Be Scared, Don't Be Scared

[OtakuCroco]

Nero Higa

Nero jatkoi Brianin rintakehän hyväilemistä ja jatkoi tekemistään alemmas, kunnes päätyi toisen vyönsoljelle. Mitään muuta ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, kun yhtäkkiä, mitään varoituksia antamatta ovi avattiin röyhkeästi melkein selälleen. Pariskunnan hommat keskeytyvät kuin seinään, ja Nero käänsi päätään ovelle nähdäkseen idioottimaisen pikkuveljensä idioottimaisen ilmeen. Sekunti sitten tämän puhe oli viitannut jokseenkin kopiokoneeseen, mutta lauseen viimeistelyä ei kuulunut. Aki vain tuijotti näkemäänsä, ihan kuin olisi nähnyt ruumiin. Idiootti ei saanut sanotuksi mitään.

Ovi pamahti kiinni voimalla, hyvä ettei oven saranat lähteneet kävelemään sellaisesta paiskauksesta. Nero siristi silmiään murhaavasti ja tuhahti pisteliään ärtyneesti. "Ja enkö minä ole sitten opettanut sitä idioottia koputtamaan?" Äänestä kuului selvästi harmistus siitä, että heidän intohimoinen hetkensä pilattiin tuollaisen tomppelin takia, joka myöskin varmasti oli saanut sen viikon järkyttyneisyyden yliannostuksen. Mutta eipä häntä pahemmin vaivannut, saiko Aki selville hänen suuntautumisensa vai eikö. Häntä enemmänkin häiritsi se, että tuo tuli aina pilaamaan tunnelman.

Nero nousi poikaystävänsä päältä vihaisin elein ja puki paitansa takaisin päälle. "Anteeksi tuon idiootin takia..." Nero sanoi pahoittelevasti.
"Kyllähän se vähän pilasi", Brian mutisi harmistuneena ja vei kätensä nuoremman niskaan. "Mutta tuleehan näitä hetkiä vielä vaikka kuinka paljon. Mennään seuraavalla kerralla minun asunnolleni."
Nero käänsi katseensa Brianiin ja loi tälle pienen hymynpoikasen. Hän silti vielä kostaisi tämän Akille. Hyvin. Hyvin julmalla tavalla.
"Käyn alakerrassa nopeasti."
Nero nousi ylös, astui käytävälle, jossa Akia ei enää onneksi näkynyt, ja käveli alakertaan. Keittiössä istui edelleen pikkuveljen typeriä ystäviä, lukuun ottaen Kazuhiron. Kieroitunut hymy ilmestyi hänen kasvoilleen, kun hän antoi katseensa kiertää nuoremman jokaisessa kehonsopikassa. Miten hänestä tuntui, että tämä vaikutti jotenkin hermostuneelta?

Mies tuli keittiöön aikeinaan päästä jääkaapin luokse. Nero vilkaisi Kazuhiron vastapäätä istuvia poikia, jotka tuntuivat hiljaisesti vaihtavan muutaman sanan keskenään. Täysin muiden huomaamatta Nero kohotti kättään Kazuhiron niskan korkeudelle ja sipaisi tätä sormillaan pitkällä hennolla vedolla. Hän antoi sormensa käydä kunnolla nuoremman niskahiuksien alla, jotta varmasti tämä ei unohtaisi viimekertaista.
Sen tehtyään hän avasi jääkaapin oven, oli etsivinään sieltä ruokaa ja ryhtyi tekemään pari voileipää vain häiritäkseen Kazuhiroa pelkällä läsnäolollaan.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Hetken siinä istuttuaan Aki nousi ylös ja käveli takaisin alakeraan. Jokainen jäsen tuntui niin jähmettyneeltä, että hyvä jos ne liikkuivat edes vähäsen. Hänen naamansa oli varmaankin kalmanvalkoinen eikä hänestä tuntunut edes siltä, että kasvoissa olisi ollut enää mitään väriä jäljellä.

Kuka olisi voinut olettaa, että hänen isoveljensä oli homo??!! Ei helvetti, hän varmaankin oli kuvitellut kaiken, ehkä hän oli lyönyt päänsä oven karmiin tai jotain. Mutta vaikka kuinka hän asiaa yritti mielessään peitellä ja muutella, oli selvää, että Nero ja tämän alla maannut mies olivat matkalle johonkin liiankin intiimiseen tekemiseen, jota basisti ei voinut edes kuvitella mahdolliseksi. Ei ihme, et mä tunnen oloni niin homoksi, kun bändissä on homoja ja sitten vielä velikin!

