Kirjoittaja Nightingale » 30.11.2014 15:37
Kazuhiro Tanaka
Kazuhiro vilkaisi kännykästä, paljonko kello oli. Vielä kymmenen minuuttia sovittuun tapaamisaikaan. Rumpali oli tullut paikalle hyvissä ajoin, kuten aina, sillä hän oli ehtinyt odotella jo reilut viisi minuuttia. Hänestä oli noloa myöhästyä treffeiltä - tai mistään muustakaan. Sellainen antoi ihmisestä huonon kuvan, vaikka eihän sellainen kaikkia kiinnostanut. Esimerkiksi Hika oli ollut poikkeuksetta myöhästä kaikista Darretten aktiviteeteista, eikä muiden moite ollut tuntunut vaikuttavan tähän mitenkään. Onneksi Hika oli päättänyt lähteä Darrettesta. Ainakaan Kazun ei tulisi entistä kakkoskitaristia ikävä.
Kazuhiron ohitse kulki toisiinsa takertunut teinipariskunta. Rumpali tuhahti. Vaikka hän ja Aki seurustelivatkin nyt, hän ei todellakaan aikonut käyttäytyä noin julkisilla paikoilla. Se ei johtunut siitä, että hän olisi pelännyt muiden ihmisten katsovan pahasti kahta keskenään pussailevaa miestä. Ei, kyse oli yksinomaan siitä, että hän oli yksityinen ihminen, joka halusi pitää rakkauselämänsä omana tietonaan. Hän ei tuntenut minkäänlaista tarvetta esitellä suhdettaan koko maailmalle, ja toivon mukaan ei tuntisi Akikaan.
Jos basisti nyt edes ilmaantuisi paikalle. Kazuhiro vilkaisi jälleen kellonaikaa kännykästään. Kolme minuuttia. Hän laittaisi Akin katumaan, mikäli tämä kehtaisi tehdä hänelle oharit. Hän oli ottanut riskin suostuessaan kokeilemaan seurustelua basistin kanssa, eikä hän todellakaan halunnut palkkioksi joutua huomaamaan, ettei toinen aikonut ilmaantua sovittuun tapaamiseen. Toivon mukaan basisti tiesi sen.
Kazuhiro suoristi takkinsa hihoja. Koska nyt oltiin jo marraskuun lopussa, hän oli pukenut päälleen mustan villakangastakin, violetin kaulahuivin, mustat farkut ja tekonahkaiset kengät, joissa oli hieman vuorta sisällä. Takkinsa alla hänellä oli musta pitkähihainen paita, jossa oli olkapäiden päällä pieniä hopeanvärisiä metallikoristeita. Hän oli halunnut pukeutua hieman tavallista paremmin, olivathan nämä sentään hänen ensimmäiset oikeat treffinsä pieneen ikuisuuteen, mutta ei liian hyvin, jotta ei vaikuttaisi yrittävän liikaa.
Juuri kun Kazuhiro oli aikeissa vilkaista jälleen kerran kelloa, hän bongasi Akin. Basisti oli siis sittenkin päättänyt tulla paikalle. "Moi", toinen tervehti nyökäten häntä. "Hei", Kazuhiro vastasi. Hänellä oli hiukan kiusaantunut ja epävarma olo. Kuten sanottu, hän ei ollut käynyt aikoihin vakavilla treffeillä, eikä muutenkaan ollut mikään deittailuhai. Sen vuoksi hän ei oikein tiennyt, miten olisi ollut toisen seurassa. "Menemmekö hakemaan ne liput?"
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.