Looking for dears (Richmond Park)

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Hajime tuijotti yhä peuroja mutta aisti Junyan siirtäneen katseensa peuroista häneen. "Niin minäkin. Olen iloinen, että pidät niistä", vanhempi vastasi hänen sanoihinsa. "Ei niistä voi olla pitämättä. Ne ovat niin kauniita eläimiä", Hajime kommentoi hiljaa. Sillä hetkellä hän oli vilpittömän iloinen siitä, että Junya oli pyytänyt hänet mukaansa kuvausreissulle, vaikka ajan viettäminen miespuolisen ihastuksen seurassa aiheuttikin hänelle stressiä ja pelkoa tunteiden paljastumisesta.

Vielä hetken ruohoa maistelevia ja maassa lepääviä peuroja ihailtuaan Hajime kääntyi vihdoin Junyan puoleen. "Pitäisikö meidän jatkaa matkaa? Ainakin minun pohkeissani alkaa jo vähän tuntua tämä kyykistely", vaaleahiuksinen totesi. Mikäli Junya haluaisi vielä jäädä katselemaan peuroja, Hajime kyllä suostuisi toisen mieliksi. Hän ajatteli kuitenkin edes ehdottaa matkan jatkamista, koska he olivat nähneet vasta pienen osan puistoa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Ei niistä voi olla pitämättä. Ne ovat niin kauniita eläimiä", Hajime kuiskasi, mille Junya hymyili. Hänkin vielä käänsi päätään tuijottamaan noita kauniita olentoja. Kaikki näytti olevan niin rauhallista niiden elämässä, ei stressin häivääkään missään. Mutta kaipa peuroillakin oli joskus omat huolen aiheensa, tosin ei samanlaisia kuten ihmisillä.

"Pitäisikö meidän jatkaa matkaa? Ainakin minun pohkeissani alkaa jo vähän tuntua tämä kyykistely", Hajime ehdotti ja palautti Junyan takaisin maanpinnalle. "Jatketaan vain." Sen sanottuaan mies nousi ylös ja oikaisi jalkansa suoriksi. Totta puhuen hälläkin oli alkanut tuntumaan kyykkiminen jaloissa.

Venyteltyään pienesti Junya lähti kävelemään hiekkapolkua eteenpäin. Totta kai hän odotti, että Hajimekin oli valmis lähtemään. Turhaan he täällä kyykkisivät koko päivää, eiväthän he olleet päässeet puiston keskellä sijaitsevalle lammellekaan. Puisto oli todella suuri.

//Jätin vuoron nyt tähän, aattelin jos haluat johdattaa niitä eteenpäin tällä kertaa ^^//

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Jatketaan vain", Junya myöntyi ja nousi pystyyn. Hajime seurasi toisen esimerkkiä. Pystyyn päästyään hän venytteli hieman saadakseen kankeuden pois jaloistaan. Junya näkyi tekevän samoin. Ilmeisesti piilossa kyykistely oli alkanut tuntua tämänkin jäsenissä.

Kun molemmat nuoret miehet olivat saaneet venyteltyä, he jatkoivat rinnatusten matkaa hiekkaista polkua pitkin. He etenivät varsin ripeästi, vaikka pysähtelivätkin aina välillä hetkeksi ottamaan kuvia ympärillä olevista kasveista. Ei siis ollut ihme, että he saavuttivat puiston keskellä sijaitsevan pienen järven, ennen kuin puoli tuntia oli tullut täyteen. Järven lähettyvillä oli melko paljon ihmisiä, erityisesti lapsiperheitä, joita olivat epäilemättä houkutelleet paikalla järvellä elävät sorsat ja joutsenet. Osa perheistä oli ottanut mukaan vanhaa leipää, jonka palasia lapset nyt heittelivät vesilinnuille.

