How come we meet again? (Hedbergin lukio)

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro nojautui lähemmäs vessan peiliä ja siirsi muutaman hiussuortuvan hoikilla sormillaan parempaan asentoon. Sivusilmällään hän näki, että viereisen pesualtaan ääressä käsiään pesevä tummatukkainen poika vilkaisi hänen suuntaansa ja tuhahti sitten. Kazu ei vaivautunut huomioimaan pojan tuhahdusta mitenkään. Hän oli tottunut siihen, että hänen huolella laitetut hiuksensa, kevyt meikkinsä ja lakatut kyntensä herättivät epätoivottua huomiota. Vielä lukiolaisetkin osasivat olla yllättävän epäkypsiä ja suvaitsemattomia.

Niin kauan kuin epätoivottu huomio rajoittui epäuskoisiin katseisiin, halveksiviin tuhahduksiin ja lapsellisiin kommentteihin, Kazuhiro ei kuitenkaan viitsinyt liiemmin vaivata mieltään asialla. Idiootit olivat idiootteja, ja se siitä. Japanilaisnuorukainen oli jo ajat sitten lakannut välittämästä siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelivat. Jos nämä tahtoivat pitää häntä aasialaisena friikkinä tai feminiinisenä homopoikana, niin pitäkööt. Pelkät katseet, tuhahdukset tai kommentit eivät häntä satuttaneet. Ja sen enempään säälittävistä kanssaopiskelijoista ei ollut. Jos näissä olisi ollut tarpeeksi rohkeutta fyysiseen kimppuun käymiseen tai edes järjestäytyneeseen kiusaamiseen, nämä olisivat jo tehneet niin. Mitä ilmeisimmin Kazun jäinen, halveksunnan ja välinpitämättömyyden sekainen asenne oli liikaa hänen vähämielisille ikätovereilleen.

Toinen poika poistui vielä kerran hänen suuntaansa vilkaistuaan ja jätti Kazuhiron yksin koulun toisen kerroksen poikien vessaan. Japanilaisnuorukainen tarkasteli vielä hetken kriittisesti olemustaan peilistä, ennen kuin kohensi olkalaukkunsa asentoa ja poistui hänkin vessasta. Hän suuntasi kulkunsa alakertaan johtavaan portaikkoon, koska hänen täytyi käydä ennen seuraavan tunnin alkua alakerrassa sijaitsevalla kaapillaan. Hän oli jättänyt sinne aamulla muutamia kirjoja, jotka hänen oli tarkoitus palauttaa koulun jälkeen kotimatkan varrella sijaitsevaan kirjastoon.

Päästyään kaappien luokse Kazuhiro pyöritti ripeästi numerotunnuksen ja avasi kaappinsa oven. Parin kaapin päässä hänestä eräs poika penkoi epätoivoisin oloisesti tupaten täyttä kaappiaan, joka näytti siltä kuin sen sisällä olisi vieraillut muutama hirmumyrsky. Kazu tuhahti mielessään moiselle epäjärjestelmällisyydelle ja otti täydellisessä järjestyksessä olevan kaappinsa ylähyllyltä kirjat, jotka oli sinne aamulla jättänyt.

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Satoru oli ollut koko viikon pää pilvissä eikä voinut ajatella mitään muuta kuin Kazuhiroa. Hän ei voinut keskittyä kunnolla tunneilla kun ajatteli vain tätä ja viime lauantaita, joka oli ollut aivan unelmien täyttymys. Hän ei ollut ollut koskaan pystynyt kuvittelemaankaan, että oli päässyt niinkin pitkälle ihastuksensa kanssa. Tosin, hän tiesi että silloin Kazuhirolla ei ollut tunteita pelissä, mutta hän kyllä aikoisi saada tämän pitämään itsestään. Keinolla millä hyvänsä.

