Looking for dears (Richmond Park)

Jokin muu paikka mielessä? Ei hätää, ne pelit tänne ^^

Valvoja: Nightingale

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 25.10.2014 01:02

Hajime Aizawa


Junya ei tuntunut täysin vakuuttuvan hänen selityksestään, sillä tämä katseli häntä hyvän tovin mitään sanomatta. Hajime tunsi hermostuksensa lisääntyvän jokaisen kuluvan sekunnin myötä. Hän oli mielestään valinnut sanansa tällä kertaa varsin harkiten ja pitäytynyt totuudessa niin pitkälle kuin vain suinkin mahdollista. Nyt hänen ei auttanut muu kuin toivoa, että Junya päätyisi siihen lopputulokseen, että hän puhui kuin puhuikin totta. En halua, että hän lakkaa olemasta tekemisissä kanssani, ei varsinkaan tämän asian takia.

"Uskon kyllä sinua, että hyväksyt homot eikä sinulla ole mitään heitä vastaan. En vain ymmärrä, miksi haluat korostaa heterouttasi niin kovasti ja oikein painotat sitä. Eikös ulkonäöstään huolehtivia heteropoikia kutsuta myös metroseksuaaleiksi?" Junya lopulta tokaisi. Hajimen helpotukseksi toisen kasvoilla näkyi nyt pilkahdus huvittuneisuutta. Ehkä kaikki kääntyisi vielä parhain päin heidän välillään hänen mokastaan huolimatta.

"Ja älä huoli. En katsele miesten perään, joiden tiedän olevan saavuttamattomissa. Voit olla ihan rennosti seurassani siis", Junya jatkoi. Tämän rauhoitteleva hymy tuntui olosuhteet huomioon ottaen hyvin ironiselta. Hajimen teki mieli huomauttaa, ettei hän pelännyt Junyan yrittävän iskeä itseään vaan puolittain jopa toivoi sitä. Hän tajusi kuitenkin, että oli käytöksellään ja sanoillaan implikoinut aivan muuta. Ellei hän tahtonut sotkea tilannetta enää pahemmin, hänen kannattaisikin pitää nyt suunsa kiinni ja antaa toisen elää siinä luulossa, että toisen miehen seksuaalisen kiinnostuksen mahdollisuus teki hänet levottomaksi.

"En vain tahdo, että meidän välillämme on mitään epäselvyyttä tässä asiassa. Ennenkin on käynyt niin, että pukeutumistyylini on saanut aikaan vääränlaisen käsityksen minusta", Hajime vastasi Junyan aiempaan kysymykseen. Hän muisti yhä elävästi sen, kun hänestä oli lukion alussa juoruttu, että hän oli homoseksuaali. Hän oli pelännyt kuollakseen, että hänen kaverinsa alkaisivat uskoa kyseiseen juoruun tai että hänen vanhempansa saisivat jotain kautta kuulla siitä. Onneksi hänen kaverinsa eivät olleet kallistaneet kuulevaa korvaansa moisille puheille vaan muistuttaneet niiden levittäjiä siitä, että Hajime seurusteli silläkin hetkellä tytön kanssa. Hiljalleen juoru olikin kuollut todisteiden puutteessa, ja ihmiset olivat keksineet uuden, mielenkiintoisemman puheenaiheen välituntien ratoksi.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 25.10.2014 01:26

Junya Tanaka

"En vain tahdo, että meidän välillämme on mitään epäselvyyttä tässä asiassa. Ennenkin on käynyt niin, että pukeutumistyylini on saanut aikaan vääränlaisen käsityksen minusta", Hajime vastasi hänen aiempaan kysymykseen. Junya nyökkäsi ymmärtäväisesti. "No, nyt ainakin olemme sujut asian kanssa. Molemmat tietää toisesta totuuden, sehän se on tärkeintä."

