Humanity

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"En todellakaan jätä sinua yksin tällaiseksi!" Junya julisti. Sitten tämä otti hänen kasvonsa käsiensä väliin saadakseen katsekontaktin häneen. "Mikset muka ansaitsisi ystävyyttäni, Hajime? Kaikki on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu sinulle!" Junya tokaisi.

"Olen valehdellut sinulle. Olen valehdellut kaikille", Hajime mutisi itkuisesti, vältellen ystävänsä katsetta. Hän inhosi itseään niin paljon. Miksi hänen piti olla näin heikko? Miten hän pystyisi elämään itsensä kanssa, kun hän oli tällainen? Jos hän olisi voinut jättää itsensä taakseen ja tulla joksikuksi muuksi, hän olisi tehnyt sen.

Yhtäkkiä hän ei enää pystynyt pitämään totuutta sisällään. Oli kuin hänen sisällään olisi ollut kuminauha, jota oli venytetty ja venytetty ja venytetty, kunnes se ei nyt enää kyennyt venymään pidemmälle vaan katkesi. Hajime kohtasi vihdoin Junyan silmät ja tunnusti: "Olen homo."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Olen valehdellut sinulle. Olen valehdellut kaikille", Hajime sanoi hiljaa itkun lomasta. Junyan sydäntä puristi uudestaan nähdä ystävänsä näin toivottamana ja hätäisenä. Junya ei ehtinyt sanoa mitään, kun Hajime vastasi viimeinkin hänen katseeseensa ja sanoi: "Olen homo."

Tämänkö puolen Kazuhiro oli tiennyt Hajimesta, ja oliko tämä asia ollut kaksikon riidanaiheena viikko takaperin? Kazu oli hyvänä ihmistuntijana saanut sen selville omia aikojaan ja tivannut asiaa Hajimelta, joka oli varmasti koko elämänsä ajan salannut sen kaikilta. Ilmankos kitaristi oli ollut pois tolaltaan tuolloin. Junya huokaisi miltei helpotuksesta. Hän kun oli jo kuvitellut Hajimen olevan jonkinsortin psykopaatti Kazun sanojen perusteella.

Junya pyyhkäisi Hajimen poskelta kyyneliä peukalollaan ja veti ystävänsä sitten lämpimään halaukseen. Tavallisesti Junya olisi suuttunut valehtelusta tai loukkaantunut. Hän ei kuitenkaan tuntenut juuri lainkaan vihaisuuden tunteita. Näin surkeana ystävänsä nähdessään hän ei mitenkään pystynyt olemaan vihainen. Hän vain mietti asioita Hajimen kannalta, mitä kaikkea tämä olikaan joutunut kestämään ja peittelemään. Hajimen vanhempia miettiessään Junyalle tuli puistatus. Niin kapeakatseiset vanhemmat kuin toisella oli, ei ollut mikään ihme, että tämä oli pitänyt homoutensa salaisuutena. Nuorempi oli ollut koko ikänsä yksin tämän asian kanssa.

Junya oli omassa nuoruudessaan myös salannut homoutensa ja jopa puoliksi karannut sen takia. Hän ei ollut luottanut siihen, että kukaan perheestä, vähiten isä, olisi ymmärtänyt. Hajimen sisällä vallitsi varmasti suuri pelko, kun oli sanonut asian ääneen. Mies tiukensi halaustaan. "Kaikki on hyvin. Ei mitään hätää", hän rauhoitteli.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Hajime oli olettanut Junyan työntävän hänet pois luotaan, sanovan hänelle jotain vihaista ja pettynyttä ja sitten lähtevän matkoihinsa taakseen katsomatta. Hän olisi ansainnut sen. Sen sijaan Hajime, joka oli sulkenut silmänsä välttyäkseen näkemästä itseensä kohdistuvia negatiivisia tunteita toisen kasvoilla, kuitenkin tunsi Junyan pyyhkäisevän peukalollaan kyyneleitä pois hänen toiselta poskeltaan. Ja sitten tämä halasi häntä. "Kaikki on hyvin. Ei mitään hätää", Junya vakuutti.

