Ghosthunters (Tooting Broadway)

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Että Tooting Broadwayn asemalle oli pitkä matka! Niya heilutteli tylsistyneenä jalkojaan ignooraten samalle lähellä istuvan vanhan naisen paheksuvaa katsetta. Täti saisi mulkoilla häntä niin paljon kuin tämän kurttuinen sielu sieti. Häntä ei kiinnostanut, mitä joku haahka ajatteli hänen käytöksestään. Jalkojen heilutteleminen oli ainoa asia, millä hän saattoi viihdyttää itseään.

Loputtoman pitkän tuntuinen metromatka sai Niyan jo melkein katumaan, että hän oli keksinyt lähteä katsomaan kummitustaloa, josta oli saanut tietää yhdeltä kaveriltaan, joka oli puolestaan saanut tietää siitä joltain omalta kaveriltaan. Heti, kun Darretten laulaja oli kuullut hylätystä mielisairaalasta, jossa kummitteli, hän oli päättänyt mennä katsomaan sitä. Hän ei kuitenkaan tahtonut tehdä sitä yksin, koska ei siinä silloin olisi mitään hauskaa. Hetken aikaa kavereitaan päässään läpikäytyään hän oli päätynyt siihen, että Tom olisi paras mahdollinen seuralainen kummitustaloretkelle. Niya ei nimittäin ollut unohtanut, kuinka jännittäviä hetkiä he olivat kokeneet yhdessä kaupungilla seikkaillessaan Tomin ollessa vielä katulapsi.

Kun Niya oli laittanut Tomille Snapchatissä viestiä asiasta, vanhempi oli lupautunut muitta mutkitta lähtemään hänen kanssaan. Kuten Niya oli vähän arvellutkin, Tom ei pystynyt vastustamaan kummitustalovierailua yhtään sen enempää kuin hän. Tosin kuka tiesi, iskisikö Tomille pupu pöksyyn, kun he astuisivat aavemaiseen paikkaan sisään. Niya ei kyllä pitänyt sitä kovin todennäköisenä, koska toinen oli niin karaistunut rankan elämänsä myötä. Mutta jos niin kuitenkin kävisi, niin Niya voisi nauraa räkäisesti kaverinsa kustannuksella, hän kun ei todellakaan mitään kummituksia pelännyt. Hän vain lollaisi niille päin naamaa!

"Clapham South", ääni kovaäänisistä ilmoitti samaan aikaan, kun metro rupesi hidastamaan vauhtiaan. Niya vilkaisi ylhäällä vaunun seinällä olevaa metrokarttaa ja huokaisi sitten dramaattisen syvään ansaiten jälleen yhden paheksuvan katseen vanhalta naiselta. Vielä kaksi pysäkkiä välissä, ennen kuin olisi vihdoin Tooting Broadwayssä, joka oli hylättyä mielisairaalaa lähimpänä sijaitseva metroasema. Koska Tom asui aika lailla eri puolella Lontoota kuin hän, he olivat sopineet tapaavansa Tooting Broadwayn aseman ulko-ovien edessä ja jatkavansa siitä yhdessä määränpäähänsä.

[OtakuCroco]

Thomas

Thomas oli hypännyt Warren Streetin metroasemalla metron kyytiin, koska asusteli perheensä kanssa sen lähettyvillä. Sitä paitsi kyseiseltä asemalta lähti metro suoraan Tooting Broadwayn asemalle eikä siinä tarvinnut tehdä vaihtoja. Thomas oli vieläkin kovin epävarma liikkuessaan Lontoon julkisilla. Hän oli tottunut menemään jalkaisin kaikkialle ja oli tähän asti vältellyt mahdollisimman paljon esimerkiksi metrolla liikkumista. Hän tunsikin olonsa hyvin varautuneeksi ja istui koko matkan mahdollisimman lähellä metron ovia, jotta pääsisi tarpeen tullen pyrähtämään ulos, jos jotain epämääräistä tapahtuisi.

Onneksi Tomin vanhemmat olivat opastaneet häntä ja tehneet hänen kanssaan retkiä ympäri Lontoota. Siksi nuorukainen uskalsi nyt yksin matkustaa ensimmäistä kertaa, vaikka menikin kohti tuntematonta asemaa. Alice oli vain kertonut hänen pitävän hyppäävän tähän metroon, niin hän pääsisi ennen pitkää perille, kunhan kuunteli tarkkaan kuulutuksia. Alice oli vain naurahtanut, kun Tom oli vastannut tämän kysymykseen menevänsä metsästämään kummituksia.

