Beating Hearts

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Hikan pettymykseksi Hajime torjui hänen tarjouksensa. "Ei sinun tarvitse. Eikä minun juuri nyt tee mieli teetä, kiitos vain tarjouksesta", Japanese Beastin kitaristi sanoi. Sanat olivat kohteliaat mutta yhtä kaikki kieltävät. Hika rypisti hiukan kulmiaan. Hajime vaikutti jostain syystä aika varautuneelta. Olikohan hän ruvennut tekemään tuttavuutta liian innokkaasti?

"Haluan vain, ettet pitkästy sillä aikaa, kun Niya ja Yuki värjäävät Niyan hiuksia. Siinä kuitenkin menee tovi", Hika selitti. "Ja no, kuten sanoin aikaisemmin, sinä olet mieleenpainuva ihminen. Olisi kiva tutustua sinuun paremmin. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa."

Hika oli hetken hiljaa ja yritti miettiä, mitä Hajimea kiinnostavaa tekemistä voisi ehdottaa. Sitten hänellä välähti. "Mehän soitamme molemmat kitaraa! Mitä jos näyttäisin sinulle oman kitarani? Tai on minulla itse asiassa kaksikin, akustinen ja sähköinen, mutta akustinen on tällä hetkellä kotonani. Otin tänään treenikämpälle mukaan vain sähköisen. Se on kuitenkin tosi kivan kuuloinen, tulet varmasti tykkäämään siitä."

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Hänen kieltävä vastauksensa näytti tulevan Hikalle paitsi yllätyksenä myös pettymyksenä. Hajime näki Darretten kitaristin ilmeen valahtavan ja tämän kulmien kurtistuvan torjunnan edessä. Hän huokaisi mielessään. Hän olisi toivonut olevansa jossakin aivan muualla. Tilanne oli kiusallinen, kuten tilanteet, joissa joku sai pakit, tuppasivat olemaan. Valitettavasti asiaa ei oikein voinut auttaa. Sitä paitsi Hika oli ihan itse järjestänyt itsensä tukalaan asemaan, kun ei ollut ottanut hänen varautuneisuudestaan onkeensa vaan oli vain jatkanut hänelle flirttailua.

"Haluan vain, ettet pitkästy sillä aikaa, kun Niya ja Yuki värjäävät Niyan hiuksia. Siinä kuitenkin menee tovi", Hika rupesi selittämään käytöstään. "Ja no, kuten sanoin aikaisemmin, sinä olet mieleenpainuva ihminen. Olisi kiva tutustua sinuun paremmin. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa." Vai että ystäviä? Kyllä tässä sinun puoleltasi on enemmästäkin kyse. Ketä sinä oikein yrität pettää, itseäsi vai minua?

Hajime ei vastannut mitään. Hän toivoi, että hänen vaitonaisuutensa toimisi Hikalle merkkinä siitä, ettei hän ollut kiinnostunut toisen tarjoamasta "ystävyydestä". Valitettavasti Hika vaikutti kuitenkin palanneen aikaisempaan sokeuteensa, sillä yhtäkkiä tämä ehdotti: "Mehän soitamme molemmat kitaraa! Mitä jos näyttäisin sinulle oman kitarani? Tai on minulla itse asiassa kaksikin, akustinen ja sähköinen, mutta akustinen on tällä hetkellä kotonani. Otin tänään treenikämpälle mukaan vain sähköisen. Se on kuitenkin tosi kivan kuuloinen, tulet varmasti tykkäämään siitä."

Hajimen teki mieli hakata päätään seinään. Eikö Hika tajunnut yhtään mitään? Pitikö tälle vääntää kaikki rautalangasta ja ilmoittaa päin naamaa, ettei hän ollut kiinnostunut, jotta tämä ymmärtäisi jättää hänet rauhaan? Luulisi, että hänen käytöksensä olisi jo paljastanut Hikalle, mitä mieltä hän tästä ja tämän lähentymisyrityksistä oli, mutta näköjään ei. Ilmeisesti Hika ei halunnut kohdata totuutta ja hyväksyä, ettei Hajimea todellakaan innostanut tutustua tähän yhtään paremmin.

"En nyt oikein tiedä. Ehkä minun pitäisi jutella bänditovereidesikin kanssa ja yrittää tutustua heihin", Hajime vastasi varovaisesti. Vaikka hänen tekikin mieli tokaista Hikalle päin naamaa, ettei hän ollut kiinnostunut tästä, hän oli liian kohtelias tehdäkseen niin. Varsinkin, kun hän joutuisi viipymään samassa huoneessa Hikan ja muiden darrettelaisten kanssa vielä hyvän tovin. Että Yukin olikin pitänyt kadota kylpyhuoneeseen Niyan hiuksia värjäämään ja jättää hänet yksin!