Junya oli todella helpottunut siitä, että Hajime hyväksyi homot eikä ollut näitä vastaan. Hän nimittäin viihtyi nuorukaisen seurassa todella paljon. Ja oikeastaan hänestä tuntui, että Hajimen seura oli auttanut häntä pääsemään eteenpäin elämässä. Hän ei enää niin paljon ajatellut Kimiä ja heidän eroaan. Ikävän tunteet olivat muuttuneet pelkästään haikeudeksi ja surun tilalle tullut vain mielikuva hyvistä muistoista.

Mietteissään Junya haukkasi leivästään uudemman palasen. Hän tajusi, ettei ollut syönyt paljoakaan omasta osuudestaan kun oli ollut ajatukset toisaalla.
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 25.10.2014 23:07

Hajime Aizawa


Hajimen helpotukseksi Junya vaikutti hyväksyvän hänen selityksensä. "No, nyt ainakin olemme sujut asian kanssa. Molemmat tietää toisesta totuuden, sehän se on tärkeintä", vanhempi totesi levolliseen sävyyn. Hajime tyytyi vain nyökkäämään vastaukseksi, koska ei tahtonut valehdella enää yhtään enempää. Vaikka hän oli valehdellut niin vanhemmilleen, tyttöystävilleen kuin kaikille kavereilleenkin seksuaalisesti suuntautumistaan, hänellä oli nyt huomattavasti tavanomaista syyllisempi olo valheiden vuoksi. Tavallisesti hän näki valheet välttämättömyytenä eikä kantanut niistä kovin huonoa omaatuntoa, mutta Junyan kanssa hän tunsi jostain syystä pettäneensä toisen luottamuksen pahemman kerran johtamalla tätä harhaan itseään suojellakseen.

Sitä paitsi jokin osa Hajimen sisällä oli sitä mieltä, ettei valehtelu ollut tällä kertaa ollut välttämätöntä. Junyalla ei ollut yhteyksiä hänen vanhempiinsa tai kavereihinsa, ja vaikka olisikin ollut, tämä olisi varmasti vaiennut hänen homoseksuaalisuudestaan, mikäli hän olisi sitä pyytänyt. Toki puuseppä olisi pitänyt hänen menettelytapaansa hyvin outona, mutta se jokin osa Hajimen sisällä halusi uskoa, että Junya olisi ymmärtänyt niin kavereille valehtelemisen kuin feikkityttöystävätkin. Junya ei olisi tuominnut häntä liian rankasti vaan pyrkinyt pikemminkin lohduttamaan ja auttamaan.

Suurin osa Hajimesta oli kuitenkin liian peloissaan, että hän olisi uskaltanut ottaa riskiä. Hän oli valehdellut seksuaalisesta suuntautumistaan kaikille jo useamman vuoden ajan, ja tuntui mahdottomalta lopettaa valehtelua nyt, edes yhden ihmisen kohdalla. Mitä jos toinen ei ymmärtäisikään vaan päättäisi katkaista täysin yhteydenpitonsa häneen kuultuaan hänen esittäneen heteroa jo monta vuotta vain oman nahkan pelastamiseksi? Tai mitä jos toinen ymmärtäisi mutta ei osaisi olla tarpeeksi varovainen vaan lipsauttaisi jotain jollekulle, jonka Hajime ei halunnut tietävän totuutta seksuaalisuudestaan? Silloin hänen monivuotiset ponnistelunsa valuisivat kertaheitolla hukkaan, ja hän menettäisi niin kaverinsa kuin vanhempansakin. Sitä hän ei kestäisi, ja siksi hän ei ollut valmis tekemään poikkeusta valehtelusta edes Junyan kohdalla.

Hajime oli saanut pohdintojensa lomassa syötyä Junyan tarjoaman leivän. Nyt hän ravisteli leivänmuruset sylistään, otti huikan vesipullostaan ja kääntyi sitten katsomaan seuralaistaan. Hänen laillaan Junya oli keskittynyt viime minuutit syömään vaiti leipäänsä. Hajimen helpotukseksi toinen ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitenkään huonolla mielellä, korkeintaan hiukan mietteliäs. Ehkä he todella onnistuisivat laittamaan äskeisen välikohtauksen taakseen ja jatkamaan puistoretkeään hyvissä tunnelmissa.