Aki palasi keittiöön eikä sanonut juuta eikä jaata. Hän yritti näyttää mahdollisimman tyyneltä istuutuessaan pöydän päätyyn. Hän irsti käsivartensa pöydälle ja painoi otsansa niiden päälle. Ei helvetti, hän ei enää pystynyt keskittymään mihinkään. Olisko ollut vain parempi jos hän nyt potkaisisi vieraansa pellolle ainakin siksi aikaa, että olisi saanut käsiteltyään tämän kauhistuttavan järkytyksensä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki palasi takaisin keittiöön ja istuutui takaisin pöydän päätyyn sanomatta mitään. Basistin liikkeet olivat jotenkin jäykkiä ja kasvot tavallista kalpeammat. Vaikka Aki yrittikin käyttäytyä jokseenkin normaalista, tämän olemuksesta suorastaan huokui järkytys. Kazuhiro tunsi rauhattomuutensa lisääntyvän ennestään. Ei kai Nero oikeasti ollut mennyt sanomaan Akille jotakin häneen liittyvää?

Kazuhiro sai kuitenkin yhtäkkiä vieläkin vakavampaa huolehdittavaa, kun Nero asteli ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta keittiöön. Miehen kasvoilla oli puhtaan pahansuopa hymy, joka sai pelon väreet kiitämään pitkin Kazun selkärankaa. Hän jähmettyi aivan paikoillaan, kuin bambi, joka yritti liikkumattomuudella välttää saalistajan huomion. Kokon ruumis jäykkänä hän tuijotti yhteen pisteeseen vastapäisessä seinässä ja yritti teeskennellä, ettei ollut huomannutkaan Neron astumista huoneeseen. Ehkä tämä ei uskaltaisi tehdä hänelle mitään muiden nähden.

Äkkiarvaamatta Kazuhiro tunsi viileiden sormien koskettavan kevyesti hänen niskaansa vaaleiden hiusten alta. Rumpali sävähti tahtomattaan, ja hänen oikean kätensä violetit kynnet upposivat syvälle oikeaa reittä peittävään mustaan farkkukankaaseen. Vaivoin Kazu tukahdutti jostain syvältä sisimmästään kurkkuunsa nousseen säälittävään inahduksen, joka oli vähällä karata hänen huuliltaan kuin kaltoinkohdelta kissanpennulta.

Muut eivät saa huomata, että jokin on pielessä. Vain tuo yksi ajatus sai Kazuhiron pysymään hiljaa paikoillaan ja yrittämään käyttäytyä kuin kaikki olisi ollut normaalisti. Se oli kuitenkin vaikeaa, kun Nero seisoi melkein hänen takanaan niin, että Kazu vaistosi miehen läsnäolon jokaisella solullaan. Itse elettään huomaamatta rumpali nosti vasemman kätensä kaulalleen ja alkoi ahdistuneena hivellä kaulaansa sormenpäillään.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Hika hymyili hänen lempeälle eleelleen takaisin ja näytti piristyvän siitä yhtä paljon kuin ennenkin. Oli mukavaa, että teki hän melkein mitä tahansa pientä, niin Hika tuli pelkästään siitä iloiseksi. Se oli enemmän kuin palkitsevaa.

Aki palasi takaisin alakertaan, mutta ihmeen kalpean oloisena, ihan kuin tämä olisi nähnyt aaveen. Basisti istuutui pöydän päätyyn ja painoi päänsä pöydälle ristittyjen käsien päälle. Mitä ihmettä yläkerrassa oli oikein tapahtunut, että Aki oli mennyt noin tolaltaan?

Melkein heti basistin laskeutumisen jälkeen Nero tuli perässä. Shou ei kuitenkaan ehtinyt näkemään tämän ilkeää Kazuhirolle kohdistettua hymyä kun hän vaihtoi Akiin liittyvän kysyvän katseen poikaystävänsä kanssa.

Nero meni Kazuhiron takaa jääkaapille ja näytti ryhtyvän vaitonaisesti valmistamaan jotain työlaudan päällä. Akin isoveljen yllä leijui sellainen aura, ettei tätä tuntunut kiinnostavan pätkääkään heidän läsnäolo. Pikemminkin he vaikuttivat torakoilta kuin vierailta.