Epäuskon sekainen helpotus valtasi Hajimen ja sai hänet painautumaan ystäväänsä vasten ja iitkemään aiempaa vuolaammin. Oli käsittämätöntä, että Junya otti asian noin hyvin. Tämän olisi pitänyt inhota häntä, mutta sen sijaan tämä lohdutti häntä. Hän oli pelännyt niin kauan, mitä tapahtuisi, jos Junya saisi tietää hänen valehdelleen, ja sitten tämä ei ollutkaan vihainen. Hajimen oli vaikea uskoa sitä todeksi, ja kuitenkin Junyan käsivarret hänen ympärillään olivat käsin kosketeltava todiste siitä, ettei hän vain kuvitellut kaikkea.

"Olen niin pahoillani, että valehtelin. Anteeksi", Hajime sopersi itkun lomassa. "Pelkään vain niin kovasti, että he saavat tietää. En halua, että minulle käy niin kuin Takahirolle. En halua menettää vanhempiani."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Hajime alkoi itkeä vuolaammin. "Olen niin pahoillani, että valehtelin. Anteeksi", tämä kakelteli itkun seasta. "Pelkään vain niin kovasti, että he saavat tietää. En halua, että minulle käy niin kuin Takahirolle. En halua menettää vanhempiani."

Junya ei muistaakseen ollut kuullut Hajimelta koskaan nimeä Takahiro. Kuka tämä oli? Jos kyse oli vanhempien menettämisen pelosta, niin ehkä veli? Tai joku muu sen kaltainen läheinen? "Kiitos kun kerroit. Älä huoli, en kanna kaunaa", Junya lausui pehmeästi. "Ymmärrän kyllä miksi teit sen." Ei Hajime ollut valehdellut tieten tahtoen pahaa tarkoittaen. Tämä oli vain todennut sen aikanaan olevan parhain mahdollinen puolustuskeino. Pahinta oli varmasti se, että nuorukainen oli valehdellut itselleen kaikista eniten.

Hetken hiljaisuuden vallitessa Junya paijasi Hajimen hiuksia lohduttavasti, vain liikenteen hälinä hulisi heidän ympärillään, sekin tuntui niin kaukaiselta sillä hetkellä. "Sinun ei ole pakko kertoa, jos et ole valmis tai halua. Kuka Takahiro on?" Mies kysyi varovasti.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Kiitos kun kerroit. Älä huoli, en kanna kaunaa. Ymmärrän kyllä miksi teit sen", Junya vakuutti lempeästi. Hajime nyyhkytti. Hän ei todellakaan ansainnut Junyan kaltaista ihmistä elämäänsä. Tämä oli aivan liian hyvä hänelle.

Hetkeen heistä kumpikaan ei sanonut mitään. Junya vain silitti rauhoittavasti hänen hiuksiaan samalla, kun hän itki. Hiljalleen Hajime tunsi itkunsa alkavan laantua. Junyan halaus oli lämmin ja turvallisen tuntuinen, eikä tämä vaikuttanut olevan aikeissa mennä minnekään. Se auttoi häntä rauhoittumaan.

"Sinun ei ole pakko kertoa, jos et ole valmis tai halua. Kuka Takahiro on?" Junya sitten kysyi. "Hän on isoveljeni. Hänellä on tummaihoinen tyttöystävä nimeltä Nadja, jota vanhempani eivät hyväksyneet, joten hän muutti pois kotoa. Vanhempani katkaisivat välinsä häneen ja kielsivät minua olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Siitä on nyt neljä vuotta", Hajime vastasi.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Hajimen itku oli alkanut vaimeta ja katkonainen hengitys tasaantua. "Hän on isoveljeni. Hänellä on tummaihoinen tyttöystävä nimeltä Nadja, jota vanhempani eivät hyväksyneet, joten hän muutti pois kotoa. Vanhempani katkaisivat välinsä häneen ja kielsivät minua olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Siitä on nyt neljä vuotta", toinen vastasi.