Hajime käveli vähän lähemmäksi erästä perhettä, joka paraikaa syötti pientä sorsaparvea sekä paria kyhmyjoutsenta. Jotta ei häiritsisi lasten syöttöpuuhaa, hän jäi vähän kauemmaksi ottamaan kuvia perheen lähettyville kerääntyneistä vesilinnuista. Hän sai erityisen hyvän kuvan joutsenista, kun nämä tavoittelivat samaa leipäpalaa. Linnut olivat selvästi tottuneet syöttäjiin, sillä nämä uskaltautuivat varsin lähelle ihmisiä. Se oli Hajimen kannalta onni, koska hänen oli helpompi saada hyviä kuvia lähellä kuin kaukana olevista kohteista.


//Vähän turha vuoro mutta en nyt keksinyt mitään fiksua. :7 //

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Kaksikko jatkoi matkaansa nopeaa tahtia, ei kuitenkaan niin nopeasti, etteikö kuvia olisi kerennyt napsimaan. Pian he saapuivat puiston keskellä sijaitsevalle järvelle. Järvi näytti jotenkin pieneltä, mutta saattoi vain johtua siitä, että Junya oli nähnyt sen viimeksi pienen, milloin kaikki näytti niin suurelta.

Vesilintuja näytti polskivan vedessä rauhallisin mielin. Eräät lapsiperheen lapset ruokkivat sorsia ja kyhmyjoutsenia leivänpalasilla. Junya otti kuvan koko järvinäkymästä ennen kuin alkoi ottamaan kuvia yksittäisistä linnuista. Kyhmyjoutsen pariskunta oli varsin kaunis näky. Vaikka he olivat varsin lähellä, linnut eivät paenneet, nämäkin olivat peurojen tavoin tottuneet ihmisen läsnäoloon. Tosin ruokinta oli varmasti edesauttanut asiaa.

Hajime oli siirtynyt lähemmäksi kuvaamaan joutsenia ja sorsaparvea. Junya katseli hetken tämän touhuja ennen kuin asteli seuralaisensa vierelle. "Täällä on kivan rauhallista, eivätkä nuo lapsiperheetkään ole kovin äänekkäitä", Junya höpisi ja tunsi vatsansa alkavan hieman kurista. "Ei sinulla sattuisi olemaan nälkä? Jäätäisiinkö syömään tuonne ruoholle? Mulla on eväät mukana", mies ehdotti ja osoitti erästä pientä ruohikkoa muutaman metrin päässä.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Täällä on kivan rauhallista, eivätkä nuo lapsiperheetkään ole kovin äänekkäitä", Junya tokaisi äkisti aivan Hajimen vierestä. Vaaleahiuksinen oli ollut niin keskittynyt valokuvaamiseen, että hätkähti hieman toisen ääntä. Hän ei ollut lainkaan huomannut tämän lähestymistä.

"Ei sinulla sattuisi olemaan nälkä? Jäätäisiinkö syömään tuonne ruoholle? Mulla on eväät mukana", Junya jatkoi. Hajime nyökkäsi ja hymyili. "Sopii hyvin. Lounaasta on jo tovi." Hän lähti kävelemään tummahiuksisen osoittamaan suuntaan. Kävellessään hän totesi pahoittelevasti: "Minunkin olisi pitänyt tajuta pakata eväät mukaan. En tullut ajatelleeksi koko asiaa, kun mietin, mitä tarvitsen tälle reissulle. Otin vain vesipullon."

Päästyään sopivan matkan päähän lapsiperheistä Hajime asettui istumaan maahan. Ruoho oli onneksi kuivaa, koska muutamien viime päivien ajan sää oli ollut aurinkoinen ja verrattain lämmin. Istuuduttuaan mukavasti Hajime laski olkalaukkunsa viereensä nurmikolle ja laittoi kameransa syömisen ajaksi sen sisään. Järjestelmädigikamera oli sen verran kallis vehje, ettei hän halunnut asettaa sitä maahan ja ottaa riskiä, että siihen imeytyisi maasta kylmää tai kosteutta ja se vioittuisi.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Sopii hyvin. Lounaasta on jo tovi", Hajime vastasi ja lähti kävelemään Junyan kanssa hänen osoittamalleen paikalle. "Minunkin olisi pitänyt tajuta pakata eväät mukaan. En tullut ajatelleeksi koko asiaa, kun mietin, mitä tarvitsen tälle reissulle. Otin vain vesipullon", toinen pahoitteli matkalla ruohikkopaikalle.