Entinen katulapsi oli iloinen siitä, etteivät hänen vanhempansa kahlineet häntä neljän seinän sisälle, vaikka olivatkin traumaattisesti hänet 17 vuotta sitten menettäneet. Timmy oli sanonut, että jos hän oli tähänkin asti pärjännyt, hän tulisi pärjäämään vastedeskin eikä siksi estänyt vanhemman lapsensa menoja.

Thomas oli innostunut perin pohjin kummitusten metsästämisestä, kun Niya oli laittanut hänelle snapchatissa viestiä saman päivän aikana. Nyt he näkisivät toisensa livenä toisen kerran. Viimeksi hän oli nähnyt Niyan pitkästä aikaa Shoun luona, jossa he olivat saaneet sovittua kaikki kaunat ja riitansa. Oli kiva, että Darretten laulaja oli lupaustensa mukaisesti ehdottanut tapaamista saman viikon sisään.

Tom huokaisi helpotuksesta kuullessaan Tooting Broadwayn nimen ja hyppäsi heti ensimmäisenä metrosta pois. Nuorukainen äkkäsi nopeasti punamustatukkaisen laulajan ja käveli ripeästi tämän luokse. "Moi", hän tervehti naama virneessä tuuppaamalla tätä nyrkillä kevyesti olkapäähän. "No, missä päin se kummitustalo on?"

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niyan iloksi hänen kännykkänsä piippasi äkisti saapuneen Snapchat-viestin merkiksi. Pienikokoinen laulaja kaivoi hetkeäkään hukkaamatta puhelimensa esiin laukustaan ja katsoi, kuka hänelle oli viestinyt ja mitä. Kyseessä oli Adam, kanssaoppilas Black Knight'sin yksityiskoulusta. He olivat harrastaneet muutaman kerran seksiä, mutta siitä oli jo aikaa. Viimeiset puoli vuotta Adamilla oli ollut tyttöystävä - poika oli nimittäin bi. Niya ja Adam olivat kuitenkin pysyneet väleissä senkin jälkeen, kun Adam ei ollut enää vapaana satunnaista sekstailua varten, sillä tämä oli yksi täysjärkisimpiä ihmisiä, mitä Niya oli koulussaan tavannut. Ehkä vähän tylsä ja tavallinen, mutta sekin oli parempi kuin psyko, masis tai muuten vain kajahtanut.

Nyt Adam kyseli, milloin Niyan viimeinen koulupäivä Black Knight'sissa olisi. Poika halusi nimittäin järjestää parin heidän yhteisen kaverinsa kanssa hänelle pienet läksiäiset. Adam tiedusteli myös, keitä muita oppilaita Niya halusi juhliinsa kutsuttavan. Darretten laulaja hymyili innoissaan siitä, että pääsisi bilettämään vielä kerran ennen lopullista häipymistä Black Knight'sista, ja ilmoitti lähtöpäivänsä sekä toivomansa vieraat. Lista ei ollut pitkä, sillä vaikka Niya oli kaikkea muuta kuin epäsosiaalinen, hän oli ennemmin tai myöhemmin onnistunut riitautumaan useimpien niiden ihmisten kanssa, joihin oli Black Knight'sissa ollessaan tutustunut. Ja loput oppilaista olivat, kuten sanottu, hulluja.

Niya keskittyi niin täysillä viestittelemään Adamin kanssa ja haaveilemaan juhlistaan, että meinasi ajaa Tooting Broadwayn aseman ohi. Juuri ennen ovien sulkeutumista hän kuitenkin äkkäsi olevansa perillä ja ryntäsi pää kolmantena jalkana junasta ulos. Matkustipa hän junalla tai bussilla, hänelle kävi aina näin! Ensin hänellä oli kuolettavan tylsää, ja sitten kun hän vajosi ajatuksiinsa tai keskittyi kännykkäänsä, hän oli vähällä missata pysäkkinsä - ja useammin kuin kerran oli missannutkin. Julkiset kulkuvälineet eivät sopineet hänelle.

Metron lähtiessä jatkamaan matkaansa Niya otti suunnan kohti uloskäyntiä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ottaa montaakaan askelta, ennen kuin joku tuuppasi häntä hellästi nyrkillä olkapäähän ja tervehti samaan syssyyn. Niya kääntyi ympäri ja kohtasi Tomin virnuilevat kasvot. Tämä oli näköjään tullut samalla metrolla kuin hän.

"Moi!" Niya vastasi innoissaan tervehdykseen. Hetken mielijohteesta hän kietaisi vielä pienet kätensä kaverinsa ympärille ja halasi tätä pikaisesti. "Sinne on jotain pari kilsaa kävelymatkaa. Mä johdatan." Sen sanottuaan Niya tarttui Tomia kädestä ja rupesi vetämään tätä mukanaan kohti metroaseman uloskäyntiä. Mitä pikemmin he pääsisivät aloittamaan kävelymatkan, sitä pikemmin he olisivat päämäärässään, jota varten olivat istuneet metrossa perseensä puuduksiin.