Shoun katse kiinnityi kuitenkin kummastuvasti bändin rumpaliin, joka nyt selvästi käyttäytyi ahdistuneesti. Shou kurtisti kulmiaan kun tämä nosti kätensä kaulalleen ja siveli sitä kuin alitajuisesti. Jokin nyt ei ollut aivan kohdallaan, jokin oli varmasti hullusti, jo pelkkä Shoun ihmisvaisto kertoi sen. Sen taas todisti Kazuhiron omituinen käytös. Pääsisipä hän kysymään tältä, mikä oli vialla, mutta rumpali tuskin arvostaisi, jos hän tekisi sen muiden kuullen.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Aki palasi takaisin keittiöön mutta ei sanonut yhtään mitään, vaikka bänditoverit katselivat tätä kysyvästi. Sen sijaan basisti risti käsivartensa pöydän päälle ja painoi otsansa niihin, niin etteivät toiset kyenneet tuijottamaan yhtä helposti. Hika pani merkille, että Aki oli tavallista kalpeampi ja muutenkin jotenkin vähän poissa tolaltaan. Ilmeisesti yläkerrassa oli tosiaan tapahtunut jotakin, joka oli järkyttänyt basistin mieltä.

Äkisti portaista kuului jälleen askeleita. Hika kääntyi katsomaan keittiön oviaukkoon päin ja näki Neron ilmaantuvan heidän seurakseen. Kakkoskitaristi kääntyi katsomaan kysyvästi poikaystäväänsä, joka vastasi hänen katseeseensa aivan yhtä ihmettelevän näköisenä. Mitä ilmeisimmin Shoukaan ei tiennyt, mistä nyt oli oikein kysymys.

Neron läsnäolo teki Hikan hieman levottomaksi, koska oli niin ilmeistä, ettei Akin isoveli pitänyt heistä yhtään. Lisäksi ruokapöydän ääressä oli ihan hiljaista, kun Aki oli keskittynyt märehtimään omia juttujaan. "Käyn vessassa", Hika ilmoitti Shoulle ja nousi ylös pöydän äärestä. Sitten hän suunnisti ulos keittiöstä etsimään vessaan, jotta pääsisi pois kiusallisen kireästä tunnelmasta edes hetkeksi.

[OtakuCroco]

Nero Higa

Nero sai nopeasti valmiiksi ne pari voileipää, joita oli valmistamassa. Hän asetti jääkaappiin takaisin voit sun muut ja lautaselle ruuat laitettuaan hän kääntyi ympäri palatakasen Brianin luokse yläkertaan. Kazuhiron ohi kulkiessaan mies loi Kazuun hyvin pahansuovan katseen.

Brian luki jotain bisneskirjaa odotellessaan nuorempaa saapuvaksi. Nero ojensi leivät toiselle oven lukkoon laitettuaan. Hän istuutui vanhemman viereen ja nojautui tämän kylkeä vasten. He eivät sanoneet mitään vähän aikaan toisilleen, koska Brian tiesi Neron olevan pahalla päällä, turhaan sitä olisi mennyt heittämään bensaa liekkeihin.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Alakerrassa villitsi kova hiljaisuus. Sekä Hika ja Shou olivat hiljaa eikä ollut mitenkään yllättävää, että Kazu piti päänsä kiinni, yleensä tuo olisi ehkä lausunut jotain pistelevää hänen omituisesta käyttäytymisestään. Mutta hänen omituisella käyttäytymisellään oli liiankin hyvä syy. Hän oli aina luullut, että Nero oli lähtenyt jonkun naisen kyytiin talon edestä tai sitten mennyt naisten luokse, kun tällä oli vapaata. Nero ei ollut koskaan vaikuttanut mitenkään homolta, kuka olisi nyt voinut arvata tällaista? Ja hän olisi mieluummin ollut tietämättä koko jutusta. Jos hän olisi voinut olla menemättä yläkertaan ja jos jos jos. Voi vittu perkele...

"Mun broidi on homo..." Aki mutisi käsivarsiaan vasten edelleen järkyttyneenä ja tajusi, ettei voisi ajatella mitään. Hän tarvitsi tupakkatauon. Niinpä nuori mies nousi tuolilta ja harppoi pitkin askelin ulko-ovelle. Housujensa takataskusta hän kaivoi samalla tupakan ja sytkärin.