"Minnepäin tahtoisit lähteä, kun olemme saaneet syötyä loppuun? Tahdotko jatkaa vielä syvemmälle puistoon vai pitäisikö meidän lähteä jo takaisinpäin?" Hajime kysäisi. Hän muisti Junyan puhuneen kuvausretken alkupuolella leijan lennättämisestä, mutta kenties se oli ollut vain ohimenevä ajatus. Hän kuitenkin lennättäisi mielellään leijaa toisen kanssa, mikäli tätä yhä huvittaisi se.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 25.10.2014 23:20

Junya Tanaka

Hajime nyökkäsi hänen sanoilleen, minkä jälkeen kumpikin oli hiljaa ja keskittyi mutustelemaan leipäänsä. Junyakin sai nakattua viimeisen palasen suuhunsa samalla kun Hajime kopisteli leivänmuruja sylistään. Mieskin otti kulauksen vesipullosta huuhtoakseen loput leivänpalaset alas kurkusta.

"Minnepäin tahtoisit lähteä, kun olemme saaneet syötyä loppuun? Tahdotko jatkaa vielä syvemmälle puistoon vai pitäisikö meidän lähteä jo takaisinpäin?" nuorempi kysyi. Junya vilkaisi kännykkänsä kelloa ja huomasi ajan kuluneen sen verran nopeasti, että heidän tuskin kannattaisi jatkaa enää syvemmälle puistoon. He olivat nähneet jo peurojakin, joten tämän reissun päämäärä oli jo saavutettu.

"Voisimme palata jo takaisinpäin. Mutta jos sinulle vielä käy, menisimmekö leijattamaan sitä leijaa? Tuuleekin sen verran sopivasti, että se lentäisi varmasti nätisti", Junya vastasi noustessaan seisomaan ja taputteli ruohonkorsia takamuksestaan.

Hän nosti reppunsa selkäänsä ja odotti, kunnes Hajimekin pääsi ylös maasta.
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 25.10.2014 23:52

Hajime Aizawa


Junya vilkaisi kännykästä aikaa, ennen kuin vastasi. "Voisimme palata jo takaisinpäin. Mutta jos sinulle vielä käy, menisimmekö leijattamaan sitä leijaa? Tuuleekin sen verran sopivasti, että se lentäisi varmasti nätisti", vanhempi ehdotti Hajimen iloksi samalla, kun nousi takaisin jaloilleen.

"Käy oikein hyvin. Mukava päästä kokeilemaan sitä. En tosin lupaa, että olisin mikään luonnonlahjakkuus leijan lennättämisessä", Hajime vastasi kevyesti naurahtaen. Hänestä oli helpottavaa nähdä, että Junya oli palannut omaksi hyväntuuliseksi ja rennoksi itsekseen. Hän tunsi voivansa itsekin rentoutua ja alkaa jälleen nauttia kuvausretkestä ja toisen seurasta, vaikka tunsikin yhä jonkin verran syyllisyyttä siitä, että oli kietonut tämän samaan valheiden verkkoon kuin muutkin läheisensä. Jostain syystä, luultavasti ihastuksensa takia, hän olisi tahtonut kohdella Junyaa eri tavalla ja paljastaa tälle itsestään jotain sellaista, mitä kukaan muu ei tiennyt.