[Rishou Makito]

Rishou Makito


Hika tuntui pettyneen Hajimen kieltävään vastaukseen. "Haluan vain, ettet pitkästy sillä aikaa, kun Niya ja Yuki värjäävät Niyan hiuksia. Siinä kuitenkin menee tovi", Hika selitteli. Darretten kakkoskitaristi ei ollut kuitenkaan valmis vielä luovuttamaan. "Ja no, kuten sanoin aikaisemmin, sinä olet mieleenpainuva ihminen. Olisi kiva tutustua sinuun paremmin. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa." "Mehän soitamme molemmat kitaraa! Mitä jos näyttäisin sinulle oman kitarani? Tai on minulla itse asiassa kaksikin, akustinen ja sähköinen, mutta akustinen on tällä hetkellä kotonani. Otin tänään treenikämpälle mukaan vain sähköisen. Se on kuitenkin tosi kivan kuuloinen, tulet varmasti tykkäämään siitä."

Shou arveli tuntevansa liikaa mustasukkaisuutta. Hänen teki mieli käskeä Hikaa lopettaan tuo hölynpöly ja palaamaan hänen vierelleen, mutta tiesi että se olisi ollut väärin. Se olisi ollut vastoin Hikan tahtoa. Hän muisti, kun tämä oli kertonut heidän seurustelunsa alkuvaiheilla aikasemmasta poikaystävästään, joka oli pitänyt Hikaa kahleissa ja käyttänyt väkivaltaa tätä kohtaan. Hän ei halunnut olla mikään kahle Hikalle, tämä sai tehdä mitä huvitti, vaikka sen katsominen tekikin kipeää.

Hika ei ollut kertaakaan huomioinut häntä heidän tänne tulonsa jälkeen, ei ennen eikä jälkeen vieraiden saapumisen. Ilmana oleminen satutti. Ykköskitaristi nousi nojatuolilta ja lainehti keittiöön jääkaapille. Hän kurkkuaan kuivasi, olisikohan kaapissa vielä jäljellä hänen viimeksi ostamansa jääteepullo?

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Hajimen torjunta sai Hikan naaman venähtämään, ja hetken Kazuhiro jo uskoi, että hänen ärsyttävä bänditoverinsa tajuaisi vihdoin jättää Hajimen rauhaan. Se oli kuitenkin turhan optimistinen oletus: asian sikseen jättämisen sijaan Hika rupesi tarpeettomasti selittelemään tekojaan. "Haluan vain, ettet pitkästy sillä aikaa, kun Niya ja Yuki värjäävät Niyan hiuksia. Siinä kuitenkin menee tovi. Ja no, kuten sanoin aikaisemmin, sinä olet mieleenpainuva ihminen. Olisi kiva tutustua sinuun paremmin. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa", kakkoskitaristi höpötti.

Kazuhiron teki mieli käydä läpsäisemässä Hikaa ihan kunnolla, jotta tämä järkiintyisi. Kuinka tyhmä toinen oikein osasi olla, kun vain jatkoi ja jatkoi, vaikka Hajime viestitti jatkuvasti olevansa kaikkea muuta kuin kiinnostanut? Ja mitä ihmettä oli puhe ystävistä? Eikö Hika oikeasti tajunnut flirttaavansa Hajimelle kuin viimeistä päivää vai esittikö tämä vain viatonta?

Pahempaa oli kuitenkin vielä luvassa. "Mehän soitamme molemmat kitaraa! Mitä jos näyttäisin sinulle oman kitarani? Tai on minulla itse asiassa kaksikin, akustinen ja sähköinen, mutta akustinen on tällä hetkellä kotonani. Otin tänään treenikämpälle mukaan vain sähköisen. Se on kuitenkin tosi kivan kuuloinen, tulet varmasti tykkäämään siitä", Hika keksi seuraavaksi ehdottaa.

Kazuhiro ei osannut sanoa, kumpi heistä oli turhautuneempi Hikan sokeaan käytökseen, hän vai Hajime. Hajime nimittäin näytti viittä vaille valmiilta hakkaamaan päätään seinään. Tämän kieltävä vastaus oli kuitenkin yhä jokseenkin kohtelias: "En nyt oikein tiedä. Ehkä minun pitäisi jutella bänditovereidesikin kanssa ja yrittää tutustua heihin."