Basisti nojasi talon seinää vasten ja antoi nikotiinin täyttää keuhkonsa kitkerällä maullaan ja puhalsi sitten savut rauhallisesti ulos. Hän tupakoi aina eniten silloin, kun hänen elämänsä potki päähän tai sitten muuten oli tapahtunut jotain ikävää. Savuttaminen tuntui olevan ainut keino, mikä sai hänet rauhoittumaan ja ajatukset selvenemään.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Nerolla tuntui kestävän puoli ikuisuutta parin voileivän teossa. Lopulta mies sai kuitenkin leipänsä valmiiksi ja lähti takaisin yläkertaan. Ei kuitenkaan luomatta Kazuun peittelemättömän häijyä katsetta, joka sai pienet väreet kulkemaan pitkin rumpalin selkärankaa.

Kun Nero oli viimein poistunut keittiöstä, Kazuhiro joutui tekemään töitä, jottei helpotus olisi näkynyt hänen kasvoiltaan. Onneksi Aki varasti melkein heti muiden huomion mutisemalla sydänjuuriaan myöten järkyttyneeseen sävyyn: "Mun broidi on homo..." Kazun teki mieli kertoa, että Nero oli paljon muutakin kuin vain homoseksuaali, mutta ei hän tietenkään sanonut mitään ääneen. Jos Aki saisi asian jotakin muuta kautta selville, niin sitten saisi, mutta rumpali ei siitä avautuisi varsin ilmeisestä syystä.

Aki koki ilmeisesti tarvitsevansa taas kerran tupakkatauon, sillä tämä nousi sanaakaan sanomatta pöydän äärestä ja suuntasi ulos keittiöstä. Muutaman sekunnin kuluttua Kazuhiro kuuli ulko-oven käyvän basistin jäljessä. Kun hän vilkaisi ympärilleen, hän huomasi yllätyksekseen, että oli nyt kahden Shoun kanssa. Hika oli jossakin vaiheessa Kazun huomaamatta kadonnut jonnekin, todennäköisimmin vessaan.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Mun broidi on homo..." Aki mutisi käsivarsiaan vasten. Shou suuntasi katseensa hiukan kysyvästi basistia kohden. Mistä Aki muka on tuollaista saanut tietää? hän pohti ja vaivihkaa ykköskitaristi vilkaisi yläkerran suuntaan. Aiemmin basistin isoveli oli mennyt yläkertaan viinipullon ja kahden viinilasin kanssa. Ehkäpä miehen vieraana ei ollut perinteisesti nainen... Ja Aki oli sitten järkyttynyt jostain näkemästään.

"Käyn vessassa", Hika totesi, nousi ja lähti etsimään talon vessaa, mutta ilmeisesti löysikin sen kun ei palannut takaisin. Hika olisi ehkä voinut kysyä asujiltaan itseltään missä se vessa oikein oli, mutta ilmapiiri oli sellainen, ettei ehkä Shoukaan olisi mielellään mennyt avaamaan suutaan kysyäkseen missä vessa oikein oli.

Hetki sitten myös Aki oli lähtenyt pois, samoin Nero hiukan tätä ennen. Basisti oli ilmeisesti mennyt selvittämään päätään ulos tupakkatauolle. Kazuhiro ja hän jäivät kahden keittiöön hiljaisuuden keskelle. Ympärillä vallitsi syvä hiljaisuus eikä mistään kuulunut mitään, paitsi pelkkä seinäkellon tasainen tikitys.

Ykköskitaristi päätti käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen ja puhua rumpalille. Tämä ei olisi todellakaan pitänyt, jos hän olisi kysynyt kaikkien kuullen. Eihän hän edes ehkä voinut olla täysin varma, oliko Kazuhirolla jokin vikana. Shou siis loi bänditoveriinsa kysyvän ja hiukan huolestuneen katseen, kumartui hiukan eteenpäin ja kysyi hiljemmalla äänellä: Mahdatko sinä tuntea Akin isoveljen ennestään? Onko välillänne sattunut jotain?"

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Shou loi äkisti häneen huolestuneen kysyvän katseen. Kazuhiro vastasi katseeseen sulkeutunut ilme kasvoillaan toivoen, että ykköskitaristi lakkaisi tuijottamasta häntä noin. Vastoin hänen toiveitaan Shou kuitenkin kumartui pöydän yli lähemmäksi häntä ja kysyi hiljaa: "Mahdatko sinä tuntea Akin isoveljen ennestään? Onko välillänne sattunut jotain?"