[OtakuCroco]

Thomas

Niya oli näpertämässä kännykkänsä kanssa, kun Thomas tervehti tätä. "Moi!" Niya tervehti häntä innoissaan käännyttyään ja äkkiarvaamatta halasi Tomia siinä samalla. Halaus oli niin pikainen, ettei Tom älynnyt tai ehtinyt vastaamaan siihen hämmennyksensä vuoksi. "Sinne on jotain pari kilsaa kävelymatkaa. Mä johdatan", Darretten laulaja vastasi hänen kysymykseensä, otti häntä kädestä kiinni ja lähti johdattamaan oikeaan suuntaan.

Tomin vatsassa muljahteli epämukavasti, joten Tom hetken kuluttua irrotti kätensä Niyan otteesta. Osasi hän seurata lyhyempää nuorukaista ilman kädestä pitämistäkin. "Ootko ennen käynyt siellä, vai keneltä kuulit?" Tom kysyi ja paransi sormikkaittensa asentoa käsissään. Ilma oli kylmä, mutta ei onneksi niin kylmä, ettei voinut pikku seikkailulle lähteä. Hän oli kaivannut pitkään jotain jännittävää tekemistä, perus arkielämä ei ollut niin jännittävää, kun hän oli kuvitellut. Opiskelu oli alkanut pännimään häntä, koska hänen pitäisi ottaa ikäisetensä nuorten tietotaso kiinni.

Olihan hän paljon oppinutkin, muun muassa lukemaan ja laskemaan, heikosti kuitenkin, mutta ainakin hän ymmärsi mitä ihmiset sanoivat. Koska hän ei seitsemänvuotiaana ollut oppinut koulussa lukemaan, jäisi hänelle ikuinen lukihäiriö sen takia, että aloitti niin myöhään. Kaipa hän tulisi pärjäämään, jos joskus töihin joutuisi, mutta ajatus aikuisten maailmassa pelotti.

"Onks sulla jotain taustatarinaa siihen mielisairaalaan vai mennäänkö vaan kuulopuheiden perusteella?" Thomas jatkoi kysymystään. Sen jälkeen hän tajusi, ettei ilman hengittäminen ollut yhtä pahan tuntuista kuin keskustassa. Täällä ei ollut niin paljon liikennettä, että se olisi saastuttanut ilmaa. Nuorukainen veti syvään viileää pakkasilmaa keuhkoihinsa ja tunsi itsensä virkeämmäksi kuin vähään aikaan.

Hetken mielijohteesta Tom säntäsi juoksuun kesken Niyan lauseen ja juoksi täysiä ensimmäiset sata metriä ennen kuin alkoi hiljentää vauhtiaan. Lopulta hän pysähtyi ja jäi katsomaan hengästyneenä tähtitaivasta. Hän laski katseensa alas, kun kuuli Niyan astelevan hänen vierelleen. "Oon kaivannut juoksemista. Sori."

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Tom ei antanut hänen pitää itseään pitkään kädestä kiinni vaan nykäisi kätensä vapaaksi. Niya ei kuitenkaan piitannut. Hän oli tottunut siihen, että Tom oli vähän sosiaalisesti kiusaantunut ja outo. Sen siitä sai, kun asui kadulla eikä ollut tekemisissä kenenkään normaalin kanssa muuten kuin näpistelyn merkeissä. Mutta eiköhän Tom aikaa myöten tottuisi hengaamaan muiden ihmisten kanssa.

"Ootko ennen käynyt siellä, vai keneltä kuulit?" Tom kysyi heidän lähtiessään kävelemään itään päin asemalta. "Kuulin siitä yheltä mun kaverilta, joka oli kuullut sen yheltä sen kaverilta. Se on kuulemma ihan törkeän creepy mesta", Niya vastasi. "Ja onhan se helppo kuvitella, jos on yhtään nähny kauhuleffoja. Hylätyt mielisairaalat on aika lailla vakiokauraa niissä."