Silmäkulmastaan Kazu näki Shoun lähtevän laahustamaan kohti keittiötä. Kun hän kääntyi kunnolla katsomaan toista, hän näki Darretten ykköskitaristin näyttävän aivan maansa myyneeltä. Vaikka Shou oli yrittänyt aiemmin väittää Akille, että Hikan käytös oli ihan okei, tämän lannistunut olemus paljasti paremmin kuin hyvin, kuinka paljon poikaystävän idioottimaisuus satutti. Ja miksei olisi satuttanut, sillä tuskin oli montaakaan yhtä loukkaavaa asiaa kuin joutua näkemään rakkaansa osoittavan lämpimiä tunteita jotakuta toista kohtaan.

Tavallisesti Kazuhiro oli viimeisenä puuttumassa bänditovereidensa asioihin. Nyt hänestä kuitenkin tuntui, ettei hän voisi vain seisoskella sivussa ja tarkkailla välinpitämättömänä, kuinka Hika satutti Shouta koko muun bändin nähden. Kaikille aina niin ystävällinen Shou ei ansainnut sellaista kohtelua.

Tuo ajatus kirkkaana mielessään Kazuhiro nousi ylös ja asteli ripeästi yhä oven luona seisoskelevien Hajimen ja Hikan luokse. "Te kaksi olette jo tainneet saada vähintäänkin riittävästi tutustumisaikaa", hän totesi hitusen piikikkäästi. "Nyt lienee meidän muiden vuoro tutustua Hajimeen. Minulla on mukanani romaani, jonka esittelisin mieluusti jollekulle, jolla on hyvä kirjallisuusmaku. Jätin sen tuonne nojatuolin luokse." Sen sanottuaan Kazu kääntyi kannoillaan ja suuntasi takaisin nurkassa olevan nojatuolin luokse. Hän luotti siihen, että Hajime tunnistaisi pelastautumiskeinon sellaisen nähdessään ja seuraisi häntä.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa


Shou en reagoinut mitenkään hänen kommenttiinsa, ihan kuin tämä ei olisi kuunnellut lainkaan, mitä hän oli sanonut. Ykköskitaristi nousi tuolista surkean näköisenä ja meni keittiöön. Aki kuuli tämän avaavan jääkaapin oven. Mitä lie sieltä etsi, kylmiö oli aika lailla tyhjää täynnä. Basisti huokaisi hiljaa ja raapi takaraivoaan, hän ei yksinkertaisesti tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Ehkä Hikalle piti vain mennä sanomaan jotain, jotta tämä tajuaisi.

Aki oli kääntymässä ympäri ja astumassa Hikaa kohden, muttei ehtinyt liikkua askeltakaan, kun näki liikettä silmäkulmastaan. Kazu oli astelemassa kohti vielä oven luona seisovaa kaksikkoa. "Te kaksi olette jo tainneet saada vähintäänkin riittävästi tutustumisaikaa. Nyt lienee meidän muiden vuoro tutustua Hajimeen. Minulla on mukanani romaani, jonka esittelisin mieluusti jollekulle, jolla on hyvä kirjallisuusmaku. Jätin sen tuonne nojatuolin luokse." Sen sanottuaan rumpali palasi takaisin nurkkaansa, josta oli tullutkin.

Aki oli jähmettynyt paikoilleen hämmästyksestä. Hän tuijotti eteensä silmät pyöreinä ja pohti, että oliko varmasti nähnyt oikein. Kazu oli mennyt tekemään Hikan touhusta lopun! Ihmeiden aika ei ollut ohi. Aki oli kuitenkin positiivisesti yllättänyt ja rumpalin teko oli tehnyt häneen pienen vaikutuksenkin, mille basisti itsekseen hieman hymyili. Varmaankin tämän takia hän oli ihastunut bänditoveriinsa, tämä oli yllätyksiä täynnä...

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Hikan yllätykseksi Hajime ei liiemmin innostunut myöskään hänen ideastaan esitellä kitaraansa. "En nyt oikein tiedä. Ehkä minun pitäisi jutella bänditovereidesikin kanssa ja yrittää tutustua heihin", vaaleahiuksinen totesi vähän vaisunkuuloisesti. Hikan suupielet painuivat alaspäin, ja innostus sammui hänen silmistään. Se, että hänen ehdotuksensa hylättiin jälleen, ei tuntunut ollenkaan kivalta. Miksei Hajimelle kelvannut mikään, mitä hän tarjosi? Hänhän yritti vain olla ystävällinen ja tehdä tuttavuutta.

