Kirjoittaja Nightingale » 18.05.2020 22:45
Kazuhiro Tanaka
Niya oli tietysti kitissyt siitä, ettei pääsisi syömään roskaruokaa. Kukaan ei kuitenkaan ollut vaivautunut vastaamaan siihen mitään, vaan Shou oli vain ehdottanut lähellä olevaa japanilaista ravintolaa. Se kävi Kazuhirolle hyvin. Japanilainen ruoka oli pääosin sekä maistuvaa että terveellistä, toisin kuin McDonald'sin tarjonta. Myös Aki oli hyväksynyt Shoun ehdotuksen, joten asia oli sillä selvä. Niya sai luvan kelpuuttaa heidän valintansa tai painua yksin ahmimaan ranskalaisiaan.
Äkkiarvaamatta pukuhuoneen ovi repäistiin melkein sijoiltaan ja sisään ryntäsi Yuki, joka kiljui täyttä kurkkua: "YOOOOOOOOOOOOOOO MITÄ KUULUU?" Kazuhiro hätkähti niin pahasti, että oli vähällä sohaista kajaalikynällä itseltään silmän puhki. Hän kääntyi tuijottamaan murhaavasti Japanese Beastin vokalistia, joka oli jo ehtinyt hyppäämään Niyan kimppuun ja melkein taklannut tämän lattialle. Niya olisi kyllä ansainnutkin sen, kun oli mitä ilmeisimmin mennyt kutsumaan tuon maanvaivan paikalle. Jos heidän laulajansa oli ylienerginen, niin Yuki oli sähköjänis, jolle oli annettu yliannostus niin sokeria, kahvia kuin ekstaasia yhtä aikaa.
"Teidän keikka oli supermahtavauubercool! Sä näytit ihan staralta, ihan ammattilainen jo!" Yuki hehkutti yhtä ylitseampuvasti kuin Niyalla oli tapana. Seuraavassa hetkessä tämä käänsi Kazun harmiksi huomionsa heihin muihin: "Moikka teilleki Yrmy ja Ärhä ja sä jonka nimeä en muista." Lopuksi tämä vielä kysyi kuin mikäkin riemuidiootti: "Onks teitä jotenkin vähemmän, vai muistanko väärin?"
"Joo, Hika lähti. Ne eros Shoun kanssa", Niya selosti auliisti pysähtymättä ensin miettimään, halusiko Shou, että tämän kivuliasta ja melko tuoretta eroa leviteltiin ventovieraille. Kazuhiron teki mieli ravistella laulajaa. Shou oli tänään pitkästä aikaa ollut hyvillä mielin ja ajattelematta Hikaa, mutta tietenkin Yukin ja Niyan oli pitänyt mennä palauttamaan asia tämän mieleen. Jos Shoun mieli painuisi tämän seurauksena jälleen matalaksi, hän antaisi kyllä bändin nuorimmaisen kuulla kunniansa.
Yukin vanavedessä huomaamatta saapuneen Hajimen näkeminen kuitenkin paransi Kazuhiron mielialaa asteen verran. "Moi! Teillä oli tosiaan hyvä keikka. Oli kiva nähdä teidät esiintymässä", kitaristi totesi hillitysti, kuten normaali ihminen. Tämän hymyssä oli anteeksipyytävä sävy Yukin käytöksen vuoksi. Kazu ei voinut olla ihmettelemättä, miten Hajime jaksoi ihmistä, jonka takia sai aina hävetä silmät päästään. Niya oli jo tarpeeksi paha.
"Olen pahoillani erostasi ja omasta osuudestani siinä", Hajime sanoi seuraavaksi Shouhun katsoen. Oli helppo nähdä, että tämä koki syyllisyyttä Shoun ja Hikan erosta, vaikkei asia ollutkaan ollut millään tavalla tämän vika. Hajime oli kuitenkin sellainen. "Äh, en kanna kaunaa siitä eikä se oikeasti ollut millään lailla sinun vikasi", Shou onneksi kuittasi. Onneksi heidän bändinjohtajansa oli tarpeeksi aikuismainen ja järkevä tajutakseen, ettei Hajimea kannattanut syyttää asiasta, johon tämä ei ollut syyllinen ja joka sitä paitsi oli ollut Kazuhiron mielestä vain ajan kysymys.
"Mitä te täällä teette?" Aki vuorostaan kysyi. Basisti näytti aivan yhtä ärtyneeltä Yukin näkemisestä kuin Kazu itse. Tämä oli todellakin pilannut tulollaan keikan jälkeisen hyvän tunnelman. Toivottavasti kukaan ei nyt menisi paljastamaan, että he olivat aikeissa mennä syömään, koska muuten Yuki änkisi taatusti mukaan. Niyan ja tämän suuren suun tuntien Kazuhiro oli kuitenkaan ollut kovin optimistinen.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.