Kazuhiro käänsi katseensa toisaalle ja puristi vasemman kätensä kynnet syvemmälle farkkukankaaseen. Hän tunsi olonsa nurkkaan ajetuksi. Hän ei ollut odottanut kenenkään huomaavan mitään, ei edes Shoun, vaikka ykköskitaristi tarkkavaistoinen olikin. Tällä kertaa hän oli kuitenkin selvästi yliarvioinut omat näyttelijänlahjansa - tai vaihtoehtoisesti aliarvioinut Shoun ihmistuntemuksen. Yhtä kaikki, oli varsin selvää, että kitaristi oli huomannut jonkin olevan enemmän tai vähemmän hullusti hänen ja Neron välillä.

Kazuhiro pohti, että voisi vain kiistää Shoun epäilykset. Se olisi helppoa ja vaivatonta, ja tuskinpa toinen hienotunteisena ihmisenä viitsisi painostaa häntä sen enempää. Jostakin syystä tuo tavanomainen vaihtoehto ei kuitenkaan tällä kertaa vedonnut häneen yhtä paljon kuin normaalisti. Ehkä se johtui siitä, että hän oli joutunut pitämään kaiken Neron kanssa tapahtuneen sisällään pystymättä puhumaan siitä edes kahdelle ystävälleen. Niin vahvana ja itsenäisenä kuin Kazu itseään pitikin, hänen oli harmikseen myönnettävä, että joskus saattaisi auttaa, jos voisi uskoutua huolistaan silloin tällöin jollekulle.

Kazuhiro kääntyi takaisin Shoun puoleen ja loi tähän tutkivan katseen. Voisiko hän puhua ykköskitaristille tapahtuneesta? Osaisiko tämä pitää suunsa kiinni? Luultavasti. Shou ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka meni noin vain lörpöttelemään muiden asioita eteenpäin, toisin kuin esimerkiksi Niya, jolle ei kannattanut kertoa mitään, ellei halunnut koko kaupungin tietävän siitä viikon sisään.

Kazuhiro huokaisi pienesti itsekseen ja käänsi katseensa pöydänkanteen, ennen kuin viimein vastasi: "Tunnen. Enkä mitenkään miellyttävästä yhteydestä. Hän teki ne jäljet minulle." Kazu nosti katseensa miltei uhmakkaasti kohtaamaan Shoun silmät ja heilautti oikeaa kättään kaulaansa kohti täsmentääkseen, mistä jäljistä puhui. Asian muisteleminen nosti hänen huulilleen katkeran hymyn, jonka takana saattoi kuitenkin nähdä muitakin, arkaluontoisempia tunteita.

[Rishou Makito]

Rishou Makito


Kazuhiro vastasi hänen katseeseen sulkeutunut ilme kasvoillaan, jolta normaalisti kukaan ei olisi voinut lukea yhtään mitään, mutta Shou osasi lukea ihmisiä, osasi tarkkailla silmiä, joista näki parhaiten mitä ihminen tunsi, jos muuten ei nähnyt toisen eleissä mitään erikoista. Niinhän sitä sanottiin, silmät olivat sielun peili, ja hän oli sitä mieltä, että se kuvaus sopi Kazuhirolle enemmän kuin hyvin.

Kysymyksen kuultuaan toinen käänsi katseensa poispäin hänestä. Hän oli osunut siis oikeaan. Vaikka Kazuhiro nyt vastaisikin kieltävästi ja kiistäisi asian kokonaan ja väittäisi tavanneensa Neron vasta ensimmäisen kerran tänään, ei Shou uskoisi sitä. Hän kyllä antaisi asian olla, jos bänditoveri ei halunnut puhua murheistaan.

Kazuhiro nosti katseensa takaisin häneen ja näytti arvioivan hänen luotettavuuttaan. Ihan kuin toinen olisi miettinyt, oliko hän kertomisen arvoinen. "Tunnen. Enkä mitenkään miellyttävästä yhteydestä. Hän teki ne jäljet minulle", rumpali lopulta vastasi pöydänpintaa tuijottaen, sen jälkeen katsoi häntä voimakkaalla katseellaan.

Shou nielaisi ja tiesi järkytyksen näkyvän hänen silmistään. "Nero..." Shou lausui hiljaa laskiessaan huolestuneen mietteliään katseensa pöydän puiseen pintaan. Hän lausui Akin isoveljen ääneen vakuuttaakseen itsensä vain siitä, että he puhuivat samasta henkilöstä. Kun rumpali oli maininnut niistä jonkun takaisista, ei niin kauan sitten olevista mustelmista tämän kaulalla, Shou palasi mielessään siihen hetkeen, jolloin Niya oli vetäissyt kaulaliinan toisen kaulalta.