"Ei se mitään. Repussani riittää evästä sinullekin, otin tarkoituksellisesti ylimääräistä mukaan. Tosin juomista en älynnyt ottaa mukaan", mies naurahti huvittuneena. "Voimme jakaa eväämme, niin tulee tasajako", Junya ehdotti hymyillen ja istuutui nurmelle Hajimen viereen, jättäen väliin sopivan kokoisen raon.

Maa oli onneksi kuiva, niin ei takamus kastunut läpimäräksi. Talveksi säät olivat viime aikana olleet todella suotuisat, ei ollut pahemmin satanutkaan. Yöt olivat olleet tosin aika viileitä ja tuulisia.

Jun laski reppunsa selästään vierelleen ja ryhtyi kaivamaan eväitä esiin. Hän laski ne Hajimen ja hänen väliin, jotta kumpikin saisi ottaa pussista tasaisesti. Ennen kuin mies kävi eväiden kimppuun, hän laittoi syönnin ajaksi kameransa turvaan reppuun. Hän otti pussista yhden täytetyn leivän ja ojensi sen Hajimelle. "Toivottavasti pystyt syömään tällaista, ettei ole mitään allergioita, en tullut kysyneeksi niistä mitään", Junya totesi ja otti leivän itselleenkin ja ryhtyi syömään.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Ei se mitään. Repussani riittää evästä sinullekin, otin tarkoituksellisesti ylimääräistä mukaan. Tosin juomista en älynnyt ottaa mukaan", Junya vastasi naurahtaen sille, että oli muistanut eväät mutta unohtanut juomisen. Istuuduttuaan Hajimen viereen nurmikolle vanhempi jatkoi: "Voimme jakaa eväämme, niin tulee tasajako." "Sopii oikein hyvin", nuorempi myöntyi hyvillään siitä, että saattoi tarjota Junyalle edes jotain vastalahjaksi ruoasta.

Hajime katseli, kuinka Junya laski reppunsa selästään vierelleen maahan ja otti sieltä eväspussin esiin. Aina yhtä huomaavaisena toinen laski pussin heidän väliinsä, niin että myös Hajimen oli helppo päästä sen sisältöön käsiksi. Nuoremman tavoin vanhempi laittoi kameransa talteen syömisen ajaksi. Sen tehtyään tämä ojensi seuralaiseen yhden pussista kaivamansa eväsleivän. "Toivottavasti pystyt syömään tällaista, ettei ole mitään allergioita, en tullut kysyneeksi niistä mitään", ruskeahiuksinen vielä pahoitteli.

"Ei ole allergioita eikä mitään erikoisruokavaliota. Tämä leipä maistuu varmasti todella hyvältä", Hajime vastasi kevyesti hymyillen. Maistettuaan leipää hän puhkesi innostuneisiin kehuihin: "Todella maistuvaa! Suorastaan sulaa suussa." Todellisuudessa leipä oli kyllä hyvää, mutta ei sentään mikään ruokaorgasmin aiheuttaja, toisin kuin Hajime antoi ymmärtää. Hän kuitenkin kehui mielummin vähän liikaa kuin liian vähän, varsinkin jos hän piti ihmisestä, jolle kehut suuntasi. Joku olisi voinut sanoa, että Hajime valehteli, mutta hän ei itse nähnyt asiaa niin. Hän halusi vain tuottaa toiselle ihmiselle hyvää mieltä, ja niin kauan kuin hänellä ei ollut merkittävää riskiä jäädä kiinni liioittelusta, siinä ei ollut hänen mielestään mitään vikaa.

