silloinhan tuo olisi voittanut. Oli ihan oikein, että tuo sai kaikkien vihat niskaansa. Kerrankin oikeus voittaisi. Haista paska Kazu.

"Selvästi minun mielipiteeni ei ole tervetullut. Tehkää siis niin kuin haluatte. Mutta jos hän hajottaa rumpuni, hän saa myös korvata vahingot, olipa hänellä rahaa siihen tai ei." Sen sanottuaan rumpali nosti laukkunsa ja alkoi kiskoa vihaisin elein ulkovaatteita niskaansa. Sen kun häipyisi, Tomille ei ainakaan tulisi ikävä. Millähän olettamuksella tuo luuli, että hän rikkoisi tämän rummut. Joo tahallaanhan hän aikoisi rikkoa kalliita soittimia, ei edes kävisi mielesskään. Paitsi nyt kun Kazuhiro oli tuollainen kusipää, olisi melkein oikein mujauttaa koko rumpusetti paskaksi. Hän ei kuitenkaan antaisi rumpalille siten voiton tunnetta, että oli oikeassa hänen suhteensa. Saisi itse niellä piikkiset sanansa ja myrkyllisen asenteensa sisuksiinsa.

Mies ei enää kiinnitänyt mitään huomiota lähtöä tekevään rumpaliin, vaan kääntyi hänen puoleensa. "Tule yhdeksän aikaan Uuden vuoden aamuna tänne, tavataan silloin. Täytyy viedä soittimet ja muut ajoissa keikkapaikalle", manageri sanoi. Tom nyökkäsi vain eikä sanonut mitään muuta. Hän kyllä tulisi, jos oli kerta luvannut niin. Tämän jälkeen mies avasi oven ja poistui kämpästä. Ovi sulkeutui, mutta Tom kuuli tämän käynnistävän auton ja peruuttavan pois pihasta.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Saatuaan vaatteet päälleen Kazuhiro pyyhälsi ovesta ulos sanomatta hyvästejä kenellekään ja alkoi harppoa katua pitkin kohti bussipysäkkiä. Koko tämä päivä saisi hänen puolestaan painua helvettiin ja pysyä siellä. Thomas saisi tehdä samoin. Pelkkä ajatus siitä, että hänen pitäisi nähdä tämä uudestaan muutaman päivän kuluttua, sai hänet näkemään punaista. Hän ei todellakaan olisi halunnut tavata Thomasia enää koskaan.

Kun Kazuhiro ehätti bussipysäkin kohdalle, bussi näkyi jo kadun päässä. Hän ei siis joutunut odottamaan lainkaan. Se oli kuitenkin laiha lohtu kaiken treenikämpällä tapahtuneen jälkeen. Kazu nousi kuljettajaa tervehtimättä tai edes tähän katsomatta bussiin, näytti lukijalle matkakorttiaan ja meni sitten istumaan aivan bussin perälle. Onneksi bussi oli sentään melkein tyhjä ja muut matkustajat olivat omiin asioihinsa syventyneitä aikuisia, joten hän sai olla rauhassa.

Niya oli kysynyt häneltä, mikä häntä riivasi. Kazuhirosta tuntui, että Shou ja Akikin miettivät, miksi hän inhosi Thomasia niin paljon, vaikka he olivat tavanneet vain lyhyesti kerran aiemmin. Valitettavasti Kazuhiro ei osannut kunnolla vastata kysymykseen. Se, että Thomas oli soittanut hänen rummuillaan pyytämättä häneltä ensin lupaa (jota tämä ei olisi saanut), oli yksi syy, samoin kuin toisen menneisyys, joka herätti Kazussa epäilyksiä tämän luotettavuudesta. Nuo asiat eivät kuitenkaan olleet yksinään riittäviä perustelemaan sitä lähes silmitöntä inhoa, jota hän tunsi Thomasia kohtaan. Hän ei kuitenkaan osannut itsekään sanoa, mikä muu asiaan vaikutti, eikä hän ainakaan nyt halunnut pohtia sitä. Kenties heidän persoonallisuutensa eivät vain sopineet lainkaan yhteen.

Sen Kazuhiro kuitenkin tiesi, että kaikkien muiden välitön ja peittelemätön Thomasin puolelle ja häntä vastaan asettuminen oli pahentanut tilannetta. Tahtomattaankin rumpali tunsi katkeruutta siitä, että bänditoverit valitsivat mieluummin Thomasin kuin hänet. Toisaalta se ei tullut yllätyksenä, sillä ei kukaan koskaan ollut hänen tukenaan missään asiassa. Hän sai aina pärjätä yksin. Ja kyllä hän pärjäsikin, ei se siitä ollut kiinni. Olisi vain ollut kiva, että edes välillä joku päättäisi seisoa hänen tukenaan.