Hika yritti juuri päättää, mitä tekisi tai sanoisi seuraavaksi, kun Kazuhiro ilmaantui äkisti heidän luokseen. "Te kaksi olette jo tainneet saada vähintäänkin riittävästi tutustumisaikaa", rumpali virkkoi pisteliääseen sävyyn. Hikasta myös tuntui, että tämä katsoi häntä tavallistakin epäystävällisemmin, ennen kuin jatkoi: "Nyt lienee meidän muiden vuoro tutustua Hajimeen. Minulla on mukanani romaani, jonka esittelisin mieluusti jollekulle, jolla on hyvä kirjallisuusmaku. Jätin sen tuonne nojatuolin luokse."

Niine hyvineen Kazuhiro lähti astelemaan takaisin kohti nurkassa olevaa nojatuolia, jonka oli ominut itselleen. Hika jäi katsomaan hämmentyneenä bänditoverinsa perään. Mitä ihmettä juuri oli tapahtunut? Kazuhiro ei ollut ihminen, joka tuli hieromaan tuttavuutta ventovieraiden kanssa, joten miksi tämä teki niin Hajimen kanssa? Oliko se pelkkä ilkeydenosoitus, pisto kohti Hikaa, joka ei uutterista yrityksistään huolimatta saanut Hajimea viihtymään seurassaan?

[Nightingale]

Hajime Aizawa

Hika pettyi silminnähden tullessaan jälleen kerran torjutuksi. Hajime irvisti mielessään. Tilanne oli hyvää vauhtia luisumassa erittäin kiusalliseksi ja epämiellyttäväksi kaikille osapuolille, kiitos Hikan sokeuden. Hajimen teki kovasti mieli vain käskea Hikaa avaamaan silmänsä ja painumaan pyytämään anteeksi poikaystävältään, jota oli juuri loukannut pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän ei kuitenkaan ollut ihminen, joka pystyi sellaiseen suorasukaisuuteen ja epäkohteliaisuuteen ventovieraan kanssa. Niinpä hän ei voinut kuin toivoa, että Hika heräisi itse tajuamaan oman käytöksensä.

Äkkiarvaamatta jokin korkeampi voima päätti kuitenkin armahtaa Hajimea ja lähettää pelastajan hänen avukseen. Tuo pelastaja ei kuitenkaan ollut Yuki, kuten olisi voinut luulla. Ei, se oli joku paljon epätodennäköisempi: Darretten tylyn oloinen rumpali Kazuhiro. Kuin tyhjästä tämä ilmaantui heidän luokseen ja tokaisi terävästi: "Te kaksi olette jo tainneet saada vähintäänkin riittävästi tutustumisaikaa. Nyt lienee meidän muiden vuoro tutustua Hajimeen. Minulla on mukanani romaani, jonka esittelisin mieluusti jollekulle, jolla on hyvä kirjallisuusmaku. Jätin sen tuonne nojatuolin luokse." Sen sanottuaan rumpali kääntyi ympäri ja lähti takaisin kohti istumapaikkaansa.

Hajime tunnisti pelastuksen sellaisen nähdessään. Hän ei tiennyt, miksi selvästi omissa oloissaan viihtyvä Kazuhiro tarjosi hänelle tekosyytä, jonka varjolla päästä pois Hikan kynsistä, mutta hän ehtisi pohtia rumpalin motiiveja myöhemminkin. Tärkeintä oli, että Hajimella oli nyt erinomainen tilaisuus livistää Hikan luota ja panna pistä yhä epämukavammaksi kehittyneelle tilanteelle.

"Jutellaan myöhemmin lisää", Hajime sanoi Hikalle, ilman aikomustakaan pitää lupaustaan, ennen kuin kipaisi Kazuhiron perään. Päästyään nojatuolin viereen seisomaan jääneen rumpalin luokse hän kiitti tätä kuiskaten ja tarttui sitten tämän ojentamaan romaaniin. Lieväksi yllätyksekseen hän huomasi teoksen olevan ranskaksi. Sekä kirja että kirjailija olivat kuitenkin sen verran kuuluisia, ettei vieraskielinen teksti hämännyt häntä. "Sivullinen. Pidän tästä, vaikka vihaan päähenkilöä melkein yhtä paljon kuin Olemisen sietämättömän keveyden Tomášia. Olet varmaan lukenut Camus'ltä myös Ruton?"