Junya oli järkyttynyt kuulemastaan. Hän oli tiennyt, että Hajimen vanhemmat olivat tiukkapipoja, ahdasmielisiä ja erittäin vanhanaikaisia, mutta että noin paljon! Olivatko nämä ollenkaan tajunneet millaiseen tilanteeseen nämä olivat pistäneet nuorimmaisen lapsensa? Hajimelle oli kehittynyt hylkäämiseksi jäämisen pelko ja ties mitä!

Mies tunsi valtavaa tunnetta olla nuoren ystävänsä tukena. Hän tiukensi halaustaan. "Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut käymään käpi. Tuntuu todella pahalta puolestasi", Junya sanoi. "Oletko ollut siltikään yhteydessä veljeesi, edes salaa?"

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Hänen kertomuksensa sai Junyan halaamaan häntä tiukemmin. "Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut käymään käpi. Tuntuu todella pahalta puolestasi", tämä sanoi. Toisen ääni oli täynnä myötätuntoa. "Oletko ollut siltikään yhteydessä veljeesi, edes salaa?"

"Joo. Aluksi yritin kyllä vain saada hänet jättämään Nadjan", Hajime tunnusti. "Halusin vain, että kaikki palaisi ennalleen. Takahiro oli tosi vihainen ja pettynyt, että otin vanhempieni puolen. Meillä oli sen takia kireät välit pitkän aikaa. Nykyään menee paremmin, mutta emme vieläkään ole niin läheisiä kuin ennen. Hän ei ole unohtanut sitä, mitä tein."

Sanojensa päätteeksi Hajime painoi katseensa katseensa jalkoihinsa. Häntä hävetti niin paljon se, kuinka pelkurimaisesti ja itsekkäästi oli toiminut. Hän oli maailman huonoin pikkuveli, eikä hän voinut syyttää isoveljeään siitä, että tämä piti häntä käsivarren mitan päässä. "Sinä ajattelet varmasti huonoa minusta nyt. Ymmärrän sen täysin. Välillä inhoan itsekin itseäni", hän totesi hiljaa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Joo. Aluksi yritin kyllä vain saada hänet jättämään Nadjan", Hajime myönsi. "Halusin vain, että kaikki palaisi ennalleen. Takahiro oli tosi vihainen ja pettynyt, että otin vanhempieni puolen. Meillä oli sen takia kireät välit pitkän aikaa. Nykyään menee paremmin, mutta emme vieläkään ole niin läheisiä kuin ennen. Hän ei ole unohtanut sitä, mitä tein."

"Sinä ajattelet varmasti huonoa minusta nyt. Ymmärrän sen täysin. Välillä inhoan itsekin itseäni", nuorempi sanoi surullisena.

"En oikeastaan. Olen toki yllättynyt joo enkä pidä siitä, että minulle valehdellaan. Tiedän kuitenkin, ettet ole tehnyt sitä pahaa tarkoittaen. Se on ollut sinulle ainoa keino suojella itseäsi. Sitä paitsi lapsena tai teininä tulee tehtyä virheitä ja valintoja, joita myöhemmin joskus katuu", Junya sanoi. Hän tiesi omakohtaisesta kokemuksesta mistä puhui. Hänkin tiesi miltä tuntui katua myöhemmin teininä tehtyjä valintoja, joita ei välttämättä saanut enää ennalleen.

"Älä ole liian ankara itsellesi. Jos joskus on mahdollista, juttele veljesi kanssa rehellisesti ja laittakaa molemmat kaikki kortit pöytään. Niistä voi saada rakennettua jotain uutta, ehkä jopa jotain paljon parempaakin. Kaikki ei tapahdu toki hetkessä, mutta ajan kanssa voi tapahtua ihmeitäkin."