"Laitatko sinä useinkin ruokaa, kun olet näin taitava voileipien tekijä? Mitkä ovat bravuurejasi?" Hajime tiedusteli seuraavaksi. Ruoassa oli se hyvä puoli, että se oli yleensä helppo ja turvallinen puheenaihe. Kaikki ihmiset söivät ja laittoivat ainakin joskus ruokaa, joten kaikki kykenivät myös keskustelemaan ruoasta. Toki piti varoa ajautumasta makuasioista kiistelemiseen, sillä siitä ei koskaan seurannut mitään hyvää, kuten ei muistakaan kiistoista. Hajime oli kuitenkin varsin taitava väistelemään konflikteja, joten hän ei ollut kovin huolissaan asiasta.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajime suostui jakamaan kummankin tuomat eväät. "Ei ole allergioita eikä mitään erikoisruokavaliota. Tämä leipä maistuu varmasti todella hyvältä", toinen vastasi. Maistettuaan palan leivästä, tämä puhkesi kehuihin. "Todella maistuvaa! Suorastaan sulaa suussa."

"Laitatko sinä useinkin ruokaa, kun olet näin taitava voileipien tekijä? Mitkä ovat bravuurejasi?" Hajime jatkoi uteluilla. Junya katseli seuralaistaa toinen kulma kysyvästi koholla, huvittunnut pilke silmissään kuitenkin.

"Äläs nyt liioittele, eivät nämä leivät nyt niin erikoisia ole, että ne sulaisivat suuhun, mutta hyvä jos maistuu kuitenkin", mies vastasi toisen ensimmäisiin sanoihin hieman huvittuneena. "Yleensä teen oman ruokani. Asuessani poikaystäväni kanssa, teimme ruoan aina yhdessä. Nyt teen ruokaa perheelleni, kun muutin takaisin kotiin", Junya selitti. Hän ei ollut varsinaisesti pimittänyt toiselta koskaan tietoa siitä, että oli homo, ei ollut vain tullut puheeksi.

"Mutta mitkä ovat bravuurejani..." Junya toisti kysymyksen ääneen samalla kun haukkasi palan omasta leivästään. "Olen oppinut tekemään aika hyviä kanaruokia. Veljeni ei syö muuta lihaa kuin sitä", mies lopulta vastasi puolihymyllä. Hän ei ollut mikään mestarikokki mutta kyllä hänen ruokansa olivat kuitenkin syötäviä.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Hänen innokkaat kehunsa saivat Junyan kohottamaan toista kulmaansa kysyvästi ja tokaisemaan: "Äläs nyt liioittele, eivät nämä leivät nyt niin erikoisia ole, että ne sulaisivat suuhun, mutta hyvä jos maistuu kuitenkin." Hetken verran Hajime luuli kehujensa olleen liian ylitsevuotavat ja Junyan havainneen hänen epärehellisyytensä ja ärsyyntyneen siitä. Sitten hän kuitenkin rekisteröi huvittuneisuuden vanhemman kasvoilla sekä äänessä ja huokaisi salaa helpotuksesta. Junya ei ollut sittenkään tajunnut hänen mielistelyään. Toisaalta toinen ei ollut myöskään ollut valmis nielemään sitä purematta. Kaikesta päätellen Hajimen pitäisi varoa jatkossa ilmiselviä ylilyöntejä, mikäli ei halunnut joutua pulaan. Junya ei selvästikään ollut sen paremmin perso kehuille kuin hyväuskoinenkaan.

"Yleensä teen oman ruokani. Asuessani poikaystäväni kanssa, teimme ruoan aina yhdessä. Nyt teen ruokaa perheelleni, kun muutin takaisin kotiin", Junya selitti. Haukattuaan palan leivästään vanhempi vastasi bravuureja koskevaan kysymykseen oppineensa tekemään varsin hyviä kanaruokia, koska tämän pikkuveli ei syönyt punaista lihaa. Hajime pystyi kuitenkin keskittymään Junyan jälkimmäisiin sanoihin vain vaivoin, koska huoleton maininta entisestä poikaystävästä oli varastanut suurimman osan hänen huomiokyvystään ja aivokapasiteetistaan.