Hän tiesi, että Kazuhiro kävi samaa lukiota hänen kanssaan, mutta ei ollut kertonut sitä baarissa toiselle. Hänen täytyisi näytellä yllättynyttä, kun näkisi Kazuhiron seuraavan kerran. Ja hän aikoisi tavata toisen TÄNÄÄN. Hän oli nähnyt ihastuksensa menevän toisen kerroksen miesten vessaan, joten meni kulman taakse odottamaan, kunnes tämä tulisi sieltä ulos.

Jonkin aikaa odoteltuaan hän näki viimeinkin toisen saapuvan takaisin käytävälle ja suunnistavan sitten kaapeille. Satoru tiesi, missä Kazuhiron kaappi sijaitsi, koska oli tarkoituksessa hankkinut joskus kaappinsa tämän lähettyviltä. Hän antoi Kazuhiron rauhassa avata kaappinsa ja sitten vasta lähti kävelemään muina miehinä paikkaa kohden.

Hän rupesi pyörittelemään kaappinsa koodia ja kääntyi katsomaan Kazuhiron suuntaan. Hän teki ilmeestään yllättyneen ja pienesti hämmentyneen, kuin yrittäisi muistella. "En tiennyt, että käymme samaa koulua."

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro avasi laukkunsa ja laittoi kirjastosta lainaamansa kirjat huolellisesti sinne. Juuri kun hän oli aikeissa sulkea kaappinsa oven ja lukita sen uudestaan, hänen huomionsa kiinnittyi parin kaapin päähän ilmaantuneeseen tummahiuksiseen nuorukaiseen. Epäuskoisena Kazuhiro kääntyi kunnolla katsomaan kyseistä nuorukaista, jonka hän oli tunnistanut heti ensisilmäyksellä. Mitä ihmettä Satoru, hänen vajaan viikon takainen vuodeseuransa, teki hänen koulullaan?

Kuin vaistoten itseensä kohdistuvan tuijotuksen Satoru käänsi äkisti päätään, ja heidän katseensa kohtasivat. Toisen kasvoille kohosi yllätyksen ja hämmennyksen sekainen ilme, kun tämä tunnisti vuorostaan hänet. Kazuhiro mietti, pitäisikö hänen sanoa jotain, mutta Satoru ehti ensin. "En tiennyt, että käymme samaa koulua", tämä huomautti. Kazu ei osannut muuta kuin nyökätä. "En minäkään."

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Satorun onneksi, Kazuhirokin huomasi hänet. Heidän katseensa olivat kohdanneet kutkuttavasti ja ihastus näytti hieman hämmentyneeltä. "En minäkään", toinen totesi nyökäten. Satoru olisi halunnut kovasti tietää, mitä mieltä Kazuhiro oli heidän viikontakaisesta kohtaamisestaan. Sitä hän ei kuitenkaan menisi koskaan kysymään, koska tiesi sen karkottavan Kazuhiron jonnekin kauas, jos ikinä tekisi niin. Pää asia tässä jutussa oli, että Kazuhiro oli viimeinkin huomannut hänet, tunnisti hänet.

Satoru avasi kaappinsa ja kaivoi sieltä seuraavan tunnin kirjat. "Tunnille menossa? Mille kurssille?" Satoru kysyi sulkiessaan kaappinsa oven ja kääntyi katsomaan Kazuhiroa silmiin. Hän tiesi, että tässä asiassa piti olla tarpeeksi määrätietoinen.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Satoru kääntyi takaisin kaappinsa puoleen ja otti sieltä esiin pari kirjaa. Kazuhiro otti toisesta mallia ja kääntyi hänkin oman kaappinsa puoleen. Saatuaan kaappinsa lukittua hän mietti hetken, pitäisikö hänen lähteä jatkamaan matkaansa, mutta päätyi kuitenkin jäämään paikoilleen. Odottamaton kohtaaminen kertaluontoisen vuodekumppanin kanssa oli saanut hänet oikein kunnolla hämmennyksiin, eikä hän ollut varma, miten hänen kannattaisi yllättävässä tilanteessa menetellä. Siksi hän tarjosi poikkeuksellisesti ohjia Satorulle.

