Surprising, isn't it?

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki oli nukkunut yönsä hyvin huonosti. Huulta, poskipäätä ja varsinkin kaulaa oli särkenyt jumalattomasti, ja hän oli joutunut ottamaan särkylääkettä kipujen lieventämiseksi. Hän oli kyllä kokenut ennenkin tappelun jälkeen aiheutuneista jäljistä ja säryistä, mutta kukaan ei ollut päässyt melkein tappamaan häntä. Sitä hän kuitenkin oli koko ajan miettinyt, olisiko Nerolla oikeasti ollut rahkeita tappaa omaa pikkuveljeään? Neron ajatuksista ei koskaan saanut mitään järkevää selkoa, joten asia jäi ilman vastausta. Hänestä oli kuitenkin tuntunut siltä, että hän olisi voinut kuolla sinä päivänä.

Ainakin Aki tiesi nyt miltä Kazusta oli tuntunut silloin kun Nero oli käynyt tämän kimppuun. Hän oli myös ajatellut aikaa vähän taaksepäin ja muisti millaiset jäljet rumpalin kaulalla oli ollut sinä päivänä. Hän oli kysynyt silloin, kuka ne oli tehnyt ja oli suuttunut suunnattomasti siitä, että Kazu oli kyseenalaistanut hänen tarkoituksensa auttaa. Silloin hän oli myös mielessään vannonut joku päivä hakata sen tyypin ja niin hän eilen tekikin. Kaikkein pahinta asiassa oli, että se paha tyyppi oli ollut hänen oma isoveljensä…

Kun basisti oli saanut viimeisen lähtöhäätönsä ja maannut pihassa melkein puoli kuolleena ja rääkättynä, hän oli miettinyt ankarasti minne hän olisi mennyt yönsä viettämään. Lopulta hän oli päättänyt olla häiritsemättä ketään tuttavaa tai kaveriaan ja päätynyt tyhjälle treenikämpälle nukkumaan. Nyt hän makasi räsyisellä sohvalla pieni nukkaantuva huopa peittonaan ja mietti asioita ankarasti halki. Ajatteleminen ei sopinut hänelle ja liika ajattelu aiheutti päänsärkyä. Asioiden sulattelussa kyllä kestäisi kotvan aikaa, eihän sellaista tietoa voinut ottaa kovin tyynesti vastaan.

Kello näytti ainakin puolta päivää eikä hän ollut saanut aikaiseksi keittää itselleen edes kahvia. Hän vain tuijotti treenikämpän soittimia, hänen bassoaan ja Kazun rumpusettiä. Shoun ja Hikan kitarat lepäsivät omilla paikoillaan myös. Onneksi Aki oli jättänyt viime kerrasta soittimensa tänne, koska sitä olisi ollut aika ikävä hakea Neron luota sen tappelun jälkeen. Hänen ei siis tarvinnut käydä asunnossa ainakaan pariin päivään, joten hänellä olisi mahdollisuus soittaa bassoaan rauhassa. Bändi ei ollut myöskään sopinut mitään yhteisiä treenihetkiä, joten näillä näkymin kämpälle ei tulisi ketään muita.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro astui pois bussista pysäkille, jolta oli vain viiden minuutin kävelymatka treenikämpälle. Hän ei jäänyt katsomaan, kuinka bussi jatkoi matkaansa, vaan lähti ripeästi astelemaan kohti määränpäätään. Hänellä oli aina sunnuntaisin tapana käydä harjoittelemassa rumpujen soittamista parin tunnin verran treenikämpällä. Ei viikonlopun viimeisenä päivänä pahemmin ollut mitään kovin tähdellistä tekemistä, joten oli järkevintä käyttää ylimääräinen aika soittotaitojen kohentamiseen. Ei tosin sillä, että Kazu olisi kaivannut roppakaupalla lisätreeniä ollakseen bändikaveriensa veroinen, mutta ei harjoittelu koskaan pahitteeksikaan olisi.

