Surprise visit

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro alleviivasi vielä pari avainsanaa perinnöllisyyttä käsittelevästä kappaleesta, ennen kuin laski kuulakärkikynän ja viivottimen käsistään ja otti tehtävämonisteen esiin. Hän ei mitenkään erityisemmin välittänyt biologiasta, vaikka pärjäsikin siinä hyvin. Risteyttäminen oli kuitenkin asia, joka oli loogisen, lähes matemaattisen eksaktin luonteensa takia hänen mieleensä.

Kazu alkoi piirtää nopeasti mutta huolellisesti vaadittavia risteytyskaavioita monisteeseen. Hän tunsi olonsa rennommaksi kuin pitkään aikaan, mistä kuului kiitos eilisillalle. Oli ollut hyvä idea lähteä baariin. Se oli selvästi ollut juuri sitä, mitä hän oli tarvinnut. Vaikka itsetyydytys ei ollut hänelle vieras asia, se ei riittänyt loputtomiin korvaamaan toisen ihmisen kanssa harrastettua seksiä.

Etukäteen Kazuhiro oli ollut hieman huolissaan siitä, että Akin isoveljen kanssa tapahtunut välikohtaus olisi koko ajan hänen mielessään niin, ettei hän pystyisi nauttimaan seksistä. Hänen helpotuksekseen niin ei ollut kuitenkaan käynyt. Neron kanssa tapahtunut oli käväissyt hänen mielessään vain muutaman kerran, ja silloinkin hän oli onnistunut nopeasti saamaan kehonsa ja mielensä takaisin hallintaansa. Kaikella todennäköisyydellä Satoru ei ollut huomannut yhtään mitään.

Näin jälkikäteen Kazu saattoi todeta, että Satoru oli ollut erinomainen valinta. Toinen oli ollut juuri niin hyvä sängyssä kuin hän oli toivonutkin tämän olevan. Mikä vielä tärkeämpää, Kazuhiro oli tuntenut olonsa turvalliseksi Satorun kanssa, mikä oli auttanut pitämään viime kertaa koskevat muistot kurissa. Kazu oli hyvä lukemaan ihmisiä, ja Satorusta oli välittynyt vaikutelma siitä, että kumppanin hyvä olo oli tälle vähintään yhtä tärkeää kuin oma nautinto. Se oli asia, mitä rumpali osasi arvostaa - erityisesti Neron kanssa käyneen fiaskon jälkeen.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Viime yö oli Akilla kulunut huonosti nukkuen. Ei sillä, että Shoun sohva olisi käynyt epämukavaksi vaan siksi, että hän oli koko yön miettinyt bändikaverinsa kohtaloa. Ja tietty sitäkin minkä oli tajunnut juuri ennen kuin rumpali oli ehtinyt lähteä parinsa kanssa jatkoille. Hän oli nukkunut pelkkää koiranunta, ja hän oli herännyt pieniinkin ääniin, jotka olivat tulleet huoneistosta. Aamuyöllä hän oli sitten niin väsynyt, että nukahti moneksi tunniksi ennen kuin heräsi.

Shou ei ollut tullut vieläkään takaisin kotiin, tämä oli todennäköisesti jäänyt Hikalle yöksi. Ehkä hyvä, Aki ei olisi ainakaan jaksanut vastata kysymyksiin eilisestä. Shoulla kun oli tapana kysellä, miten työpäivä oli mennyt. Hän olisi siinä tapauksessa vain valehdellut, mutta Shou olisi luultavasti huomannut sen. Eli hyvä, että hän sai aamunsa viettää rauhassa.

Loikoillessaan sohvalla television äärellä basisti pohti ihastumisestaan Kazua kohtaan. Sen lausuminen päässä tuntui niin omituiselta ja nololta, että se olisi voinut olla yhtä kuvitelmaa tai unta. Mitä enemmän hän sitä pohti, sitä epävarmemmaksi hän olonsa tunsi. Nyt hän eli siinä todellisuudessa, että oli vain kuvitellut kaiken. Hänen pitäisi jotenkin varmistua ajatuksesta, jottei se kaihertaisi hänen mielensä sopukoissa liian kauaa.

Siksi hän oli päättänyt pukea ulkotakin päälleen ja lähteä matkaan. Ilmassa oli selvästi talven haju. Lievä pakkanen tuntui jo nenänpäässä, kun tarpeeksi pitkään ulkona vietti aikaa. Taivas näytti siltä kuin talvisateet alkaisivat aivan kohta. Ei olisi varmaan ihme jos alkaisi tänään sataa. Aki olisi yhtä hyvin voinut ottaa bussinkin, mutta koki paremmaksi vain kävellä ja selventää ajatuksiaan viileässä ulkoilmassa.