Ja toinen suostui ottamaan ne. "Tunnille menossa? Mille kurssille?" Satoru kysäisi rennosti samalla, kun sulki kaappinsa ovea. Sen tehtyään tämä kääntyi takaisin hänen puoleensa ja otti katsekontaktin. Kazuhiron mieleen nousi eläviä muistikuvia heidän yhteisestä yöstään ja siitä varman päättäväisestä tavalla, jolla Satoru oli häntä kohdellut niin vuoteessa kuin sen ulkopuolellakin. Toinen oli tiennyt, mitä halusi, eikä Kazu voinut väittää, ettei olisi pitänyt siitä.

"Kyllä, matematiikan 9. kurssille. Differentiaali- ja integraalilaskentaa", Kazuhiro myönsi. Toisin kuin jotkin kurssitoverit varmaan kuvittelivat, hän ei mitenkään erityisesti välittänyt matematiikasta. Hänen pääasiallinen mielenkiintonsa kohdistui vieraisiin kieleen, ennen muuta ranskaan, jota hän aikoi lähteä opiskelemaan yliopistoon. Matematiikka oli kuitenkin hänelle helppoa ja hän pärjäsi siinä erinomaisesti, joten hän oli todennut, että voisi ihan hyvin opiskella sitä mahdollisimman laajasti. Ei ainakaan tulisi vahingossa suljettua mitään ovia.

[OtakuCroco]

Satoru Wilson


"Kyllä, matematiikan 9. kurssille. Differentiaali- ja integraalilaskentaa", Kazuhiro vastasi. Vaikka Satoru olikin kysynyt asiaa, hän oli tiennyt vastauksen, olihan hän ottanut mahdollisimman paljon samoja kursseja tälle lukujärjestykselle. Aiemmin hän taas oli vältellyt, mutta nyt hän salli itselleen luvan käydä mahdollimman monta samaa kurssia toisen kanssa. Kaikki eivät tietenkään olleet samoja, se olisi ollut jo liian epäilyttävää.

Satoru kohotti kulmiaan yllätyksestä. "Minäkin olen menossa samalle kurssille. Mikä outo yhteensattuma..." Satoru naurahti rennosti. "Kai voimme mennä yhtä matkaa?" Satoru kysyi ja vilkaisi käytävän suurta kelloa. "Tuntikin alkaa melko pian."

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Satoru kohotti yllättyneen oloisena kulmiaan hänen vastaukselleen ja totesi sitten ääneen olevansa menossa samalle kurssille kuin hän. "Mikä outo yhteensattuma..." tämä kommentoi huolettomasti naurahtaen. "Kai voimme mennä yhtä matkaa? Tuntikin alkaa melko pian."

Kazuhiro vilkaisi Satorun esimerkkiä seuraten kelloa ja huomasi toisen olevan oikeassa. Viisi minuuttia tunnin alkuun. Luokka kuitenkin sijaitsi heti toisessa kerroksessa, ihan portaikon vieressä, joten eivät he olleet vaarassa myöhästyä. Ikään kuin Kazu olisi ikinä ollut. Hän kyllä osasi olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, toisin kuin eräs hänen nimeltä mainitsematon bänditoverinsa.

"Kyllä se käy", Kazuhiro myöntyi toisen ehdotukseen. Kun heillä kerran oli sama määränpää, ei ollut mitään syytä olla kulkematta yhtä matkaa. Sitä paitsi Satoru ei ainakaan toistaiseksi ollut käynyt lainkaan hänen hermoilleen, toisin kuin useimmat ihmiset. Joku oli saattanut sanoa, että vika oli Kazuhirossa, mutta hän itse ajatteli mieluummin, että se oli muissa. Mitäs olivat niin lapsellisia, rasittavia ja typeriä.