Kävellessään kohti treenikämppää Kazuhiro yritti parhaansa mukaan olla muistelematta eilisen tapahtumia. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä eilen oli tapahtunut niin paljon hänen maailmaansa hetkauttavia asioita. Neron kohtaaminen oli ollut sen verran tuskallista, että Kazu oli perunut kaveriensa kanssa suunnittelemansa kauhuleffaillan äkillisesti nousseeseen kuumeeseen vedoten. Moinen valehtelu ei ollut rumpalin tapaistaan, mutta hän ei yksinkertaisesti jaksanut eilen nähdä muita ihmisiä ja yrittää esittää, että kaikki oli kunnossa. Kaverien tapaamisen sijaan Kazu olikin sulkeutunut oman huoneensa rauhaan käymään mielessään läpi tapahtunutta ja itkemään häpeäänsä läheisiltään salassa.

Kaikkein eniten Kazuhiroa mietitytti, kuinka paljon Aki tiesi siitä, mitä hänen ja Neron välillä oli tapahtunut. Luuliko basisti heidän vain harrastaneen tavanomaista seksiä keskenään? Vai oliko tämä tajunnut, että juuri Nero oli ollut se, joka oli aiheuttanut ne jäljet Kazun kaulalle joitakin viikkoja sitten? Entä tiesikö Aki, missä oloissa se kaikki oli tapahtunut? Tiesikö Aki, että rumpali oli itse tahtonut tavallisesta poikkeavia asioita vuoteen puolella? Ja jos tiesi, mitä basisti mahtoi nyt hänestä ajatella? Halveksi, kammoksui, ei piitannut, syytti, tahtoi vältellä?

Kazuhiro huokaisi hieman halveksivasti itselleen sovittaessaan avaintaan treenikämpän ulko-oven lukkoon. Ihan kuin Akin mielipiteellä nyt olisi ollut niin suurta merkitystä. Basisti ei pitänyt hänestä, eikä hän pitänyt basistista, ei ainakaan rationaalisen puolensa mukaan. Jos Aki pitäisi hänestä nyt vielä hiukan vähemmän kuin ennen, niin eipä siinä tulisi isoa vahinkoa. Tuskin hän edes huomaisi eroa entiseen, niin olemattomat heidän välinsä ennestään olivat. Oli siis turhaa tuhlata aivokapasiteettia basistin mietteiden arvailuun ja niistä huolehtimiseen.

Lukko avautui miltei ääneti. Kazuhiro pudotti avaimet takaisin nahkatakkinsa takkuun, työnsi oven auki ja astui sisään. Hän ripusti takkinsa eteisen naulakkoon, jolloin alta paljastui musta kauluspaita ja tuttu krusifiksi. Niiden lisäksi hänellä oli yllään ohut violetti huivi ja yksinkertaiset mustat pillifarkut, jotka myötäilivät täydellisesti hänen hoikkia jalkojaan. Kynsiä koristi yhä violetti lakka, ja hiukset sekä meikki olivat luonnollisesti kunnossa. Vaikka Kazu ei aikonut tänään vierailla muualla kuin treenikämpällä, hän piti silti huolta siitä, ettei näyttänyt ihan miltä sattui.

Olohuoneesta kuului yhtäkkiä vaimeaa ääntä. Kazuhiro käännähti yllättyneenä naulakosta olohuoneeseen päin. Tänään ei pitänyt olla bändiharjoituksia, joten ei täällä pitäisi olla ketään muita kuin hän. Ei kai kyse vain ollut varkaasta? Mutta lukko oli näyttänyt ihan ehjältä...