"Onks sulla jotain taustatarinaa siihen mielisairaalaan vai mennäänkö vaan kuulopuheiden perusteella?" vanhempi uteli seuraavaksi. "No siis se oli joskus käytössä ja nyt se on hylätty. En tiiä, miks. Ehkä se kävi vanhanaikaiseksi tai jotain. Mitä välii? Pääasia, että se on pelottava. Oon aina halunnu käydä oikeassa kummitustalossa", Niya intoili. Hän oli aina pikkukakaranakin halunnut käydä huvipuiston kummitusjunassa monta kertaa peräkkäin, vaikka se olikin ollut oikeati aika lälly. Hän tykkäsi kauhujutuista, paitsi vampyyrit ja zombit olivat hänestä vähän blääh, kun niitä näki nykyisin joka paikassa.

Katua pitkin tallustaessaan Niya hieroi sormikkaiden peittämiä käsiään yhteen. Hänen olisi varmaan kannattanut ottaa paksummat käsineet. Ulkona oli kylmempi kuin hän oli luullut. Vaikka eipä kylmyys kai ihan kamala ihme ollut, kun oltiin vajaan viikon päässä jouluaatosta. Joulukuussa tapasi olla aika hyytävää, ainakin jos tuuli puhalsi rajusti, kuten se teki juuri nyt.

"Tiesitsä, että mä pääsen ihan kohta pois sieltä vitun koulusta? 23. päivä on mun vika päivä siellä. Tai no, 24. päivä on aamulla joulujuhla, mutta mä en enää laske sitä koulupäiväksi", Niya selitti. Hän oli aikeissa jatkaa juttuaan mutta hämääntyi, kun Tom pyrähti äkisti juoksemaan kuin vihainen koira olisi ollut perässä. Darretten laulaja kääntyi katsomaan heidän taakseen, mutta ei nähnyt mitään syytä toisen paolle.

"Mitä vittuu sä teet?" Niya huudahti ja lähti juoksemaan Tomia kiinni. Onneksi toinen alkoi hiljentää vain satakunta metriä pingottuaan ja pysähtyi sitten kohta kokonaan ja jäi tuijottamaan taivasta. Niya hidasti vauhtinsa kävelyksi. Hän piti juoksemisesta tasan yhtä paljon kuin kaikesta muusta liikuntaan ja urheiluun viittaavasta: ei tippaakaan. Hän juoksikin vain pakon edessä, kuten silloin, kun Tom oli koirineen varastanut hänen kallisarvoisen Luna Sea -laukkunsa.

Kun Niya pääsi Tomin luokse, tämä laski katseensa alas yhä hengästyneenä. "Oon kaivannut juoksemista. Sori", tämä sanoi, ikään kuin se olisi selittänyt mitään. Niya pudisti silmiään pyöritellen päätään. "Sä oot välillä niin vitun outo. Ens kerralla, kun sä teet jotain tollasta, niin sä voit olla varma, etten mä ees yritä ottaa sua kiinni vaan annan sun eksyä kaikessa rauhassa. Tää tuuli pilaa muutenkin mun tukan, saati sitten jos mä vielä juoksen täysiä." Sen tokaistuaan nuorempi lähti jatkamaan matkaa, jota oli vielä yli puolet jäljellä.

[OtakuCroco]

Thomas

"Kuulin siitä yheltä mun kaverilta, joka oli kuullut sen yheltä sen kaverilta. Se on kuulemma ihan törkeän creepy mesta. Ja onhan se helppo kuvitella, jos on yhtään nähny kauhuleffoja. Hylätyt mielisairaalat on aika lailla vakiokauraa niissä", Niya oli vastannut. Tom ei ollut varma, oliko tämä kaverin kaverilta saatu tietous totta vai bluffausta. Niyaa oli niin helppo höynäyttää välillä, että tämä uskoi kaiken, jos osasi olla tarpeeksi vakuuttava. Mutta hällä väliä, tämä oli yhtä seikkailua sekin!

Niya oli älähtänyt jotain hänen peräänsä, kun hän oli lähtenyt juoksuun. "Sä oot välillä niin vitun outo. Ens kerralla, kun sä teet jotain tollasta, niin sä voit olla varma, etten mä ees yritä ottaa sua kiinni vaan annan sun eksyä kaikessa rauhassa. Tää tuuli pilaa muutenkin mun tukan, saati sitten jos mä vielä juoksen täysiä", Niya purnasi saavuttuaan hänen vierelleen, mutta jatkoi sitten eteenpäin kävelemistä.