Noustuaan seisomaan ja pudisteltuaan mahdolliset ruohonkorret pois takamuksestaan Hajime päätti pukea tunteensa sanoiksi siinä määrin kuin se oli mahdollista. "Junya", hän lausui pehmeästi saadakseen toisen huomion itseensä. "Tahtoisin sinun tietävän, että arvostan kaveruuttamme todella paljon ja että minusta olisi upeaa, jos meistä tulisi vielä joskus läheisiä ystäviä. Sinä olet hyvin kiltti, ymmärtäväinen ja välittävä ihminen, ja sinun seurassasi on helppoa olla. Olen nauttinut kovasti niin tapaamisistamme kuin Facebook-keskusteluistammekin."
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 26.10.2014 00:15

Junya Tanaka

"Käy oikein hyvin. Mukava päästä kokeilemaan sitä. En tosin lupaa, että olisin mikään luonnonlahjakkuus leijan lennättämisessä", Hajime sanoi. Junya naurahti toisen sanoille. "Älä huoli, en minäkään ole pitkään aikaan leijaa lennättänyt, joten olen aika ruosteessa."

Sillä aikaa kun Hajime nousi seisomaan, Junya tuijotteli ajatuksissaan lampea ja sukeltavia vesilintuja. Kuullessaan Hajimen lausuvan hänen nimensä lempeästi, hän kääntyi tämän puoleen kysyvästi pieni utelias hymy kasvoillaan. "Tahtoisin sinun tietävän, että arvostan kaveruuttamme todella paljon ja että minusta olisi upeaa, jos meistä tulisi vielä joskus läheisiä ystäviä. Sinä olet hyvin kiltti, ymmärtäväinen ja välittävä ihminen, ja sinun seurassasi on helppoa olla. Olen nauttinut kovasti niin tapaamisistamme kuin Facebook-keskusteluistammekin."

Junya ei ollut osannut odottaa positiivisia kommentteja itsestään, joten meni hiukan hämilleen. Hajimen lämmin ja aito katse sai miehen aavistuksen punastumaan ja sydämen lyömään vähän tiheämmin. Hieman nolostuneena Junya raapi takahiuksiaan ja hymyili. "Tosi kiva kuulla tuo. Itsekin olen nauttinut keskusteluistamme todella paljon." Toisen sanat olivat saaneet hänet piristymään kunnolla, ja hän oli iloinen siitä että Hajime halusi olla läheinen ystävä. Kunnon ystäviä Junyalla ei ollut ikinä liikaa.

"Rehellisesti sanottuna olet monena kertana pelastanut päiväni. Poikaystäväni ja minun erostani ei ole kovin pitkä aika, joten olen ollut allapäin ja jo jonkin aikaa. Sinun ansiostasi olen osannut edetä päivä kerrallaan enkä sure enää niin kovin", Junya tunnusti lempeästi hymyillen. Hän halusi olla nuoremmalle rehellinen, koska arvosti tämän seuraa tosiaan.
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 26.10.2014 00:40

Hajime Aizawa


Hänen sanansa vaikuttivat saavan Junyan pahemman kerran hämilleen, mikäli toisen aavistuksenomaisesta punastumisesta ja hitusen nolostuneesta ilmeestä saattoi mitään päätellä. Toisaalta toinen näytti myös ilahtuneelta, mikä teki Hajimen tyytyväiseksi. Hän oli halunnut Junyan tietävän, miten korkeassa arvossa hän tätä ja heidän ystävyyttään piti, ja hän koki nyt saavuttaneensa tavoitteensa. Ansaitset kaikki ne kehut, jotka äsken lausuin, sekä vielä enemmän. Sinä olet todella ihana ihminen ja kallisarvoinen ystävä, ja olen hyvin onnekas, jos saan viettää jatkossakin aikaa kanssasi.

"Tosi kiva kuulla tuo. Itsekin olen nauttinut keskusteluistamme todella paljon", Junya vastasi. Lempeä hymy huulillaan vanhempi jatkoi: "Rehellisesti sanottuna olet monena kertana pelastanut päiväni. Poikaystäväni ja minun erostani ei ole kovin pitkä aika, joten olen ollut allapäin ja jo jonkin aikaa. Sinun ansiostasi olen osannut edetä päivä kerrallaan enkä sure enää niin kovin."