Valppaana Kazuhiro asteli olohuoneen oviaukkoon ja jähmettyi sitten siihen seisomaan. Olohuoneen sohvalla kankaisen viltin alla makoili Aki, jonka kasvoissa oli väkivallan jälkiä. Ja mikä pahinta, tämän kaulalla näkyi liiankin tuttuja kuristamisesta kertovia sinipunaisia sormenjälkiä. Nero... Mutta miksi hän teki tuollaista omalle pikkuveljelleen?

Kazuhiro oli niin yllättynyt näkemästään, ettei hetkeen saanut sanottua yhtään mitään. Sitten hän kuitenkin kokosi vaivalla hajalleen levinneet ajatuksensa ja kysyi: "Mitä sinä täällä teet? Ei tänään ole harjoituksia." Äänensävy ei ollut tavallisen kylmäkiskoinen vaan vain puhtaan kysyvä. Aki oli onnistunut sekoittamaan hänen pasmansa pahemman kerran.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki oli sitä mieltä, että hän halusi nyt pestä naamansa. Ei hän tässä koko loppu päivää maata tekemättä mitään. Niinpä hän nousi hitaasti ylös ja siirtyi vessan puolelle. Aukaistuaan vesihanan hän kumartui huuhtelemaan kasvojaan kylmällä vedellä. Hana inahti kun hän väänsi sen kiinni. Kohotettuaan itsensä taas suoraksi hän näki kasvonsa vessan nuhjuisesta peilistä. Ruskeat silmät laskeutuivat kaulan tuntumaan ja näkivät samanlaiset jäljet kuin Kazulla oli silloin muutama viikko sitten. Olihan hän osannut odottaa jälkiä eikä hän kyllä rupeaisi peittelemään niitä millään kaulahuivilla. Ei siinä olisi ollut mitään järkeäkään. Se ainakin todisti siitä, että hän oli yrittänyt kostaa Kazun puolesta.

Aki kuivasi kasvonsa paidanhelmaansa, palasi takaisin sohvan luokse ja heittäytyi peiton alle jälleen kerran. Ei hän jaksanut tehdä mitään. Eikä sitä aina tarvinnutkaan tehdä jotain järkevää.

Basisti huokaisi syvään ja sulki silmänsä eikä kuullut yhtään ulko-oven käyvän. Tulija saapui niin hiljaa, että sitä oli vaikea havaita. Vasta sitten kun hän kuuli tutun äänen, hän käänsi katseensa ovelle hiukan yllättyneenä että joku oli tullut kämpille. "Mitä sinä täällä teet? Ei tänään ole harjoituksia”, Kazu sanoi kasvoillaan ilme, jota Aki ei ymmärtänyt. Tai ehkä hän ymmärsi, mutta miksi toinen katsoi häntä niin?

”Ei oo oikein muutakaan paikkaa, missä olla. Nero potki pihalle…” Aki naurahti katkerasti ja kohottautui istumaan. ”Tosin ihan omaa syytäni se kyllä oli.” Nostaessaan katseensa Kazuun Aki loi pienen hymynpoikasen. Hän ei yhtään tiennyt, miten pitäisi olla. Kuinka hänen kuuluisi suhtautua rumpaliin nyt kun tiesi mitä oli tapahtunut? Oliko Kazu vihainen hänelle vai Nerolle? Vai sille että hän oli Neron veli? Joka tapauksessa asia vaivasi häntä helvetin paljon. Miksi helvetissä Neron oli pitänyt mennä tekemään sillä tavalla?

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki ei ollut ilmeisesti kuullut hänen tuloaan, sillä tämä käänsi yllättyneen näköisenä päänsä hänen suuntaansa kuultuaan hänen puhuvan. Lyhyen hetken he tuijottivat toisiaan hämmentyneen oloisina, kunnes Aki vastasi: ”Ei oo oikein muutakaan paikkaa, missä olla. Nero potki pihalle…” Sanoja säesti katkera naurahdus ja istumaan kohottautuminen. ”Tosin ihan omaa syytäni se kyllä oli", Aki vielä jatkoi, siirsi katseensa häneen ja hymyili pienesti, vaikkei Kazu nähnytkään mitään aihetta moiseen.