Junya oli itse huomannut, että vaikka Kazu oli hänelle edelleen silloin tällöin kylmäkiskoinen ja hapan, heidän välinsä parantuneen edes hiukan siitä asti, kun hän oli tullut takaisin kotiin.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"En oikeastaan. Olen toki yllättynyt joo enkä pidä siitä, että minulle valehdellaan. Tiedän kuitenkin, ettet ole tehnyt sitä pahaa tarkoittaen. Se on ollut sinulle ainoa keino suojella itseäsi. Sitä paitsi lapsena tai teininä tulee tehtyä virheitä ja valintoja, joita myöhemmin joskus katuu", Junya vastasi. Hajime nosti katseensa ja katsoi ystäväänsä epäuskoisena. Hän ei voinut käsittää, kuinka toinen saattoi olla noin ymmärtäväinen.

"Älä ole liian ankara itsellesi. Jos joskus on mahdollista, juttele veljesi kanssa rehellisesti ja laittakaa molemmat kaikki kortit pöytään. Niistä voi saada rakennettua jotain uutta, ehkä jopa jotain paljon parempaakin. Kaikki ei tapahdu toki hetkessä, mutta ajan kanssa voi tapahtua ihmeitäkin", Junya jatkoi. Hajime nyökkäsi. Toisen sanoissa oli järkeä. Hänen pitäisi viimeinkin niin sanotusti nostaa kissa pöydälle Takahiron kanssa sekä pyytää anteeksi. Ehkä hänen pitäisi myös kertoa veljelleen homoudestaan. Hän tiesi, että Nadjalla oli homokaveri, joten Takahirolla tuskin oli mitään ongelmaa asian kanssa. Kenties isoveli haluaisi jopa tukea häntä, vaikka hän ei todellakaan ollut ansainnut sitä, kun oli jättänyt tämän aikoinaan oman onnensa nojaan.

Hajimesta tuntui, että hän halusi nyt kääntää uuden lehden elämässään. Rehellinen puhuminen Kazuhiron kanssa oli tehnyt hyvää, ja Junyakin oli ottanut totuuden käsittämättömän hyvin vastaan. Ehkä siis oli aika uskaltautua avautumaan myös isoveljelle. Kavereilleen, vanhemmista puhumattakaan, hän ei todellakaan aikonut kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta se, että kolme tärkeää ihmistä hänen elämässään tietäisi asiasta, olisi jo suurta edistystä.

Ennen Takahiron kanssa keskustelemista oli kuitenkin oltava rehellinen Junyalle vielä toisesta asiasta. Hajime irrottautui ystävänsä halauksesta ja pakottautui katsomaan tätä suoraan silmiin, vaikka muualle katsominen houkutti kovasti. Hän tunsi sydämensä hakkaavan. Hänen oli kuitenkin pakko tehdä tämä. Ei enää valheita ja salaisuuksia Junyan kanssa. Tämä oli ansainnut parempaa häneltä.

"On jotain muutakin, mitä minun on kerrottava sinulle", Hajime aloitti. Hän piti pienen tauon ja nielaisi. Sitten hän kuitenkin tunnusti: "Luulen, että olen rakastunut sinuun."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Hajime nosti katseensa viimein Junyaan. Nuorempi näytti hämmentyneeltä. Ystäväänsä silmiin katsellessaan mies pohti oliko Hajime kuullut Kazulta koskaan heidän väleistään. Mahtoiko tämä tietää Junyan menneisyyden mokat ja virheet? Hän itse ei ollut koskaan maininnut mitään Hajimelle, koska aihe oli todella arka, ja hän kantoi asiasta vieläkin häpeää sisällään. Tulisi kantamaan pitkään tulevaisuudessakin. Kazu oli kuitenkin ihminen, joka piti yksityisasiat visusti omana tietonaan. Siitä hän kuitenkaan tiennyt, kuinka läheisiä hänen pikkuveljensä ja Hajime olivat.