Tai no, rehellisyyden nimissä oli myönnettävä, että Aki oli kerran seisonut. Vaikka Kazuhiro ei mielellään ajatellut lainkaan koko asiaa, hän muisti kyllä, että Aki oli tapellut isoveljensä Neron kanssa sen vuoksi, mitä Nero oli hänelle tehnyt. Tällä kertaa Akikin oli kuitenkin asettunut häntä, omaa poikaystäväänsä, vastaan. Ei toinen ollut sanonut mitään, mutta Kazu osasi kyllä lukea ihmisiä sen verran, että tiesi Akin olevan Thomasin eikä hänen puolella. Tämän ilme oli tehnyt selväksi, että tämäkin oli hänelle vihainen siitä, miten hän oli käyttäytynyt Thomasia kohtaan.

Ajatus siitä, että Aki oli suuttunut hänelle Thomasin vuoksi, ei ainakaan nostanut hänen mielialaansa. Viimeisen viikon heillä oli mennyt Akin kanssa hyvin, mutta tämänpäiväinen oli taatusti pilannut kaiken. Kazuhiro tunsi inhoavansa Thomasia entistä enemmän. Tämä oli tuonut hänelle pelkkää harmia. Jos Aki jättäisi hänet Thomasin kanssa riitelemisen takia, hän pitäisi huolen, että Thomas katuisi katkerasti sitä, että oli koskaan astunut heidän treenikämppänsä kynnyksen yli.

Oman pysäkkinsä kohdalla Kazuhiro jäi bussista pois, marssi kotiinsa ja meni suoraa päätä yläkertaan vaihtamaan juoksuvaatteet ylleen. Hetken kuluttua hän pyyhälsi ulko-ovesta ulos. Toivon mukaan juokseminen auttaisi häntä saamaan kuohuvat tunteensa aisoihin ja punnitsemaan tapahtunutta rationaalisemmin.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Kukaan muukaan ei sanonut mitään Kazulle tai yrittänyt estää tätä poistumasta vihoissaan, joten saatuaan ulkovaatteensa puettua ylleen rumpali pyyhälsi taakseen katsomatta ja kenellekään hyvästejä sanomatta ovesta ulos. Ovi pamahti kovaäänisesti kiinni tämän takana. Niya irvisti. Toivottavasti Kazu tosiaan rauhoittuisi huomiseen mennessä, muuten harjoittelusta tuskin tulisi mitään. Ehkei Kazu edes tulisi treeneihin, jos olisi yhä kiukkuinen. Toisaalta tämä oli vastuullisuuden huipentuma, joten Niyan oli vaikea uskoa, että tämä jättäisi sovittuja treenejä väliin, vaikka olisi kuinka kiukkuinen. Ei sitä varmaksi kuitenkaan voinut tietää.

"Tule yhdeksän aikaan Uuden vuoden aamuna tänne, tavataan silloin. Täytyy viedä soittimet ja muut ajoissa keikkapaikalle", Ben ohjeisti Tomia. Manageri oli selvästi päättänyt jättää Kazun kiukuttelun omaan arvoonsa ja pitää kiinni ideastaan hyödyntää Tomia roudarina. Niya oli iloinen siitä. Jos Ben olisi Kazun vihamielisyyden takia sanonut Tomille, ettei tämä sittenkään pääsisi roudaamaan heidän bändikamojaan, Niya olisi antanut Kazun kuulla kunniansa. Tomille oli ollut niin rankkaa, että tämä ansaitsi hyviä asioita elämäänsä. Sitä paitsi Niya tahtoi Tomin paikalle.

Tom nyökkäsi sen merkiksi, että oli ymmärtänyt Benin ohjeet, minkä jälkeen manageri poistui treenikämpältä. Niya kuuli ulkoa, kuinka tämän kadun varteen pysäköidyn auton moottori käynnistyi, minkä jälkeen Ben huristeli pois. Olisipa Niyallakin ollut ajokortti ja auto. Olisi niin paljon kivempaa ajella omalla autolla pitkin Lontoota kuin kulkea bussilla ja metrolla. Tosin hän ei kyllä haluaisi mitään tylsää perusautoa vaan jonkin hienon mallin. Tai edes erikoisen värisen.

Niya kääntyi takaisin Tomin puoleen. Hän oli aika varma, ettei tämä ollut ollut toiselle sellainen kiva kokemus, millaiseksi hän oli sen tarkoittanut, mikä harmitti häntä. "Sori Kazusta. En tajuu, mikä sen ongelma sun kaa oli. Ei se normistikaan tykkää uusista tyypeistä, mutta ei se oo ollu tollanen pitkään aikaan. Viimeks varmaan sillon, kun se tapas Akin kaverin Atsumin, mutta silloin se oli yleisesti kaikille aika perseestä koko ajan. Anyway, musta oli kyllä tosi kiva, että olit kattomassa meiän treenejä. Ja on ihan parasta, että tuut uuden vuoden keikallekin!" laulaja selitti loppua kohti piristyen ja innostuen.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Kazuhiro poistui asunnosta ovet paukkuen. Ben ei välittänyt mitään rumpalin riehumisesta vaan ilmoitti Tomille seuraavaksi, monenko aikaan tämän kuuluisi olla treenikämpillä keikkapäivänä. Ben ei ollut antanut Kazuhiron mielipiteen vaikuttaa päätökseensä ottaa Tom mukaan kantamaan soittimia. Manageri oli vähän sellainen persoona, kun tämä päätti jotain, myös toimi sen mukaan eikä antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa asiaan.