Rehellisesti sanottuna Hajimen tunteet olivat niin ristiriitaiset, ettei hän meinannut saada niistä mitään tolkkua. Toisaalta hän oli helpottunut siitä, ettei Junya ollut homofobinen ja ettei hänen oman seksuaalisen suuntautumisensa paljastuminen niin ollen aiheuttaisi ongelmia. Jokin osa hänestä oli myös miltei huumaantunut ilosta sen vuoksi, että hänellä oli edes teoreettinen mahdollisuus saada vastakaikua ihmiseltä, johon hän oli ihastunut ihan todenteolla eikä vain pinnallisesti ja enimmäkseen silkkaa turhautumistaan, niin kuin hän oli ollut ystäväänsä Yukiin jokunen kuukausi sitten. Toisaalta tieto siitä, että Junya oli edes periaatteessa potentiaalinen poikaystäväehdokas, veti Hajimen mielen ennalta-arvaamattoman matalaksi. Hajime tiesi paremmin kuin hyvin, ettei voisi koskaan seurustella toisen miehen kanssa, mikäli halusi pysyä vanhempiensa kanssa väleissä. Siitä näkökulmasta katsottuna olisi ollut parempi, että Junya olisi ollut hetero, sillä silloin kaikki ei olisi ollut kiinni Hajimesta itsestään vaan hän olisi voinut panna kaiken sen syyksi, ettei Junya pelannut hänen kanssaan samassa joukkueessa.

Hajime tajusi äkisti, että oli ollut vähän turhan pitkään hiljaa. "Minäkin pidän kovasti kanaruoista, vaikka syönkin ihan mielelläni myös punaista lihaa. Kokkaan itse tätä nykyä useimmiten italialaista tai fuusioaasialaista. Minulle on sanottu, että teen erinomaisia pasta- ja nuudeliruokia", vaaleahiuksinen selitti nopeasti, ennen kuin Junya ehättäisi kysymään, mikä häntä vaivasi. Hän todella toivoi, että toinen jättäisisi hänen hetkellisen omiin ajatuksiin vaipumisensa omaan arvoonsa tai kuvittelisi hänen vain miettineen vastaustaan jostain syystä hieman tavallista pidempään.

Estääkseen Junyaa tarttumasta hänen hetkellisesti omituiseen käytökseensä Hajime kysyi pikaisesti ensimmäisen mieleensä juolahtaneen loogisen kysymyksen: "Minkämaalaisesta ruoasta sinä pidät?" Hän oli päättänyt jättää Junyan paljastuksen täysin vaille kommenttia, eikä hänellä myöskään ollut aikomustakaan paljastaa, että oli itsekin kiinnostunut samasta sukupuolesta. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että Junya alkaisi katsoa häntä muin kuin kaverillisin silmin, tai alkaa selittää tilannettaan auki. Hän tiesi itsekin mainiosti, että oli järjetöntä ja epärehellistä deitata tyttöjä, jos oli kiinnostunut vain toisista miehistä, mutta hänellä ei vanhempiensa vuoksi ollut mitään muuta vaihtoehtoa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajime oli kumman pitkään hiljaa Junyan sanojen jälkeen. Mies katsoi toista aavistuksen kysyvästi ja pohtivasti. Mikä oli saanut nuorukaisen niin hiljaiseksi? Sitten hän kelasi sanojaan hieman taaksepäin ja tajusi vasta nyt maininneensa Kimin sanoissaan. Olikohan asia särähtänyt jotenkin nuoremman korvaan? Ja jos oli, niin hyvässä vai pahassa mielessä? Koskaanhan ei voinut tietää ihmisistä, olivatko nämä homovastaisia ja niiden puolustajia.

Hajime ei kuitenkaan vaiennut kokonaan, koska lausui sitten nopeasti: "Minäkin pidän kovasti kanaruoista, vaikka syönkin ihan mielelläni myös punaista lihaa. Kokkaan itse tätä nykyä useimmiten italialaista tai fuusioaasialaista. Minulle on sanottu, että teen erinomaisia pasta- ja nuudeliruokia." Toisen vastaus vaikutti jokseenkin hätäiseltä, mutta sitä ei ollut vedetty hatusta siltikään. Junya päätti toistaiseksi jättää toisen hiljaisen käytöksen omaan arvoonsa.