Aki muisti Kazun talon sijainnin oikein. Viimeksi hän oli käynyt täällä autolla, kun rumpali oli pitänyt hakea mukaan matkalle maalle. Sekin oli ollut yksi omituinen reissu - ja päättynyt vielä ikävästi. Sen ajattelu ei oikein ollut mieluisaa. Basisti asteli portaikolle ja hetken henkeään pidätettyään painoi ovikelloa.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro oli juuri aloittanut monisteen viimeisen tehtävän, kun ovikello soi. Hän nosti hetkeksi katseensa mutta jatkoi sitten sinikettujen risteyttämistä paperilla. Hänen ystävänsä - kaikki kaksi - eivät koskaan tulleet vierailulle etukäteen ilmoittamatta. Itse asiassa nämä eivät pahemmin edes vierailleet hänen luonaan. He viettivät yleensä aikaansa joko kaupungilla tai jommankumman hänen ystävänsä kotona. Hänen ystävänsä tiesivät, ettei hän oikein pitänyt siitä, kun hänen kotonaan oli muita kuin perheenjäseniä. Siksi heillä oli sanaton sopimus siitä, että elokuvaillat sun muut pidettäisiin jonkun muun luona.

Nykyään heillä ei käynyt oikeastaan ketään kylässä. Jo kotoa pois muuttaneilla isoveljillä oli oma elämänsä elettävänään, muut sukulaiset olivat Japanissa, ja isä tapasi työkavereitaan kodin ulkopuolella. Siksi Kazu miettikin nyt sitä, kuka oven takana mahtoi olla. Todennäköisimmältä vaihtoehdolta vaikutti, että siellä oli joku isän työkavereista, jolla oli jotakin tärkeää ja kiireellistä asiaa, jota ei voinut hoitaa puhelimitse. Niin oli käynyt muutaman kerran aiemminkin, joskaan ei usein. Noutoruokaa he eivät tilanneet koskaan, joten ovikellon soittaja ei voinut olla pizzakuskikaan...

Kazuhiro tuhahti itsekseen. Oli silkkaa ajan tuhlaamista pohtia, kuka oven takana oli. Jos asia koskisi häntä, mitä se ei todennäköisesti tehnyt, hän saisi kyllä tietää sen ennemmin tai myöhemmin. Tällä hetkellä hänellä oli biologian moniste tehtävänä, mikä oli huomattavasti tärkeämpää kuin vierailijan henkilöllisyyden pohtiminen. Ovella saattaisi sitä paitsi olla vaikka lähetystyöntekijä, feissari tai joku muu ovelta ovelle kiertävä ärsyttävä ihminen. Sellaiselle ei kannattanut uhrata mielenkiintoaan, joten Kazu palautti huomionsa sataprosenttisesti takaisin edessään olevaan risteytystehtävään.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Ovikellon ääni kaikui huoneistossa. Aki yritti kuunnella askelia, muttei kuullut niitä. Ehkei kukaan ollut kotona? Kazu olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka treenamassa rumpuja tai jonkun kaverinsa luona viettämässä sunnuntaita. Mietteliäänä Aki painoi huulensa viivaksi ja kurotti painamaan ovikellosta uudemman kerran, muttei ehtinyt koskettaa nappia, kun yhtäkkiä ovi aukesi. Basisti vetäisi ovikelloa kurottavan kätensä sivulleen ja kurkkasi ovenraosta, kuka oli avannut oven. Oven avaaja ei ollut Kazu vaan tämän isä, joka tuijotti häntä kysyvästi. Samanlaisen ilmeen Aki muisti nähneensä edelliselläkin kerralla. Ja aina hän joutui tapaamaan tämän ukkelin ovella. Eikö Kazu koskaan itse avannut ovea?

"Onks Kazu kotona?" Aki kysyi omaan sutjakkaaseen tyyliinsä. Hetken pällisteltyään mies nyökkäsi ja kertoi poikansa olevan yläkerrassa huoneessaan. Veikkauksen perusteella kukaan tässä talossa ei ollut odottanut tänään vieraita. Pieni jännite kiristi basistin vatsanpohjassa, kun hän kuuli Kazun olevan kotona. Hän astui sisään bändikaverinsa faijan ohitse ja suuntasi tiensä kohti yläkertaa. Talossa ei tuntunut olevan ketään muita kuin nuo kaksi. Viimekin kerralla olivat kotosalla olleet vain Kazu ja tämän faija. Kun Aki oli kysynyt rumpalilta tämän muusta perheestä, hän oli saanut erittäin tylyn vastauksen.