Hajime tunsi lämpimän ailahduksen sydämessään kuullessaan toisen tunnustuksen, eikä hän kyennyt estämään kevyttä punaa nousemasta omillekin poskilleen. Junya ei voinut aavistaakaan, kuinka paljon tämän sanat hänelle merkitsivät. Hajime tiesi, ettei ollut läheskään yhtä hyvä ihminen kuin Junya, mutta tieto siitä, että hän oli auttanut toista tämän vaikeana aikana, sai hänet tuntemaan itsensä vähän vähemmän arvottomaksi kuin tavallisesti.

"Olen iloinen, että minun seurastani on ollut sinulle apua. Olen kuitenkin pahoillani eronne vuoksi. Jos tahdot jossain vaiheessa puhua siitä, niin kuuntelen mielelläni", Hajime tarjosi pieni, myötätuntoinen hymy kasvoillaan. Vaikka hän ei ollutkaan koskaan ollut rakastunut, hän ymmärsi hyvin sen, että erosta saattoi olla hyvin vaikea toipua. Mikäli hän siis kykenisi jatkossakin auttamaan Junyaa pääsemään yli entisestä poikaystävästään, hän tahtoi sen tehdä. Junya oli ehdottomasti kaiken hänen apunsa arvoinen.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 26.10.2014 01:02

Junya Tanaka

Hajimenkin kasvoille ilmestyi pieni mielihyvän punastus. Vaikutti siltä, että hänen sanansa olivat tehneet paljon hyvää toiselle. "Olen iloinen, että minun seurastani on ollut sinulle apua. Olen kuitenkin pahoillani eronne vuoksi. Jos tahdot jossain vaiheessa puhua siitä, niin kuuntelen mielelläni", Hajime tarjoutui. Junya nyökkäsi. "Mukava kuulla." Toistaiseksi hän halusi päästä surustaan eroon vähän enemmän ennen kuin alkaisi puhua liikaa Kimistä.

"No, jatketaanko matkaa?" Junya kysäisi retorisesti. Hänen mielensä tuntui nyt kumman kevyeltä, ja hänestä tuntui kuin pystyisi tekemään jotain hullua tänään. Junya lähti johdattamaan heitä takaisinpäin. Leijan lennätys-pisteelle ei ollut kamalan pitkä matka. He saapuivat paikan päälle parissakymmenessä minuutissa.

Jun äkkäsi pienen kojun, josta saattoi vuokrata leijoja. Hän tuli tiskille ja maksoi leijasta. He saivat kivan värikkään leijan lennätettäväksi. Junya lukaisi pikaisesti kojun seinässä olevasta lappusesta leijan lännättämisen perusteet ennen kuin johdatti Hajimen keskemmälle aukiota.

"Katsotaan onnistuuko tämä", Junya totesi ja odotti hetken suurempaa tuulenpuuskaa ennen kuin päästi leijan irti kädestään ja lähti päästämään narua pidemmäksi. "Huu, se lentää, jee!"
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 26.10.2014 21:06

Hajime Aizawa


Junya nyökkäsi vastaukseksi. "Mukava kuulla." Toisen vastauksesta Hajime päätteli, ettei tämä tahtonut puhua erostaan ainakaan nyt. Kenties asia oli vielä liian tuore ja kipeä, että Junya olisi kokenut kykenevänsä käsittelemään sitä jonkun ulkopuolisen kanssa. Hajime kuitenkin päätti lujasti, että olisi paikalla sitten, kun vanhempi olisi valmis keskustelemaan suhteen päättymisestä. Hän halusi olla Junyan arvoinen ystävä.