Thomas nyökkäsi merkiksi, että oli kuullut, minkä jälkeen Benjiro poistui paikalta auto pihasta huristen. Asuntoon jäi vallitsemaan pieni hiljaisuus. Ainakin Shoun osalta. Hän huomasi osittain pidättäneen hengitystään, koska päästi nyt huokaisten suuren määrän ilmaa keuhkoistaan. Oli helpotus päästä eroon riitatilanteesta. Shou inhosi niin paljon konflikteja, etenkin kun ne sattuivat tapahtumaan eniten bändin sisällä. Siksi hän vältteli niitä ulkopuolella kaikin tavoin. Hän oli lopen kyllästynyt kuuntelemaan ainaista vihaa ja riitelyä. Ja häntä kyllästytti olla aina se, joka edes yritti puuttua niihin.

"Sori Kazusta. En tajuu, mikä sen ongelma sun kaa oli. Ei se normistikaan tykkää uusista tyypeistä, mutta ei se oo ollu tollanen pitkään aikaan. Viimeks varmaan sillon, kun se tapas Akin kaverin Atsumin, mutta silloin se oli yleisesti kaikille aika perseestä koko ajan", Niya pahoitteli Thomasille. Oli tosiaan Tomin kannalta ikävää, että sai tällaista kohtelua, kun yritti vain kiinnostua asioista ja päästä normielämään mukaan. "Anyway, musta oli kyllä tosi kiva, että olit kattomassa meiän treenejä. Ja on ihan parasta, että tuut uuden vuoden keikallekin!" laulaja jatkoi enemmän pirteämpään sävyyn.

"Minustakin oli kiva kun olit katsomassa. Pahoittelen omasta puolestani Kazuhiron käytöstä. En ymmärrä, mistä hänen vihansa kumpuaa", Shou pahoitteli omasta puolestaan. Kazuhiron tuntien tämän viha Tomia kohtaan ei voinut olla tyhjästä temmattu, koska rumpalilla oli yleensä syyt, miksi tämä käyttäytyi kuin käyttäytyi. Tämä oli kuitenkin vaikea tapaus, koska tämäkin konflikti oli tullut puun takaa. Shou ei aikonut kysyä asiasta, ainakaan heti, tai jos ei ollut aivan pakko. Kazuhiro tuskin piti häntä sen tiedon kertomisen arvoisena.

"Minäkin teen lähtöä, täytyy ruveta miettimään ensi vuoden kurssivalintoja. Aion palata takaisin yliopistoon", Shou totesi ja puki ulkotakin ylleen. "Nähdään huomenna", Shou sanoi ponnettomasti hymyillen ja poistui asunnosta.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

"Sori Kazusta. En tajuu, mikä sen ongelma sun kaa oli. Ei se normistikaan tykkää uusista tyypeistä, mutta ei se oo ollu tollanen pitkään aikaan. Viimeks varmaan sillon, kun se tapas Akin kaverin Atsumin, mutta silloin se oli yleisesti kaikille aika perseestä koko ajan. Anyway, musta oli kyllä tosi kiva, että olit kattomassa meiän treenejä. Ja on ihan parasta, että tuut uuden vuoden keikallekin!" Niya pahoitteli Kazun puolesta. Tämä kuitenkin loppua kohden muutti ääntään paljon innostuneemmaksi.

"Minustakin oli kiva kun olit katsomassa. Pahoittelen omasta puolestani Kazuhiron käytöstä. En ymmärrä, mistä hänen vihansa kumpuaa", kitaristi pahoitteli myös. Aki ei sanonut mitään. Hänellä oli huoli Thomasista, että miten Kazun riehuminen ja vihanpito vaikuttaisi tämän innostukseen musiikista, heidän musiikistaan. Innostus saattaisi helposti lopahtaa tällaisen kokemuksen jälkeen. Vaikka basistia vittutti ja suututti Kazun käytös, oli hän myös hieman huolissaan tästä. Suostuisikohan rumpali kertomaan hänelle, mistä oli oikein kyse?

"Minäkin teen lähtöä, täytyy ruveta miettimään ensi vuoden kurssivalintoja. Aion palata takaisin yliopistoon", Shou sanoi ja rupesi pukemaan ulkovaatteita päälleen. Sen jälkeen tämä heipatti kaikki ponnettomasti hymyillen. Shou poistui asunnosta.

Aki kurtisti kulmiaan. Shou oli todella mieli maassa, vaikka yritti peittää sen. Toivottavasti kitaristi piristyisi, samoin kuin kaikki muutkin täällä. Tämän päiväisen treenit olivat menneet kirjallisesti päin helvettiä. "Mäkin meen. Vituttaa sen verran, ettei huvita olla täällä sen enempää", Aki totesi ja avasi oven. Hän heipatti pikaisesti Niyan ja Thomasin ja sulki oven perässään.