Kirjoittaja OtakuCroco » 13.11.2013 01:28
Nero Higa
Ennen kuin Nero ehti astua ulos huoneestaan palatakseen alakertaan Brianin seuraksi, hän huomasi vanhemman nousseen hänen vaatteiden vaihdon aikana yläkertaan ja seisoi nyt ovenpieleen nojaten. Tämän kasvoilla leijaili vihjaileva ja seksikäs virnistys, johon Neron oli vastattava omalla kieronkultaisella ilmeellään. Brian asteli viettelevin elein keskelle huonetta nuoremman luokse ja kietoi kätensä tämän lantion ympärille. Vanhempi nojautui eteenpäin ja iski huulensa intohimoisesti Neron kaulalle. ”Tiesitkö, että sinulla on maailman seksikkäin lantio?” toinen kuiskasi melkein jo kiihkosta sekaisena.
”Tiedän”, Nero vastasi matalalla äänellään, joka ei kuulostanut vanhemman korvaan ollenkaan itsekkäältä. Nero kietoi kätensä Brianin niskaan, puristi toisen tummat ja paksut takahiukset nyrkkiensä sisälle, vetäisi tämän kaulansa kimpusta ja painoi pitkän kiihkeän suudelman toisen kosteille huulille. ”Hmm”, Brian hymisi ääneen suudelman läpi ja joutui peruuttamaan kohti sänkyä, koska Nero työnsi. Brian kaatui selälleen upottavan pehmeälle vuoteelle Nero päällään. Juuri kun vanhempi oli aikeissa nostaa paidan nuoremman päältä, Nero teki raivostuttavan havainnon. ”Helvetti.”
”Mitä”, Brian kuiskasi hämillään mutta edelleen hengästyneesti hetkellisen adrenaliinin virtauksen johdosta. Nero tuijotti huoneensa ikkunasta ulos ja näki Akin ja tämän kolmen ystävän kävelevän kohti taloa. ”Se pummi aikoo tulla tänne…” Nero ärisi ja nousi. Brian näytti pettyneeltä. ”Aki vai?”
”Juuri se. Anteeksi, se idiootti pilaa aina kaiken. Odota täällä, tuon juomista tai jotain.”
Kävellessään alakertaan Nero kiristeli hampaitaan ja sadatteli pikkuveljensä alimpaan helvettiin. Aina se idiootti oli väärässä paikassa väärään aikaan, eikö tämä koskaan osannut ajoittaa tekemisiään oikein? Eipä tietenkään, koska tämä oli saastainen idiootti eivätkä idiootit osanneet käyttää aivojaan, jotka käyttämättöminä homehtuivat kallon sisällä. Aki kuolisi joku päivä huomaamattaan aivojen puutteesta eikä se kyllä haittaisi Neroa ollenkaan. Olisipahan edes yksi pikkuveli vähemmän.
Pennut eivät olleet vielä astuneet sisälle, kun hän saapui keittiöön tutkimaan jääkaapin sisältöä. Mistähän Brian pitäisi? Oluesta mitä luultavimmin, mutta sellaista litkua Nero ei suostunut juomaan. Se oli rahvaanomaisten juoma, mutta poikaystävän ei tarvinnut sitä tietää. He siis joisivat punaviiniä, jota Nero säilytti tärkeimpiä hetkiä varten yläkaapissa sopivassa lämpötilassa. Hän ehti etsiä kaksi viinilasia olohuoneen kaapista ennen kuin kuuli oven aukeavan. Nero oli erehtynyt siinä, ettei ollut laittanut sitä lukkoon. Hän oli luottanut liikaa pikkuveljensä tapoihin pysyä poissa iltaan saakka.
Koko konkkaronkka saapui keittiön lähettyville, muttei kukaan astunut Akia pidemmälle. Idioottiveli katsoi häntä kuin olisi nähnyt kummituksen. Ei tämä sitten voinut näyttää yhtään typerämmältä. ”Mitä sä täällä teet? Eiks sun pitänyt tulla vasta huomenna?” tuo kysyi kuin ei jo tietäisi kuinka häntä kuului puhutella. ”Kai sinun pitäisi tietää, ettei menemiseni kuulu sinulle ollenkaan. Aki.” Veljen nimen hän lausui kuin sillä ei olisi ollut mitään arvoa. Eikä kyllä ollutkaan, ei tässä maailmassa.
Nero antoi katseensa kiertää Akin roskasakissa. Jokainen näytti kuin olisi tullut vasta naamiaisista. Vai sellaisessa pelleporukassa veli oikein liikkui, mahtoi olla aina mahtavat pippalot. Ei kyllä häntä pahemmin kiinnostanutkaan, mutta roskaväen kuului olla siellä minne nämä kuuluivat. Oli raitahiuksista, violettitukkaista sekä joku violettipaitainen ilmiö. Juuri silloin hänen silmissään kävi vivahdus tajuamisesta, kuka violettipaitainen oikein oli. Kazuhiro Tanaka, jonka kanssa hän oli varmaankin tehnyt jotain joskus. Ai niin. Nero virnuili petollisesti mielessään, kun viimeinkin muisti.
Kazuhiro perääntyi, tämän kasvoille laskeutui ilme, joka kuvasi selvää pelkoa häntä kohtaan. Sinäkin siis muistat minut, miellyttävää, että olen jäänyt mieleesi, meillähän oli viimeksi niin kivaa! Ai, ethän sinä varmaan muistakaan kaikkea, pökerryit kesken kaiken jääden kaikesta hauskasta paitsi. Pelkällä katseellaan Nero viestitti sanoja nuoremmalleen halusta terrorisoida tämän mieltä. Hän rakasti sitä, kun heikot valahtivat polvilleen hänen läsnä ollessaan. Niin teki myös tuokin maailman suurin roska, ja Nero nautti siitä.
”Varokaakin sotkemasta, saatte muuten nuolla lian kontallanne”, hän totesi kylmästi, kuin olisi nyt vasta huomannut vieraat ja nyrpisti nenäänsä Akin roskasakille, nappasi viinilasit ja viinipullon ja palasi yläkertaansa rakkaansa luokse. Nyt he eivät voineet pitää niin vapaasti hauskaa, kun alakerrassa oli porukkaa, mutta kyllä he jotain keksisivät.
"You should never fight your feelings"