Kirjoittaja Nightingale » 20.04.2015 21:12
Kazuhiro Tanaka
Kazuhiro odotteli Hajimea sen Hampstead Heathin viheralueen sisäänkäynnin luona, joka oli lähinnä Golders Greenin metroasemaa. Hän oletti toisen saapuvan pian, sillä he olivat sopineet tapaavansa puoli kahdelta ja kello oli nyt 20 yli. Tähän mennessä Hajime oli tullut joka kerta hieman etuajassa, joskin aina Kazun jälkeen. No, hän olikin aina enemmän kuin hyvissä ajoin liikkeellä. Pääasia, ettei Hajime antaisi odotuttaa itseään yli sovitun ajan.
Luomukahvilassa vietetyn iltapäivätuokion jälkeen he olivat reilun viikon kuluttua tavanneet Hajimen aloitteesta Starbucksissa. Starbucksin valikoima oli erikoiskahveineen ollut selvästi enemmän Japanese Beastin kitaristin mieleen kuin luomukahvila, eikä Kazuhirokaan ollut antanut kahvilan vilkkauden häiritä itseään liikaa. Sitä paitsi hän oli ollut tyytyväinen, ettei Hajime ollut sillä kertaa yrittänyt mielistellä häntä vaan oli valinnut heidän tapaamispaikakseen kahvilan, josta aidosti piti. Hän halusi, että Hajime olisi mahdollisimman paljon oma itsensä hänen seurassaan eikä koettaisi koko ajan kalastella irtopisteitä esittämällä jotakuta toista, jonka arveli olevan enemmän uuden ystävänsä mieleen.
Koska kaksi ensimmäistä tapaamista olivat tapahtuneet Hajimen aloitteesta, Kazuhiro oli päättänyt, että kolmannen tapaamisen ehdottaminen olisi hänen vastuulleen. Koska lähipäiville oli luvattu hyvää ulkoilusäätä, hän oli kysynyt Hajimelta, lähtisikö tämä hänen kanssaan juoksulenkille Hampstead Heathiin. Vaikka lähempänäkin keskustaa olisi ollut sopivia ulkoilualueita, hän piti Hampstead Heathin rauhallisuudesta ja väljyydestä verrattuna keskustan ylikansoitettuihin puistoihin.
Hajime oli vastannut myöntävästi, joten he olivat sopineet tapaamisen kahden päivän päähän, jolloin oli sunnuntai. Kazuhiro lähti mielellään sunnuntaina juoksulenkille, koska sunnuntait tuntuivat muuten jotenkin veteliltä. Lauantaipäiville oli aina helppo keksiä menoa, mutta sunnuntaisin hänen molemmilla vanhoilla kavereillaan oli muuta menoa, toisella jokaviikkoinen perhepäivällinen ja toisella judotreenit. Niinpä Kazu vietti useimmat sunnuntait kotona opiskelujuttuja tai taloustöitä tehden, mikä oli pitkän päälle varsin ikävystyttävää. Lenkkeily toikin kovasti kaivattua aktiviteettia päivään, minkä vuoksi hän oli ottanut tavakseen lähteä johonkin Lontoon puistoista kuntoilemaan silloin. Se, että hän sai nyt poikkeuksellisesti seuraa, oli mukavaa vaihtelua, vaikka ei häntä yksin lenkkeilykään haitannut.
Hajimea odotellessaan Kazuhiro verrytteli tottumuksen tuomalla vaivattomuudella. Hän oli liian fiksu lähteäkseen juoksemaan ilman alkulämmittelyä. Häntä ei todellakaan huvittanut venäyttää tai reväyttää mitään, koska silloin hän ei olisi päässyt pitkään aikaan kuntoilemaan, mikä taas olisi tehnyt hänet hulluksi. Hän oli liikunnallinen ihminen, minkä lisäksi juokseminen auttoi häntä selvittämään päätään. Aina silloin, kun hän tunsi itsensä levottomaksi tai ahdistuneeksi, hän lähtikin juoksulenkille. Kun hän palasi kotiin, hänellä oli poikkeuksetta parempi ja hallitumpi olo kuin lähtiessä.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.