Basistin askeleet pysähtyivät oikean oven taakse. Akia ei yllättänyt, kun ovi oli laitettu visusti kiinni. Rumpali näköjään sulkeutui jopa isänsäkin seurasta... Hän oli viime kerrasta oppinut sen verran, että päätti tällä kertaa koputtaa ensin. Kazu oli viimeksi suuttunut - eikä Aki halunnut sitä nyt, joten koputti ennen kuin tarttui kylmään ovenkahvaan. Hän avasi oven ja astui sisään. Aki antoi katseensa kiertää huoneen sisustuksessa ennen kuin suuntasi sen bändikaveriinsa. Tämä istui koulupöytänsä ääressä iso läjä kirjoja pöydällään. Toinen teki näköjään läksyjään. Ai niin, niitähän tunnolliset oppilaat tekivät aina sunnuntaisin. "Yo", Aki tervehti ja huitasi kädellään tervehdykseksi ilmassa. Hetken hän jo ehti pohtia, oliko hyvä idea tulla tänne sittenkään.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazu kuuli alakerrasta puhetta mutta ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hänellä ei ollut tapana salakuunnella muiden keskusteluja. Hän ajatteli mielellään, että uteliaisuus oli hänen alapuolellaan.

Koska Kazuhiro oli ollut valmis vannomaan, että vierailija oli tullut tapaamaan hänen isäänsä, koputus häneen oveensa tuli täytenä yllätyksenä. Hän ehti vain nostaa katseensa ja kääntyä puolittain kohti ovea, kun se jo avattiin ulkopuolelta ja sisään marssi Aki - viimeinen ihminen, jota hän oli odottanut. Jopa Hika oli tuntunut todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin Aki, ja Hika sentään pelkäsi häntä melkein kuollakseen.

"Yo", Aki huikkasi ja huitaisi kädellään huolettomasti tervehdykseksi. Kazuhiro tuijotti hetken verran bändikaveriaan sanaakaan sanomatta mutta sulki sitten biologian kirjansa ja kääntyi kokonaan toisen puoleen. Akin näkeminen oli kieltämättä yllättänyt hänet, mutta hän ei ollut ihminen, joka olisi hämmentynyt pitkäksi aikaa. Silmät ja suu auki tuijottaminen oli Niya ja Hikan puuhaa, ei hänen.

"Tiedätkö, koputtamisen jälkeen on tapana odottaa, että saa luvan tulla sisään. Jos koputtaa mutta ei jätä toiselle aikaa vastata vaan ryntää vain sisään, koputtamisessa ei oikein ole mitään ideaa", Kazu huomautti. Hänen äänessään oli hiven sarkasmia, mutta enimmäkseen hänen äänensävynsä oli toteava. Toisin kuin viimeksi, Akin käytöstapojen puute ei tällä kertaa sanottavasti käynyt hänen hermoilleen, mikä johtui luultavasti heidän väliensä yleisestä paranemisesta. Kazu saattoi olla montaa asiaa, mutta niiden joukkoon ei lukeutunut ilkeämielinen pilkallisuus niitä kohtaan, joiden kanssa hän katsoi olevansa ystävällismielisissä väleissä.

Kazu tajusi, ettei ollut meikannut tai laittanut hiuksiaan, koska ei ollut osannut odottaa joutuvansa tänään tekemisiin muiden ihmisten kuin isänsä kanssa. Puutteellisen ulkomuodon tajuaminen sai hänen kulmansa kurtistumaan, sillä hän ei tykännyt olla laittamattomana tekemisissä muiden kuin isänsä ja veljiensä kanssa. Aki tuskin kuitenkaan pahemmin piittasi. Basisti vaikutti pitävän hänen huoliteltua ulkonäköään lähinnä tyttömäisen turhamaisuuden tai vaihtoehtoisesti käsilaukkuhomouden osoituksena, joten meikittömyyden ei luulisi haittaavan tätä mitenkään olennaisesti.