Hajime vaikutti huomattavasti pirteämmältä kuin hetki sitten. Padon päästäminen ja asioista avautuminen oli tehnyt hyvää toiselle. Junyasta tuntui, että hän oli tehnyt kerrankin jotain oikein. Nuorukainen irrottautui päättäväisesti halauksesta ja katsoi häntä suoraan silmiin. "On jotain muutakin, mitä minun on kerrottava sinulle", Hajime tunnusti. Nuoremman päättäväinen ja jokseenkin hermostunut olo sai hänet hieman varuilleen. Hän nyökkäsi pienesti. "Luulen, että olen rakastunut sinuun."

Tuntui kuin joka ikinen solu olisi Junyassa jähmettynyt ja aika pysähtynyt. Myös hänen sydämensä jätti pari kertaa lyönnin välistä. Hän olisi varmasti voinut odottaa mitä tahansa muuta kuin tällaista tunnustusta Hajimelta. Junya ei ollut nähnyt minkäänlaisia merkkejä toisen tunteista, tämä oli onnistunut piilottelemaan asian täydellisesti. Junya oli niin ällikällä lyöty, ettei toviin tiennyt mitä sanoa.

"Oh... mm..." Junya päästi suustaan. Hän tunsi korviensa alkavan helottaa piponsa alla punaisina kuin tomaatti. Veri kohisi hänen korvissaan, niin ettei hän kuullut omia ajatuksiaan. Hän ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut näin lukossa! "... En tiedä mitä sanoisin. En siis meinaa tätä millään pahalla. Olen vain yllättynyt..." Junya tunnusti hermostuneena.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Hänen tunnustuksensa tuli selvästi Junyalle täytenä yllätyksenä. Toinen ei osannut ensin sanoa mitään muuta kuin: "Oh... mm..." Hajime odotti hermostuneena, että Junya kommentoisi jotain ymmärrettävämpää. Hän ei voinut olla miettimättä, oliko tehnyt suuren virheen tunnustaessaan tunteensa. Kazuhiro oli suositellut sitä, ja tämä oli Junyan veli, mutta kyllä Kazuhirokin saattoi erehtyä.

"...En tiedä mitä sanoisin. En siis meinaa tätä millään pahalla. Olen vain yllättynyt..." Junya sai lopulta sanottua. Tämä vaikutti yhtä hermostuneelta kuin hän. "Ei sinun tarvitse sanoa mitään. Ymmärrän, että tämä oli odottamatonta", Hajime vastasi. Hän tunsi olonsa yhtä aikaa kiusaantuneeksi ja pettyneeksi. Ei hän ollut kuvitellut, että Junya sanoisi tuntevansa samoin häntä kohtaan, mutta ilmeisesti hän oli kuitenkin salaa toivonut sitä, vaikka tiesi tunteidensa olevan kaikella todennäköisyydellä yksipuolisia.

No, kenties näin oli parempi. Ei hän olisi voinut alkaa seurustella Junyan kanssa, vaikka tämä olisi vastannutkin hänen tunteisiinsa. Kyllä, näin oli varmasti parempi. Jonkin aikaa olisi epäilemättä vaivaantunutta, mutta sitten he toivottavasti pystyisivät jättämään hänen tunnustuksensa taakseen ja jatkamaan entiseen tapaan ystävinä. Se oli enemmän kuin Hajime oli saattanut toivoa tunnustaessaan valehdelleensa Junyalle seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ja kaipa hänen tunteensa kuihtuisivat jossain vaiheessa vastakaiun puutteessa.

Hajime vilkaisi ympärilleen sivukujalla. He olivat seisseet aika kauan siinä, joten oli ihme, että he olivat saaneet olla koko sen ajan rauhassa. Nyt, kun Junya ei enää halannut häntä, hän tajusi myös, että ulkona oli aika kylmä, varsinkin ilman päällysvaatteita. "Ehkä meidän pitäisi käydä hakemassa takkimme ja lähteä kotiin", hän ehdotti.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


"Ei sinun tarvitse sanoa mitään. Ymmärrän, että tämä oli odottamatonta", Hajime vastasi. Vaikka toinen kuulosti ymmärtäväiseltä, tämän silmissä saattoi nähdä aavistuksen pettymystä. Kukapa ei olisi pettynyt, kun ei saanut samanlaista vastakaikua toiselta osapuolelta. Junyasta tuntui pahalta toisen puolesta. Tälle ei vain mahtanut mitään.

