Shit happens

[Rishou Makito]

Rishou Makito


”Turhaa sä siltä tollasta kysyt, tiiät jo vastauksen itekin”, Aki tokaisi hänen sanoihinsa. Shou vilkaisi hetki sitten lattialle lentänyttä kukkaruukkua, joka nyt oli monessa osassa, käyttökelvottomana. Hikan viime viikolla tuodut kukat olivat nyt myös lattialla ja lepäsivät vesilätäkön päällä. Hikasta puheen ollen, mitähän tämä miettisi, kun hän kertoisikin harjoitusten menneen pieleen tämän takia?

Antaa sen rypee mudassaan ihan vapaasti, ei muakaan ois oikeesti kiinnostanutkaan”, basisti sanoi seuraavaksi ja harppoi muutamalla askeleella bassonsa luokse. Shou kurtisti kulmiaan Akin sanoille, jotka olivat tulleet tämän suusta varsin aggressiivisella voimalla. Ei ollut kovin hellävarainen tapa kohdella ihmistä, jolle oli käynyt erittäin pahasti… ”Mä häivyn, mua ei kiinnosta enää tää paska”, Aki vielä totesi, käveli ovelle ja lähti ovet paukkuen. Shou sulki silmänsä kovan pamauksen johdosta ja painoi huulensa turhautuneesti yhteen. Miksi heillä oli aina tällaisia riitoja? Niitä oli ollut enemmän viime aikoina, mistä se johtui?

"Kuten Aki sanoi, tiedät jo vastauksen. Olen varma, etten halua sen paremmin puhua siitä kuin ilmoittaa kenellekään ulkopuoliselle. Se olisi sitä paitsi aika vaikeaa, kun en tiedä sen miehen nimeä”, Kazuhiro totesi hetken hiljaisuuden jälkeen. Shou nosti katseensa rumpaliin, kun tämä nousi sohvalta, otti kaulahuivinsa Niyalta ja häipyi hiljaisesti.

Huoneeseen jäi painostava hiljaisuus, jonka rikkoi vain kattoon ropisevat raskaat sadepisarat. Jäljellä olivat vain hän ja Niya, joista jompikumpi hyvin todennäköisesti lähtisi seuraavaksi. Näistä treeneistä ei tulisi enää mitään, joten turha sitä oli enää yrittää järjestääkään sen kummemmin. Rishou huokaisi raskaasti ja hieraisi kasvojaan, istuutui sitten sohvalle, jossa Kazuhiro oli istunut. ”Sinäkin voit mennä jo kotiin, Niya, lähden kohta itsekin…” ykköskitaristi mutisi silmät ummessa. Hän pitkittäisi kyllä kotiinlähtöään, koska ei halunnut kuulla puhelimen vastaajasta niitä viestejä, joita Toby oli luultavasti jättänyt äänimerkin jälkeen.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Ennen kuin Kazu ehti vastata, Aki päätti lausua sen, mitä Niya oli vain ajatellut: ”Turhaa sä siltä tollasta kysyt, tiiät jo vastauksen itekin.” Armottomaan sävyyn basisti vielä jatkoi: ”Antaa sen rypee mudassaan ihan vapaasti, ei muakaan ois oikeesti kiinnostanutkaan.” Älä sano asioita, joita et tarkota! Totta kai sua kiinnostaa Kazun mustelmat! Meitä kaikkia kiinnostaa!

Niya ei kuitenkaan saanut tilaisuutta huutaa Akille mielessään pyöriviä sanoja, sillä seuraavassa hetkessä tämä ilmoitti: ”Mä häivyn, mua ei kiinnosta enää tää paska.” Sen enemmittä puheitta basisti keräsi tavaransa, harppoi rikkomansa kukkaruukun sirpaleiden yli ulko-ovelle ja poistui äänekkään oven pamauksen saattelemana. Tällä kertaa se ei taida olla tulossa takasin ihan heti...

Kazu katkaisi kireän hiljaisuuden, kun sitä oli ehtinyt kestää joitakin kymmeniä sekunteja. "Kuten Aki sanoi, tiedät jo vastauksen. Olen varma, etten halua sen paremmin puhua siitä kuin ilmoittaa kenellekään ulkopuoliselle. Se olisi sitä paitsi aika vaikeaa, kun en tiedä sen miehen nimeä", rumpali totesi viileästi. Sitten tämä nousi seisomaan, nappasi kaulahuivinsa hänen kädestään, asteli ovelle ja poistui niine hyvineen.

Nyt jäljellä eivät olleet kuin Niya ja Shou, eivätkä he voisi kahdestaan pitää bänditreenejä. Siksi pieni laulaja ei hirveästi yllättynyt, kun Shou mutisi hänelle, että hän voisi painua kotiin. "Okei..." Niya vastasi väsyneen näköiselle ystävälleen ja poistui basistin ja rumpalin tavoin treenikämpältä. Kadulle päästyään hän purki pettymystään potkimalla pikkukiviä ja muita maassa lojuvia esineitä. Miksei Kazu ja Aki voi ikinä tulla toimeen keskenään vaan niiden pitää aina ruveta riitelemään jostain asiasta?