Sitä edellisenä päivänä Nero ja Kazuhiro olivat tavanneet, ei tietenkään hän tiennyt missä merkeissä, eikä sillä tässä tilanteessa ollut enää ehkä mitään merkitystäkään. Mutta järkyttävintä oli kuitenkin, että rumpalia pahoinpidellyt henkilö olikin ollut heidän bänditoverinsa isoveli. Mitenköhän Aki reagoisi, jos vain saisi tietää? Ei varmastikaan olisi mielissään, ottaen huomioon tämän äkkipikaisen luonteen...

"...Olen pahoillani..." oli ainut mitä Shou kykeni lausumaan Kazuhirolle. Ihan kuin hän olisi voinut pyytää Neron ja Akin puolesta anteeksi, vaikkei koko juttu ollut basistin syytäkään. Hän tunsi tällaisessa tilanteessa itsensä niin avuttomaksi, kun ei tiennyt mikä oli oikea tapa auttaa. "Pitäisikö asialle tehdä jotain?" Shou kysyi nostaen katseensa jälleen bänditoveriinsa. Hän kysyi vielä varmuuden vuoksi, vaikkei asialle ollut enää mitään tehtävissä. Poliisit tuskin ottaisivat enää asiaa todesta, eihän ehkä paikkalla ole ollut todistajiakaan...

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka


Shou nielaisi syvästi järkyttyneen näköisenä. Sitten toinen lausui jostakin syystä hiljaa ääneen Neron nimen. Ehkäpä kitaristi yritti siten vakuuttaa itsensä siitä, että Akin isoveli oli todella kyennyt moiseen. Tosin ottaen huomioon, kuinka Nero oli heidän saapuessaan käyttäytynyt, ei Shoun olisi pitänyt olla niin ihmeissään siitä, mihin Nero halutessaan pystyi. Mutta kenties se kaikki ei ollut ollut muille Darretten jäsenille yhtä selvää kuin Kazuhirolle, joka oli jo saanut omakohtaista kokemusta Akin isoveljen pystymisistä...

"...Olen pahoillani... Pitäisikö asialle tehdä jotain?" Shou tiedusteli nostaen viimein katseensa jälleen häneen. Ykköskitaristi sekä näytti että kuulosti aika neuvottomalta, mikä ei Kazun mielestä ollut kaiken huomioon ottaen mikään ihme. Mitäpä siinä tilanteessa oikein saattoi uhrille sanoa? Kaikki oli sentään jo ohi, eikä tehtyä saisi tekemättömäksi. Fyysiset jäljet olivat kadonneet, mutta henkiset pysyisivät pitempään, tekipä Shou mitä tahansa.

Kazuhiro pudisti päätään. "Älä turhaan ole pahoillasi. Kuten minä jo silloin treenikämpällä sanoin, se oli pitkälti omaa syytäni. Kyllä minun olisi pitänyt nähdä hänestä ensisilmäyksellä, kuinka läpimätä ihminen hän on." Viimeisistä sanoista kuului katkeruus. Rumpali olisi halunnut huutaa loukkauksen vasten Neron kasvoja mutta tiesi hävettävän hyvin, ettei koskaan kykenisi siihen. Niin vahvana ihmisenä kuin hän itseään pitikin, Nero oli osoittautunut huomattavasti vahvemmaksi, eikä kerran kunnolla murrettu Kazu uskaltaisi ikinä kohottaa edes ääntään tätä vastaan, saati sitten vaikkapa kättään.

"Mitä poliisiin tulee, niin olen yhä samaa mieltä kuin alun perin: ei kannata. Todistajia ei ole, ja todistusaineistokin on jo hävinnyt kaulaltani." Iloton hymy kohosi Kazuhiron huulille, kun hän jatkoi: "Sitä paitsi se tilanne oli aika... epätavallinen, mikä tekee Neron syylliseksi todistamisen kovin hankalaksi." Sanoillaan rumpali tarkoitti tietysti sitä, että oli mennyt vapaaehtoisesti Neron kanssa sänkyyn ja vieläpä itse tahtonut alistamista. Kazu epäili vahvasti, etteivät poliisit näkisi paljoa eroa vapaaehtoisen alistumisen ja väkisin alistetuksi tulemisen välillä, vaikka hänen omissa silmissään ero olikin ratkaiseva.