Kirjoittaja Nightingale » 16.08.2015 13:09
Niya Fujiwara
Niya katseli paikallisbussin ikkunasta ulos ja heilutteli samalla jalkojaan. Kerrostalojen, kauppojen ja ihmisvilinän näkeminen teki hänet iloiseksi. Ennen yksityiskouluun joutumistaan hän ei ollut ajatellut mitään sen kummempaa kotikaupungistaan, mutta keskellä ei mitään vietetty aika oli saanut hänet arvostamaan suurkaupungin maisemia aivan uudella tavalla. Hän oli ehdottomasti kaupunki-ihminen, kuten maalle bändin kanssa tehty retkikin oli saanut hänet tajuamaan. Maaseutu oli maajusseille eikä hänen kaltaisilleen cooleille ja tyylikkäille nuorille miehille.
Onneksi hänen ei tarvitsisi joululoman jälkeen enää palata Black Knight'siin vaan hän saisi opiskella kotinsa lähellä olevassa lukiossa. Uudessa koulussa aloittaminen kesken lukuvuoden oli kyllä aika perseestä, koska kaikki muut olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja ystävystyä. Toisaalta hän oli kyllä aina ollut hyvä soluttautumaan porukkoihin ja saamaan kavereita, joten eiköhän hän löytäisi mieleistään seuraa myös lontoolaislukiosta. Hän aloittaisi heti ensimmäisenä päivänään ohjausryhmäläisiinsä tutustumisen ja varmistaisi, ettei jäisi ulkopuoliseksi, vaikka olikin missannut syyslukukauden ja kaikki sen sosiaaliset riennot.
Nyt Niya oli kuitenkin matkalla tapaamaan vanhoja kavereita, tarkemmin sanottuna Shouta ja Tomia. Shou oli soittanut hänelle pari päivää sitten ja ehdottanut, että he voisivat hengata kolmisin tämän luona. Niya oli suostunut ilomielin, koska ei ollut nähnyt sen paremmin Shouta kuin Tomiakaan aikoihin. Hän oli vähän miettinyt, mitä Shoulle kuului eron jälkeen, tämä kun tuntui olleen kovin rakastunut Hikaan. Ilmeisesti ykköskitaristi oli kuitenkin jo päässyt asiasta aika hyvin yli, kun tämä kerran halusi nähdä kavereita.
Niyaa sen sijaan harmitti yhä kovasti, että Darrette oli menettänyt kakkoskitaristin. Hänelle ei ollut edes kerrottu kunnon syytä Shoun ja Hikan eroon. Kun hän oli kysynyt asiasta Akilta, tämä oli sanonut, että hänen pitäisi kysyä Shoulta itseltään, jos niin kovasti tahtoi tietää. Ei kuulemma ollut basistin tehtävä juoruilla Shoun asioista. Just joo! Niya oli kyllä varma, ettei Shouta olisi haitannut, vaikka Aki olisikin kertonut syyn hänelle. Hänhän oli myös Shoun kaveri, ja vieläpä paljon pitkäaikaisempi kuin Aki.
Niya mutristi itsekseen suutaan. Hänestä tuntui, ettei hänelle kerrottu nykyään yhtään mitään. Hänet oli jätetty Darrettenkin suhteen vähän sivuun, koska hän oli niin harvoin Lontoossa. Muut harjoittelivat keskenään eivätkä infonneet häntä mistään. Superärsyttävää! Niya oli kuitenkin päättänyt, että asiaan tulisi muutos nyt, kun hän oli vihdoin pääsemässä pois ongelmanuorten koulusta. Darrette oli hänen bändinsä ainakin yhtä paljon kuin muiden jäsenten.
Niya havahtui mieliharmistaan, kun bussi pysähtyi vain muutaman kymmenen metrin päässä Shoun kodista sijaitsevalle pysäkille. Niya pomppasi ylös istuimeltaan ja kiirehti ovesta ulos. Onneksi pari mummoa jäi myös tällä pysäkillä pois, muuten hän olisi saattanut ajaa epähuomiossa pysäkin ohi. Mummot myös liikkuivat sen verran verkkaisesti, että Niyakin ehti bussin ovesta ulos, vaikka oli istunut ihan linja-autan perällä. Olipa vanhuksistakin kerrankin jotain hyötyä.
Niyalta kesti vain kolme minuuttia kävellä Shoun kerrostalon ovelle. Näppäiltyään ykköskitaristin aiemmin hänelle tekstaamaan ovikoodin hän pääsi sisälle, ja pian hän olikin jo Shoun asunnon ovella soittamassa ovikelloa. Toivottavasti Shou muisti, että hän oli tulossa. Välillä tämä oli vähän hajamielinen ja unohteli asioita. No, jos tämä olisi päässyt unohtamaan asian, niin hänen saapumisensa saisi olla iloinen yllätys!
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.