Kirjoittaja Rishou Makito » 05.11.2013 20:56
Rishou Makito
"Alice?" Kuului matala miehen ääni talon sisältä. Samaan aikaan kävelykadulta kuului nuorelle pojalle kuuluva ääni, joka huusi jotain Stonea. Kävi nopeasti ilmi, että Stone oli pieni koiranpentu, joka innoissaan juoksi vieraiden ohi sisään taloon. Alicea kutsunut mies oli ilmestynyt oviaukolle katselemaan tilannetta. "Um... tämä... ei me..." Thomas yritti selittää, mutta poika keskeytti nuorukaisen kimeällä huudollaan. "ISÄ NÄMÄ HEMMOT TAPPOIVAT ÄIDIN!!!!" "Eikä, tää on väärinkäs---!!" Tom yritti selittää, mutta ennen kuin tämä ehti saada lauseensa loppuun, poika oli potkaissut lasten jalkapallon tämän kasvoihin.
Shou oli aika pihalla kaikesta, koska tässä tilanteessa tapahtui paljon eikä ehtinyt kunnolla reagoida. Hän siis tyytyi vain katselemaan ihmeissään jokaista vuoronperään. Tämä tilanne olisi varmasti näyttänyt koomiselta, jos se olisi kohtaus jossakin elokuvassa. "Ei hätää, Jon! Äitisi vain pyörtyi. Ei hätää, Alice on hiukan aneeminen ihminen", kynnyksellä seisova mies rauhoitteli kumartuessaan vaimonsa puoleen. "Tulkaa sisälle, tarjoan jotain juotavaa", mies sanoi nostaessaan naisen ylös itseään vasten.
Shou epäröi, koska ei ollut oikein osallinen tähän. Eikä hänen kuuluisi olla häiritsemässä toisten perhe-elämää, hän oli tullut vain saattamaan Tomin omiensa luokse. Kyllähän häntä kiinnosti, miten muuten nämä ihmiset tulisivat reagoimaan Thomasin yllättävään paluuseen. Perheenisä viittoi häntäkin tulemaan sisälle, joten ykköskitaristi totteli ja astui kunnioittavasti kynnyksen yli. Heidät johdatettiin olohuoneeseen, jossa heitä viitottiin istumaan pehmeälle sohvalle. Myöhemmin, päästyään takaisin omille jaloilleen, Alice tarjosi heille marjamehua.
Shou joi pari kulausta juomaansa, kun Timmy luki Thomasin tuomaa kirjettä. Luettuaan tekstin mies näytti epäröivältä ja hämmentyneeltä. "Onko kirje aito? Kirjoitus kyllä näyttää Jorfanin käsialalta." "On. Myös tämäkin on aito", Thomas vastasi ja kuin todistaakseen sanansa, tämä kaivoi esiin hopeisen medaljongin ja ojensi sitten sen miehelle. "Tätä on vaikea uskoa todeksi..." Timmy totesi haikean oloisena tarkasteltuaan korua. "Kotiimme murtauduttiin yöllä, emme heränneet siihen, vasta aamulla huomasimme lapsemme ja medaljongin kadonneen. Meillä oli epäilyksemme, kuka se mahtoi olla. Arvasin heti sen olevan Jorfan, koska aiemmin hän oli uhkaillut meitä. Se mies vain katosi jäljettömiin emmekä etsinnöistä huolimatta koskaan löytäneet kolmikuista jälkeläistämme." Timmy näytti murheelliselta ajatellessaan sitä päivää, kun oli menettänyt ensimmäisen poikansa.
Shou laski muovimukin varovasti ruskealle pöydälle ja antoi katseensa kiertää huoneessa. Koti oli sisältäkin päin hyvin hoidettu, siisti ja puhdas. Kaikki tavarat olivat järjestyksessä, ikkunatkin näyttivät puhtailta, vastapestyiltä. Jos Alice ja Timmy hyväksyisivät Tomin takaisin perheeseen, poika saisi hyvän ja huolehtivaisen kodin. Piti toivoa vain parasta, että nuo kaksi vanhempaa tokenisivat tästä hetkellisestä järkytyksestään, joka toivon mukaan ei ollut paha järkytys.