Kirjoittaja Nightingale » 12.02.2014 20:52
Kazuhiro Tanaka
Jokin hänen sanoissaan tuntui saavan Akin puolustuskannalle. Ainakin basisti avasi suunsa sen näköisenä, että aikoi vastata suorasukaisesti hänelle. Sitten bänditoveri vaikutti kuitenkin tulevan toisiin ajatuksiin, ja loppujen lopuksi tämä päätyi sulkemaan suunsa ja syventymään kahvikuppinsa sisältöön. Kazuhiro saattoi vain arvailla, mitä Aki oli ollut aikeissa sanoa, ennen kuin oli pysäyttänyt itse itsensä.
Kazu katseli näennäisen tyynenä, kuinka bändikaveri hörppi kahviaan. Hän tunnisti kyllä, mistä oli kyse: viivyttelystä, jotta ajatukset ehtisi saada kasaan. Hän oli itse turvautunut samaan strategiaan vain hetki sitten, kun ei ollut ollut varma, miten olisi reagoinut Akin Satorua koskevaan kysymykseen. Oli jollain epämääräisellä tasolla huvittavaa, että Aki, joka muuten oli monessa suhteessa hänen vastakohtansa, valitsi saman ajanpelausstrategian kuin hän. Ehkä he eivät sittenkään olleet niin erilaisia. Tai sitten kaikki ihmiset olivat pohjimmiltaan enemmän toistensa kaltaisia kuin itse tajusivat.
"Ei sun mulle tarvii selitellä, tapailetko sitä tyyppiä kauankin, kysyin vaan koska se vaikutti niin epäilyttävältä", Aki tokaisi viimein puolustelevasti. Kazuhiron teki mieli hymähtää ivallisesti. Aki ei tainnut itse tajuta, kuinka läpinäkyvä oli, eivätkä selittelyt ainakaan parantaneet asiaa. Paitsi huolissaan basisti oli ilmiselvästi ollut myös mustasukkainen.
Kazuhiroa alkoi äkisti kyllästyttää koko tämä kissa ja hiiri -leikki. Tavallisesti hän ei liiemmin piitannut siitä, jos hänelle yritettiin omien kasvojen säästämiseksi tarjoilla jonkinlaista puolitotuutta, koska ei ollut häneltä pois, että joku oli niin tyhmä, että luuli pystyvänsä naruttamaan häntä. Tässä tapauksessa puolitotuus liittyi kuitenkin häneen itseensä. Sitä paitsi hän oli suoraan sanottuna pettynyt siihen, ettei Akissa ollut tarpeeksi miestä puhumaan suutaan puhtaaksi. Mitä menetettävää basistilla muka oli? Ei ollut kovinkaan todennäköistä, että itsekin miehistä kiinnostunut Kazu saisi kohtauksen sen takia, että miespuolinen bänditoveri tunnustaisi tuntevansa vetoa häneen - olkoonkin, että hänen ja Akin yhteinen taival oli ollut alun perin varsin ohdakkeinen.
"Aiommeko me teeskennellä vielä kauankin, ettet ole mustasukkainen vaan pelkästään kaverillisen huolestunut takiani?" Kazuhiro tiedusteli samalla äänensävyllä kuin joku toinen olisi voinut kysyä, millainen sää ulkona vallitsi. Kysymyksen esitettyään rumpali kohotti teekuppinsa huulilleen ja joi siitä hitaasti. Ulkopuolisen tarkastelijan silmiin hän vaikutti tyyneyden perikuvalta. Todellisuudessa hän oli kuitenkin rauhallinen samalla tavalla kuin sotilas, joka on joutunut piilottelemaan bunkkerissa niin kauan, että on päätynyt siihen tulokseen, että astuu mieluummin ulos ja ottaa riskin tulla ammutuksi kuin viettää enää hetkeäkään bunkkerin yksitoikkoisten betoniseinien suojassa. Jos kävisi ilmi, että Kazu oli sittenkin tulkinnut Akin käytöksen aivan väärin, ja basisti raivostuisi hänelle siksi, että hän vihjasi tämän olevan homoseksuaali, hän kestäisi sen kyllä. Ja vaikka Darrettessa soittaminen olikin verrattain mukavaa, hän pystyisi vallan hyvin elämään ilman bändiäkin, jos niikseen tulisi.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.