[Rishou Makito]

Rishou Makito


Shoun jääteepullo oli kuin olikin jääkaapissa. Se oli puolillaan, mutta siitä riittäisi hänelle tähän hätään ihan sopivasti, vaikkei hänellä mikään jano ollutkaan. Hän vain halusi muuta ajateltavaa, vaikka Hikan käytöstä oli vaikea unohtaa niin helposti. Tajusikohan tämä itsekään, että saattoi olla ihastunut toiseen? Ainakin ihastumiselta se Shoun silmissä näytti. Juuri tuolta näytti vastaihastunut henkilö, joka niin sanotusti oli korviaan myöten lumoutunut toiseen. Ykköskitaristi ei voinut muuta kuin pohtia, miksi ihmeessä he olivat tähän jamaan joutuneet. Kaikki oli tullut niin hämmentävän äkkiä, että sitä oli hankala rekisteröidä päässä.

Shou ei voinut kieltää tunteneensa tulleensa petetyksi, vaikka käytännössä mitään ei ollut tapahtunut, niin henkisesti ainakin. Hika oli varmasti haaveillut monia kertoja Hajimesta hänen seurassaan, senkin jo Shou laski jonkinasteiseksi pettämiseksi. Hän muisti miltä petetyksi tuleminen tuntui, juuri tältä, hänen ex-poikaystävänsähän oli pettänyt häntä ennen heidän eroaan. Ja Hika vielä tiesi tämän... Ellei ollut jo unohtanut.

Kitaristi huokaisi jälleen, tällä kertaa kuitenkin surullisena siitä, ettei pystyisi tekemään mitään tilanteen hyväksi. Ainoastaan hänen pitäisi ottaa asia puheeksi Hikan kanssa, mutta Shou pelkäsi liikaa sitä, mihin se saattaisi johtaa. Eroon. Jo sen ajatuskin mursi hänen sydämensä, mutta näillä näkyminen hänelle ei varmaan jäisi paljoa vaihtoehtoja. Hän halusi Hikan olevan tosissaan heidän suhteen, mutta jos ei...

Shou lyyhistyi keittiön tuolille leuka rinnassa ja katse lattiaan. "Ja olin vielä valmistanut toisen avaimen asuntooni..." hän kuiskasi hiljaa itsekseen.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro tunsi selvästi Hikan katseen selässään. Hänen oli helppo kuvitella kakkoskitaristi ilme: sekoitus hämmennystä, pettymystä ja loukkaantumista siitä, että hän oli mennyt ja varastanut Hikan lelun. Suoraan sanottuna Kazua ei kuitenkaan olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä Hika ajatteli siitä, että hän oli mennyt sekaantumaan asioihin. Pääasia oli, että hän saisi Hajimen pois Hikan luota. Ja siinä hän oli onnistunut: hän kuuli, kuinka Hajime lupasi yliolkaisesti Hikalle jutella myöhemmin tämän kanssa, minkä jälkeen Japanese Beastin kitaristi kipaisi hänen peräänsä.

Kazuhiro poimi ranskankielisen romaaninsa käteensä ja asettui sitten seisomaan se kädessään nojatuolin viereen. Kun Hajime ehätti hänen luokseen, hän ojensi romaanin tälle. Vaaleahiuksinen kitaristi kiitti häntä hiljaa, ilmiselvästi pelastuksesta eikä kirjasta, ja tarttui sitten romaaniin. Kazuhiron mieluisaksi yllätykseksi Hajime tunnisti välittömästi teoksen. "Sivullinen. Pidän tästä, vaikka vihaan päähenkilöä melkein yhtä paljon kuin Olemisen sietämättömän keveyden Tomášia. Olet varmaan lukenut Camus'ltä myös Ruton?"

"Tietysti. Pidän siitä itse asiassa enemmän kuin Sivullisesta, vaikka en pidä useimmista senkään henkilöistä. Camus'n henkilöt ovat epäluonnollisen välinpitämättömiä ja itsekkäitä. Toisaalta mitä muuta voikaan odottaa eksistentialismin lippua heiluttavalta kirjailijalta." Kazuhiro pudisti halveksivasti päätään. "Ranskalaisista kirjailijoista minun suosikkini on ehdottomasti Emmanuel Carrère."

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa


Hajime tarttui Kazun suoraviivaiseen houkutteluun siirtyä toiseen seuraan ja totesi vain Hikalle juttelevansa tämän kanssa myöhemmin. Kazu ojensi Japanese Beastin kitaristille jonkin kirjan, josta kaksikko alkoi heti keskustella varsin innokkaasti, Kazukin lähti keskusteluun mukaan yllättävän avoimesti ja tämän ilmeestä näki, että tämä tulisi pitämään Hajimen seurasta. Kirjakeskustelu meni Akilta ihan täysin ohi, hän varmasti nukahtaisi, jos kuuntelisi liikaa tätä keskustelua, joten basisti päätti käydä ulkona tupakalla.