"Minkämaalaisesta ruoasta sinä pidät?" nuorempi kysyi häneltä seuraavaksi. "Pidän aikalailla kaikesta ruuasta, en ole kovin nirso ruuan suhteen. Mut jos pitää valita joku todella herkku ruoka, vastaisin kiinalaisen ruuan, pidän kovasti myös italialaisestakin", Junya hymyili vastaukseksi. "Sanoit, että teet erinomaisia pasta- ja nuudeliruokia. Voisin jopa sanoa tahtovani maistaa niitä."

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Pidän aikalailla kaikesta ruuasta, en ole kovin nirso ruuan suhteen. Mut jos pitää valita joku todella herkku ruoka, vastaisin kiinalaisen ruuan, pidän kovasti myös italialaisestakin", Junya vastasi hymyillen hänen häthätää keksittyyn kysymykseensä. "Sanoit, että teet erinomaisia pasta- ja nuudeliruokia. Voisin jopa sanoa tahtovani maistaa niitä", toinen jatkoi hyväntuuliseen sävyyn.

Hajime huokaisi mielessään helpotuksesta jo ties kuinka monennen kerran kyseisen iltapäivän aikana. Junya olikin kuin olikin jättänyt hänen hiukan liian pitkän hiljaisuutensa omaan arvoonsa ja tarttunut hänen lähinnä harhauttamiseen tarkoitettuun kysymykseensä kuin se olisi ollut täysin vilpitön. Hajime pohti ohimennen itsekseen, oliko Junyan huomiokyky oikeasti noin paljon heikompi kuin hänen omansa vai oliko toinen vain liian kohtelias ottaakseen hänen omituisen käytöksensä esiin. Saattoi kyse olla tietysti siitäkin, ettei Hajimen käytös ollut ulkopuolisen silmiin niin epätavallista kuin miltä se hänestä itsestään tuntui. Niin tai näin, pääasia oli, ettei Junya ollut kysynyt mitään hänen käytöksestään, olipa se vaikuttanut toisesta omituiselta tai ei.

"Siinä tapauksessa minun on varmaankin kutsuttava sinut vielä joskus meille maistamaan kokkauksiani", Hajime vastasi huolettomaan sävyyn. Mielessään hän kuitenkin totesi: Tai sitten ei, elleivät vanhempani keksi lähteä useammaksi päiväksi matkalle ilman minua. Hajimella ei ollut aikomustakaan ottaa sitä riskiä, että hänen vanhempansa näkisivät hänet ja Junyan yhdessä ja havaitsisivat, että Hajimen tunteet Junyaa kohtaan olivat kaikkea muuta kuin kaverilliset. Näin ollen hänen oli oltava ehdottoman varma siitä, että talo oli tyhjä, ennen kuin hän saattoi edes harkita Junyan kutsumista kylään. Sitä Junyan ei kuitenkaan tarvinnut tietää.

"Minäkin pidän itse asiassa enemmän aasialaisesta ruoasta kuin italialaisesta, varsinkin vähän tulisemmasta aasialaisesta ruoasta. Äitini ja useimmat kaverini kuitenkin rakastavat italialaista, joten teen sitä nykyään aika paljon sekä kotona että muualla. Eikä siinä mitään, se on minustakin hyvää ja yleensä varsin helppoa valmistaa", Hajime kertoi ikään kuin kommentiksi Junyan hänelle antamaan vastaukseen. Hetken mielijohteesta hän jatkoi vielä: "Sitä paitsi tytöt tykkäävät syödä romanttisina koti-iltoina italialaista ruokaa. Tai no, ainakin kaikki minun tyttöystäväni ovat tykänneet."