"No, jatketaanko matkaa?" puuseppä kysyi seuraavaksi. Hajime nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja lähti kävelemään Junyan rinnalla takaisin siihen suuntaan, mistä he olivat tulleet. Hän katseli vaivihkaa toista ja huomasi tämän vaikuttavan erittäin hyväntuuliselta. Äskeinen sananvaihto oli selvästi puhdistanut ilmaa ja nostanut toisen mielialaa. Hajime oli hyvin tyytyväinen, että oli päätynyt avaamaan suunsa ja ilmaisemaan ääneen tunteensa toista kohtaan - tai ainakin osan niistä.

Noin parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen he saapuivat samalla ruohokentälle, jolla olivat aiemmin nähneet lapsiperheen lennättämässä leijoja. Junya suuntasi epäröimättä pienelle kojulle, josta oli mahdollista vuokrata leijoja. Ennen kuin Hajime ehti sanoa mitään, vanhempi nuorukainen oli jo maksanut ja saanut käsiinsä monivärisen leijan. Lukaistuaan pikaisesti vuokrauskojun kylkeen kiinnitetyt lennätysohjeet Junya siirtyi leija käsissään keskemmälle nurmikenttää, sopivan kauas puista. Hajime seurasi perässä heti, kun oli päässyt ohjeiden loppuun.

"Katsotaan onnistuuko tämä", Junya tokaisi pirteästi ja päästi leijan irti käsistään. Kun tuuli tarttui siihen ja rupesi nostamaan sitä ylemmäs, puuseppä alkoi päästää narua, jotta leija pääsisi kohoamaan korkeammalle. Ja sehän kohosi. "Huu, se lentää, jee!" Junya hihkaisi innoissaan.

Hajime hymyili katsoessaan leijan kohoamista kohti aurinkoista alkutalven taivasta. Värikäs leija näytti kauniilta vasten sinistä, lähes pilvetöntä taivaankantta, ja se liikkui vaivattoman näköisesti tuulenpuuskien mukana. Ollapa itse yhtä kevyt ja huoleton. "Näyttää oikein hyvältä. Sinun taitosi eivät vaikuta ruostuneen tippaakaan", nuorempi virkkoi ääneen.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 30.11.2014 00:06

Junya Tanaka

"Näyttää oikein hyvältä. Sinun taitosi eivät vaikuta ruostuneen tippaakaan", Hajime tuumasi ääneen kevyesti. Mies hymyili toisen sanomille sanoille. Ehkä oli vain tuuria, että tuuli oli leijan kanssa yhteistyöhaluinen. Joskus oli erittäinkin hankala saada leija lentämään tasaisesti.

Siitä oli tosiaan ollut pitkä aika, kun Junya oli viimeksi lennättänyt leijaa. Tuli ihan lapsuusmuistot mieleen. Ennen äidin kuolemaa oli kaikki ollut hyvin, ja nuorimmat pojat kävivät kaikenlaisilla seikkailuilla äitinsä kanssa. Kazukin oli silloin ollut iloinen ja huoleton lapsi.

"Tahdon varmaan sinäkin kokeilla", Junya sanoi kääntyen seuralaisensa puoleen. Hajimehan ei ollut ennen lennättänyt leijaa, olisi ollut epäreilua pitää huvi vain itsellään. Hän hivuttautui Hajimea kohti hitaasti, jottei olisi häirinnyt äkkipikaisilla liikkeillä leijan lentoa. Sitten hän ojensi varovasti leijan lennätyspään Hajimen kätösiin.

"Pidät sitä vain paikoillaan, etkä liikuta epätasaisesti, niin se ei rämähdä alas", Junya neuvoi toista samalla kun tarkkaili tämän kasvoja.
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 30.11.2014 00:26

Hajime Aizawa


Junya tyytyi hymyilemään hänen sanoilleen. Hajimesta vaikutti, että toinen oli sitä mieltä, että kyse oli pikemmin tuurista kuin taidosta. Puuseppä tuntui olevan taipuvainen vaatimattomuuteen. Hajimen sydämessä läikähti lämpimästi, kun hän ajatteli sitä. Junya oli täynnä hyviä ominaisuuksia. Jos tässä ihastuksessa ei ole muuta hyvää, niin ainakin valitsin tunteideni kohteeksi ihmisen, joka on varmasti niiden arvoinen.