Tupakalle menolla oli kuitenkin toinenkin merkitys. Aki ei nimittäin tahtonut nähdä, kun Darretten rumpali viihtyi vallan mainiosti kaikkien muiden seurassa kuin hänen. Voisi kai sitä vaihteeksi kutsua mustasukkaisuudeksikin. Hän ei ollut mitään viisasta seuraa eikä hän osannut pitää yllä syvällisiä keskusteluja. Kazu selkeästi arvosti fiksumpaa ja sivistyneempää seuraa, ei hänenlaisten junttieinareiden.

Samalla saattoi miettiä, että miten ihmeessä hän saattaisi saada Kazun huomion itselleen, ei oikein mitenkään. Kazulla oli jo näköjään vientiä Darretten ulkopuolella ja näytti saaneensa jo toisesta bändistä ystävän, mihin ihmeen väliin hän muka mahtuisi? Se että heidän välinsä olivat viime aikoina lämmenneet ja rauhoittuneet ei tarkoittanut sitä, että Kazu pitäisi hänestä jotenkin romanttisessa mielessä. Sitä paitsi se olisi liian outoa ja absurdia. Ei nimittäin olisi siinä ollut mitään järkeä, kun kaikki pitivät häntä umpiheterona. Kuka nyt ihastuisi henkilöön, jonka tietäisi pitävän vain naisista?

Kaipa sitä piti vain odotella, että omat tunteet lakkaisivat olemasta. Hänellä ei olisi mitään aikomusta kertoa tunteistaan Kazulle. Se vain veisi asioita huonompaan suuntaan. Millaiseen soppaan mä oon oikein itteni pistäny?

Tupakan poltettuaan basisti palasi sisälle ja siirtyi sohvalle soittamaan ja virittämään bassoaan, eipä hänellä oikein muuta tekemistä tässä ollut. Jokainen seura oli vähän varattu. Shou varmasti halusi olla yksin ja Hika... no... Aki ei vain tarvinnut tämän seuraa, varsinkaan sen jälkeen, mitä tämä oli tehnyt Shoulle.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Hikan suureksi harmiksi Hajime tuntui innostuvan Kazuhiron tarjouksesta esitellä romaaniaan. Japanese Beastin kitaristi lupasi kyllä ennen lähtöään, että juttelisi myöhemmin lisää hänen kanssaan, mutta lupaus kuulosti puolivillaiselta ja välinpitämättömältä. Hajime tuntui sanoneen niin vain ollakseen jokseenkin kohtelias, ei siksi, että todella haluaisi puhua hänen kanssaan lisää joskus myöhemmin. Vaikutti siltä, että Hajime tutustui mieluummin Darretten synkkäilmeiseen rumpaliin kuin iloiseen kakkoskitaristiin.

Hika katseli vaiti, kuinka Hajime kipitti Kazuhiron luokse, sanoi tälle jotain ja otti vastaan tarjotun kirjan. Japanese Beastin kitaristi näytti tunnistavan kirjan, mistä sai alkunsa innostuneen oloinen keskustelu. Hika ei muistanut koskaan ennen nähneensä Kazuhiroa noin puheliaana tai avoimena, saati sitten jonkun ventovieraan kanssa. Myös Hajime vaikutti nauttivan keskustelusta.

Hika käänsi katseensa pois kaksikosta. Harmi, pettymys ja kateus pyörteilivät hänen sisällään. Vaikka hän oli yrittänyt parhaansa mukaan saada Hajimen pitämään itsestään, tämä oli mennyt ja lyöttäytynyt yhteen Kazuhiron kanssa - Kazuhiron, joka oli aina pahalla tuulella ja kohteli kaikkia muita kuin nämä olisivat olleet jotain kengänpohjaan kadulta tarttunutta. Se oli jotain, mitä Hika ei voinut käsittää. Kaiken järjen mukaan Hajimen olisi pitänyt nauttia paljon enemmän ystävällisen ja hymyileväisen Hikan seurasta kuin synkän Kazuhiron, mutta ei, Hajime oli valinnut mieluummin Kazuhiron kuin hänet.

