Ambush

[Nightingale]

Sabal

"Hitto", Ajay vastasi. Nuorempi mies vaikutti huolestuneelta, mistä kieli myös tämän äsken hänen olkapäälleen laskema käsi. Sabalin oli pakko myöntää, ettei Ajayn huoli ollut aivan aiheeton. Päävamma olisi ollut riittävän paha ilman liikkumista hankaloittavaa ja kivuliasta kylkiluumurtumaa. Lisäksi kylkiluumurtumat paranivat tuskallisen hitaasti, eikä niitä voinut oikein hoitaa mitenkään.

Ajay nousi äkisti ylös ja asteli äsken paikoilleen asetettua olkapäätään pidellen lähemmäs vuoren juurta. Sabal seurasi katseellaan ystävänsä toimia samalla, kun koetti rauhallisella, lähes meditatiivisella hengityksellä saada lopun kivun sulamaan pois. Ajay näytti tähystelevän sen ylhäällä kulkevan tien suuntaan, jolta he olivat jokin aika sitten syöksyneet alas. Sabal tajusi äkisti, että vielä hetki sitten taustalla kuuluneet tulituksen äänet olivat vaienneet. Taistelu oli siis ohi.

Sabal painoi surumielisenä päänsä alas. Hänellä ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Kultainen Polku olisi kärsinyt murskatappiota äskeisessä yhteenotossa. Ennen heidän tieltä suistumistaan keskimmäinen auto oli tuhottu täysin, ja kun hän ja Ajaykin olivat olleet poissa pelistä, ensimmäisessä autossa olleilla neljällä sotilaalla ei ollut ollut mitään mahdollisuuksia paremmissa asemissa olevia ja raskaammin aseistautuneita Kuninkaallisen Armeijan sotilaita vastaan. Ei, oli varmaa, että kaikki muut paitsi hän ja Ajay olivat kuolleet, ja heidänkin selviytymisensä oli suoranainen ihme. En voi kuin muuta kuin kiittää nöyrästi jumalia heidän loputtomastaan armostaan minua ja Ajayta kohtaan.

"Mitä mieltä olet: pitäisikö jäädä odottamaan, jos omamme tulisivat etsimään meitä, vai pitäisikö meidän palata omin avuin?" Ajay kysyi. Ystävänsä äänen kuullessaan Sabal kohotti kasvonsa. Hän ei ollut sotilaidensa kohtalon suremiseltaan huomannut nuoremman miehen palanneen takaisin hänen luokseen ja asettuneen uudemman kerran istumaan hänen viereensä runsaslehtisen vaahteran alle. "Emme varmaan pysty liikkumaan kylkiluusi vuoksi, joten pitää kai odottaa", Ajay jatkoi vastaten itse omaan kysymykseensä.

Sabal rypisti kulmiaan Ajayn arviolle ja pudisti sitten päättäväisesti päätään. "Ei, kyllä me lähdemme liikkeelle. Vain Kyra tietää, kuinka kauan avun saapumiseen menee. Sitä paitsi on tärkeää, että Kultainen Polku saa mahdollisimman pian tiedon näin hyvin aseistautuneesta Kuninkaallisen Armeijan joukosta tällä alueella. En aio antaa vammojeni pidätellä meitä."

Sen sanottuaan Sabal nousi toisella kädellään maasta tukea ottaen ja toisella kipeää kylkeään pidellen hitaasti jaloilleen. Uusi kipuaalto kyljessä sai hänet irvistämään, mutta enemmän häntä huolestutti kuitenkin päävamma. Hänen oli pakko sulkea silmät pyörrytystä vastaan ja ottaa vaahteran rungosta tukea, jotta pysyisi pystyssä. Toivon mukaan epävakaa olo helpottaisi hetken kuluttua itsestään. Sabal yritti edesauttaa sitä hengittämällä korostetun tasaisesti ja syvään sisään ja ulos, vaikka kylkiluumurtuma tekikin syvistä hengenvedoista kivuliaita.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal näytti surevalta pää painuksissaan, vanhempi mies ilmeisesti oli myöskin tajunnut heidän suurella todennäköisyydellä kärsineen taistelussa pahan tappion. Sabal kohotti päänsä hänen kysymyksen aikana ja rypisti kulmiaan hänen sanoilleen. Sitten vanhempi mies pudisti päättäväisenä päätään. "Ei, kyllä me lähdemme liikkeelle. Vain Kyra tietää, kuinka kauan avun saapumiseen menee. Sitä paitsi on tärkeää, että Kultainen Polku saa mahdollisimman pian tiedon näin hyvin aseistautuneesta Kuninkaallisen Armeijan joukosta tällä alueella. En aio antaa vammojeni pidätellä meitä", Sabal lausui.

Sanojensa jälkeen tämä otti tukea maasta, nousi varovaisesti jaloilleen ja siitä kylkeään toisella kädellä pitäen seisomaan. Kultaisen Polun johtajan jaloilleen nousu näytti kaikkea muuta kuin kivuttomalta, sillä tämä irvisti noustessaan kivusta ja taisteli pyörrytystä vastaan. Ajay seurasi vanhemman miehen touhuja kulmat huolestuneesti rypyssä. Liikkuminen ei tekisi Sabalille yhtään hyvää. Tämä varmasti tiesi sen itsekin, mutta velvollisuus varoittaa Kyratin kansaa oli tällä etusijalla.

Ajay toisinaan ihaili Sabalin epäitsekkyyttä. Oli tämä kuinka haavoittunut tai alikynnessä tahansa, tämä halusi pelastaa muut ensin ja jätti itsensä viimeiseksi. Ajaylla ei tosiaankaan ollut samoja ominaisuuksia kuin ystävällään. Hän kyllä auttoi ihmisiä, joskus vastentahtoisestikin, mutta halusi silti säilyttää nahkansa turhia riskejä ottamatta. Ei ihme, että Sabalista oli noussut Kultaisen Polun johtaja. Sabalin kuitenkin tarvitsisi joskus miettiä omaa turvallisuuttaankin.

Ajayn olkapäätä särki yhä, vaikka se oli vedetty paikoilleen. Hän tarvitsisi kädelleen kantositeen, jotta pystyisi liikuttamaan ylävartaloaan hiukan kivuttomammin. Niinpä nuorempi mies avasi takkinsa vetoketjun ja keplutti vaatteen varovasti päältään. Hän heitti terveellä kädellään takin poikittain selkänsä taakse, niin että hihat olivat hänen kämmenensä ulottuvissa. Niin hän saattoi tehdä hihoista tiukan solmun suutaan apunaan käyttäen.