"Tahdot varmaan sinäkin kokeilla", Junya virkkoi hetken leijaa lennätettyään hänen puoleensa kääntyen. "Se olisi kivaa", Hajime vastasi ilahtuneena siitä, että pääsisi kokeilemaan leijan lennättämistä ensimmäistä kertaa elämässään. Toivottavasti hän ei vain saisi leijaa juuttumaan puuhun tai syöksymään päätäpahkaa maahan. Se olisi hirvittävän noloa.

Junya siirtyi varovaisesti hänen viereensä, jotta leijan lento ei häiriintyisi, ja ojensi sitten hänelle puisen kapulan, johon leijan naru oli sidottu. Hajime otti kapulan vastaan ja kohdisti sitten heti katseensa taivaalle. Ainakin toistaiseksi leija jatkoi häiriintymättä lentoaan. "Pidät sitä vain paikoillaan, etkä liikuta epätasaisesti, niin se ei rämähdä alas", Junya neuvoi häntä. "Yritän tehdä niin. Kiitos neuvoista", Hajime vastasi silmät hellittämättä leijassa kiinni.

Muutaman minuutin verran leijaa lennätettyään Hajime alkoi hiljalleen vakuuttua siitä, että leija pysyisi ilmassa, vaikka hän ei tuijottaisikaan sitä kuin hypnotisoituna. Niinpä hän uskaltautui kääntämään katseensa hetkeksi vieressään seisovaan Junyaan. "Tämä on kivaa. Yhtä aikaa rentouttavaa ja hieman jännittävää. Ja leija näyttää ylväältä lentäessään tuolla korkealla", vaaleahiuksinen virkkoi hymy huulillaan. Sen sanottuaan hän suuntasi jälleen katseensa leijaan varmistaakseen, että se tosiaan liiteli yhä turvallisesti taivaalla.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 30.11.2014 00:38

Junya Tanaka

"Yritän tehdä niin. Kiitos neuvoista", Hajime sanoi katseensa leijassa kiinni pitäen. Hetken verran nuorempi tähysti kiinteästi leijaa, mutta muutaman minuutin kuluttua tämän olkapäät rentoutuivat, kun kävi ilmi, ettei leija tekisi mitään äkkiliikkeitä.

"Tämä on kivaa. Yhtä aikaa rentouttavaa ja hieman jännittävää. Ja leija näyttää ylväältä lentäessään tuolla korkealla", Hajime sanoi hymyillen ja silmät innosta säteillen. "Olen iloinen, että pidät tästä", mies vastasi hymy kasvoillaan.

Hajimen kohdistaessa katseensa jälleen taivaalle Junya tarkkaili tätä sivusilmällään. Nuorempi oli silminnähden piristyneempi kuin mitä tämä oli ollut tänne tultaessa. "On hyvä nähdä taas sinun hymyilevän aidosti. Olet ollut tällä viikolla kovin allapäin, joten toin sinut tänne, arvelin sinun kaipaavan jotain piristystä", Junya hymyili lämpimästi. Hän ei halunnut nähdä uutta ystäväänsä mitenkään allapäin.

Hän ei ollut vihjaillut sanojaan siten, että Hajimen pitäisi puhua murheistaan. Tämä ei ollut puhunut niistä aiemminkaan, joten tämän ei tarvinnut nytkään. Oli hänelläkin murheita, joita ei halunnut paljastaa. Tärkeintä oli, että Hajime ei tuntisi oloaan enää niin kurjaksi.
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja Nightingale » 30.11.2014 00:58

Hajime Aizawa


"Olen iloinen, että pidät tästä", Junya vastasi. Hajime kuuli toisen äänestä tämän hymyilevän. Hänellä oli sellainen tunne, että he olivat menneet lennättämään leijaa pikemmin hänen kuin Junyan takia. Vaikka tummahiuksinen olikin varmaan tahtonut verestää lapsuusmuistojaan, vielä enemmän tämä oli tainnut tahtoa tarjota hänelle kokemuksen, jota hänellä ei ennestään ollut. Täytyy yrittää tehdä hänelle vastapalvelus jossain vaiheessa.

