Kirjoittaja Nightingale » 17.11.2013 12:24
Kazuhiro Tanaka
Kazuhiro näki heti, ettei Aki pitänyt sen paremmin hänen sanoistaan kuin siitä tavasta, jolla hän sanoi ne. Se ei kuitenkaan rumpalia pahemmin huolettanut, sillä eihän hän ollut yrittänytkään lausua kohteliaisuutta. Basistit olivat basisteja, vittuilu oli vittuilua, ja ivan seurauksena oli luonnollisesti vittuuntunut basisti. Akin sanat onnistuivat kuitenkin ylittämään töykeydellään Kazun odotukset. "Näytänkö mä siltä, että käskisin sitä tekemään mitään? Sitä paitsi se asia tuskin kuuluu sulle, joten pidä se turpasi kiinni", Aki tiuskaisi.
Kazuhiron silmissä välähti tunne, jonka olemassaoloa hän ei olisi suin surminkaan myöntänyt ääneen. Kyse ei ollut niinkään Akin sanoista, vaikka ne olivat olleet loukkaavat, vaan pikemminkin siitä, että niiden lausuja oli ollut juuri Aki, hänen ihastuksensa. Basistin sanoista uhkuva kiukun ja inhon sekoitus oli jotakin, joka löysi erehtymättä maaliin, vaikka harva olisi uskonut, että Kazua oli mahdollista satuttaa sanoilla. Toisin kuin monet luulivat, Kazuhiro ei ollut immuuni kaikelle mahdolliselle, vaikka olisi itse kenties halunnutkin omistaa läpäisemättömän panssarin. Hänellä oli kyllä sydän, joka nyt tunsi Akin sanojen tunkeutuvan sisään pienten piikkien lailla.
No anteeksi vain, että se, mitä sinun ja Atsumin välillä tapahtuu, koskettaa minuakin. Itsepähän tulit tähän bändiin ja samalla kertaa minun elämääni lupaa kysymättä. Jos raahaat paikalle pojan, joka on selkeästi ihan hulluna sinuun, et voi olettaa minun vain hymyilevän kauniisti. Minä en ole hyvä jakamaan ihmisiä, joista välitän. Ja voin muuten vakuuttaa, että jos se minusta olisi kiinni, en piittaisi sinusta tippaakaan. En minä halunnut missään vaiheessa ihastua kaltaisesi paskiaiseen.
Kazuhiro ei kuitenkaan lausunut mitään päässään vilistävistä ajatuksista ääneen vaan tuhahti vain toistamiseen halveksivasti. Hän ei ollut mikään idiootti. Hän tiesi kyllä olevansa itse vastuussa siitä, että oli juuri saanut pahemman kerran turpiinsa henkisesti, joten hän jättäisi jutun sikseen sen sijaan, että yrittäisi kostaa haavansa. Sitä paitsi mitä luultavimmin kostoretki johtaisi vain siihen, että häneen itseensä sattuisi entistä pahemmin. Akilla oli ase, jota hänellä ei ollut, ja se teki basistista sillä hetkellä turhan vaarallisen taisteluparin Kazun makuun.
Kun Aki ja Atsumi alkoivat tyhjentää jälkimmäisen hakemia drinkkejä, Kazuhiro nousi jaloilleen ja työntyi Akin ohi. "Käyn hakemassa juotavaa. Saat maistaa minun lasistani", nuorukainen ilmoitti Niyalle viileään sävyyn ja lähti sitten kohti baaritiskiä. Kun hän vihdoin pääsi tiskille, hän oli aikeissa ottaa Blue Angelin, koska se oli yksi hänen vakiodrinkkejään. Äkkiä Kazu kuitenkin tajusi, ettei hänen tehnyt sitä yhtään mieli, sillä se linkittyi hänen mielessään välittömästi Atsumiin ja Akiin yhdessä. Niinpä rumpali päättyi ostamaan hänelle ennestään tuntemattoman verenpunaisen drinkin, joka oli osuvasti nimetty Vampiral Desireksi.
Täysi lasi kädessään Kazuhiro palasi pöydän ääreen ja livahti Akin ohi vilkaisemattakaan tätä. Istuuduttuaan alas hän maistoi pienen huikan juomasta ja työnsi sen sitten sanaakaan sanomatta Niyan eteen. Hänen kasvoiltaan ei voinut nähdä, oliko hän pitänyt drinkistä vai ei, sillä niillä oli yhä sama vittuuntuneisuuden ja kylmyyden sekainen naamio. Itse asiassa Vampiral Desire oli kuitenkin ollut Kazun mieleen.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.