//Hajime on lievästi vainoharhainen vanhempiensa suhteen...//

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Siinä tapauksessa minun on varmaankin kutsuttava sinut vielä joskus meille maistamaan kokkauksiani", Hajime vastasi. "Kuulostaa oikein hyvältä", Junya totesi yhtä kevyeen sävyyn kuin seuralaisensa.

"Minäkin pidän itse asiassa enemmän aasialaisesta ruoasta kuin italialaisesta, varsinkin vähän tulisemmasta aasialaisesta ruoasta. Äitini ja useimmat kaverini kuitenkin rakastavat italialaista, joten teen sitä nykyään aika paljon sekä kotona että muualla. Eikä siinä mitään, se on minustakin hyvää ja yleensä varsin helppoa valmistaa", Hajime sanoi ja jatkoi sitten: "Sitä paitsi tytöt tykkäävät syödä romanttisina koti-iltoina italialaista ruokaa. Tai no, ainakin kaikki minun tyttöystäväni ovat tykänneet."

Junya nyökkäsi aavistuksen hitaasti toisen sanoihin. Hänen hymynsä pysyi kevyenä hänen kasvoillaan, mutta muuttui toisen viimeisten sanojen myötä aavistuksen haikeaksi. Junya käänsi kasvonsa kohti lampea ja antoi katseensa levätä vedenpinnassa. Hän tunsi olonsa jokseenkin pettyneeksi, kun Hajime kertoi tällä olleen tyttöystäviä. Tietystikään hän ei yleensä olettanut etukäteen ihmisten seksuaalisia suuntautumisia tai muutenkaan kiinnittänyt huomiota. Hänelle oli vain ollut jotenkin sellainen mielikuva Hajimesta, ettei tämä täysin tyttöihin päin suuntautunut ollut. Toisen aavistuksen hentoinen ruumiinrakenne saattoi kyllä hämätä häntä.

Junya kurtisti kulmiaan aavistuksen harmistuneesti muistaessaan Hajimen äskeisen pitkän hiljaisuuden. Hän oli silloin maininnut edellisestä poikaystävästään, minkä jälkeen toinen oli mennyt niin kovin kumman hiljaiseksi. Asia alkoi häiritä häntä nyt yhä enemmän. Hän halusi tietää, mitä Hajime ajatteli hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Jos toinen oli jotenkin homovastainen, niin heidän ei kannattanut enää jatkaa kaveeraamista. Hän halusi ihmisten hyväksyvän hänet sellaisenaan kuin hän oli.

"Olit kotvan aikaa hiljaa, kun olin maininnut ex-poikaystäväni. Toivottavasti homouteni ei mitenkään haittaa sinua. Osaan kyllä pysyä loitolla, jos se millään tavalla vaivaa sinua", Junya sanoi vakavaan sävyyn. Hymy hänen kasvoiltaan oli hänen mietteidensä aikana hiipunut pois.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Heti Junyan ilmeen nähtyään Hajime tajusi, että oli tehnyt virheen yrittäessään tuoda muka-vaivihkaa omaa heterouttaan esiin. Vaikka vanhempi hymyili yhä, tämän hymyyn oli tullut vaikeasti tulkittava, nuoremman kannalta pahaenteinen vivahde. Junya myös nyökkäsi ymmärryksen merkiksi vasta viiveellä, niin kuin olisi pohtinut, miksi hän oli nähnyt tarpeelliseksi mainita entiset tyttöystävänsä.

Kun Junya kääntyi tuijottamaan vaiti lampea, Hajime alkoi huolestua yhä enemmän. Hän oli nähnyt Junyan käyttäytyvän noin sulkeutuneesti vain kerran aiemmin. Se oli ollut Snapshot-tapahtumassa, kun he olivat istuneet kahvilla ja hän oli seurustelua koskevalla kysymyksellään saanut puusepän ajatukset lipumaan johonkin epämiellyttävään. Hajime ei kuitenkaan ollut varma, miksi hänen mainintansa tyttöystävistä oli nyt aiheuttanut Junyassa saman reaktion. Oliko pelkkä seurusteluasioista mainitseminen vienyt toisen ajatukset ikävään eroon tai johonkin vastaavaan? Se vaikutti kuitenkin epätodennäköiseltä, sillä Junya oli itse vain muutama hetki sitten maininnut entisestä poikaystävästä.