Kazuhiro päätti siirtyä ovenraosta sisemmälle huoneeseen. Koska Aki oli valloittanut sohvan, jolla hän yleensä istui, hän hakeutui nuhjuiseen nojatuoliin. Istumapaikan etsimisen vaatima aika tuli tarpeeseen, sillä rumpali tunsi tarvetta koosta ajatuksiaan hieman, ennen kuin virkkoisi mitään. Akin kertomat uutiset eivät olleet aivan sitä, mitä hän oli odottanut kuulevansa, eikä tämän asenne ollut sellainen, kuin hän oli etukäteen uumoillut. Halveksivan, inhoavan tai välttelevän sijaan basisti suhtautui häneen suopeasti, ainakin jos äskeisestä hymystä saattoi mitään päätellä. Mutta miksi, sitä Kazu ei tiennyt.

"Mitä sinä sitten oikein teit?" Kazuhiro tiedusteli neutraaliin sävyyn. Hänellä oli omat arvelunsa siitä, mitä Neron ja Akin välillä oli tapahtunut, mutta hän ei ollut halukas paljastamaan mietteitään bänditoverilleen. Hän antoi mieluummin Akin kertoa syynsä hänelle. Jos tämä nyt edes kertoisi. He olivat sen verran etäisissä ja jopa vihamielisissä väleissä, että basisti voisi ihan hyvin tokaista, ettei asia kuulunut hänelle tippaakaan. Ja jos toinen päättäisi menetellä niin, Kazu ei voisi muuta kuin myöntää toisen olevan oikeassa. Akin asiat eivät kuuluneet hänelle yhtään sen enempää kuin hänen asiansa kuuluivat Akille.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Basisti piti katseensa lattiassa Kazun astuessa hitain elein peremmälle olohuoneeseen ja etsiessään itselleen istumapaikan nuhjuisesta nojatuolista. Kun rumpali oli ehkä selventänyt ajatuksiaan tämä kysyi: "Mitä sinä sitten oikein teit?"

Akin ruskea katse hakeutui tällä kertaa Kazun mantelinmuotoisiin ruskeisiin silmiin. Mitä hän oli tehnyt? Ehkä hän oli ylireagoinut, mutta kuitenkin hän oli kokenut sen tarpeelliseksi. Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä bändikaverinsa puolesta? Hän tuijotti hetken toista pohtien mikä olisi oikea vastaus Kazulle. Tietenkään hän ei ennenkään koskaan miettinyt mitä päästi suustaan kun puhui rumpalille, ehkei hänen pitäisi nytkään?

"Hakkasin sen pärstän paskaks..." hän lopulta vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen eikä hän lisännyt mitään siitä, että oli jäänyt alakynteen loppujen lopuksi. Sehän näkyi selvästi hänen kaulallaan ja naamallaan. Nero oli ollut aina se vahvempi, vaikka hän selvästi harrasti enemmän kuntosalilla käymistä. Ehkä isobroidilla oli aina jonkinlainen kontrolli kun tämä rankaisi häntä. Niin oli oltava, koska hän myöskin aina hävisi.

Vasta nyt basisti huomasi äänensä kuulostavan aavistuksen käheältä, ilmeisesti se johtui kuristamisen jälkeisesti turvotuksesta. Ei hän mitään sellaisista tiennyt, mutta kyllä hän oli havainnut että hakkaamisen jäljet sattuivat vähän nesteytymään.