"Mikä suo minulle tämän kunnian? Jos asia koskee bändiä ja on kiireellinen, niin Shou tai Niya olisi voinut soittaa. Se olisi ollut huomattavasti kätevämpää kuin lähettää sinut tänne viestiä viemään", Kazuhiro totesi. Hän siirsi irtonaisen hiussuortuvan kasvoiltaan ja laittoi sitten kätensä puuskaan. Ele ei kuitenkaan tällä kertaa ollut vihamielinen tai puolustautuva.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu oli kääntynyt puoliksi tuolillaan ja sulki kiinni kirjan, jota oli lueskelemassa ennen kuin basisti oli astunut sisään. Rumpalilla näkyi hetken aikaa puhdas ihmetys, mutta se laantui nopeasti. Aki huomasi toisen kasvoilla jotain erilaista... mutta hän ei saanut päähänsä mitä se oli. Ehkä toinen ei ollut laitellut hiuksiaan tai jotain sellaista. "Tiedätkö, koputtamisen jälkeen on tapana odottaa, että saa luvan tulla sisään. Jos koputtaa mutta ei jätä toiselle aikaa vastata vaan ryntää vain sisään, koputtamisessa ei oikein ole mitään ideaa", Kazu totesi Akin tervehdyksen jälkeen. Aki yritti tarkkaan kuunnella tällä kertaa oliko toinen vihainen, sitä tuskin rumpali oli tällä kertaa. Ainakaan se ei näkynyt ulkoapäin tai kuulunut toisen lauseesta. "Jaa... No.. sori vaan", Aki hymähti ja raaputti niskaansa. Olisi kuitenkin ollut varmaan pahempi, jos hän olisi rynninyt sisään koputtamatta.

"Mikä suo minulle tämän kunnian? Jos asia koskee bändiä ja on kiireellinen, niin Shou tai Niya olisi voinut soittaa. Se olisi ollut huomattavasti kätevämpää kuin lähettää sinut tänne viestiä viemään", rumpali sanoi sitten. Aki ei olisi mennyt mistään kunniasta puhumaan, ehkä se oli pelkkää ironiaa. Sitä se varmasti olikin. "Äääh, ei se koske bändiä mitenkään..." Aki vastasi hajamielisesti. Tosiaan, hän ei ollut miettinyt etukäteen miten selittäisi tämän yllätysvierailun. "Eikä Shou tai Niya liity tähän mitenkään. Tulin ihan ite..." Eipä kyllä Akillekaan ollut tullut mieleen soittaa etukäteen ja varmistaa siten, että Kazu oli kunnossa. Hän kai alitajuisesti oli koko ajan halunnut nähdä toisenkunnon omin silmin.

Nyt kun mietti, Aki oli tosissaan iloinen nähdessään Kazun kunnossa ja vahingoittumattomana. Hän oli halunnut nähdä tämän koko eilisen illan jälkeen ja jutella jotain... vaikka ihan joutavia. Häntä edelleen häiritsi hieman se asia, että rumpali oli ollut jonkun tuntemattoman tyypin matkassa. Akin katse harhaili huoneen nurkassa olevaan häkkiin, jossa Kazun fretit olivat. "Mä halusin tulla kattomaan noita sun elukoitas, ne oli viimeks niin kivoja", Aki sanoi keksittyään pienen hätävalheen ja asteli lähemmäs häkkiä, jossa kaksi karvaturriaista oleskelivat. Ne vissiin nukkuivat.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Äääh, ei se koske bändiä mitenkään..." Aki vastasi vaivaantuneen oloisena. Kazuhiro kohotti hivenen kulmiaan. "Eikä Shou tai Niya liity tähän mitenkään. Tulin ihan ite..." Aki jatkoi epämääräisesti. Basisti vaikutti siltä, ettei tiennyt ihan tarkkaan itsekään, miksi oli tullut hänen luokseen.

Akin katse harhaili pitkin hänen huonettaan mutta pysähtyi sitten nurkassa olevaan frettien häkkiin. "Mä halusin tulla kattomaan noita sun elukoitas, ne oli viimeks niin kivoja", basisti ilmoitti ja astui hieman lähemmäs häkkiä. Kazuhiron teki mieli tuhahtaa ääneen. Hän kyllä tunnisti hätävalheen, kun sellaisen kuuli, varsinkin noin läpinäkyvän. Aki ei olisi ikimaailmassa tullut hänen luokseen vain frettejä katsomaan. Mikä toisen vierailun todellinen syy oli, sitä hän ei kuitenkaan tiennyt. Ei ainakaan vielä.

"Epäilemättä", Kazu vastasi kykenemättä pidättäytymään itselleen niin tunnusomaisesta sarkasmista. Hän nousi kuitenkin ylös, kävi tönäisemässä Akin raolleen jättämän oven kiinni ja asteli sitten frettihäkin luokse. Louis ja Lestat olivat makoilleet vieri vieressä häkin pohjalla, mutta kumpikin nosti päänsä, kun hän laskeutui polvilleen häkin viereen. "Olin ajatellut päästää ne jaloittelemaan vasta myöhemmin mutta ihan yhtä hyvin ne voivat juoksennellakin nytkin, kun kerran tulit ihan vain niitä varten tänne asti. Olisi sääli, jos vaivasi menisi ihan hukkaan." Kazun äänensävy oli sekoitus totisuutta, ivallisuutta, huvittuneisuutta ja kevyttä, hyväntahtoista kiusoittelua. Hän ei ollut itsekään varma, mikä tunteista oli tällä hetkellä johdossa, mutta ei hän ainakaan vielä ollut huonolla tuulella.

Kazuhiro avasi häkin sivussa olevan luukun ja nosti ensin Louisin ja sitten Lestatin ulos. Kuten Kazu oli arvellutkin, fretit ryntäsivät suoraa päätä Akin luokse. Louis ja Lestat olivat toivottoman uteliaita ja lapsellisen innokkaita tutustumaan kaikkeen uuteen.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

"Epäilemättä", Kazu tokaisi äänensävyllä, joka paljasti, ettei tämä ollut uskonut Akin hätävalhetta. Rumpali ei kuitenkaan tehnyt asiasta sen suurempaa numeroa vaan kävi sulkemassa oven kiinni ja käveli sitten frettien häkin luokse. "Olin ajatellut päästää ne jaloittelemaan vasta myöhemmin mutta ihan yhtä hyvin ne voivat juoksennellakin nytkin, kun kerran tulit ihan vain niitä varten tänne asti. Olisi sääli, jos vaivasi menisi ihan hukkaan." Kazu avasi eläinten häkin oven ja nosti karvaturriaiset häkkinsä ulkopuolelle.

Aki hymähti huvittuneena, sille, että Kazu oli liittynyt leikkiin mukaan. Toisen sanoissa oli jotain kiusoittelevaa eikä se ollut ollenkaan paha juttu, pikemminkin huvittavaa. Fretit olivat äkänneet vierailijan nopeasti ja kipittivät basistin luokse uteliaina. Aki kumartui polvilleen lattialle kokeili silittää noita pieniä otuksia, joita ei ollut ennen nähnyt pahemmin livenä. "Miks sä oot valinnut just fretit lemmikiks?" Aki kysyi pelkästä puhtaasta uteliaisuudesta. Pitihän jotain puheen aihettakin keksiä. Ei ollut hänen tapaistaan olla koko ajan hiljaa. Tämä kuitenkin oli hänelle sen verran outo tilanne, että se pisti hänet hiukan hiljaiseksi.

Sitä paitsi hän ei ymmärtänyt vieläkään, mikä osa hänessä oli saanut hänet kiinnostumaan bändikaveristaan. Varsinkin kun hän oli kuvitellut olevansa pelkkiin naisiin suuntautunut, tämä oli tullut pelkkänä järkyttävänä yllätyksenä. Siksi sen tajuamiseen oli mennyt kauemmin kuin muissa ihastuksissa. Olihan hän huomannut jo Kazussa monia hyviä puolia, jotka olivat matkan varrella tulleet pikku hiljaa esiin. Ei niiden kuitenkaan olisi pitänyt aiheuttaa hänen sisällään mitään ihastusta. Vai? Ei ollut pitkä aika siitä kun he olivat sopineet kireät välinsä. Se taisi tapahtua silloin sairaalassa, kun Kazun pää oli paketissa.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki polvistui lattialle, jotta kykeni silittämään kahta jaloissaan hyörivää frettiä. Rohkeampana Lestat käytti heti tilaisuutta hyväkseen ja kiipesi Akin polvea pitkin tämän syliin ja sieltä basisti oikealle hartialle. Louiskin nosti etukäpälänsä Akin polvea vasten mutta jäi arempana vain siihen kuikuilemaan sen sijaan, että olisi seurannut vaaleaturkkisen lajitoverinsa esimerkkiä ja kiivennyt ylemmäs. Kazu hymähti huvittuneena lemmikkiensä touhuille samalla, kun kaivoi esiin freteille tarkoitetut tunnelit.

"Miks sä oot valinnut just fretit lemmikiks?" Aki kysäisi uteliaan kuuloisena. Kazuhiro katsahti bänditoveriaan. "Ne ovat mukavan sosiaalisia ja touhukkaita eläimiä. Tykkäävät tulla syliin ja kerjätä hellyyttä. Niistä on yllättävän paljon seuraa", hän vastasi. Hänen kotonaan oli nykyään niin hiljaista, että tuntui hyvältä, kun oli eloisia lemmikkejä. Sitä hän ei kuitenkaan Akille kertoisi.

Kazu asetteli tunnelit pitkin poikin lattiaa. Ne huomattuaan Louis ja Lestat viilettivät pois Akin luota ja sisään lähimmästä tunnelin suusta. Pian ne kiisivät peräkanaa tunnelista toiseen, Lestat edellä ja Louis perässä, kuten melkein aina. Pian frettien hankkimisen jälkeen oli käynyt selväksi, että Lestat oli kaksihenkisen lauman johtaja, johon Louis suhtautui toisinaan melkein palvovasti. Onneksi Lestat piti Louisista aivan yhtä paljon kuin Lestat Louisista. Kazu oli varma, että jos joku yrittäisi vahingoittaa Louisia, Lestat ryntäisi välittömästi suojelemaan tummempiturkkista toveriaan.

Kazuhiro nousi ylös ja palasi kirjoituspöytänsä luo. Istuuduttuaan toimistotuoliinsa hän suuntasi Akiin tiiviin katseen ja virkkoi: "Louis ja Lestat ovat hurmaavia otuksia, mutta en silti jaksa uskoa, että tulit ihan vain niiden takia minun luokseni. Mikä tämän vierailun todellinen syy on?"

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Vaaleampi fretti oli näköjään vilkkaalla tuulella, kun se heti nousi Akin polvistuttua tämän jalalle ja kiipesi varoittamatta basistin olkapäälle. Aki yllättyi tästä vähän, mutta hyvässä mielessä. Frettien touhut huvittivat häntä ja se pisti hymyn nousemaan hänen kasvoilleen. Frettien kiipeily tuntui paidan läpi hieman kutittavalta. Kazukin näytti olevan hiukan huvittunut lemmikkiensä tekemisistä, sillä tämä hymähti hieman. Sen jälkeen rumpali kaivoi jostain jotain putkiloita, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu lemmikkien leikkikäyttöön.

"Ne ovat mukavan sosiaalisia ja touhukkaita eläimiä. Tykkäävät tulla syliin ja kerjätä hellyyttä. Niistä on yllättävän paljon seuraa", Kazu vastasi hänen lemmikkikysymykseensä. Aki nyökkäsi kuulemalleen. Hänellä ei itsellään koskaan ollut mitään lempi eläintä. Heillä oli, tai siis on vieläkin, kotona maalla pari dopermanni-vanhusta, joiden kanssa veljekset tykkäsivät leikkiä kaikenlaista. Välillä vähän rajumpiakin leikkejä, joista vanhemmat eivät koskaan kuulleet. Oli onni että Fumiyakin oli leikeissä mukana, sillä muuten tämä olisi kertonut Nerolle, joka taas olisi kertonut vanhemmille - ihan vain vittuillakseen.

Nyt kun vähän mietti. Kazu oli sanonut, että fretit olivat sosiaalisia ja hellyydenkipeitä otuksia. Yleensä lemmikit muistuttivat omistajiaan, mutta tässä tapauksessa Akista tuntui kuin fretit olisivat täysin päinvastaisia kuin omistajansa. Tietty Aki ei tuntenut todellista Kazua, mutta epäsosiaalisen vaikutuksen hän toisesta oli saanut. Ehkä oli kuitenkin hyvä, että näin asia oli. Kyllä fretit sopivat Kazulle ihan hyvin, ainakin ne näyttivät ihan Kazulta, jos ei muuten muistuttaneet.

Kazu oli levitellyt putkiloita ympäri huonetta, minkä jälkeen fretit kiirehtivät nopeasti niiden luokse ja puikkelehtivat peräkanaa niiden läpi. Kazu nousi ylös ja siirtyi takaisin koulupöytänsä ääreen. Akikin päätti istahtaa lattialle risti-istuntaan ja katseli frettien touhuja huvittuneena. "Louis ja Lestat ovat hurmaavia otuksia, mutta en silti jaksa uskoa, että tulit ihan vain niiden takia minun luokseni. Mikä tämän vierailun todellinen syy on?" Kazu pamautti äkkiä, mikä sai basistin nostamaan katseensa tähän. Aki puristi mietteliäänä huulensa yhteen samalla kun yritti ankarasti miettiä mitä kertoisi. Totuutta nyt ei ainakaan. Mitähän järkeä hänen oli edes tajuta ihastuneensa Kazuun? Hehän olivat täysin eri maailmoista eikä Kazu sitä paitsi voisi kiinnostua hänestä. Hänhän... oli tällainen... Ja tuon käytöskin todisti, että he voisivat olla vain kavereita. Tämänkin ajattelu tuntui hyvin omituiselta, varsinkin, jos Aki yritti kuvitella heidät kaksi yhteen. Siitä tuli erittäin omituinen mielikuva hänen mieleensä.

Akia hävetti ehkä siitäkin syystä, että hän oli usein paheksunut homoja ääneen, vaikkei hänellä oikeasti mitään heitä vastaan ole koskaan ollutkaan. Ehkä se oli ollut alitajuista puolustelua asialle, jota ei ollut vielä kyennyt edes miettimään omalle kohdalle. Kaiken tuon jälkeen ei ainakaan uskaltaisi myöntää olevansa ihastunut samaa sukupuolta edustavaan tyyppiin. Kazua oli erittäin vaikea harhauttaa, mutta hän ei halunnut puhua suutaan puhtaaksi, vaikka toisessa tapauksessa olisi sen tehnytkin. Salailut eivät olleet todellakaan hänen juttunsa. Kuka tahansa osaisi lukea häntä kuin avointa kirjaa. Piti kai siis puhua niin, että sanat olivat melko lähellä totuutta, paljastamatta mitään yksityiskohtia. "No rehellisesti sanottuna päätin tulla moikkaamaan. Sunnuntait on tylsii viettää yksin. Mut kerro ihmeessä, jos haluut että lähden."

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Lattialle risti-istuntaan asettunut Aki kohotti katseensa häneen kysymyksen kuultuaan. Basistin kasvoille kohosi epätavallisen pohtiva ilme, ikään kuin vanhempi ei olisi oikein tiennyt, mitä vastata. Kazu kohotti hivenen toista tarkasti nypittyä kulmaansa. Ei ollut Akin tapaista pohtia sanomisiaan etukäteen. Tavallisesti basisti vain tokaisi, mitä sylki suuhun toi, uhraamatta ajatustakaan mahdollisille seurauksille. Mikäköhän Akia tänään riivasi?

"No rehellisesti sanottuna päätin tulla moikkaamaan. Sunnuntait on tylsii viettää yksin. Mut kerro ihmeessä, jos haluut että lähden", Aki sai lopulta sanottua. Kazu oli melko varma, ettei kyseessä ollut koko totuus. Toisaalta hän vaistosi, ettei basisti myöskään valehdellut. Aki oli sen verran läpinäkyvä, että Kazu saattoi olla varma siitä, että olisi kyennyt aistimaan valheen vaikka silmät kiinni. Jotain toinen kuitenkin jätti mainitsematta, siitä hän oli vakuuttunut.

Kazuhiro ei kuitenkaan ollut ihminen, joka olisi hiillostanut toista, kunnes olisi saanut totuuden irti. Ainakaan useimmiten. Niinpä hän päätti antaa Akin pitää salaisuutensa ja vastasi: "Ei minulla ole mitään erityisempiä suunnitelmia tälle päivälle. Olen melkein saanut ensi viikon läksytkin tehtyä. Minun puolestani voit siis jäädä."

Vaikka Kazun ääni oli ollut harkitun neutraali, hän havaitsi yhtäkkiä toivovonsa, että Aki jäisi ainakin joksikin aikaa. Vielä jokin aika sitten basistin läsnäolo oli saanut hänet nostamaan kaikki piikkinsä tavallistakin pahemmin tanaan ja sulkeutumaan itseensä. Sitten kalliolta putoamisen ja sitä seuranneen sairaalareissun hän oli kuitenkin tuntenut olonsa hyväksi Akin seurassa. Ihastumisen tunteet eivät olleet kadonneet minnekään, mutta tällä hetkellä ne eivät ahdistaneet, turhauttaneet tai ärsyttäneet häntä samalla tavoin kuin aiemmin. Ajatus siitä, että hän voisi olla Akin kanssa vain kaveri, tuntui yllättävän lohdulliselta. Yleensä Kazu inhosi kakkosvaihtoehtoon tyytymistä, mutta tässä tapauksessa se ei tuntunut niin pahalta kuin hän oli kuvitellut sen tuntuvan.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Vastauksensa jälkeen Aki tapitti tuomiota odotellen Kazua. Tämä tuijotti takaisin, näytti siltä kuin tämä olisi punninnut hänen sanomiaan sanojaan. Näköjään toinen pohti, saattoiko basistin sanoihin luottaa, mutta onneksi Kazu ei ruvennut pilkunviilaajaksi. "Ei minulla ole mitään erityisempiä suunnitelmia tälle päivälle. Olen melkein saanut ensi viikon läksytkin tehtyä. Minun puolestani voit siis jäädä", Kazu lopulta vastasi. Aki olisi tyytynyt molempiin vaihtoehtoihin -jäämiseen tai lähtemiseen, mutta Kazun myöntäminen, että hän voisi jäädä, ilahdutti häntä. Aki hymyili ilahtuneena. Tämä vaihtoehto kävi hänelle mainiosti ja hän jäisi mielellään. Oli oiva tilaisuus olla kahden kesken rumpalin kanssa ja tutkia samalla omia todellisia tunteitaan tätä kohtaan. Harhaa vai totta?

"Hienoa, jos sä tarviit apua jossain läksyissä, mä kyllä voin auttaa", Aki virnisti. Hän ei todellakaan ollut mikään opiskelijatyyppi. Musiikkikoulussa opiskellessaan hän oli päässyt reaaliaineista läpi rimaa hipoen, mutta sitä tuskin tarvitsisi Kazulle kertoa. Tosin tämä saattaisi ihan hyvin arvata, millainen koulunkäyjä hän oli oikein ollut. "Opiskeletko sä lukiossa tai jossain?" Aki kysyi puhtaasta uteliaisuudesta, kun ei ollut koskaan tullut oikein kysyneeksi asiasta. Ai niin, totta kai Kazu lukiossa oli, kun niin fiksu oli. Sitä paitsi tämä oli häntä pari vuotta nuorempi, minkä basisti onnistui aina tyystin unohtamaan. Hän oli vanhempi. Hän itse asiassa taisi olla vanhin koko Darrette-porukasta.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki hymyili ilahtuneen näköisenä kuultuaan, että oli tervetullut jäämään. Kazuhiro kohotti henkisesti kulmiaan. Toisella taisi tosiaan olla tylsää, kun hänen seuransa kelpasi noin hyvin. Vielä jokin aika sitten he olivat hädin tuskin kyenneet olemaan samassa huoneessa ärsyttämättä toisiaan kuoliaiksi, joten tuntui jokseenkin oudolta, että Aki hakeutui nyt ihan vapaaehtoisesti hänen luokseen. Ehkä se kaikki johtui tylsistymisestä... Toisaalta heidän väleissään tuntui tapahtuneen merkittävä muutos maaseutureissun ja varsinkin sen päättäneen onnettomuuden takia. Syystä tai toisesta Kazu ei enää tuntenut tarvetta kohdella Akia kuin kengänpohjaan juuttunutta purukumia, kuten aikaisemmin.

"Hienoa, jos sä tarviit apua jossain läksyissä, mä kyllä voin auttaa", Aki tarjoutui virnistäen. Kazu tyytyi katsahtamaan toista skeptisesti. Mitä hän oli Niyalta kuullut Akin koulumenestyksestä, tällä ei pahemmin ollut varaa antaa neuvoja kenellekään muulle, vähiten Kazun kaltaiselle hyvälle oppilaalle. Mitä ilmeisimmin basisti ei kuitenkaan tiennyt paljoakaan hänen koulunkäynnistään, tämä kun kysyi seuraavaksi, opiskeliko hän lukiossa tai jossain.

"Kyllä, viimeinen vuosi lukiossa", Kazuhiro vastasi. Lyhyen tauon jälkeen hän lisäsi hetken mielijohteesta: "Sen jälkeen menen yliopistoon opiskelemaan kieliä." Kazu oli ollut aina hyvä kielissä, joten tuntui luontevalta jatkaa siihen suuntaan. Hänellä oli tavoitteena valmistua kääntäjäksi, joskaan mikään muukaan kiinnostava kieliin liittyvä työpaikka ei ollut täysin poissuljettu vaihtoehto.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa


Kazu ei vastannut mitään ääneen Akin avuntarjontaan vaan tuijotti häntä skeptisesti. Aki olikin tehnyt tarjouksen puolittain vitsillä, koska Kazu mitä luultavimmin tiesi jotain hänen koulunkäyntitavoistaan. Hän siis ei ottanut ollenkaan pahasti sitä, ettei hänen apunsa kelvannut. Mitä luultavimmin hän ei olisi tajunnut toisen koulukirjoista yhtään mitään.

"Kyllä, viimeinen vuosi lukiossa", Kazu vastasi seuraavaan hänen kysymykseensä ja jatkoi sitten: "Sen jälkeen menen yliopistoon opiskelemaan kieliä." Basisti kohotti yllättyneenä kulmiaan. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä Kazu halusi tulevaisuudessa. "Wau, sulla on selkeet korkeet tavotteet... Mä ite kävin pelkästään musiikkikoulua. Sen jälkeen oon tehnyt vaan hanttihommia..." Basisti kommentoi ja nojautui taaksepäin käsiensä varaan.

Aki ei ollut koskaan ennen vakavasti ajatellut tulevaisuuttaan sen kummemmin. Ehkä hänen ei pitäisi luottaa siihen, että Darrettesta tulisi joskus jotain. No ainakin hänellä oli tiedossa ensiviikolla työhaastattelu eräältä autokorjaamolta, jos se menisi hyvin, hän pääsisi jonkinlaiseksi assistentiksi. Ainakin se oli jotain parempaa ja säännöllisempää työtä kuin baarimikon pesti.