Kirjoittaja Nightingale » 16.06.2020 20:32
Kazuhiro Tanaka
Akin ilme oli hapan. Tämä ei kuitenkaan ensin sanonut mitään. Kenties tämä ei tiennyt, mitä sanoa, tai sitten tämä pelkäsi vain pahentavansa tilannetta sanoillaan. Kazuhiro tiedosti jollain tasolla kerjäävänsä tappelua mutta ei mahtanut sillä hetkellä itselleen mitään, sen verran voimakkaita negatiiviset tunteet olivat. Pullonpyöritys oli nostanut pintaan monia sellaisia ajatuksia, joita hänen mielessään oli pyörinyt jo jonkin aikaa mutta jotka hän oli parhaansa mukaan koettanut työntää syrjään.
"Jos se kerta on niin tärkeetä", Aki sitten mutisi ja kaivoi kännykkänsä esiin. Ennen kuin Kazu ehti sanoa mitään, tämä oli jo nostanut puhelimen korvalleen ja soittanut mitä ilmeisimmin Shoulle. "Moi, se joka seurustelee Kazun kanssa, on mä", basisti töksäytti. Kazuhiro ei kuullut, mitä kitaristi vastasi, mutta hän saattoi kuvitella tämän olevan hyvin hämmentynyt äkillisestä tunnustuksesta. Aki ei kuitenkaan jäänyt selittämään tilannetta auki vaan sanoi vain "joo", ennen kuin lopetti puhelun ja tokaisi hänelle: "Siinä, Shou tietää. Ootko nyt tyytyväinen?"
Kazuhiro tuijotti hetken vaiti poikaystäväänsä. Hän ei oikein tiennyt, mitä ajatella Akin ratkaisusta tilanteeseen. Tavallaan oli positiivista, että toinen oli tehnyt jotain konkreettista osoittaakseen, että ei hävennyt heidän suhdettaan. Pohjimmiltaan se ei kuitenkaan ollut se, mitä Kazu oli halunnut. Oli ollut helppoa syyttää Akia siitä, että tämä muka halusi salailla heidän suhdettaan, mutta sisimmässään hän oli tiennyt, ettei se ollut totta. Ne asiat, joista hän oli aidosti epävarma, olivat kuitenkin liian vaikeita otettaviksi puheeksi.
Kazuhiro käänsi katseensa pois ja kohautti olkiaan. Hän ei ollut tyytyväinen, mutta hänen syytöksiltään oli mennyt pohja, joten hän ei voinut jatkaa riitelyä, eikä hän oikeastaan halunnutkaan. Pikemmin kuin vihaiseksi hän tunsi nyt olonsa haavoittuvaiseksi - ja oli todellisuudessa koko ajan tuntenut. Oli vain niin paljon helpompi olla kylmä ja syyttävä. Hän oli aina pyrkinyt viimeiseen asti peittämään arkaluontoiset tunteensa, koska hänestä mikään ei ollut niin paha kuin se, että joku näki, kuinka pahalta hänestä todella tuntui.
"Unohda koko asia", Kazu tokaisi ja kiihdytti vauhtiaan. Hän toivoi, että Aki tajuaisi jättäytyä jälkeen ja antaisi hänen mennä menojaan. Hän ei halunnut enää jatkaa keskustelua tai olla poikaystävänsä seurassa, koska hänen tunteensa olivat niin pinnassa.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.