"En ollut huomannut, että olemme samalla kurssilla", Kazu totesi hetken hiljaisuuden jälkeen kulmiaan rypistäen. "En itse asiassa muista sinua yhdeltäkään matematiikan kurssiltani, vaikka luulisi, että olemme osuneet aiemminkin samalle kurssille. Vaativan matematiikan lukijoita ei ole kovinkaan runsaasti."

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Kazuhiro vilkaisi myös kelloa ja myöntyi hänen ehdotukseensa. Satoru huusi hurraa-huutoja mielessään ja nosti itselleen peukkuja. Hyvin oli mennyt tähän asti. Mutta ilo oli vielä ennenaikaista, täytyisi vielä selvitä tunnin loppuun asti. Ei hän ajatellut koko päivää roikkua Kazuhiron perässä, tämä vain häiriintyisi siitä varmasti. Parempi vain niin, vaikka se olikin vaikeaa. Satoru oli kuitenkin tyytynyt ajattelemaan: ei liikaa makeaa mahantäydeltä.

"En ollut huomannut, että olemme samalla kurssilla", Kazuhiro kurtisti kulmiaan. "En itse asiassa muista sinua yhdeltäkään matematiikan kurssiltani, vaikka luulisi, että olemme osuneet aiemminkin samalle kurssille. Vaativan matematiikan lukijoita ei ole kovinkaan runsaasti", toinen jatkoi.

"Olemme varmaan menneet ristiin jossain vaiheessa. Toisaalta se voi johtua myös siitä, että vaihdoin tähän lukioon jokin aika sitten. Vanhempien muuton takia." Satoru selitti sutjakkaasti. Tunti oli juuri alkamaisillaan, opettajakin näkyi jo tulevan avaimen kanssa. Oppilaat virtasivat luokkaan sisään. Kazuhiro oli mennyt edeltä, joten Satoru pystyi seuraamaan tätä katseellaan, mihin ihastus istuutuisi.

Kukaan ei näköjään kaivannut istumista Kazuhiron vieressä, joten Satoru asteli tämän viereiselle istumapaikalle. "Toivottavasti ei haittaa, että istun tässä. Kivempi istua jonkun ihmisen vieressä, jonka tietää", hän totesi huolettomasti. Hän ei kuitenkaan yrittänyt vihjata viikontakaista kohtaamista mitenkään.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Olemme varmaan menneet ristiin jossain vaiheessa. Toisaalta se voi johtua myös siitä, että vaihdoin tähän lukioon jokin aika sitten. Vanhempien muuton takia", Satoru huomautti. Kazuhiro nyökkäsi vastaukseksi. Häntä oli vaivannut, ettei hän muistanut Satorua yhdeltäkään kurssiltaan, koska hän piti itseään huomiokykyisenä, vaikkei ollutkaan kiinnostunut kurssitovereidensa seurasta. Muutto selitti kuitenkin täysin, miksei hän muistanut ikinä ennen nähneensä toista.

Jos Kazuhiro olisi tunnistanut Satorun samaa lukiota käyväksi nuorukaiseksi, hän ei olisi missään tapauksessa mennyt tämän kanssa sänkyyn. Kiitos Emilyn hän oli saanut enemmän kuin tarpeekseen existä, jotka levittelivät hänen asioitaan pitkin koulua. Onneksi hänen suhteensa Satoruun rajoittui yhteen jaettuun yöhön, joten toinen tuskin pystyisi paljastamaan hänestä mitään merkittävää, vaikka haluaisikin. Pahinta, mitä toinen kykenisi kertomaan, olisi hänen mieltymyksensä homoseksiin, ja Kazun käsityksen mukaan iso osa hänen kurssitovereistaan piti häntä jo valmiiksi homoseksuaalina, joten hänellä ei ollut paljoakaan menetettävää. Eikä häntä sitä paitsi edes kiinnostunut, mitä muut hänestä ja hänen seksuaalisuudestaan ajattelivat.