Ja Kazuhiro, miksi tämä oli yhtäkkiä heittäytynyt sosiaaliseksi ja halunnut tehdä tuttavuutta Hajimen kanssa, vaikka ei koskaan ennen ollut osoittanut minkäänlaista halua solmia uusia tuttavuuksia? Hika ei keksinyt mitään muuta selitystä kuin että Kazuhiro oli tehnyt sen silkkaa ilkeyttään. Rumpali oli selvästi halunnut osoittaa, että pystyi halutessaan olemaan houkuttelevampaa seuraa kuin hän. Sen kerran, kun minä todella tahdon tutustua johonkuhun, hän tulee väliin ja vie minulta mahdollisuuteni. Hän on selvästi vielä kamalampi ihminen kuin luulin.

[Nightingale]

Hajime Aizawa

"Tietysti", Kazuhiro vastasi. "Pidän siitä itse asiassa enemmän kuin Sivullisesta, vaikka en pidä useimmista senkään henkilöistä. Camus'n henkilöt ovat epäluonnollisen välinpitämättömiä ja itsekkäitä. Toisaalta mitä muuta voikaan odottaa eksistentialismin lippua heiluttavalta kirjailijalta." Toteamusta seurasi halveksiva päänpudistus. "Ranskalaisista kirjailijoista minun suosikkini on ehdottomasti Emmanuel Carrère."

"Minä olen lukenut häneltä vain Huviretken painajaisiin, mutta se oli kyllä upea teos. Minun on pitänyt lukea Viikset jo pidempään, mutta aina se on jäänyt. Valhekin kuulostaa kiinnostavalta. Olen tosin kuullut, ettei se yltäisi hänen muiden teostensa tasolle. Mikä on sinun mielipiteesi?" Hajime tiedusteli uteliaana.

Oli erittäin harvinaista löytää hänen ikäisensä nuori, joka oli lukenut Emmanuel Carrèren teoksia. Hajime saattoi tuskin uskoa tuuriaan, kun oli törmännyt sellaiseen ihmiseen - ja vielä näin odottamatta. Kazuhiro oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen persoona. Ensisilmäyksellä tämä vaikutti sulkeutuneelta ja torjuvalta, ja kuitenkin tämä oli tehnyt aloitteen tutustumisen suhteen ja keskusteli nyt melkoisen innokkaasti ranskalaisista romaaneista hänen kanssaan. Kazuhirossa oli selvästi enemmän kuin ensialkuun näytti.

"Tunnetko muuten Françoise Saganin?" Hajime jatkoi. "Luin hänen esikoisromaaninsa Tervetuloa ikävän viime vuonna, ja se teki minuun melkoisen vaikutuksen. Eniten minua taitaa kuitenkin henkilökohtaisesti puhutella Milan Kundera, vaikka hän on kai enemmän tsekkiläinen kuin ranskalainen kirjailija. Hänen romaaneissaan on jotain hirveän lohdullista, ja hän tuntuu ymmärtävän kaikkia henkilöitään jopa silloin, kun lukija kokee näiden olevan täysiä idiootteja. Niin kuin nyt vaikkapa Terezaa pettävä Tomáš."

[Rishou Makito]

Rishou Makito


Hikan innostunut ääni oli vaimennut, ilmeisesti tämän ja Hajimen keskustelu oli loppunut, kun sen sijaan hän kuuli Kazuhiron ja Hajimen keskustelua. Shou nousi tuolilta ja ilmestyi keittiön ovelle kurkistamaan olohuoneen puolelle. Ulko-oven luona seisoi Hika pettyneen ja hiukan vihaisen näköisenä. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kun ykköskitaristi näki moisen ilmeen poikaystävänsä kasvoilla. Hajime oli siirtynyt Kazuhiron seuraan nurkkaan, jossa nämä keskustelivat todennäköisesti kirjasta, jota Darretten rumpali oli lukemassa. Näytti siltä, että Hajime oli onnistunut livahtamaan Hikan ylitunkeilevasta seurasta. Tästä johtuen kakkoskitaristi näytti varsin katkeralta. Jos Hikalla on tuollainen ilme kasvoillaan, minkähänlainen minulla sitten on? Shou pohti mielessään.