"Sut on helppo löytää, älä huoli. Sitä paitsi luulis sun kuotalos pysyvän aloillaan, kun käytät siihen päivittäin tsiljoona pulloa lakkaa", Tom vinoili virnistäen ja kopautti etusormen luullaan lyhyempää nuorukaista päälaelle. Se ei voinut sattua, koska hänellä oli juuri silloin sormikkaat kädessään. "Jep, sun pehkos tuntuu ihan kypärältä", Tom naurahti ilkikurisesti sen jälkeen.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Tom mokoma ei ottanut hänen uhkaustaan tosissaan, virnuili vain kuin mikäkin. "Sut on helppo löytää, älä huoli. Sitä paitsi luulis sun kuotalos pysyvän aloillaan, kun käytät siihen päivittäin tsiljoona pulloa lakkaa", tämä irvi. Kopautettuaan kokeilevasti etusormellaan hänen päätään tämä koki saaneensa vahvistusta väitteelleen. "Jep, sun pehkos tuntuu ihan kypärältä." Sanoja seurasi pilkallinen naurahdus.

"Sä et vain ymmärrä mitään muodista tai mistään muustakaan ulkonäköön liittyvästä", Niya tiuskaisi. Häntä ärsytti, että Tom ivasi jälleen kerran häntä. Ensin tämä oli luullut häntä tytöksi ja pilkannut sitä, että hän käytti hametta. Tänään hänellä ei edes ollut hametta tai mitään muuta överin tyttömäistä, ja silti hän sai kuulla pilkkaa. Miten hänen muka olisi pitänyt pukeutua, ettei toinen olisi löytänyt aihetta soittaa suutaan?

"Ja sä et kuunnellut yhtään, mitä mä selitin. Luulis, että sustakin ois kiva, että pääsen pois sieltä vitun sisäoppilaitoksesta, koska sitten me voidaan hengata useammin. Paitsi että nyt mä en kyllä enää tiiä, haluanko hengata sun kaa, kun sä oot tollanen", Niya kiukutteli. Hän oli halunnut jakaa ilonsa siitä, että pääsisi vihdoin normaaliin kouluun ja pystyisi tapaamaan kaikkia vanhoja kavereitaan sekä osallistumaan kunnolla Darretten toimintaan. Tomia ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostavan paskan vertaa koko asia. Kukahan nyt on huono kaveri ja kenelle?

[OtakuCroco]

Thomas

"Sä et vain ymmärrä mitään muodista tai mistään muustakaan ulkonäköön liittyvästä", Niya tiuskaisi vastauksesi ymmärtämättä ollenkaan Tomin karskia huumorintajua. Tomiin vitsailuun kyllä liittyi oikeaa mielipidettäkin, hän ei ymmärtänyt alkuunkaan, miksi miesten piti laittaa hiuksia ja meikata, kuten naiset. Oli muotia tai ei, hän ei tajunnut sitä.

"Ja sä et kuunnellut yhtään, mitä mä selitin. Luulis, että sustakin ois kiva, että pääsen pois sieltä vitun sisäoppilaitoksesta, koska sitten me voidaan hengata useammin. Paitsi että nyt mä en kyllä enää tiiä, haluanko hengata sun kaa, kun sä oot tollanen", Niya jatkoi kimittämistään. Niyalla oli kuitenkin sanoissaan pointti ja Tomin oli myönnettävä, että oli vitsailullaan ja teoillaan mennyt överin puolelle. Hän nautti siitä, että sai Niyan kiukkuiseksi, mutta ei hän tossisaan tämän mieltä halunnut koskaan pahoittaa.

Mutta hänen tekonsa eivät olleet yhtä pahoja, mitä Niyan olivat olleet, kun tämä lähti silloin lätkimään. Hän voisi muistuttaa Niyaa siitä, mutta pysyi hiljaa. Hän ei halunnut pilata seikkailullista tunnelmaa riitelyllä. "Sulla ei sitten ole yhtään huumorintajua", Tom kommentoi neutraalisti ja tunki kätensä takkinsa taskuihin suojaan kylmältä tuulelta. Villahanskoista tuli pakkastuuli helposti läpi. "Kyllä mä kuulin, en vain kommentoinut sitä", nuorukainen sanoi seuraavaksi vastaten Niyan väitteeseen, etteikö hän olisi kuunnellut. "Onhan se hienoo. Se paikka kuulosti aika hullulta mestalta, kun kerroit siitä."

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Sulla ei sitten ole yhtään huumorintajua", Tom totesi. Niya tuhahti vastaukseksi. Vai oli Tom muka vain vitsaillut? Niin varmaan! Tämän jutut eivät olleet yhtään kuulostaneet hyväntahtoiselta kiusoittelulta hänen korviinsa.

"Kyllä mä kuulin, en vain kommentoinut sitä", Tom jatkoi. "Onhan se hienoo. Se paikka kuulosti aika hullulta mestalta, kun kerroit siitä." Toisen äänensävy oli etäisesti katuva. Ilmeisesti tätä oli ruvennut vähän hävettämään käytöksensä, kuten oli syytäkin.