Toisaalta Satoru ei kyllä yhtään vaikuttanut Emilyn kaltaiselta selkäänpuukottavalta nartulta. Yhden illan tuttavuuden perusteella ei tietenkään voinut tehdä kaikenkattavaa arviota toisesta ihmisestä, mutta Kazuhiro oli oppinut luottamaan vaistoihinsa. Hän erehtyi harvoin luonnearvioinneissaan, ja vaikka Satorussa olikin jotain sellaista, mistä hän ei saanut kiinni, hän ei uskonut toisen olevan kaksinaamainen. Jos Satoru olisi halunnut käyttää heidän tuttavuuttaan hyväkseen, niin eiköhän tämä olisi jo yrittänyt udella jotain henkilökohtaista, mitä tämä ei ollut tehnyt. Sen sijaan Satoru oli ollut hienotunteinen ja antanut hänelle riittävästi omaa tilaa, mikä sai Kazun uskomaan, että toiseen saattoi vastakkaisten todisteiden puutteessa jokseenkin luottaa.

Opettaja ilmaantui avaamaan luokan oven, ja Kazuhiro asteli muiden kurssilaisten vanavedessä sisään. Hän suuntasi luokan vasemmalle seinustalle, jossa hän istui ennalta-arvattavasti yksin. Ei sillä, että hän olisi seuraa kaivannut. Oppitunnit olivat opiskelua, eivät yleistä seurustelua varten.

Hämmästyksekseen Kazu sai kuitenkin huomata, ettei hän tulisi istumaan tätä tuntia yksin, sillä Satoru ilmestyi hänen viereiselleen paikalle. "Toivottavasti ei haittaa, että istun tässä. Kivempi istua jonkun ihmisen vieressä, jonka tietää", toinen virkkoi huolettoman oloisena. Kazuhiro nyökäytti hiukan epäröiden päätään mutta ei sanonut mitään. Hän ei oikein tiennyt, mitä Satorun äkillisestä tuttavallisuudesta olisi pitänyt ajatella. Koettiko toinen vain muodostaa sosiaalisia suhteita uudessa koulussaan vai oliko tällä mielessään jotain enemmänkin?

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Kazuhiro oli nyökännyt hänen vastaukselleen ja selitykselleen, että oli vasta muuttanut. Ihastus näytti hyväksyvän asian eikä epäillyt mitään. Se oli vain hyvä asia, ja se todisti sen, ettei toinen ollut vahingossakaan nähnyt häntä samalla koulussa. Tietenkään hän ei ollut vastikään muuttanut tänne, se oli ollut vain pieni välttämätön vale, jota toinen ei tulisi tietämään. Ei jos se olisi hänestä kiinni.

Kazuhiro ei pistänyt pahakseen hänen istuutumista tämän viereen. Satoru istuutui ja levitti kaapista kaivamansa kirjat puleptin päälle auki kohdasta, johon he olivat viimeksi jääneet. Satoru myönsi itselleen päänsä sisällä, että tämä matematiikan kurssi oli vaikeinta ikinä, mihin hän oli joutunut perehtymään. Hänen oli pakko näyttää hyvältä Kazuhiron silmissä, fiksultakin. Hän muisti ne monet tunnit ja valvomattomat yöt, kun oli yrittänyt tajuta ja päästä pitkään matematiikkaan sisälle. Hänen mottonsa oli tuolloin jatkuvasti: mikään ei ole mahdotonta jos oikein haluaa jotain. Ja se piti paikkansa. Hän oppi ja oli itsestään erittäin ylpeä.

Opettaja aloitti edessä puhumisen ja rupesi selittämään viime kerran läksyistä. Tämä oli antanut erittäin haasteellisen tehtävän kotitehtäväksi, ja se oli ollut erittäin vaikea, mutta Satoru oli varma, että oli saanut oikean vastauksen.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Saatuaan hänen jonkinasteisen hyväksyntänsä paikkavalinnalleen Satoru istui alas, asetti mukanaan kantamansa matematiikankirjat pulpetin päälle ja selasi oikealle sivulle. Kazuhirokin käänsi oikean sivun esiin sekä kirjastaan että vihkostaan. Tälle tunnille annetut tehtävät olivat olleet hiukan tavallista haastavampia, mutta hyvä vain. Ei tälle kurssille ollut tultu laskemaan mitään yksinkertaisia yhtälöitä. Tai jos joku oli tullut, niin tämä oli saanut kokea elämänsä järkytyksen ja epäilemättä jättänyt koko kurssin jo aikoja sitten kesken.

Opettaja rupesi puhumaan edessä kotitehtävistä. Kazuhiro tarkasti huolellisesti, että hänen ratkaisunsa olivat täsmälleen samanlaiset kuin dokumenttikameran kautta heijastetut malliratkaisut. Ei mikään yllätys, että ne olivat. Hänelle differentiaali- ja integraalilaskenta ei ollut mitään ylivoimaista, vaikka se vaikutti olevan sitä useammalle kuin yhdelle kurssitoverille, mikäli epätoivoisista ilmeistä saattoi mitään päätellä.

Hetken mielijohteesta Kazuhiro käänsi hivenen päätään ja vilkaisi mahdollisimman huomaamattomasti, oliko Satoru saanut kotitehtävät ratkaistuksi oikein. Näköjään oli. Kazu ei ollut siitä varsinaisesti yllättynyt, mutta mielissään hän kieltämättä oli. Tarpeeksi älykästä seuraa oli liian harvoin tarjolla. Ja kun tuo seura oli vielä paitsi älykästä myös hyvätapaista, ulkonäöltään miellyttävää ja sängyssä taitavaa, hänellä ei todellakaan ollut syytä valittaa...

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Satoru oli mielissään, kun huomasi läksynsä olleen täysin oikein. Pitkä opiskelu ei ollut mennyt hukkaan. Satoru tiesi, että Kazuhirolla olisi tehtävät oikein, mutta halusi katsoa tämän vihkoa kuitenkin. Hän käänsi aavistuksen päätään toisen vihon suuntaan, mutta hänen katseensa kohtasi Kazuhiron katseen.

Toinen oli katsonut hänen suuntaansa!! Hän innostui mielessään, muttei antanut sen näkyä ilmeistään. Hän ainoastaan hymyili toiselle ja käänsi katseensa takaisin eteenpäin. Perhoset hänen vatsassaan lentelivät ympäri monen monta volttia ja saivat hänen vatsanpohjansa kutiamaan. Kazuhiro oli varmasti halunnut tietää, olivatko hänen tehtävänsä menneet oikein. Hän tiesi, että viisaat ihmiset tekivät vaikutuksen Darretten rumpaliin, joten hän oli iloinen tehneensä niin. Nyt viimeistään jos ei milloinkaan, Kazuhiro arvostaisi hänen kykyjään.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro katseli yhä vaivihkaa Satorun vihkoa, kun toinen käänsi äkisti päätään hänen suuntaansa, mikä sai heidän katseensa kohtaamaan. Kazu säpsähti hiukan, sillä hän ei ollut halunnut jäädä kiinni toisen tehtävien tirkistelystä. Ilmeisesti Satoru kuitenkin oletti heidän katseidensa kohdanneen täysin sattumalta, sillä tämä hymyili hyväntahtoisesti hänelle, ennen kuin kääntyi katsomaan takaisin taululle päin. Kazuhiro rentoutui, siirsi hänkin katseensa eteenpäin ja keskittyi jälleen kokonaan opettajan puheeseen.

75 minuutin oppitunti kului nopeasti uuteen asiaan perehtyessä ja asteittain vaikeutuvia tehtäviä ratkoessa. Kazuhiro ei voinut olla vilkaisematta muutamaa kertaa Satorun vihkon suuntaan, vaikka pitikin suurimman osan ajasta huomionsa omassa vihossaan. Häntä kiinnosti, oliko Satoru todella hänen kanssaan samalla tasolla matematiikassa. Vaikutti olevan, sen verran sukkelasti tämä ratkoi tehtäviä.