Junya keskeytti äkisti Hajimen epätietoiset pohdinnat kääntymällä takaisin häneen päin. "Olit kotvan aikaa hiljaa, kun olin maininnut ex-poikaystäväni. Toivottavasti homouteni ei mitenkään haittaa sinua. Osaan kyllä pysyä loitolla, jos se millään tavalla vaivaa sinua", toinen totesi epätavallisen vakavasti, ilman hymynhäivääkään suupielissään.

Hajime nielaisi. Hän ei ollut osannut odottaa tätä lainkaan, vaikka nyt kun hän asiaa tarkemmin ajatteli, Junyan johtopäätös ei tuntunut kovinkaan kaukaa haetulta. Jos joku olisi ensin käyttäytynyt omituisesti heti, kun homoseksuaalisuus mainittiin, ja sitten korostanut omaa heterouttaan heti puolisopivan tilaisuuden tullen, hänkin olisi varmaan ajatellut kyseisen ihmisen olevan homofobinen. Hänen olisi todellakin kannattanut miettiä kahteen kertaan, ennen kuin rupesi ylikompensoimaan.

"Olen tainnut antaa vähän väärän kuvan itsestäni sinulle", Hajime totesi hermostuneesti hymyillen. "En ole homovastainen. Bändini laulaja on homoseksuaali, eikä minulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Jokainen saa minun puolestani olla sellainen kuin on. Yritin vain tuoda hienovaraisesti ilmi, etten minä itse ole kiinnostunut toisista miehistä, vaikka pukeudunkin eri tavalla kuin ikäiseni heteropojat yleensä. Olen pahoillani, että ilmaisin itseäni huonosti ja aiheutin sinulle epämukavan olon."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajime nielaisi näkyvästi hyvin vaivaantuneena. Toki hänen vakavoitumisensa tuli ehkä puskista, mutta Junya ei halunnut teeskennellä kaveria tai esittää muuta kuin oikeasti oli. Hän valitsi ystävänsä huolella, jos joku ei pystyisi hyväksymään häntä itsenään, saisi tämä hyvin pian huomata, ettei Junyaa näkyisi tämän elämässä.

"Olen tainnut antaa vähän väärän kuvan itsestäni sinulle", nuorempi sanoi. Vaikka tämä koitti hymyillä, Junya näki selvästi toisen hermostuneisuuden. "En ole homovastainen. Bändini laulaja on homoseksuaali, eikä minulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Jokainen saa minun puolestani olla sellainen kuin on. Yritin vain tuoda hienovaraisesti ilmi, etten minä itse ole kiinnostunut toisista miehistä, vaikka pukeudunkin eri tavalla kuin ikäiseni heteropojat yleensä. Olen pahoillani, että ilmaisin itseäni huonosti ja aiheutin sinulle epämukavan olon."

Junya kallisti päätään toisten vastaukselle ja tuijotti hetken seuralaistaan. "Uskon kyllä sinua, että hyväksyt homot eikä sinulla ole mitään heitä vastaan. En vain ymmärrä, miksi haluat korostaa heterouttasi niin kovasti ja oikein painotat sitä. Eikös ulkonäöstään huolehtivia heteropoikia kutsuta myös metroseksuaaleiksi?" Junya pohti ääneen puolihuvittuneesti.

"Ja älä huoli. En katsele miesten perään, joiden tiedän olevan saavuttamattomissa. Voit olla ihan rennosti seurassani siis", Junya hymyili lohduttavasti. Jos hänellä ikinä olikaan mitään pientä kiinnostusta jotain ihmistä kohtaan, joka oli paljastunut heteroksi, oli hän aina luovuttanut ajatuksensa heti ennen kuin niistä kehkeytyi mitään sen suurempaa. Niin kävi tässäkin tapauksessa.