Niya harkitsi jatkavansa kiukuttelua, mutta Tomin onneksi kiusaus päästä valittamaan yksityiskoulusta osoittautui ylivoimaiseksi vastustaa. "Se on ihan hullu paikka! Joka viikko asuntolat pitää evakuoida ainakin kerran, koska joku sytyttää tahallaan tulipalon. Tappeluita on melkein joka päivä. Kaikissa vessoissa on siniset valot, koska niin monella on huumeongelma, ja jotain kolmasosa porukasta viiltelee. En tajua, miksi mut laitettiin tollaseen paikkaan vain siksi, että biletin ja lintsasin koulusta. Mä en edes käyttänyt mitään alkoholia ja tupakkaa vahvempaa!"

"Paitsi pilveä kokeilin jonkun kerran, mutta sitä vanhemmat ei äkänneet. Ne luuli vaan, että olin kännissä", Niya lisäsi pienen tauon jälkeen muistettuaan äkisti ajan, jolloin hengaili vähän epämääräisissä porukoissa. "Ootsä kokeillut ikinä mitään huumeita?"

[OtakuCroco]

Thomas

Niya tuhahti ja Tom luuli tämän jatkavan kiukutteluaan, mutta hänen toteamuksensa sisäoppilaitosta kohtaan onnistui vetämään nuoremman huomion toiseen aiheeseen. "Se on ihan hullu paikka! Joka viikko asuntolat pitää evakuoida ainakin kerran, koska joku sytyttää tahallaan tulipalon. Tappeluita on melkein joka päivä. Kaikissa vessoissa on siniset valot, koska niin monella on huumeongelma, ja jotain kolmasosa porukasta viiltelee. En tajua, miksi mut laitettiin tollaseen paikkaan vain siksi, että biletin ja lintsasin koulusta. Mä en edes käyttänyt mitään alkoholia ja tupakkaa vahvempaa!" Niya valitti. Tom kohotti kulmiaan. Olisikohan hän joutunut sinne, jos olisi joutunut kiinni? Ei varmaan, kaipa niitä muitakin lapsilaitoksia oli kuin tuollainen hullujen huone.

"Paitsi pilveä kokeilin jonkun kerran, mutta sitä vanhemmat ei äkänneet. Ne luuli vaan, että olin kännissä", Niya jatkoi pienen tauon jälkeen. "Ootsä kokeillut ikinä mitään huumeita?" Darretten laulaja kysyi seuraavaksi.

"Tahtomattani. Jouduin hakatuksi Rockin kuoleman jälkeen, minkä yhteydessä ne tyypit kuvitteli pääsevänsä musta eroon tuikkaamalla huumeita mun suoneen. Joku sivullinen vissii löysikin mut sillo henki hieverissä ja jouduin sit sairaalaan. Karkasin sieltä kuitenkin ja sit päivää myöhemmin törmäsin suhun", Tom selitti. Hän ei ollutkaan aiemmmin selittänyt tarkasti niitä tapahtumia Niyalle.

Hän oli sairaalasta karattuaan halunnut vain kuolla, mutta jollakin ihmeen kaupalla hän oli yhä elossa. Hän olisi luultavasti kuollutkin, jos Niya ei olisi löytänyt häntä silloin. Tomin täytyi myöntää, että Niya oli sekä parasta että ikävintä mitä hänelle oli koskaan tapahtunut.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Tahtomattani. Jouduin hakatuksi Rockin kuoleman jälkeen, minkä yhteydessä ne tyypit kuvitteli pääsevänsä musta eroon tuikkaamalla huumeita mun suoneen. Joku sivullinen vissii löysikin mut sillo henki hieverissä ja jouduin sit sairaalaan. Karkasin sieltä kuitenkin ja sit päivää myöhemmin törmäsin suhun", Tom kertoi. Niyan kulmakarvat kohosivat melkein hiusrajaan asti. Ai niin siinä oli tarkalleen ottaen käynyt! Kun hän oli löytänyt Tomin henkihieverissä syrjäiseltä kadulta, heillä ei ollut ollut aikaa puhua kunnolla siitä, miten vanhempi poika oli moiseen tilanteeseen joutunut.

"Sulle on kyllä tapahtunut niin friikkejä juttuja", Niya tokaisi. Tomin entinen elämä kadulla oli ollut lievästi sanottuna värikästä: näpistelyä, tappeluja katujengiläisten kanssa, salatun menneisyyden selvittämistä ja ties mitä muuta. Kerranhan he olivat olleet vähällä tulla jopa ammutuiksi, kun he olivat murtautuneet varastamaan takaisin kaulakorua, jonka sisällä oli ollut kirje, joka oli paljastanut totuuden Tomin kasvatti-isästä Jorfanista. Se oli kyllä ollut jo vähän liian hurja seikkailu Niyan makuun, vaikkei hän mikään jänishousu ollutkaan. Toivon mukaan tällä kertaa he eivät joutuisi ihan niin vaaralliseen tilanteeseen kiellettyyn paikkaan tunkeutuessaan.