Tavallisesti perfektionistinen Kazuhiro olisi saattanut ärsyyntyä siitä, että joku oli yhtä hyvä kuin hän jossakin asiassa. Juuri halu olla paras oli syynä siihen, ettei hän ollut lainkaan kiinnostunut etsiytymään muiden huippuoppilaiden joukkoon. Toki hän ymmärsi, ettei ollut hyvätasoisen lukionsa ainoa, joka osasi ratkoa haastavia matematiikan tehtäviä, puhua sujuvasti ranskaa tai kirjoittaa loistavia esseitä. Hän ei kuitenkaan halunnut jatkuvaa muistutusta siitä, ettei moni muukin pystyi samaan kuin hän. Hän halusi kilpailla vain itsensä kanssa.

Satorun tapauksessa Kazuhiroa ei kuitenkaan jostain syystä haitannut, että tämä oli yhtä taitava kuin hän. Hetken asiaa punnittuaan nuorukainen päätyi siihen tulokseen, että syynä täytyi olla se, että hän näki Satorun pikemmin romanttisena kumppanina kuin koulutoverina. Eihän Kazua ollut koskaan ärsyttänyt Alexanderinkaan fiksuus, ja se oli johtunut nimenomaan siitä, että hän oli luokitellut Alexin mielessään alusta asti muuksi kuin koulutoverikseen. Se, että Satoru oli päätynyt Alexin kanssa samaan lokeroon, oli kuitenkin varsin hämmentävää, kun otti huomioon sen, että heillä oli takanaan vain yksi yhteinen yö.

[OtakuCroco]

Satoru Wilson

Kazuhiro näytti yllättyvän heidän katseidensa kohtaamisesta, mutta hänen hymynsä tuntui rentouttaneen tätä vähäsen. Vaikka Satorun olisi koko ajan tehnyt mieli kääntää päätä toisen suuntaan, hän pakotti itsensä keskittymään tuntiin. Hänen täytyi olla täysillä mukana tunnilla, jotta saisi yhä vaikenevat tehtävät tehdyiksi, ja vieläpä oikein. Hän ei voinut kuitenkaan olla tuntematta paria kertaa, kun Kazuhiro vilkaisi hänen suuntaansa. Keskity, keskity, keskity, keskity, Satoru hoki itselleen mielessään.

Tunti tuntui yllättävän pitkältä. 75 minuuttia tuntui ikuisuudelta, varisinkin kun hän istui Kazuhiron vieressä. Toisaalta hän olisi halunnut, että tunsi kestäisi vielä pidempään. Ihastuksen vieressä istuminen oli laatuaikaa hänelle. Hän ei kuitenkaan halunnut, että laskut monimutkaistuisivat tästäkin enemmän. Silloin hänelle tulisi oikosulku. Hänen olisi pakko päästä kotiin opiskelemaan, jotta voisi olla enemmän Kazuhiron arvoinen.

Opettaja ilmoitti läksyt ja Satoru otti ne ylös vihkonsa reunaan. Sitten tunti olikin päättynyt. Oppilaat kolistelivat tuolejaan ja nousivat paikoiltaan. Nuorukainen kasasi omat kirjansa kasaan ja noustuaan seisomaan, sujautti ne reppuunsa. Olisi vietävä kirjat kotiin, niitä ei saanut unohtaa koululle!

Luokan ulkopuolella Satoru seisahtui jonkin matkan päästä ovesta ja odotti, että ihmiset ehtisivät kaikota tauolle kuka mihinkin. Hänen tarvitsisi olla vielä hetken Kazuhiron kanssa kahdenkesken. Satoru kääntyi Kazuhiron puoleen päättäväisesti. Vaikka häntä sisäisesti jännitti mahdottoman paljon. "Mitä sanot, jos menisimme kahville joku päivä?" Tämän lauseen hän oli halunnut jo hyvin pitkään kysyä.