Tehtyään tiukan solmun Ajay myös nousi ylös ja tähysti suuntaa, jonne päin he lähtisivät kävelemään. Hänelle tuli suurinpiirtein käsitys siitä mihin päin pitäisi lähteä, joten hän kääntyi sitten vaahteraan nojaavan Sabalin puoleen. "Tule, ota minusta tukea", Ajay totesi vanhemmalle miehelle, asettui tämän terveen kyljen puolelle ja heitti tämän käsivarren olkansa yli. Sitten hän kohdisti hitaasti askeleensa suuntaan, jonne aikoi heidät johdattaa.

[Nightingale]

Sabal

Tasainen sisään ja ulos hengittäminen auttoi kuin auttoikin hieman. Parin minuutin kuluttua Sabal uskalsi avata silmänsä, joskaan ei vielä seisoa ilman vaahteran vankan rungon tarjoamaa tukea. Maailma hänen ympärillään ei enää pyörinyt tai uhannut pimetä, mutta hänellä oli yhä kaikkea muuta kuin vakaa olo. Hän ei ollut varma, kuinka hyvin onnistuisi etenemään nykyisessä terveydentilassaan epävakaassa metsämaastossa, mutta hän oli valmis yrittämään parhaansa ja jättämään kärsimänsä fyysiset vauriot omaan arvoonsa silkalla tahdonvoimalla. Hän ei ollut ennenkään antanut ruumiin hallita mieltä, eikä hän missään nimessä aikonut aloittaa nyt.

Ennen kuin Sabal kuitenkaan ehti koota voimansa irrottautuakseen vaahterasta, jota vasten yhä nojasi, Ajay puuttui yllättäen tilanteeseen. Nuorempi mies oli jossain välissä ehtinyt taiteilla takistaan alkeellisen kantositeen kipeälle kädelleen, ja nyt tämä kehotti häntä ottamaan tukea itsestään. Ennen kuin Sabal ehti vakuuttaa, että selviäisi kyllä ilman apua, Ajay oli jo asettautunut hänen terveen kylkensä puolelle ja nostanut hänen käsivartensa omien olkapäidensä ympärille niin, että hän saattoi tukeutua ystävänsä kehoon vaahteran sijaan. Sitten Ajay alkoi johdattaa heitä hitaasti mutta varman oloisesti syvemmälle metsään.

"Pärjään kyllä ilman tukeakin", Sabal protestoi mutta ei vetänyt käsivarttaan pois ystävänsä hartioilta. Hänen oli pakko myöntää, että käveleminen oli paljon helpompaa tuettuna kuin se olisi kaikella todennäköisyydellä ollut ilman tukea. Siitä huolimatta hän pyrki pitämään Ajayhin tukeutumisen mahdollisimman vähäisenä. Kyse ei ollut niinkään ylpeydestä, vaikka kieltämättä hän tunsi vähän sitäkin, vaan siitä, ettei hän halunnut rasittaa liikaa nuorempaa miestä. Sabal ei ollut unohtanut, että Ajaykin oli satuttanut itsensä kolarinsa. Sen vuoksi hänestä ei tuntunutkaan reilulta nojautua tähän koko painolla ja laittaa tämä kamppailemaan paitsi omien vammojensa myös hänen kehonsa kannattelemisen kanssa.

"Minne me olemme pyrkimässä?" Sabal tiedusteli hetken kuluttua. Olisi varmaankin ollut pikemmin hänen kuin Ajayn vastuulla päättää suunta, olihan hän sentään elänyt koko elämänsä Kyratissa, toisin kuin Ajay, jolla oli ollut vain muutama kuukausi aikaa tutustua synnyinmaahansa. Helvetillinen päänsärky yhdistettynä lievään huimaukseen teki kuitenkin ajattelemisesta sen verran haastavaa, että hän luotti sillä hetkellä enemmän Ajayn suuntavaistoon kuin omaansa, varsinkin kun nuorempi mies vaikutti kohtalaisen varmalta suuntavalinnastaan.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Pärjään kyllä ilman tukeakin", Sabal väitti vastaan Ajayn tukiessa tätä kävelemisessä, muttei pyristellyt kuitenkaan irti. Ajay hymähti mielessään hieman huvittuneena sille, että Sabalin piti viimeiseen asti väittää pärjäävänsä siinä kunnossa yksinään. Sabal taisi olla suhteellisen ylpeä ottamaan apua vastaan.

Ajaylla oli käynyt ensin mielessä jättää Sabal käsiaseen kanssa vuoren juureen odottamaan sen aikaa, kunnes saisi itse haettua jostain apua, mutta oli heittänyt ajatuksen heti sivuun. Ajay ei olisi raaskinut muutenkaan jättää haavoittunutta ja suht puolustautumiskyvytöntä Kultaisen Polun johtajaa oman onnensa nojaan. Vuoristo oli täynnä petoja, jotka saattoivat helposti löytää helpon saaliin. Olisi ollut surkuhupaisaa selvitä hirveästä putouksesta vuorenrinteeltä, mutta kuolla sitten vaikka Lumileopardin kynsiin.

"Minne me olemme pyrkimässä?" Sabal tiedusteli heidän käveltyään jo jonkin matkaa. Ai niin, hän ei ollut paremmin sanonut ääneen ajatuksiaan toiselle. Hän oli tottunut siihen, ettei pahemmin jakanut ajatuksiaan kenenkään kanssa. Eikä hän ollut kysynyt Sabalilta edes mielipidettä suunnasta, vaan oli ruvennut toimimaan itse. "Ajattelin, että voisimme etsiä tien jostakin, jos vaikka törmäisimme oman väkemme autoon tai löytäisimme hylätyn sellaisen. Pystyn ajamaan autoa yhdelläkin kädellä", Ajay vastasi.

Tien löytyminen edellyttäisi vaeltamista jonkin aikaa epätasaisessa maastossa. Ties vaikka he löytäisivät hylätyn mökinkin keskeltä metsää. Ajay oli Kyratissa vaeltamisen aikana huomannut monia hylättyjä toimivia autoja. Kuljettajat olivat varmasti kuolleet tai lähteneet livohkaan, kun autot seisoivat vain paikoillaan. "Kerro heti, jos haluat levähtää", Ajay kehotti vanhempaa miestä. Taivas oli alkanut punertamaan ilta-auringon johdosta. Kohta heidän pitäisi joka tapauksessa pysähtyä yöpymään johonkin turvalliseen pisteeseen, koska pimeässä metsässä olisi vaikea suunnistaa.

[Nightingale]

Sabal

"Ajattelin, että voisimme etsiä tien jostakin, jos vaikka törmäisimme oman väkemme autoon tai löytäisimme hylätyn sellaisen. Pystyn ajamaan autoa yhdelläkin kädellä", Ajay vastasi. Sabal nyökkäsi. "Kuulostaa järkevältä suunnitelmalta."

Jostain syystä Sabalilla oli ollut sellainen alitajuinen mielikuva, että Ajay tarvitsi yhä apua ja opastusta pärjätäkseen Kyratissa. Nyt hän kuitenkin tajusi viimein sen, mikä hänen olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten: ettei hänen ystävänsä ollut enää se sama nuori mies, joka oli saapunut synnyinmaahansa vain täyttääkseen äitinsä viimeisen toiveen ja joka ei ollut ikinä ennen nähnyt sotaa muualla kuin televisiossa. Kyratissa vietetty aika oli huomaamattomasti mutta varmasti muokannut Ajayta ja tehnyt tästä enemmän kuin kykenevän pitämään huolta itsestään.

Tuon ajatuksen olisi pitänyt olla hyvä ja rauhoittava, tarkoittihan se sitä, ettei hänen tarvinnut olla enää huolissaan Ajayn tähden, mutta jostain syystä se oli pikemmin ikävä ja surullinen. Sabal joutui analysoimaan tunteitaan ja mietteitään hyvän tovin, ennen kuin hän ymmärsi haikeuden sekaisen surun kumpuavan siitä tosiasiasta, että selviytymisen kannalta välttämättömällä muokkautumisella oli ollut kova hinta: Ajay oli menettänyt peruuttamattomasti osan viattomuudestaan. Tuon saman menetyksen olivat kokeneet kaikki Kultaisen Polun taistelijat, Sabal mukaan lukien, mutta se ei tehnyt Ajayn menetyksestä yhtään vähemmän merkittävää. Kun Sabal oli ensimmäisen kerran kohdannut nuoremman miehen, tämä oli ollut vailla sodan jättämiä arpia, sekä henkisiä että fyysisiä, toisin kuin kukaan muu hänen tuntemansa aikuinen. Ja nyt, koska Sabal oli ilman sen kummempia moraalisia pohdintoja vetänyt Ajayn mukaan sisällissotaan, tämä oli yhtä pahasti sodan arpeuttama kuin kaikki muutkin Kyratissa.

Vaikka Sabal tiesi, että Kultainen Polku oli kipeästi tarvinnut Mohan Ghalen poikaa tuhotakseen Pagan Minin diktatuurin, hänen oli vaikea olla ajattelematta, että hän oli tehnyt vääryyttä Ajayta kohtaan. Vaikka yhden ihmisen koskemattomuuden säilyttäminen ei loogisesti arvioituna voinut olla tärkeämpää kuin kokonaisen kansan vapaus ja hyvinvointi, hän tunsi epäonnistuneensa pahemman kerran ystävänä, kun ei ollut suojellut Ajayta sodalta vaan suorastaan tyrkännyt tämän sen syliin, vaikka tiesi hyvin, mitä se ihmiselle teki. Vaikka hän tajusi, ettei muita vaihtoehtoja ollut ollut, hän koki silti, että hänen olisi pitänyt löytää jokin muu vaihtoehto.

"Kerro heti, jos haluat levähtää", Ajay sanoi. Sanat ja niiden takana oleva vilpitön huoli saivat Sabalin sulkemaan hetkeksi silmänsä. Äkillinen syyllisyys tuntui voimakkuudessaan musertavalta. En ole ansainnut hänen ystävyyttään. Tuon tosiasian myöntäminen tuotti huomattavasti enemmän tuskaa kuin murtunut kylkiluu, joka säteili jatkuvasti kipua koko vasemman kyljen alueelle.

"Kyllä", Sabal vastasi hieman viiveellä. Syyllisyys hänen sisällään oli tarpeeksi syvää, että siihen saattoi hukkua, mutta hän ei aikonut tehdä niin. Hän oli aina valinnut sen tien, joka vei eteenpäin, ja niin hän teki nytkin. Olisi ollut helppoa vain antautua syyllisyydelle ja sanoa, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Hän kuitenkin tiesi, ettei se ollut totta, sillä jotain oli kuin olikin tehtävissä: hän saattoi olla tästä lähin parempi ystävä Ajaylle. Kaiken tehdyn vahingon korjaaminen olisi pahimmassa tapauksessa mahdotonta ja parhaassakin vaikeaa, mutta jos Sabal olisi ollut ihminen, joka antoi haasteiden ja kyseenalaisten onnistumismahdollisuuksien lannistaa itsensä, hänestä tuskin olisi ikinä tullut Kultaisen Polun johtajaa.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

"Kuulostaa järkevältä suunnitelmalta", Sabal totesi hänen päätökselleen. Normaalistihan Sabal olisi varmasti halunnut päättää seuraavasta suunnitelmasta, mutta vanhempi mies oli sen verran huonossa kunnossa, ettei oikein kyennyt siihen. Nykyäänhän Ajay toimi Kultaisen Polun johtajan oikeana kätenä, johon tämä saattoi luottaa yhtä lujasti kuin kiveen. Ajay ei halunnut pettää Sabalin luottamusta. Hänen oli monesti pitänyt valita Amitan ja Sabalin väliltä, ja aina hän oli valinnut Sabalin. Amitan suunnitelmat olivat aina vaikuttaneet niin kieroutuneilta, ja tämä kannatti huumebisneksiä enemmän kuin mitään muuta. Sabal taas halusi vain pitää Kyratin sellaisena, kun se aina oli ollut, vaikka ei se niinkään ollut mikään unelmaratkaisu.

"Kyllä", Sabal vastasi hänen sanoihinsa. Toisen sanat tulivat vähän viiveellä, mikä sai Ajayn kääntämään katsettaan vanhemman miehen puoleen. Kultaisen Polun johtaja taisi kärsiä todellisesta päänsärystä eikä oikein voinut keskittyä mihinkään olennaiseen. Tällä oli myöskin varmasti vieläkin huono olo. Kunpa Ajay onnistuisi jotenkin saamaan Sabalin olon helpottavammaksi. Ja ehkä hän pystyisikin.

Ajay vilkuili samalla heidän hitaasti kävellessään maastoa. Hän oli täällä ollessaan ja metsien läpi rämpiessään oppinut paljon kasveista, joita saattoi käyttää hyödyksi erilaisiin vaivoihin. Olisi todella hyvä, jos hän onnistuisi löytämään muutamia ennen pimeän tuloa.

Nuorempi mies tunsi hien virtaavan selkäänsä pitkin. Yhdellä kädellä Sabalin tukeminen oli aika rankkaa, vaikka toinen laittoikin hänen päälleen niin vähän painoa kuin vain kykeni. Ajay kyllä tunsi, ettei vanhempi mies raaskinut turvautua hänen kannatteluunsa liiaksi. Se oli ymmärrettävää, sillä ei hänkään missään huippukunnossa ollut sen putoamisen jälkeen. Häntä särki joka kolkkaa kehossa olasta jalkoihin asti.

Puolisen tunnin taaperoinnin jälkeen he saapuivat joen uomaan. Paikka oli sopivasti tiheiden puiden suojassakin. "Jäädään yöksi tähän", Ajay ehdotti. Vaikka se oli puoliksi ehdotus, hän ei aikoisi ottaa Sabalilta vastaväitteitä. Tämä ei kuitenkaan ilman hänen apuaan pääsisi kovinkaan pitkälle eikä vanhempi mies halunnut varmastikaan jättää häntä jälkeen, jos hän päättäisi jäädä. "Tarvitsemme molemmat lepoa ja vettä. Joki on onneksi lähellä, sieltä voi käydä juomassa", Ajay sanoi ja siirtyi Sabalin kyljen luota sivummalle ja avitti aavistuksen tätä istuutumaan. Ei olisi tehnyt kovinkaan paljon hyvää rysähtää takamukselleen kylkiluu murtuneena.

[Nightingale]

Sabal

Ajay katsahti häneen huolestuneesti. Kenties toinen oli huomannut hänen äänessään jotain outoa. Tai ehkä tämä vain oli levoton hänen vammojensa vuoksi. Kummin tahansa, nuorempi mies ei kuitenkaan kysynyt mitään vaan jatkoi vain matkaa metsän halki häntä tukien. Sabal oli kiitollinen siitä, että Ajay oli päättänyt olla kysymättä mitään, sillä hän ei ollut ainakaan toistaiseksi halukas jakamaan mietteitään tämän kanssa. Hän tahtoi ensin pohtia tarkkaan, miten yrittäisi hyvittää tekemänsä virheet, vaikka tosiasiaksi jäikin se, ettei menetettyä viattomuutta ollut mahdollista saada takaisin millään keinolla. Sitä paitsi Ajayn tuntien tämä olisi vain kokenut hänen äkillisen syyllisyydentuntonsa kiusalliseksi ja yrittänyt vähätellä koko asiaa.

Sabal tunsi Ajayn paidan kostuvan hiestä hänen käsivartensa alla. Se ei ollut ihme, sillä vaikka hän yritti olla nojaamatta Ajayhin kovin raskaasti, hän oli kuitenkin ylimääräinen taakka. Kultaisen Polun johtaja koki huonoa omaatuntoa siitä, että rasitti loukkaantunutta ystäväänsä, mutta koska asiaa ei oikein voinut auttaa, hän ei sanonut mitään. Ajay pysytteli myös vaiti - ei sillä, että Sabal olisi odottanut jotain muuta tältä. Ajay oli sitä tyyppiä, joka ei valittanut edes silloin, kun siihen olisi ollut aihetta. Tämä vain nieli tunteensa ja teki, mitä piti.

Yleensä Sabal olisi pitänyt moista käytöstä toivottavana. Turhasta kitisijät tai vastarannankiisket eivät olleet kenenkään mieleen, eivät varsinkaan kapinallisjoukoissa. Ajayn tapauksessa Sabal ei kuitenkaan ollut niin varma, että toisen vaikeneminen oli varauksettoman hyvä asia. Edes silloin, kun normaali ihminen olisi todennut, että nyt sitten riitti, Ajay piti suunsa kiinni ja totteli. Sabal olikin hieman huolissaan siitä, ettei Ajay osannut pitää puoliaan ja sanoa ei, mikä taas saattoi altistaa tämän hyväksikäytölle. Oli tervettä ajatella välillä myös itseään. Minun täytyy tehdä jatkossa selvemmäksi hänelle, että on hyväksyttävää, jos hän on liian väsynyt tai ei vain yksinkertaisesti halua tehdä jotakin. Olen luottanut liikaa siihen, että hän osaa automaattisesti pitää kiinni omista rajoistaan.

Virtaavan veden ääni herätti Sabalin mietteistä. Kun hän kohotti katseensa, hän huomasi, että he olivat saapuneet metsän keskellä virtaavan pienen joen äärelle. "Jäädään yöksi tähän", Ajay tokaisi. Lausahdus kuulosti pikemmin käskyltä kuin ehdotukselta. Ilmeisesti Ajay oletti hänen yrittävän pistää vastaan ja vaatia heitä jatkamaan matkaa. Sitä Sabal ei kuitenkaan aikonut tehdä. Pimeä oli laskeutumassa nopeaa tahtia, eikä öisessä metsässä vaeltamisessa ollut mitään järkeä. Sitä paitsi hän ei uskonut, että olisi jaksanut edetä kovin paljon pidemmälle edes Ajayn avustuksella. Viimeisen vartin aikana hän oli joutunut tukeutumaan yhä enemmän ja enemmän ystäväänsä pysyäkseen jaloillaan.

"Tarvitsemme molemmat lepoa ja vettä. Joki on onneksi lähellä, sieltä voi käydä juomassa", Ajay jatkoi samalla, kun auttoi varovasti häntä istuutumaan maahan. Sabal nyökkäsi. "Olet oikeassa. Tämä on hyvä paikka yöpyä." Hän sulki hetkeksi silmänsä ohimojensa takana sykkivää särkyä vastaan, ennen kuin jatkoi: "Tarvitsemme nuotion, mutta minusta ei valitettavasti taida olla auttamaan sen kasaamisessa."

Sabalia turhautti olla niin hyödytön kuin hän sillä hetkellä oli, mutta hän oli tarpeeksi älykäs tajutakseen, ettei hän sillä hetkellä pystynyt tekemään muuta kuin istumaan paikoillaan. Hän ei pysynyt pystyssä ilman ulkopuolista apua, mikä teki kuivien oksien keräämisen hänelle täysin mahdottomaksi. Jos Ajay ei saisi nuotiota syttymään, hän voisi toki yrittää, mutta luultavammin nuorempi mies oli enemmän kuin kykenevä tekemään tulen omin avuin.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajayn onneksi Sabal ei lausunut poikkisanaa hänen ehdotukselleen yöpyä joen äärellä. Vanhempi mies oli ilmeisesti yhtä väsynyt kuin hänkin. "Olet oikeassa. Tämä on hyvä paikka yöpyä", Sabal myönsi. Sanojensa päätteeksi tämä sulki silmänsä päänsärkynsä takia ja jatkoi sitten: "Tarvitsemme nuotion, mutta minusta ei valitettavasti taida olla auttamaan sen kasaamisessa."

"Menen hakemaan polttopuita. En pyri kovin kauas. Jos tulee jotain, huuda", Ajay sanoi ja lähti kävelemään jokea pitkin syvemmälle metsään. Ajay ei ollut ajatellutkaan Sabalin kykenevän auttamaan häntä nuotion teossa. Sabal jos kuka tarvitsi lepoa tällä hetkellä. Kylkiluun murtuman parantuminen tulisi kestämään tovin eikä Sabal pystyisi hoitamaan sen aikana kunnolla johtajan tehtäviään, mistä varmasti Amita olisi todella riemuissaan.

Sabal saattoi kuitenkin olla huoletta Amitan suhteen, sillä Ajay kyllä pitäisi huolen siitä, ettei tämä tekisi mitään typeriä päätöksiä. Ajay ei kannattanut myöskään huumeita millään lailla, ja häntä oli monesti kyrsinyt täällä ollessaan, että oli joutunut niin monesti huumatuksi. Hän oli nähnyt vaikka ja mitä näkyjä, ja oli usein löytänyt toivuttuaan itsensä ihan muualta.

Ajay poimi kuivia risuja matkan varrelta ja tähysteli samalla kasvustoa. Sitten hänen silmänsä osuivat tuttuun keltaiseen kasviin, jota hän oli useinkin käyttänyt. Hän asteli sen luokse ja kumartui poimimaan tukun sen lehtiä. Ajay ei tiennyt kasvin nimeä, mutta oli oppinut, että lehtien pureskelu auttoi särkyihin. Hän laittoi lehdet hupparinsa taskuun ja jatkoi risujen poimimista.

Viimeinkin Ajay oli saanut kerättyä tarpeeksi kuivuneita oksia ja risuja, joten hän saattoi palata Sabalin luokse. Aurinko oli jo laskenut puiden taakse ja hämärä alkanut laskeutua metsän ylle. Mitä pikimmiten hän saisi nuotion valmiiksi, sen parempi. Yöstä tulisi varmasti kylmä, joten he tarvitsivat lämpöä.

Nuorempi mies laski keräämänsä oksat Sabalin edustalle ja asetteli ne oikein, kuten joskus partiossa oli opetettu. Sitten hän asetteli kiviä oksien ympärille, ettei tuli vain pääsisi leviämään. Sen jälkeen Ajay ryhtyi hakkaamaan kipinää kahdella poimimallaan kivillä. Kivien hakkaaminen toisiaan vasten olisi ollut helpompaa terveellä olkapäällä, mutta sinnikkyys palkittiin ja lopulta Ajay oli saanut tulen aluille. Enää piti odottaa, että se leviäisi muihin oksiin ja toisi heille lämpöä.

Olkapäätä oli tulen teossa rupenut särkemään entistä enemmän, mikä sai Ajayn muistamaan keräämänsä kasvin lehdet. Hän ojensi Sabalille pari lehteä. "Syö nämä, niiden pitäisi auttaa päänsärkyysi." Lehdet tulisivat myös lievittämään Sabalin kylkiluumurtuman särkyä. Annettuaan lehdet vanhemmalle miehelle Ajay nakkasi myös pari lehteä suuhunsa ja alkoi pureskella niitä. Maku oli kitkerä, mutta sen kesti.

[Nightingale]

Sabal

Ajay vaikutti tajunneen jo ennen hänen sanojaan, ettei hänestä olisi apua, sillä tämä ei näyttänyt yhtään yllättyvän hänen toteamuksestaan. "Menen hakemaan polttopuita. En pyri kovin kauas. Jos tulee jotain, huuda", nuorempi mies tokaisi ytimekkääseen tyyliinsä ja katosi puiden siimekseen vastausta odottamatta. Sabal hymähti itsekseen ja hakeutui mukavampaan asentoon. Hän arveli, että Ajaylla kestäisi hetki löytää tarpeeksi kuivia oksia nuotion tekoon.

Nyt, kun hän oli paikoillaan, kipu kyljessä ei tuntunut aivan niin pahalta. Toisaalta häntä alkoi jälleen väsyttää. Olisi kuitenkin parasta, ettei hän nukahtaisi sillä välin, kun Ajay oli poissa. Kyrat oli täynnä petoja, jotka eivät epäröisi käyttää hyväkseen tilaisuutta käydä loukkaantuneen ihmisen kimppuun. Aina oli myös mahdollista, että metsässä vaelteli komentajistaan eroon joutuneita Kuninkaallisen Armeijan sotilaita, jotka takuusti ampuisivat hänet heti nähtyään Kultaisen Polun merkin hänen vaatteissaan, vaikkeivät tunnistaisikaan häntä kapinallisjärjestön nykyiseksi johtajaksi. Kuninkaallisen Armeijan sotilailla oli pahamaineinen tapa ampua ensin ja kysellä vasta sitten.