"Mut en kyllä suosittele käyttämään vapaaehtoisesti huumeita. Ne ei oikeesti oo kenellekään hyväksi vaan saattaa jopa tappaa, enkä haluis joutua todistamaan sun hautajaisia", Niya virkkoi seuraavaksi epätavallisen vakavasti. Hän ei yleensä ollut mikään järjen ääni missään asiassa, mutta Hisakin kuolema oli iskostanut hänen päähänsä sen ajatuksen, ettei huumeidenkäyttö ollut fiksua. Hän olikin omalta osaltaan päättänyt lujasti, että mitä tahansa tyhmää hän elämänsä aikana tekisi, niin minkäänlaisiin huumeisiin hän ei enää ikinä kajoaisi. Toivon mukaan myös Tom oli tehnyt samanlaisen päätöksen vastentahtoisen huumekokeilunsa jälkeen.

[OtakuCroco]

Thomas

Niyan kulmat kohosivat korkealle ihmetyksestä. "Sulle on kyllä tapahtunut niin friikkejä juttuja", Darretten laulaja kommentoi. "Kieltämättä", Tom hymähti. Hänen elämänsä kaduilla oli kuin suoraan toimintaleffoista, joita hänen perheensä oli näytättänyt hänelle perheen sisäisissä leffailloissa. Tom piti siitä, miten hänen perheensä piti yhtä ja kaikki tukivat toisiaan. Hänen vanhempansa olivat kilttejä ja joustavia, tosin hänen pikkuveljelleen nämä olivat paljon tiukempia säännöistä. Pelkäsivätköhän nämä, että menettäisivät hänet uudestaan, jos antaisivat hänelle tiukempia sääntöjä?

"Mut en kyllä suosittele käyttämään vapaaehtoisesti huumeita. Ne ei oikeesti oo kenellekään hyväksi vaan saattaa jopa tappaa, enkä haluis joutua todistamaan sun hautajaisia", Niya jatkoi hetken kuluttua vakavampaan sävyyn. Tom vilkaisi sivusilmällään nuorempaansa. Muistelikohan Niya sitä tyyppiä, joka oli ollut joskus läheinen tälle ja kuollut sitten huumeisiin? "Ei huolta, ei ole käynyt mielessäkään kertaakaan. Niistä tulee muutenkin saatanan huono olo."

Tom hiljentyi hetkeksi ja jäi kuuntelemaan heidän askeltensa narinaa lumea vasten. "Kiva ku kutsuit mut tänne. Oon kaivannut pitkään jotain jännää tekemistä. Meinaan tylsistyä kotona, kun koko ajan pitää opiskella. Kauheesti pitää ottaa ikäisiään kiinni. Mulle on ilmaantunut lukihäiriökin, joka on jonkinasteisena häiriönä oppimiselle", Tom tunnusti ja upotti naamansa kaulahuivinsa sisään kylmältä viimalta.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Ei huolta, ei ole käynyt mielessäkään kertaakaan. Niistä tulee muutenkin saatanan huono olo", Tom vastasi Niyan helpotukseksi. Koska hän ei halunnut rohkaista toista kokeilemaan edes miedompia huumeita, hän ei huomauttanut, että esimerkiksi pilvestä itse asiassa tuli hyvä ja rento olo. Parempi, ettei Tom joutuisi kiusaukseen. Jopa Niya tajusi, että toinen oli nyt aika herkässä ja haavoittuvassa elämänvaiheessa, kun tällä oli uusi perhe ja uusi elämä, joihin tottuminen ei varmaankaan ollut helppoa kadulla vietettyjen vuosien jälkeen.

He olivat epätavallisesti hetken aikaa hiljaa ja keskittyivät vain kävelemään ohi talojen, joiden ikkunoissa ja parvekkeilla näkyi erilaisia joulukoristeita. Oli helppo huomata, että joulupäivään oli alle viikko aikaa. Siitä tuli mieleen, ettei hän ollut ostanut kenellekään kavereistaan vielä lahjaa. Vanhempiaan hän ei aikonut muistaa, kun nämä olivat menneet lähettämään hänet sisäoppilaitokseen, mutta joillekin kavereilleen hän voisi kyllä hommata jotain. Shoulle hän ainakin aikoi hankkia lahjan, tällä kun oli ollut viime aikoina rankkaa eron tähden, vaikka nyt tämä vaikutti jo voivan paremmin. Ehkä myös Kazulle ja Akille voisi ostaa jotain, vaikkeivät nämä varmaan paljon piittaisi hänen lahjoistaan. Ja entäpä Tom? Mistäköhän tämä pitäisi?

Niya oli juuri aikeissa kysyä, mitä Tom haluaisi joululahjaksi häneltä, kun tämä puhkesi puhumaan. "Kiva ku kutsuit mut tänne. Oon kaivannut pitkään jotain jännää tekemistä. Meinaan tylsistyä kotona, kun koko ajan pitää opiskella. Kauheesti pitää ottaa ikäisiään kiinni. Mulle on ilmaantunut lukihäiriökin, joka on jonkinasteisena häiriönä oppimiselle", vanhempi tunnusti jokseenkin nolon oloisena.

Darretten laulaja yllättyi mutta myös ilostui toisen sanoista. "Eipä mitään. En mä ois yksin halunnut mennä, ja sä olit paras ehdokas seuraksi", hän vastasi. "Ja tajuun kyllä ton, että opiskelu on rankkaa. Mäkin pärjään huonosti koulussa enkä jaksa päntätä, vaikka mun ei ees tartte kiriä ikätovereita kiinni eikä mulla oo mitään oppimishäiriötä. Koulu on aika perseestä, paitsi ehkä välkät ja ruokkis."

"Mä täs mietin, että ootko sä alkanut harrastaa jotain tai onko sulla jotain muuta kiinnostuksenkohdetta. Kun aattelin, että voisin ostaa sulle jotain jouluksi, ja jos ostan vain jotain mun mielestä makeeta, niin sä kuitenkin valitat siitä", Niya jatkoi. "Että nyt saa toivoa. Oon sun ikioma, pikkutuhma joulutonttu", hän lisäsi ilkikuriseen sävyyn.

[OtakuCroco]

Thomas

"Eipä mitään. En mä ois yksin halunnut mennä, ja sä olit paras ehdokas seuraksi", Niya vastasi ja sai Tomin kasvoille pienen vinon hymyn. "Ja tajuun kyllä ton, että opiskelu on rankkaa. Mäkin pärjään huonosti koulussa enkä jaksa päntätä, vaikka mun ei ees tartte kiriä ikätovereita kiinni eikä mulla oo mitään oppimishäiriötä. Koulu on aika perseestä, paitsi ehkä välkät ja ruokkis", nuorempi jatkoi.

Oli helpottavaa kuulla, ettei Tom ollut ainoa, jolla oli oppimisvaikeuksia, vaikkei toisella ollutkaan mitään muuta kuin motivaation puute esteenä. Se saattoi olla yleistäkin, ainakin sen ikäisillä nuorilla kuin he. Shou ja Tom soittelivat silloin tällöin keskenään kysellen toistensa kuulumisia ja viime puhelun aikana Shou oli sanonut aloittaneensa käymään taas yliopistolla. Tämä tahtoi jotain tekemistä Hikan murhetemisen tilalle ja oli motivoitunut opiskelusta uudelleen.

"Mä täs mietin, että ootko sä alkanut harrastaa jotain tai onko sulla jotain muuta kiinnostuksenkohdetta. Kun aattelin, että voisin ostaa sulle jotain jouluksi, ja jos ostan vain jotain mun mielestä makeeta, niin sä kuitenkin valitat siitä", Niya sanoi ja saattoi viimeisissä sanoissaan olla oikeassa. Heillä oli niin erilainen maku asioissa, että Niyan antamat lahjat olisivat vain noloja ja naurettavia. Tom pystyi näkemään sielunsa silmin kuinka Darretten laulaja ojentaisi hänelle kaikkea glitteripaskaa. "Että nyt saa toivoa. Oon sun ikioma, pikkutuhma joulutonttu", Niya lopetti lauseensa ilkikuriseen sävyyn.

Tom nosti toisen kulmansa vinkkaavasti ylös. "Mitäs jos vaikka paketoisit itsesi lahjapaperilla ja mä saan sit avata sen", Tom heitti virnistäen ilkikurisesti lähtien samaan leikkiin mukaan. "Se ainakin ois pikkutuhma joululahja pikkutumalta joulutontulta", nuorukainen jatkoi ja näytti Niyalle leikkisästi kieltään.

Sen jälkeen Tom kuitenkin luopui leikistä ja kohautti olkapäitään. "En mä ole vielä löytänyt mitään harrastusta. Enkä koskaan ole saanut mitään joululahjoja, joten ei sun välttis tarvii mitään hommatakaan."