"On hyvä nähdä taas sinun hymyilevän aidosti. Olet ollut tällä viikolla kovin allapäin, joten toin sinut tänne, arvelin sinun kaipaavan jotain piristystä", Junya tokaisi hetken leppoisan hiljaisuuden jälkeen. Hajime hätkähti. Oliko hän ollut niin läpinäkyvä, vaikka oli parhaansa mukaan yrittänyt olla päästämättä huonoja fiiliksiään pintaan silloin, kun keskusteli Junyan kanssa Facebookissa? Hän ei ollut halunnut pilata heidän keskustelutuokioitaan tuomalla mielipahaansa esiin. Mikä vielä tärkeämpää, hän ei ollut tahtonut paljastaa toiselle, mikä oli hänen mielipahansa syynä. Olisi mahdotonta selittää vanhempien kanssa seurusteluasioista käytyä vääntöä kertomatta, että hän oli itse asiassa kiinnostunut vain saman sukupuolen edustajista mutta seurusteli tyttöjen kanssa, jotta ei joutuisi heitetyksi ulos kotoaan.

"Olen pahoillani. Minulla on vain ollut vähän kiistaa vanhempien kanssa. En halunnut vaivata sinua moisella asialla", Hajime sanoi vältellen. Tuijotettuaan hetken vaiti yhä taivaalla liitelevää leijaa hän veti syvään henkeä ja jatkoi: "Oli kuitenkin todella kivaa, että halusit piristää minua ja pyysit minut mukaasi. Minulla on ollut mukavaa kanssasi tänään."
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.
Avatar
Nightingale
 
Viestit: 937
Liittynyt: 03.11.2013 21:45

Re: Looking for dears (Richmond Park)

ViestiKirjoittaja OtakuCroco » 30.11.2014 01:14

Junya Tanaka

Junya huomasi nuoremman säpsähdyksen, tämän silmistä näki, että tämä pohti kuumeisesti kuinka Junya oli saanut tietää toisen alakuloisuudesta. Hajime ei selvästi olisi halunnut hänen tietävän murheistaan. "Olen pahoillani. Minulla on vain ollut vähän kiistaa vanhempien kanssa. En halunnut vaivata sinua moisella asialla", Hajime sanoi välttelevällä äänensävyllä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen tämä kuitenkin totesi: "Oli kuitenkin todella kivaa, että halusit piristää minua ja pyysit minut mukaasi. Minulla on ollut mukavaa kanssasi tänään."

"Et sinä olisi vaivannut minua, mutta ymmärrän kyllä sinua", Junya totesi toisen aikaisempiin sanoihin. "Olen itsekin aikoinani riidellyt vanhempieni kanssa, tai no, lähinnä isäni kanssa. Hän ei oikein ymmärtänyt minua." Nuoruushan oli sitä, että riiteli vanhempien kanssa, kun halusi löytää paikkansa tässä maailmassa. Tietenkään Junya ei voinut tietää, millaista eripuraa Hajimella oli ollut vanhempiensa kanssa, mutta yleisellä tasolla asia oli niin.

Hajimen viimeisimmille sanoille Jun vain hymyili lämpimästi. Hän ei halunnut nähdä ystäväänsä murheellisena. Tämä kun oli piristänyt häntä lukemattomia kertoja tänä aikana, kun he olivat tunteneet toisensa.
"You should never fight your feelings"
Avatar
OtakuCroco
Ylläpitäjä
 
Viestit: 396
Liittynyt: 03.11.2013 19:44

EdellinenSeuraava

Paluu Jokin muu paikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron