Live music (D'espairsRayn keikkapaikka)

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki vastasi hänen hymyynsä ja puristi kevyesti hänen sormiaan sen merkiksi, että oli iloisesti yllättynyt hänen aloitteestaan. Hyvä, että hän oli osannut kerrankin tehdä jotain oikein poikaystävänsä kanssa. Alexanderin kanssa hän oli jatkuvasti tuntenut, ettei osannut toimia niin kuin toinen olisi tahtonut. Oli uuvuttavaa ja vähän masentavaakin tuottaa toistuvasti pettymys ja tajuta hiljalleen, ettei yksinkertaisesti ollut sellainen ihminen kuin olisi pitänyt olla. Oli miellyttävää, ettei Akilla ollut niin paljon odotuksia hänen suhteensa eikä tämä vaatinut häneltä ihmeitä, ainoastaan vähän yrittämistä.

"Kiva kuulla", basisti vastasi hänen kiitokseensa. Tämä katsoi häntä niin lämpimästi, että Kazuhiro meni hämilleen. Hän ei ollut tottunut siihen, että joku suhtautui häneen noin. Yleensä ihmiset olivat häntä kohtaan vihamielisiä tai ainakin tyytymättömiä, elleivät sitten pelänneet tai yrittäneet parhaansa mukaan vältellä, kuten esimerkiksi Hika oli tehnyt. Olikin mukavaa vaihtelua, että joku katsoi häntä kuin hän olisi ollut jotain ihanaa vastenmielisen sijaan.

Kiitollisuutensa osoittaakseen Kazuhiro nojautui kevyesti vasten Akia. Yläkerrassa oli sen verran hämärää, ettei kukaan nähnyt, että he seisoivat kylki kyljessä, aivan liian lähellä ollaakseen pelkkiä kavereita. Toisaalta ei Kazua kauheasti kiinnostanut, vaikka joku olisi tajunnutkin heidän olevan pari. Hän ei elänyt elämäänsä muita miellyttääkseen. Hän välttelikin julkisia hellyydenosoituksia vain siksi, että inhosi ylimääräistä itseensä kohdistuvaa huomiota.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Akin sanojen jälkeen Kazu nojautui häntä lähemmäs. Akia alkoi kuumottaa korvissa. Hyvällä tavalla tietysti. He eivät olleetkaan missään vaiheessa olleet vielä kiinni kylkikyljessä toisiaan vastaan. Heidän välillään oli ollut toistaiseksi liian vähän läheisyyttä. Mutta toisaalta se oli kiva, että kaikki tapahtui verkkaisesti. Ei heillä ollut hoppu mihinkään, vaikka basisti joskus olikin kärsimätön.

Aki käänsi kasvojaan poikaystävänsä suuntaan ja tarkkaili tämän sivuprofiilia. Hänelle iski todella vastustamaton halu suudella toista, joten hän myös toteutti aikeensa. Hän ojensi vapaan kätensä Kazun leuan alle ja käänsi tämän päätä niin, että näki kokonaan toisen kasvot. Sitten hän kumartui lähemmäs ja painoi huulensa vasten Kazun huulia.

Hän vähän välitti, näkikö kukaan. Ketään tuskin kiinnosti. Sitä paitsi j-rokkarit harrastivat useinkin fanserviceä lavalla, joten suurin osa yleisöstä oli varmasti tottunut miesten välisiin hellyydenosoituksiin.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro huomasi silmäkulmastaan Aki katsovan häntä intensiivisesti. Ennen kuin rumpali ehti alkaa miettiä, mitä toisella oli mielessä, basisti ojensi vapaan kätensä, otti häntä hellästi kiinni leuasta ja käänsi hänen kasvonsa itseensä päin. Kazu ei vastustellut, katsoi vain odottavasti poikaystäväänsä. Hän arveli, että Aki aikoi suudella häntä.

Aavistus osoittautui oikeaksi. Aki kumartui lähemmäs häntä, kunnes heidän huulensa viimein koskettivat. Kazuhiro vastasi auliisti suudelmaan. Vaikka hän ei olisi ikimaailmassa itse ehdottanut suutelemista näin julkisella paikalla, hän oli treffien alusta saakka salaa haaveillut siitä, että he pääsisivät suutelemaan. Heidän ensisuudelmansa oli ollut sen verran maaginen, että hän otti sen enemmän kuin mielellään toistuvasti uudelleen.

Kazu laski toisen kätensä Akin olkapäälle ja antoi silmiensä painua kiinni. Hän salli itsensä harvoin uppoutua täysin nautintoon, mutta tämä oli sellainen hetki, ettei se tuntunut kohtuuttomalta. Akin suuteleminen tuntui paremmalta kuin Alexanderin oli koskaan tuntunut, vaikka hän oli aikoinaan nauttinut siitä kovasti. Basisti oli harvinaisen lahjakas suutelija - ja varmaan asiaan vaikutti sekin, että hän oli sormenpäitään myöten ihastunut Akiin. Mikäli heidän tuliset luonteensa eivät pilaisi kaikkea, Kazuhiro oli varma, että rakastuisi Akiin pikemmin ennemmin kuin myöhemmin.

Rumpali raotti kutsuvasti suutaan ja kosketti kielenpäällään kevyesti poikaystävänsä huulia. Häntä kiinnosti nähdä, hallitsiko Aki kielisuudelmat yhtä erinomaisesti kuin tavalliset. Sitä paitsi nyt kun he olivat kerran alkaneet suudella julkisella paikalla, he voisivat aivan hyvin suudella saman tien vähän pidempään.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu ei vastustellut hänen suudelmaansa vaan vastasi siihen. Aki tunsi rumpalin laittavan kätensä hänen olkapäälleen ja heittäytyvän kunnolla suuteluun. Sehän ei basistia haitannut, se vain rohkaisi häntä vielä enemmän. Jossain välissä suudelmaa Kazu raotti suutaan ja kosketti kielellään kevyesti hänen alahuultaan. Aki kyllä tajusi vihjeen ja toimi kuten pyydettiin.

Basisti oli aika tottunut kielisuudelmien harrastelija, joten ei pistänyt ollenkaan pahakseen, päinvastoin. Tällaiset suudelmat saivat aina sukat pyörimään jaloissa, ja hän todellakin tahtoi kokeilla sitä Kazun kanssa. Keskustelut ja small talk-puheet eivät olleet hänen alaansa, hän oli enemmänkin fyysisen kosketuksen mies. Hänen mielestään intiimit toimet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa.

Aki olisi voinut jatkaa suutelua vaikka koko illan ja pidemmälle, mutta lavan suunnalta alkoi kuulua hälinää, mikä aiheutti teiniyleisön innokkaat ääntelyt. Ilmeisesti keikka oli alkamassa. Basisti arveli, ettei heidän kannattaisi missata bändin aloitusta, joten hän veti kasvonsa taaksepäin. Otsa otsaa vasten Aki tuijotti hetken Kazua syvälle silmiin ennen kuin kääntyi katsomaan lavalle, jossa alkoi tapahtua. Valoheittimet syttyivät ja kääntyivät dramaattisesti lavalle. Ensimmäinen bändin jäsenistä hyppeli lavalle.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki otti vinkistä vaarin ja ujutti kielensä hänen suuhunsa. Kazuhiro kohtasi omalla kielellään poikaystävänsä kielen ja tunsi alavatsansa sykähtävän lämpimästi. Kyllä, Aki oli aivan yhtä hyvä kielisuudelmissa kuin tavallisissa. Hänellä oli käynyt tuuri, kun hän oli mennyt ihastumaan noin taivaalliseen suutelijaan. Kazu piti paljon suutelemisesta, joten olisi ollut todellinen harmi, mikäli basisti olisi osoittautunut kehnoksi suutelijaksi.

Oli tavallaan kummallista, kuinka paljon paremmin suhteen fyysinen puoli onnistui heiltä henkiseen verrattuna. No, eiköhän puhuminenkin alkaisi hiljalleen luonnistua paremmin, kunhan he tottuisivat viettämään aikaa yhdessä. Sitä odotellessa he voisivat keskittyä nauttimaan toistensa suutelemisesta - ja ehkä vähän muustakin. Kazuhiron oli pakko myöntää, että Akin suutelutaidot olivat saaneet hänet alkamaan todenteolla odottaa seksiä toisen kanssa. Hän ei kuitenkaan tahtonut kiirehtiä liikaa, varsinkaan kun Aki ei ollut ennen harrastanut seksiä toisen miehen kanssa. Ties vaikka toinen pelästyisi ja karkaisi tiehensä, jos Kazu olisi liian aggressiivinen.

Alhaalta alkoi äkkiä kuulua teinityttöjen innostunuttu ääntelyä. Ilmeisesti keikka oli alkamaisillaan. Aki lopetti heidän suudelmansa mutta jäi hetkeksi lähietäisyydellä katsomaan häntä suoraan silmiin. Vanhemman katseen intensiivisyys sai Kazun sydämen jättämään yhden lyönnin välistä. Vaikka Aki ei ollut kovin hyvä sanojen kanssa, tällä oli omat, hyvin vakuuttavat tapansa kertoa, kuinka paljon välitti. Sillä nimenomaisella hetkellä rumpali ei epäillyt lainkaan, etteikö basisti olisi ollut tosissaan hänen kanssaan.

Vihdoin Aki vetäytyi kauemmas ja kääntyi katsomaan lavan suuntaan. Kazuhiro veti syvään henkeä ja noudatti sitten toisen esimerkkiä. Hän tunsi hienoista heikotusta äskeisen hetken jäljiltä mutta pakottautui keskittymään lavan tapahtumiin. Valoheittimet olivat juuri syttyneet ja kääntyivät nyt näyttävästi osoittamaan lavalle, jonne ilmaantui takahuoneen puolelta Tsukasa. D'espairsRayn rumpali heilautti kättään yleisölle, ennen kuin etsiytyi paikalleen rumpujen taakse. Seuraavaksi esiin astelivat Karyu ja Zero ja hieman näiden jälkeen Hizumi, ja niin keikka pääsi alkamaan.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Ensimmäinen lavalleastuja oli bändin rumpali Tsukasa. Tämän jälkeen tulivat loputkin jäsenistä yksitellen. Hizumi asteli viimeisenä lavan edustalle, tarttui telineessä olleeseen mikkiin ja alkoi pitää kehnolla englannilla alkupuhetta. Tämä tervehti iloisesti yleisöä, joka vastasi innokkaasti tervehdykseen.

Hizumin puhe ei ollut pitkä, mutta se ei haitannut. Aki ei muutenkaan välittänyt liiallisista lässytyksistä vaan halusi päästä itse asiaan. Tsukasa napautti kolmesti rumpukapuloitaan yhteen, minkä jälkeen toiset alkoivat soittaa. Ensimmäinen biisi oli tuttu, se oli nimeltään Kamikaze. Se oli yksi Akin lempparibiiseistä. Hän toivoi bändin myös soittavan uuttakin tuotantoa, koska ei ollut aikaisemmin kuunnellut. Häntä kiinnosti mihin suuntaan heidän tyylinsä oli menossa.

Yleisö iski rytmikkäästi nyrkkejä ilmaan musiikin tahdissa. Teinit olivat selvästi jo menossa mukana. Aki itse naputti jalkaansa tahdissa. Hänelle tuli nostalginen fiilis. Siitä oli tosiaan aikaa, kun hän itse oli ollut katsomon puolella jonkun muun bändin keikalla.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Ennen kuin D'espairsRay alkoi soittaa, Hizumi piti lyhyen puheen vähemmän hyvällä englannillaan. Kazuhiron mielestä tämä olisi hyvin voinut puhua japaniksi, mutta hän oli varmaan yksin mielipiteensä kanssa, suurin osa yleisöstä kun tuskin osasi japania. No, ainahan nämä olisivat voineet opetella. Ei japani niin vaikea kieli ollut. Kyse oli vain motivaatiosta.

Kun Hizumin takelteleva puhe oli ohi, bändi pääsi aloittamaan soittamisen. Ensimmäinen biisi oli Kamikaze, joka edusti D'espairsRayn vanhaa tuotantoa. Kazuhiro piti kovasti kyseisestä kappaleesta, sillä se oli miellyttävän vauhdikas. Lisäksi se oli Kazulle jossain määrin nostalginen, koska se oli yksi ensimmäisistä kappaleista, jotka hän oli D'espairsRayltä aikoinaan kuullut.

Kamikazen jälkeen seurasi toinen vanha kappale, Redeemer. Sekin oli Kazuhiron suosikkeja. Hän piti yleisesti paljon vanhasta tuotannosta. Uusi tuotanto oli pitkälti hieman liian elektronista hänen makuunsa. Hän tykkäsi raskaasta rockista enemmän kuin koneellisesta kikkailusta tai tanssittavasta pop-rockista.

Kolmantena kappaleena oli hieman uudempi Trickster, joka oli myös astetta raskaampi kuin kaksi edellistä biisiä ja sisälsi karjuntaa puhtaan laulun lisäksi. Alakerrassa tytöt intoutuivat moshaamaan bändin jäsenten näytettyä näille esimerkkiä. Kazuhirokin alkoi heiluttaa blondattua päätään vuoroin eteen ja vuoroin taakse. Yleensä hän inhosi sitä, kun hänen hiuksensa menivät sekaisin, koska hän halusi aina vaikuttaa huolitellulta, mutta keikalla rähjääntyminen kuului asiaan. Sitä paitsi runsaalla kädellä suihkutettu hiuslakka pitäisi toivon mukaan huolta siitä, etteivät hänen hiuksensa olisi aivan räjähtäneen näköiset moshaamisen jälkeenkään.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Ensimmäiset D'espairsRayn soittamista biiseistä olivat vanhaa tuotantoa, mitä Aki ei pistänyt ollenkaan pahakseen. Yleisestikin ottaen bändien vanha tuotanto oli parempaa kuin uudempi. Uudemmissa tuotannoissa oli aina se vaara, että bändi vaihtaisi tyylisuuntaansa lässymmäksi. Niin oli ainakin parin bändin kohdalla tapahtunut. Silloin Akin fanitus oli loppunut kuin seinään, jolloin hän oli vain tyytynyt nauttimaan vanhasta musiikista.

Keikan tunnelma oli katossa. Yleisön innostus oli erittäin tarttuvaa. Kazukin näytti olevan tunnelmassa mukana, kun alkoi mossata. Bändin jäsenetkin, etenkin Karyu ja Zero mossasivat soittaessaan sydämensä pohjasta. Aki seurasi bändiläisten esimerkkiä ja heittäytyi tunnelmaan mukaan.

Muutaman rajumman biisin jälkeen vaihdettiin vähän kevyempään kappaleeseen nimeltä Squall. Aki muisti sen olevan bändin Mirror-albumilta. Se oli mukavaa vaihtelua kaiken sen mossaamisen jälkeen. Alkoi jo meinata mennä pää sekaisin pään heiluttamisen takia. Yleisö heilutti käsiä sivulta toisella aaltomaisesti muusikin tahdissa, mikä oli aika näyttävän näköistä ylhäältä päin katsottuna.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Akikin näytti innostuneen moshaamaan. Hyvä, että basisti nautti keikasta. Olisi ollut ikävää, jos Kazuhiro olisi ollut ainoa, jolla oli kivaa. Toisaalta jos Kazulla oli mukavaa, niin todennäköisesti Akillakin oli, sillä hän oli heistä kahdesta selvästi nirsompi.

Moshattavia biisejä tuli kolme peräkkäin, minkä jälkeen siirryttiin Squalliin, joka oli selvästi hitaampi ja herkempi kappale. Vaihtelu tulikin tarpeeseen, sillä liian pitkäaikainen moshaaminen tapasi pistää pään sekaisin. Näin kolmen raskaan kappaleen jälkeen Kazuhirolla oli jo melko hutera olo. Olikin mukava heijata välillä vain käsiä musiikin tahtiin, kuten myös alakerrassa olevat tekivät.

Squall-biisin jälkeen Hizumi piti toisen lyhyen puheen, jonka aikana tämä esitteli kaikki bändin jäsenet, kuten tapana oli. Teinitytöt hurrasivat vuorollaan kullekin jäsenelle. Suurimmat hurraukset saivat tietysti Hizumi ja Zero, fanityttöjen suosikkeja kun olivat flirttaavan käytöksensä ansiosta. Tsukasa sai vaimeimmat suosionosoitukset mutta ei näyttänyt pahemmin välittävän asiasta. Kazuhiro antoi mielessään D'espairsRayn rumpalille pisteitä pokerinaamasta.

Välispeakin jälkeen tuli Mirror, joka oli samalta albumilta kuin Squall ja yksi D'espairsRayn tunnetuimmista kappaleista. Yleisön kiljunnasta päätellen se oli myös hyvin suosittu biisi, mikä ei sinäänsä ollut ihme, sillä se oli erinomainen kappale. Kazuhiro ei malttanut olla antamatta lantionsa keinua musiikin mukana, sillä Mirror oli hyvin rytmikäs ja tanssittava kappale.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Herkemmän kappaleen jälkeen Hizumi piti keikkaan kuuluvan välipuheen, jossa esitteli kaikki bändin jäsenet. Hizumi ja Zero saivat suurimmat fanihuudot, mikä ei yllättänyt. Onneksi muut bändin jäsenistä saivat omilta kannattajiltaan huutoja. Puheen jälkeen bändi alkoi soittaa Mirror-nimistä kappaletta.

Suositun biisin alkaessa yleisö villiintyi täysin. Nuoret alhaalla pomppivat yhtätahtia ylös ja alas ja löivät nyrkkiä rytmikkäästi ilmaan. Biisi oli todella mukaansa tempaava ja sai mielihalun tanssia. Yläkerrassakin olevat katsojat olivat musiikin pauloissa, heiluttivat päätään ja tanssivat syvissä fiiliksissä.

Kun Mirror-biisi loppui, bändi alkoi soittaa uudempaa melodiaa, jota Aki ei tunnistanut. Tämän oli siis pakko olla uudempia biisiä, joiden esilletuloa hän ei ollut ehtinyt seurailla. Kappaleen sävel kuulosti ehkä hiukan liian poppimaiselta eikä ollut niin miellyttävä Akin korvaan. Tosin hän lähti uusista biiseistä tykkäämään todella vastahakoisesti. Ehkä kappaletta pitäisi kuulla useampaan otteeseen, jotta siitä voisi alkaa tykätä. Tosin kaikista biiseistä ei voinut aina tykätä sittenkään.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Mirroria seurasi Love is dead, joka oli D'espairsRayn uutta tuotantoa. Se oli selvästi kevyempi biisi kuin vanhemmat kappaleet, minkä takia Kazuhiro ei niin välittänyt siitä. Hänen mielestään rock-musiikin kuului olla puhdasta rockia elektrovaikutteisen pop-rockin sijaan. Toisaalta Love is dead oli kieltämättä hyvin tanssittava biisi, joten ei Kazu varsinaisesti myöskään inhonnut sitä.

Love is deadin jälkeen tuli Death Point, joka oli bändin uusin musiikkivideokappale. Sen jälkeen siirryttiin onneksi jälleen vanhaan tuotantoon, itse asiassa vanhimpaan tällä keikalla kuultuun, kun peräkkäin tulivat Abel to Kain ja Garnet. Kazuhiro nautti kummastakin kappaleesta paljon, vaikka olikin hieman yllättynyt, että D'espairsRay oli päättänyt soittaa noin vanhoja kappaleita tällä keikalla. Yleensä bändit keskittyivät esittelemään uusinta tuotantoaan. Ilmeisesti D'espairsRay oli kuitenkin aavistanut, että vanhemman tuotannon soittaminen saisi suosiollisen vastaanoton lontoolaisyleisön keskuudessa.

Keikan päätti Mirrorin, Squallin ja Tricksterin kanssa samalta albumilta peräisin oleva Damned. Sen loppuun soitettuaan koko bändi poistui lavalta, Tsukasa viimeisenä. Yleisö alkoi välittömästi vaatia encorea. Kazuhiro ei yhtynyt huutoihin, vaikka halusikin kuulla vielä lisää. Hän uskoi teinityttöjen kiljunnan riittävän tuomaan D'espairsRay toistamiseen lavalle.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Love is dead-biisin jälkeen seurasi uusin biisi nimeltä Death Point. Aki tykästyi ensikuulemalta kyllä enemmän tähän jälkimmäiseen biisiin, siinä oli enemmän heavy-meinikiä kuin Love is dead:issä. Näiden kappaleiden jälkeen bändi siirtyi vanhempaan tuotantoon, mistä Aki oli erittäin mielissään. Tuttuun ja turvalliseen oli hyvä palata. Uusissa biiseissä oli aina oma sulattamisensa, siksi niistä ei aina voinut nauttia täysin rinnoin ensikuulemalla.

Damned-biisi oli sen keikan viimeinen, minkä jälkeen D'espairsRayn jäsenet poistuivat yksitellen takaisin backstagelle, rumpali viimeisenä. Suurien aploodien jälkeen alayleisö alkoi vaatia encorea. Bändi tuntui myös haluavan ihmisten kerjäävän encorea, halusivat kai testata, kelpaisiko vielä yksi viimeinen biisi ylöisölle.

Aki katseli odottavaisesti lavan suuntaan ja vilkaisi yläkerran porukkaa. Suurin osa täysi-ikäisistäkin huuteli innokkaana encorea. Hetken huudot vielä jatkuivat, kunnes lavalla näkyi taas liikettä. Yleisö siis palkittiin encorella, mistä se innostui niin suuriin huutoihin, että oli korvat mennä. Korvatulpat olisivat olleet hyvä olla varalta pelkän kirkunan varalta.

Vihoviimeinen bändin soittama biisi oli Reddish, joka oli Akin mielestä hyvä biisivalinta. Kappaleen sävel oli reipas ja innoittava, joka sopi hyvin lopetukseksi. Se ainakin jättäisi yleisöön todella hyvän fiiliksen.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Reilun viiden minuutin odotuksen jälkeen bändi palasi lavalle villin kiljunnan säestyksellä. Kazuhiro oli iloinen siitä, että oli tajunnut varata korvatulpat mukaan. Teinityttöjen kimeä kirkuna oli liikaa kenen tahansa normaalikuuloisen korville. Kazun kävi sääliksi Akia, koska tällä ei ollut korvatulppia. Toisaalta basistin olisi kyllä pitänyt muusikkona tietää, kuinka kova melu keikoilla yleensä oli.

Encore-biisiksi oli valittu Reddish, mikä sopikin hyvin lopetukseksi, koska se oli paitsi energinen myös hyvin tunnettu. Yleisö jammasi innolla mukana viimeiseen tahtiin asti. Kappaleen jälkeen bändiläiset heittelivät vielä plektroja ja muuta tavaraa yleisön sekaan, ennen kuin poistuivat lopullisesti lavalta kädenheilautusten - tai Zeron tapauksessa lentosuukkojen - kera.

Kazuhiro kääntyi Akin puoleen. "Tämä oli erinomainen keikka. Oli hyvä, että tulimme. Olin jo melkein unohtanut, kuinka nautinnollista hyvällä keikalla on, kun en ollut käynyt aikoihin katsomassa mitään bändiä." "Lähdemmekö hakemaan takkeja narikasta?" hän jatkoi huomatessaan, että heidän alapuolellaan yleisö valui jo kohti eteistä. Narikassa olisi luultavasti järkyttävä jono.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki tunsi itsensä vähän hölmöksi unohdettuaan korvatulppansa kotiin. Hän kyllä hyvin tiesi, että jopa lavalla soittaessa korvatulpat olivat tarpeen. Hän oli kertakaikkiaan unohtanut ne, saattoi kyllä varmaan johtua siitä, että hän oli niin kovasti odottanut tätä päivää, ettei ollut muistanut koko asiaa. Aina ei voinut voittaa, eikä hän täysin kuuroutuisi vain yhden korvatulpattoman kerran jälkeen.

Reddishin jälkeen bändin jäsenet poistuivat lopullisesti, tällä kertaa jättäen kunnon jäähyväiset ylöiselle. Teinitytöt olivat tyytyväisiä viimeinkin. Lavan pimennettyä ja musiikin hiljennettyä kuului vain ympärillä olevien ihmisten puheensorina. Kaikki alkoivat jutella innokkaasti keikasta, osa itkikin keikan jälkeisen haikeuden johdosta.

"Tämä oli erinomainen keikka. Oli hyvä, että tulimme. Olin jo melkein unohtanut, kuinka nautinnollista hyvällä keikalla on, kun en ollut käynyt aikoihin katsomassa mitään bändiä", Kazu sanoi. "Sama täällä", Aki vastasi hymyillen. Hän oli iloinen, että Kazulla oli hauskaa, se myös näkyi toisen kasvoista, vaikka ero tavalliseen olemukseen verrattuna hienoinen.

"Lähdemmekö hakemaan takkeja narikasta?" Kazu kysyi seuraavaksi, mille Aki nyökkäsi suostumuksen merkiksi. Taas olisi vuorossa kauhea jonotus. Keikan jälkeinen narikkajono ei oikein koskaan ollut mitenkään järkevä, kaikilla oli kauhea kiire saada tavaransa takaisin, joten tönimisiltä tuskin välttyisi.