Kirjoittaja Nightingale » 25.05.2020 21:17
Minho Park
"Wau", Shou sanoi selvästi vaikuttuneena kuulemastaan. Jihye sen sijaan pyöräytti dramaattisesti silmiään ja tuhahti: "Hyunnie on itseään täynnä oleva tylsimys. Hän on kuin nuorempi versio isästä. Käy sääliksi Gyuria. No, ainakin hänellä tulee olemaan reilusti shoppailurahaa." Minhoa hymyilytti pikkusiskon suorapuheisuus. Hän ei kuitenkaan voinut väittää, ettei olisi ollut samaa mieltä. Sen paremmin hän kuin Jihyekään ei ollut koskaan ollut kovin läheinen Donghyunin kanssa, vaan he olivat yleensä henganneet kahdestaan.
Nuorempana Minho oli ollut vähän katkerakin siitä, että Donghyun oli niin täydellinen ja vanhempien kultapoika, johon nämä olivat verranneet häntä kerta toisensa jälkeen hänen häviökseen. Hän ei vain yksinkertaisesti voinut voittaa, kun vertailukohtana oli isoveli. Sittemmin hän oli kuitenkin tehnyt asian kanssa rauhan ja pyrki nykyään mahdollisimman hyvin jättämään vanhempien vertailut omaan arvoonsa. Hän eli elämäänsä ennen muuta itseään varten eikä vanhempiaan, kuten Jihyekin häntä muistutti aina, jos hän meinasi vaipua alakuloon siksi, ettei kyennyt täyttämään vanhempiensa odotuksia. Tärkeintä oli, että hän itse oli tyytyväinen tekemiinsä elämänvalintoihin.
"Onko sinulla sisaruksia?" Jihye kysyi Shoulta. "Minulla on isoveli Riku, hän on töissä sähköalalla", kurssitoveri vastasi. Tämän hyväntuulisesta ilmeestä ja lämpimästä äänensävystä Minho päätteli, että veljekset olivat hyvissä väleissä. Kenties Riku oli Shoun tavoin kiltti ja rento ihminen.
Ruoka näytti maistuneen kaikille. Minhokin oli saanut syötyä ihan kunnollisen kokoisen annoksen, sillä Shoun ja Jihyen seura oli piristänyt häntä. Hän keräsi kaikkien lautaset pois ja toi pöytään suklaakeksipaketin. Suklaakeksit olivat Jihyen suosikkeja, ja toivottavasti myös Shou pitäisi niistä. "Ajattelin, että jälkiruoka olisi kiva", hän sanoi avatessaan paketin, jotta siitä olisi helppo ottaa.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.