Kirjoittaja Nightingale » 06.11.2013 19:44
Kazuhiro Tanaka
Kazuhiro astui pois bussista pysäkille, jolta oli vain viiden minuutin kävelymatka treenikämpälle. Hän ei jäänyt katsomaan, kuinka bussi jatkoi matkaansa, vaan lähti ripeästi astelemaan kohti määränpäätään. Hänellä oli aina sunnuntaisin tapana käydä harjoittelemassa rumpujen soittamista parin tunnin verran treenikämpällä. Ei viikonlopun viimeisenä päivänä pahemmin ollut mitään kovin tähdellistä tekemistä, joten oli järkevintä käyttää ylimääräinen aika soittotaitojen kohentamiseen. Ei tosin sillä, että Kazu olisi kaivannut roppakaupalla lisätreeniä ollakseen bändikaveriensa veroinen, mutta ei harjoittelu koskaan pahitteeksikaan olisi.
Kävellessään kohti treenikämppää Kazuhiro yritti parhaansa mukaan olla muistelematta eilisen tapahtumia. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä eilen oli tapahtunut niin paljon hänen maailmaansa hetkauttavia asioita. Neron kohtaaminen oli ollut sen verran tuskallista, että Kazu oli perunut kaveriensa kanssa suunnittelemansa kauhuleffaillan äkillisesti nousseeseen kuumeeseen vedoten. Moinen valehtelu ei ollut rumpalin tapaistaan, mutta hän ei yksinkertaisesti jaksanut eilen nähdä muita ihmisiä ja yrittää esittää, että kaikki oli kunnossa. Kaverien tapaamisen sijaan Kazu olikin sulkeutunut oman huoneensa rauhaan käymään mielessään läpi tapahtunutta ja itkemään häpeäänsä läheisiltään salassa.
Kaikkein eniten Kazuhiroa mietitytti, kuinka paljon Aki tiesi siitä, mitä hänen ja Neron välillä oli tapahtunut. Luuliko basisti heidän vain harrastaneen tavanomaista seksiä keskenään? Vai oliko tämä tajunnut, että juuri Nero oli ollut se, joka oli aiheuttanut ne jäljet Kazun kaulalle joitakin viikkoja sitten? Entä tiesikö Aki, missä oloissa se kaikki oli tapahtunut? Tiesikö Aki, että rumpali oli itse tahtonut tavallisesta poikkeavia asioita vuoteen puolella? Ja jos tiesi, mitä basisti mahtoi nyt hänestä ajatella? Halveksi, kammoksui, ei piitannut, syytti, tahtoi vältellä?
Kazuhiro huokaisi hieman halveksivasti itselleen sovittaessaan avaintaan treenikämpän ulko-oven lukkoon. Ihan kuin Akin mielipiteellä nyt olisi ollut niin suurta merkitystä. Basisti ei pitänyt hänestä, eikä hän pitänyt basistista, ei ainakaan rationaalisen puolensa mukaan. Jos Aki pitäisi hänestä nyt vielä hiukan vähemmän kuin ennen, niin eipä siinä tulisi isoa vahinkoa. Tuskin hän edes huomaisi eroa entiseen, niin olemattomat heidän välinsä ennestään olivat. Oli siis turhaa tuhlata aivokapasiteettia basistin mietteiden arvailuun ja niistä huolehtimiseen.
Lukko avautui miltei ääneti. Kazuhiro pudotti avaimet takaisin nahkatakkinsa takkuun, työnsi oven auki ja astui sisään. Hän ripusti takkinsa eteisen naulakkoon, jolloin alta paljastui musta kauluspaita ja tuttu krusifiksi. Niiden lisäksi hänellä oli yllään ohut violetti huivi ja yksinkertaiset mustat pillifarkut, jotka myötäilivät täydellisesti hänen hoikkia jalkojaan. Kynsiä koristi yhä violetti lakka, ja hiukset sekä meikki olivat luonnollisesti kunnossa. Vaikka Kazu ei aikonut tänään vierailla muualla kuin treenikämpällä, hän piti silti huolta siitä, ettei näyttänyt ihan miltä sattui.
Olohuoneesta kuului yhtäkkiä vaimeaa ääntä. Kazuhiro käännähti yllättyneenä naulakosta olohuoneeseen päin. Tänään ei pitänyt olla bändiharjoituksia, joten ei täällä pitäisi olla ketään muita kuin hän. Ei kai kyse vain ollut varkaasta? Mutta lukko oli näyttänyt ihan ehjältä...
Valppaana Kazuhiro asteli olohuoneen oviaukkoon ja jähmettyi sitten siihen seisomaan. Olohuoneen sohvalla kankaisen viltin alla makoili Aki, jonka kasvoissa oli väkivallan jälkiä. Ja mikä pahinta, tämän kaulalla näkyi liiankin tuttuja kuristamisesta kertovia sinipunaisia sormenjälkiä. Nero... Mutta miksi hän teki tuollaista omalle pikkuveljelleen?
Kazuhiro oli niin yllättynyt näkemästään, ettei hetkeen saanut sanottua yhtään mitään. Sitten hän kuitenkin kokosi vaivalla hajalleen levinneet ajatuksensa ja kysyi: "Mitä sinä täällä teet? Ei tänään ole harjoituksia." Äänensävy ei ollut tavallisen kylmäkiskoinen vaan vain puhtaan kysyvä. Aki oli onnistunut sekoittamaan hänen pasmansa pahemman kerran.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.