Pitääkseen uneliaisuutensa hallinnassa Sabal keskitti ajatuksensa sen pohtimiseen, miten Kultaisessa Polussa reagoitaisiin uutisiin hänen ja Ajayn oletetusta kuolemasta. Epäilemättä moni olisi hädissään ja miettisi, mitä nyt tapahtuisi. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että hän ja Ajay pääsisivät mahdollisimman pian takaisin oman väkensä pariin, jotta ei syntyisi sekasortoa ja valtatyhjiötä. Tosin Amita täyttäisi epäilemättä enemmän kuin mielellään tuon tyhjiön. Sabalin hampaat painuivat tiukasti yhteen, kun hän vain ajattelikin sitä, kuinka Amita ensin kertoisi mukamas murheen murtamana uutisen heidän poismenostaan ja sitten heti seuraavassa lauseessa julistaisi riemuiten uuden ajan alkaneeksi Kultaisessa Polussa. Se käärme!

Sabal myös epäili, että Amita yrittäisi vielä heidän paluunsa jälkeenkin pitää kiinni hetkellisesti itselleen saamastaan vallasta sillä verukkeella, ettei Sabal vammojensa takia pystynyt hoitamaan velvollisuuksiaan. Kultaisen Polun nykyinen johtaja aikoi kuitenkin pitää visusti huolen siitä, ettei nainen saisi keploteltua itselleen yhtään lisää vastuuta tai valtaa. Toivon mukaan Ajay auttaisi häntä siinä asiassa, vaikka yleensä nuorempi mies olikin pyrkinyt pysyttelemään turvallisen välimatkan päässä hänen ja Amitan yhteenotoista.

Erityisesti Amitan tuore pyrkimys päästä kouluttamaan uusia jäseniä oli epäilyttävä. Sabal oli aivan varma, että jos Amita pääsisi läheisiin tekemisiin vastarekrytoitujen kanssa, niin kohta Kultaisessa Polussa olisi suuri joukko uusia innokkaita Amitan kannattajia. Se taas olisi järjestön yhtenäisyyden kannalta erittäin huono asia. Sen vuoksi Sabal olikin pyrkinyt osallistumaan uusien jäsenten koulutukseen niin paljon kuin vain muilta töiltään suinkin ehti ja antanut pääasiallisen koulutusvastuun luottomiehilleen. Valitettava tosiasia kuitenkin oli, että hän olisi tarvinnut luottomiehiään muuallakin ja että monet Amitan kannattajat olivat huomattavasti joutilaampia. Hän oli kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan asiaa pitkän aikavälin näkökulmasta niin, että vaikka useampi hänen parhaista miehistään olikin juuri nyt poissa taistelutehtävistä, joissa näitä olisi kipeästi kaivattu, niin uusiin jäseniin laitettu panostus maksaisi ennen pitkää itsensä moninkertaisesti takaisin hyvin koulutettujen ja uskollisten sotilaiden muodossa.

Kuului lähestyviä askeleita. Sabal käänsi kasvonsa äänen suuntaan ja otti käsiaseensa varmuuden vuoksi esiin. Tulija osoittautui kuitenkin vain Ajayksi, jolla oli syli täynnä risuja ja oksia. Nuorempi mies asteli suoraa päätä hänen luokseen, laski kantamuksensa maahan ja alkoi koota nuotiota nopeasti tihenevässä hämärässä. Sabal katseli toisen tottuneita otteita väsynein silmin, sanomatta mitään. Oli hyvä, että Ajay oli palannut verrattain pikaisesti takaisin, sillä hän epäili, ettei edes Kultaisen Polun asioiden miettiminen olisi jaksanut pitää häntä enää kovin paljon pidempään hereillä.

Ajay joutui hakkaamaan kahta kiveä hyvän aikaa yhteen, ennen kuin kipinä viimein suostui sytyttämään kuivat oksat palamaan. Sen jälkeen tuli alkoi kuitenkin kasvaa ripeästi. Tanssivien liekkien tuijottaminen oli lähes hypnoottista. Ennen kuin Sabal ehti kuitenkaan vaipua täysin niiden valtaan, Ajay ojensi hänelle muutaman lehden. "Syö nämä, niiden pitäisi auttaa päänsärkyysi", tämä kehotti ja pisti itsekin pari lehteä kitaansa.

Sabal noudatti kyselemättä ystävänsä ohjeita. Lehdet olivat melko sitkeitä ja niiden maku oli kitkerä. Hän oletti, että ne olivat peräisin jostakin lääkekasvista, mutta varmaksi hän ei sitä tiennyt. Vaikka hän olikin elänyt koko elämänsä Kyratissa, hän oli tottunut käyttämään moderneja lääkkeitä luonnon omien lääkkeiden sijaan. Ilmeisesti Ajay oli kuitenkin retkillään oppinut tunnistamaan Kyratissa kasvavat lääkekasvit ja hyödyntämään niitä.

Heti lehtien syömisen jälkeen ei tuntunut mitään erityistä, mutta ei Sabal ollut olettanutkaan niiden toimivan niin nopeasti. Luultavasti lehtien teho tai tehottomuus tulisi esiin vasta tunnin tai parin kuluttua. Hän oli kuitenkin aivan liian uupunut jaksaakseen odottaa sinne asti. "Kiitos lehdistä. Voisin nyt ruveta nukkumaan, sillä en meinaa saada silmiäni pysymään auki", Sabal ilmoitti ääneen. Sen sanottuaan hän laskeutui vahingoittumattomalle kyljelleen maahan, veti polvensa koukkuun ja sulki silmänsä. Ei kestänyt kuin pari minuuttia, ennen kuin hän oli täydessä unessa.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal otti vastaan hänen ojentamansa lehdet ja pisti mukinoitta suuhunsa. "Kiitos lehdistä. Voisin nyt ruveta nukkumaan, sillä en meinaa saada silmiäni pysymään auki", vanhempi mies kiitti. Ajay nyökkäsi itsekin väsyneenä ja seurasi vierestä, kun Sabal käpertyi sikiöasentoon terveelle kyljelleen. Ei mennyt kauaakaan, kun Kultaisen Polun johtaja hengitti tasaisesti unen tahtiin.

Sabalin katsominen pisti Ajayn silmät painumaan myös kiinni, mutta hän yritti taistella väsymystä vastaan viimeiseen asti. Hän hätkähti hieman, kun vuorilta alkoi kuulua vuorisusien ulvontaa. Toivon mukaan ne eivät ole tänä yönä nälkäisiä... Ajay ajatteli mielessään ja otti käsiaseen oikeaan käteensä. Hänen tehtävänsä olisi suojella heitä nälkäisiltä lihansyöjiltä.

Susien ulvonta kuului kuitenkin kaukaa eikä lähistöllä kuulunut muuta kuin kevyttä kasvuston kahinaa tuulessa. Nuorempi mies rentoutui hieman ja jäi tuijottamaan nuotion liekkiä. Yön hiljaisuus oli väsyttävää, Ajay epäili pystyvänsä valvomaan kylmintä osaa yöstä ja pitävänsä nuotion liekin elossa.

Keltaisen kasvin lehdissä oli sivuvaikutuksena uneliaisuus, joten jo ennaltaan väsynyt Ajay kellahti varovasti selälleen ja sulki silmänsä. Että hän oli väsynyt. Hän ei enää jaksanut pysyä valveilla, ei hän sentään mikään yli-ihminen ollut, vaikka häntä Kyratissa sankarina pidettiinkin. Sankarillisuus oli yliarvostettua.

Ehkä tämän kerran Ajay uskaltaisi antautua unen maailmaan metsän yössä. Jos vuorisudet ja leopardit heidät söisi yön aikana, sille ei mahtaisi mitään. He olisivat hyvin onnekkaita, jos heräisivät aamulla yhtenä kappaleena. Toivon mukaan nuotio pysyy elossa mahdollisimman pitkään... Ajay mietti viimeisenä ennen kuin hänkin nukahti sikeään uneen.

[Nightingale]

Sabal

Sabal havahtui keskellä yötä kylmyyteen. Hänen olonsa oli päävamman ja sitkeän unen vuoksi sen verran sekava, ettei hän heti silmänsä avattuaan tajunnut, miksi makasi maassa keskellä pimeää metsää. Hänen kohottautuessaan istuma-asentoon kylkiluumurtuma teki kuitenkin läsnäolonsa tiettäväksi ja palautti samalla hänen muistinsa. He olivat joutuneet väijytykseen ja suistuneet autoineen alas jyrkänteeltä mutta selvinneet kuin ihmeen kaupalla kohtalaisen vähäisin vammoin. Toinnuttuaan kolarista he olivat lähteneet vaeltamaan kohti sivistystä tai edes autotietä, Sabal Ajayn tukemana, mutta ennen kuin he olivat päässeet kovinkaan pitkälle, pimeän tulo oli pakottanut heidät leiriytymään.

Sabal katsahti taivaalle arvioidakseen, kuinka pitkällä yö oli. Taivaan hienoisesta vaalenemisesta päätellen auringonnousuun oli enää vajaa tunti. Sudenhetki oli yleensä Kyratissa vuorokauden kylmin aika, joten ei ollut ihmekään, että häntä hytisytti. Toinen syy oli luonnollisesti se, että nuotio oli päässyt sammumaan. Kun Kultaisen Polun johtaja koetti nuotiota ympäröiviä kiviä kädellään, ne olivat aivan kylmiä, mikä kertoi siitä, että nuotio oli sammunut jo tunteja sitten. Ilmeisesti Ajay oli joutunut antamaan unelle periksi melko pian hänen jälkeensä.

Sabal harkitsi sytyttävänsä nuotion uudelleen. Pian hän kuitenkin hylkäsi ajatuksen, sillä kuivia oksia ei ollut enää juurikaan jäljellä. Sitä paitsi hän oli aivan liian väsynyt ruvetakseen tekemään tulta ilman tulitikkuja. Ainoaksi vaihtoehdoksi pysyä lämpimänä jäikin ruumiinlämmön jakaminen Ajayn kanssa.

Sen enempiä aikailematta Sabal ryömi sillä hetkellä oikealla kyljellään nukkuvan ystävänsä luokse, asettui itsekin makaamaan oikealle kyljelleen ja painautui koko pituudeltaan vasten tämän kehoa. Ajayn rintakehä tuntui miellyttävän lämpimältä vasten hänen farkkutakin verhoamaa selkäänsä, ja tämän tasainen hengitys hänen korvansa juuressa kuulosti mukavan rauhoittavalta. Varoen herättämästä nuorempaa miestä Sabal lomitti jalkansa tämän jalkojen kanssa ja nosti tämän vasemman käsivarren itsensä yli ikään kuin peitoksi pitäen samalla huolta siitä, ettei tämän kyynärpää painanut hänen murtunutta kylkiluutaan, koska se ei todellakaan kaivannut ylimääräistä painoa päälleen. Saatuaan näin heidät molemmat mukavaan ja ruumiinlämmön jakamisen kannalta optimaaliseen asentoon Sabal huokaisi tyytyväisenä, sulki silmänsä ja oli pian jälleen täydessä unessa.

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Ajayta oli jossain vaiheessa yötä ollut niin kylmä, että hän oli vavissut. Hän oli kuitenkin niin väsynyt, ettei jaksanut ajatella nuotion sytyttämistä uudestaan tai mitään muutakaan. Hän oli itsepintaisesti päättänyt olla unessa kylmästä huolimatta. Hän oli tuntenut jotain liikettä yön aikana luonansa, minkä jälkeen hänelle oli tullut paljon lämpimämpi olla. Lämmön johdosta hän oli nähnyt unta ex-tyttöystävästään, jonka luona oli joskus saattanut yöpyä montakin yötä putkeen.

Jossain vaiheessa miehinen tuoksu haihdutti naisen kuvan pois ja tämän tilalle ilmestyi Sabal. Ajay nousi unessaan istumaan ja tuijotti vanhemman miehen nukkuvaa kehoa lämmöllä. Kultaisen Polun johtaja näytti levolliselta nukkuessaan, ilman minkäänlaista stressiä eikä tällä ollut kulmat rytyssä, kuten hereillä ollessaan. Voisipa Sabal useimminkin olla noin rennosti hänen seurassaan.

Ajayn uni haalistui nopeasti hänen mielestään, sillä kirkas valo häikäisi suljettujen luomien takaa. Vielä silmät suljettuinakin nuorempi mies tajusi heräävänsä. Oli aamu. Keho ja raajat tuntuivat jotenkin kankeilta, mikä tarkoitti sitä, että hän oli jo hereillä. Hänellä ei kuitenkaan ollut kylmä, kuten olisi voinut olettaa taivasalla vietetyn yön jälkeen. Hitaasti Ajay avasi silmänsä ja ensimmäisenä näki tutun värisen farkkukankaan.

Nuoremman miehen silmät laajenivat hämmennyksestä, kun tajusi nukkuvansa Sabalin selkää vasten. Heidän jalkansa olivat jotenkin lomittain ja Ajayn käsi Sabalin kyljellä. Ajay tunsi vanhemman miehen ponihännän lämmittävän hänen otsaansa. Mitä täällä tapahtuu? Ajay ihmetteli mielessään tuntiessaan sydämensykkeensä tihenevän. Näenkö minä vielä unta??

Ei, ei hän ollut enää unessa, sillä hän tunsi viileän maan oikean kylkensä alla ja auringonsäteet kasvoillaan. Ajay kohotti päätään ja katsoi ympärilleen. Hän oli samassa paikassa, johon oli nukahtanutkin. Ainoa, joka täällä oli liikkunut alkuperäiseltä paikaltaan oli Sabal. Ainoa selitys tämän siirtyminen hänen viereensä oli ollut kylmyys yön aikana. Ajay huokaisi hitaasti, aavistuksen pettyneenä. Hän oli ihan meinannut innostua siitä ajatuksesta, että Sabalilla olisi ollut muitakin ajatuksia kuin vain lämmön hakeminen hänestä.

[Nightingale]

Sabal

Kun Sabal seuraavan kerran heräsi, syynä oli kylmyyden sijaan auringonpaiste, joka osui suoraan hänen suljetuille silmäluomilleen. Hänellä oli kuitenkin valosta huolimatta sen verran lämmin ja mukava olo, että hän olisi saattanut antaa itselleen luvan vaipua takaisin höyhensaarille, ellei hän olisi tuntenut Ajayn liikehtivän takanaan hereillään olevan oloisesti. Kun kerran nuorempi mieskään ei enää nukkunut, lieni järkevintä, että hän nousisi ylös. Mitä pikemmin he pääsisivät jatkamaan matkaa, sitä pikemmin he myös olisivat takaisin omiensa parissa. Toinen yö metsässä ei nimittäin kuulostanut lainkaan houkuttelevalta.

Niinpä Sabal avasi silmänsä ja nousi istumaan. Kyljessä tuntuva kipu sai hänet irvistämään, mutta päänsärky ja huimaus olivat onneksi poissa. Selvästikään hänen päävammansa ei ollut ollut niin vakava, ettei kunnollinen yöuni olisi riittänyt sitä parantamaan. Vasenta kylkeään varoen Sabal rupesi venyttelemään käsivarsiaan ja selkäänsä, joka ei ollut ollenkaan pitänyt maassa nukkumisesta. Tästä lähin hän osaisi arvostaa aivan uudella tavalla omaa sänkyään, se oli varmaa se.

"Huomenta. Toivottavasti sait nukuttua ainakin kohtuullisen hyvin kylmyydestä ja kovasta alustasta huolimatta", Sabal virkkoi Ajayn puoleen käännyttyään. "Miten olkapääsi ja muut vammasi voivat?" Toisen vastakysymyksen ennakoiden hän kertoi omasta puolestaan: "Kylkiluumurtumani tekee ihan yhtä kipeää kuin eilenkin, mutta pääni tuntuu normaalilta. Uni teki selvästi hyvää. Uskonkin, että pystyn liikkumaan tänään ongelmitta ilman tukea ja että kykenemme etenemään selvästi nopeammin kuin eilen."

[OtakuCroco]

Ajay Ghale

Sabal oli myös herännyt ja tämä nousi kylkeään pidellen istumaan, hiukan irvistäen. Ajay puolestaan nousi terveensä käden varassa istualleen, vieläkin hiukan hämillään samalla kun Sabal venytteli makeiden unien jälkeen jäseniään. "Huomenta. Toivottavasti sait nukuttua ainakin kohtuullisen hyvin kylmyydestä ja kovasta alustasta huolimatta", Sabal totesi hänen puoleensa kääntyneenä.

"Hm-hm", Ajay hymisi vastaukseksi. Nuorempaa miestä ihmetytti, miten Sabal saattoi olla niin normaalisti herättyään hänen vierestään. Ihan kuin vierivieressä toisen miehen kanssa nukkuminen olisi todella tavanomaistakin. Kyratissa taisi olla erilainen miesten välinen kulttuuri kuin Amerikassa. Täällä ilmeisesti miehet saattoivat nukkua lähekkäin tuntematta sen kummempia seksuaalisia haluja. Taidan todellakin olla ainut, joka ajatteli tästä jotain... Ajay mietti pettyneenä ja kirosi bi-seksuaalisuutensa hornankolkkaan.

"Miten olkapääsi ja muut vammasi voivat?" Sabal kysyi seuraavaksi. Ajay liikutti terveitä raajojaan tunnustellen vointiaan. "Äkkiliikkeet sattuvat olkapäähän, muuten on vain isoja mustelmia", nuorempi mies lopulta vastasi. Ajayn ei tarvinnut kysyä Kultaisen Polun johtajan vointia, sillä tämä kertoi sen automaattisesti. "Kylkiluumurtumani tekee ihan yhtä kipeää kuin eilenkin, mutta pääni tuntuu normaalilta. Uni teki selvästi hyvää. Uskonkin, että pystyn liikkumaan tänään ongelmitta ilman tukea ja että kykenemme etenemään selvästi nopeammin kuin eilen."

"Hieno juttu", Ajay kommentoi ja nousi venyttelemään kangistuneita raajojaan. Hän oli päällisin puolin nukkunut vain yhdessä asennossa oikealla kyljellään, mikä oli saanut hänen kehonsa kankeaksi. Pienen lämmittelyn jälkeen hän pystyisi varmasti liikkumaan ongelmitta. Ajay maiskutteli hieman suutaan tuntiessaan janoa. Niinpä hän tallusteli joen luokse ja kyykistyi kauhomaan kämmenellään vettä suuhun. Hänen oli parasta juoda tarpeeksi, sillä se täyttäisi vatsaa. Ajay ei voinut eilisen jälkeen olla tuntematta nälkää, sillä tähän aikaan aamusta hän yleensä oli jo syömässä aamiaista.