Vaikka Shou tunsi suurta pettymystä ja ehkä hieman ärtymystäkin, hän ei halunnut, että se näkyisi hänen kasvoillaan niin selvästi. Ehkä hän saisi hiukan muuta ajateltavaa, jos käyttäisi täällä oloaikansa jotenkin hyödyksi. Jos hän ei tekisi muuta kuin murehtisi asioitaan nurkassa, olisi hän yhtä hyvin voinut mennä tekemään sitä kotiinkin. Siksipä ykköskitarisit tarttui kitaraansa ja siirtyi kahden hengen jaettavalle sohvalle harjoittamaan vaikeimpia sointuja. Hän vilkaisi bändin basistia, joka rämpytti hajamielisen näköisenä bassoaan. Akin kasvoilla oli vaikeasti tulkittava ilme, mutta jotain synkkää varmaan pyöri tämän mielessä. Akia harvoin näki niin vakavasti ajatuksiinsa keskittyneenä. Toivottavasti hän ei mieti liikaa Hikan käyttäytymistä ja miten se vaikuttaa minuun... Shou ajatteli toiveikkaana. Hän vaivaantuisi, jos ihmiset perehtyisivät liiaksi siihen, miten hän tunsi.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Minä olen lukenut häneltä vain Huviretken painajaisiin, mutta se oli kyllä upea teos. Minun on pitänyt lukea Viikset jo pidempään, mutta aina se on jäänyt. Valhekin kuulostaa kiinnostavalta. Olen tosin kuullut, ettei se yltäisi hänen muiden teostensa tasolle. Mikä on sinun mielipiteesi?" Hajime tiedusteli. Toinen vaikutti olevan aidosti kiinnostunut hänen mielipiteestään eikä vain yrittävän mielistellä. Niinpä Kazuhiro vastasi ihan mielellään.

"Valhe on aika erilainen kuin Huviretki painajaisiin tai Viikset. En tiedä, onko se varsinaisesti huonompi, mutta kerrontatavan vuoksi siinä ei ole samanlaista jännitettä. Kannattaa se silti lukaista, ei se mitenkään surkea teos ole."

"Tunnetko muuten Françoise Saganin?" Hajime kysäisi seuraavaksi. "Luin hänen esikoisromaaninsa Tervetuloa ikävän viime vuonna, ja se teki minuun melkoisen vaikutuksen. Eniten minua taitaa kuitenkin henkilökohtaisesti puhutella Milan Kundera, vaikka hän on kai enemmän tsekkiläinen kuin ranskalainen kirjailija. Hänen romaaneissaan on jotain hirveän lohdullista, ja hän tuntuu ymmärtävän kaikkia henkilöitään jopa silloin, kun lukija kokee näiden olevan täysiä idiootteja. Niin kuin nyt vaikkapa Terezaa pettävä Tomáš."

Kazuhiron oli pakko myöntää, että Hajime teki häneen vaikutuksen kirjallisuusmaullaan. Oli uskomattoman vaikeaa löytää lukioikäistä nuorta, joka tunsi ranskalaista kirjallisuutta edes puoliksi yhtä hyvin kuin hän. Hänen ikäisiään tuntuivat kiinnostavan aivan muut asiat kuin ranskalaiset romaanit - tai kirjat ylipäätään. Välillä Kazu ei voinut olla ihmettelemättä, mitä vain juomisesta kiinnostuneet nuoret miehet ja naiset oikein lukiossa tekivät. Jo oppilaitoksen nimi viittasi siihen, että kirjojen lukemisen tulisi houkuttaa, jos sinne päätti hakeutua opiskelemaan.

Viimeksi Kazu oli itse asiassa löytänyt tasoistaan kirjallisuuskeskusteluseuraa, kun hän oli tavannut Alexanderin. Juuri toisen älykkyys ja sivistyneisyys olivat vetäneet häntä puoleensa ja saaneet hänet unohtamaan luontaisen varautuneisuutensa. Harmi vain, että Alex ollut muilta ominaisuuksiltaan osoittanut hyväksi valinnaksi. Niin lukeneeksi ihmiseksi toinen oli ollut hämmästyttävän ymmärtämätön, itsekäs ja epäluotettava.

Nyt ei kuitenkaan ollut oikea aika muistella Alexanderia ja tämän puutteita poikaystävänä. Hän oli juuri löytänyt keskusteluseuraa, josta saattaisi hyvinkin kannattaa pitää kiinni. Kaikeksi onneksi Hajime ei ollut yhtään hänen tyyppiään, joten tähän tutustumiseen ei sisältyisi sydämen särkemisen riskiä.

"Tunnen kyllä. Tervetuloa ikävä on tosiaan melkoinen saavutus hädin tuskin täysi-ikäiseltä nuorukaiselta. Kundera on myös ehdottomasti Nobelinsa ansainnut, vaikka sinun laillasi inhoankin Tomášia. Pettäminen on asia, jota en hyväksy, olipa syy mikä tahansa. Ja Tomášilla ei edes ollut mitään hyvää syytä uskottomuudelleen."