Kirjoittaja Nightingale » 29.07.2020 21:41
Minho Park
Shou nyökkäsi ja sanoi hymyillen: "Oli mukava käydä kanssasi." He pukivat takit ylleen ja ottivat laukkunsa säilytyslokerosta, minkä jälkeen he olivat valmiita lähtemään. He kävelivät vastaanottotiskin ohi ja jatkoivat yhtä matkaa katua pitkin.
Äkisti Shou kääntyi hänen puoleensa ja kysyi: "Painaako mieltäsi jokin?" Opiskelutoveri oli siis huomannut hänen negatiiviseksi kääntyneen mielialansa. Ehkä Minhon olisi pitänyt osata odottaakin sitä, sillä Shou oli tarkkaavainen. Hän oli kuitenkin ajatellut, ettei ollut ollut kovin läpinäkyvä.
Minho epäröi hetken mutta päätti sitten kertoa totuuden, sillä hän oli mielellään rehellinen ja oli tottunut siihen, että saattoi puhua Shoulle avoimesti ikävistäkin asioista. "Se minun toisella puolellani ampunut taitava nuorukainen toi mieleen erään eksäni. En ole ajatellut häntä aikoihin, sillä erostamme on jo kuusi vuotta. Meidän suhteemme ei myöskään ollut sellainen, jota olisi mukava muistella."
Pienen tauon pidettyään Minho jatkoi. "Olin 15-vuotias, kun tapasin Cheolin. Elämäni ensimmäinen suhde oli juuri päättynyt, jos sitä nyt edes suhteeksi saattoi sanoa. Tunteeni olivat nimittäin yksipuoliset, Taewonille se oli pelkkää seksiä. Joka tapauksessa olin hyvin allapäin. Lisäksi kotona oli vaikeaa. Olin väsynyt vanhempieni odotuksiin, joita en kyennyt täyttämään, joten kapinoin, mikä vain pahensi asioita."
"Cheol oli minua neljä vuotta vanhempi ja muutenkin juuri sellaista seuraa, mitä vanhempani paheksuivat, mikä teki hänestä minun silmissäni kiinnostavan. Lisäksi hän oli hyvännäköinen ja charmikas sekä omisti moottoripyörän. Olin otettu, kun hän iski silmänsä minuun, ja rakastuin häneen melkein suoraa päätä. Teimme yhdessä kaikenlaista tyhmää, kuten poltimme kannabista, kännäsimme ja töhrimme bussipysäkkejä spray-maaleilla. Kadun sitä nyt, samoin kuin koulusta lintsaamista. Myöskään suhteestamme vanhemmilleni kertominen ei ollut jälkikäteen ajateltuna järkevää, sillä se pahensi tilannetta kotona entisestään. Silloin halusin kuitenkin osoittaa, kuinka vähän heidän mielipiteensä minua kiinnostaa."
"Mitä Cheoliin tulee, hän ei ollut mikään unelmapoikaystävä. Hän meni aina omat halut edellä, ja koska halusin miellyttää häntä, en yleensä sanonut mihinkään ei, vaikka olisin tahtonut. Ylipäätään minun hyvinvointini tai onnellisuuteni ei merkinnyt hänelle paljoakaan. Aloin kuitenkin ymmärtää totuuden hänestä vasta, kun sain hänet kiinni pettämisestä eikä hän ollut aidosti pahoillaan siitä. Näin jälkikäteen ajateltuna olen melko varma, ettei se ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli uskoton, vaikka hän väittikin niin."
"Kaikesta tuosta huolimatta olisin varmaan jatkanut hänen kanssaan seurustelua, ellei Jihye olisi puuttunut asiaan. Hän oli saanut tarpeekseen toilailujeni katsomisesta sivusta ja päätti puhua suunsa puhtaaksi. Hän sai minut tajuamaan, ettei seuraisi mitään hyvää, jos jatkaisin samaa rataa. Ymmärsin myös, että tulevaisuuden hukkaan heittäminen vanhempia vastaan kapinoimisen vuoksi oli turhan kova hinta. Niinpä jätin sekä päihteet että Cheolin ja aloin taas keskittymään opiskeluun ja harrastuksiin", Minho päätti kertomuksensa.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.