Junin oli pakko kietoa kätensä ympärilleen, kun yhtäkkinen tuulevire pyyhkäisi heidän ylitseen. Heidän halatessaan ei ollut ollut niin kylmä, nyt se tuntui melkein luihin asti. Hajime oli huomannut saman. "Ehkä meidän pitäisi käydä hakemassa takkimme ja lähteä kotiin", nuorempi ehdotti seuravaaksi.

"Käydään vain", Junya nyökkäsi ja lähti kävelemään takaisin päin Hajimen vierellä. Kotiin lähteminen ei ollut ollenkaan huono idea. Miehen ajatukset olivat yhtä sekamelskaa ja hän halusi päästä kotiin selventämään niitä. Tällä hetkellä hän ei olisi osannut käyttäytyä Hajimen seurassa normaalisti enää muutenkaan. Se jos mikä olisi ollut heidän välillään kiusallista.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Käydään vain", Junya vastasi. Tämä oli kietonut kätensä ympärilleen pysyäkseen lämpimämpänä. Tammikuu ei todellakaan ollut oikea aika hengata ulkona ilman takkia. No, eiväthän he olleet suunnitelleet tekevänsä niin. Kaikki oli sen syytä, että Hajime oli seonnut keskellä taidenäyttelyä. Häntä hävetti.

He kävelivät mitään puhumatta takaisin museolle, jonottivat narikasta takkinsa ja pukivat päälleen. Junya vaikutti olevan syvällä ajatuksissaan, ja Hajimesta taas tuntui, että hän oli sanonut jo aivan liikaa. Saatuaan päällysvaatteet ylleen he hyvästelivät pikaisesti toisensa ja lähtivät sitten kumpikin omaan suuntaansa.

Koko kotimatkan Hajime pohti, oliko tehnyt oikean ratkaisun kertoessaan tunteistaan Junyalle vai ei. Hän pelkäsi, että toinen ei enää haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä tai että heidän ystävyytensä olisi ainakin pitkäksi aikaa pilalla. Hän ei ollut varma, miten olisi itse suhtautunut moiseen puskista tulleeseen tunnustukseen, jos olisi ollut Junyan paikalla. Mahtoiko toinen olla edes vähän imarreltu, vai olivatko hänen ystävyyttä syvemmät tunteensa ainoastaan epätoivottuja? Junyaa oli ollut niin vaikea lukea, ettei hän osannut yhtään sanoa. Ilmeisesti vain aika näyttäisi, miten heidän ystävyydelleen kävisi.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka


Kumpikaan ei sanonut enää mitään, kun he saapuivat museolle ja jonottivat narikasta takit. Puettuaan takit ylleen kaksikko vain hyvästelivät toisensa lyhyesti ja lähtivät sitten omiin suuntiinsa.

Junya sätti itseään. Hänen olisi pitänyt reagoida jotenkin fiksummin kuin sillä tavalla miten nyt olikaan reagoinut. Hajimesta tuntui varmasti pahalta, ja tämä luuli varmasti hänen vihaavan tätä tai jotain sen suuntaista. Se ei pitänyt paikkaansa, sillä Hajimesta oli tullut hänelle tärkeä ystävä näiden kolmen kuukauden aikana.

Junya hyppäsi ratikkaan ja suunnisti kohti kotia. Hän tuijotti ikkunasta ulos mitäänsanomaton ilme kasvoillaan, niin ajatuksissaan hän oli. Ajatuksissa, joista hän ei juuri nyt saanut mitään tolkkua.