Aki ei osannut yhtään arvioida, miten Kazu reagoisi tuohon tietoon, ihme että tätä ylipäätään kiinnosti hänen tekemisensä. Tosin tällaisia tapahtumia oli erittäin harvoin, joten ehkei rumpali kehdannut käyttäytyä yhtä kylmäkiskoisesti kuten aina. Säälikö Kazu häntä? Sitä oli kyllä vaikea kuvitella, koska Akilla oli aina sellainen tunne, että tämä vihaisi häntä. Tosin ei se olisikaan mikään suuri yllätys.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki katsoi häntä suoraan silmiin ja oli hetken aikaa vaiti. Vaikutti siltä, että basisti pohti, mitä vastaisi, vaikkei sellainen käytös ollut yleensä vanhemmalle tyypillistä. Tavallisesti Aki vain tokaisi sekuntiakaan harkitsematta, mitä sylki suuhun toi, mikä oli Kazun mielestä vähemmän ihailtava piirre. Ei sillä, että hän olisi arvostanut kieroilua ja laskelmointia, mutta pieni harkinta ja kohteliaisuus ei useimmiten olisi ollut pahaksi. Vaikka mikäpä hän oli neuvomaan. Hänellähän oli paljon vähemmän kavereita kuin Akilla, ja häntä pidettiin muutenkin vaikeana, jopa epämiellyttävä ihmisenä.

"Hakkasin sen pärstän paskaks..." Aki lopulta tokaisi hieman käheästi. Basistin äänen käheys johtui luultavasti kuristamisen aiheuttamasta turvotuksesta kurkussa. Kazunkin ääni oli ollut hieman tavallista käheämpi Neron kanssa tapahtunutta episodia seuranneena päivänä. Onneksi seuraava päivä oli ollut lauantai, joten hän oli ongelmitta saattanut jäädä kotiin nuolemaan haavojaan ja miettimään, miten kaikki oli saattanut mennä niin pahasti pieleen, vaikka hän oli luullut hallitsevansa tilanteen.

Akin sanoista sai vähän sellaisen kuvan, kuin basisti olisi päihittänyt isoveljensä. Vanhemman kasvoissa ja kaulalla olevat jäljet kielivät kuitenkin siitä, että kohtaaminen oli loppujen lopuksi päättynyt Neron voittoon. Ja olisihan ollut aika ihme, jos niin ei olisi käynyt. Vaikka Aki oli Kazua lihaksikkaampi, painavampi ja muutenkin miehekkäämpi, Nero oli kuitenkin huomattavasti pikkuveljeään rotevamman ja voimakkaan oloinen.

"Oliko hänen homoseksuaaliksi paljastumisensa niin vastenmielinen uutinen?" Kazuhiro kysyi edelleen neutraaliin sävyyn. Hän epäili, että Akin tekojen taustalla oli muutakin kuin pelkkä inho isoveljen seksuaalisen suuntautumisen takia, mutta hän ei halunnut lähteä olettamaan mitään. Olihan aina mahdollista, että basistille oli todella ollut ylitsepääsemätöntä huomata, että vanhempi veli oli samaan sukupuoleen kallellaan.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu pohti jotain, mutta sitä ei voinut tietää, että mitä. Mitä tuo ajatteli hänen vastauksestaan vai ajatteliko yhtään mitään? Varmasti ajatteli, Kazu oli ihminen joka enemmän ajatteli kuin puhui. "Oliko hänen homoseksuaaliksi paljastumisensa niin vastenmielinen uutinen?"

Akin muualle hetkeksi hakeutunut katse kohdistui takaisin Kazuun, mutta nyt enemmänkin pistävänä. "Sillä ei oo asian kanssa mitään tekemistä, olkoon saatana vaikka transseksuaali, mutta sillä ei oo lupaa koskea mun kavereihin millään tavalla. Nero on aina ärsyttänyt mua, mut tää oli eka kerta kun kävin sen kimppuun... Se oli menny liian pitkälle", Aki kertoi varsinaisesti mitään häpeilemättä. Miksi olisi pitänyt hävetä? Sehän oli totuus.

Ja basistista oli ihmeen mukava keskustella järkeviä rumpalin kanssa sen sijaan, että he olisivat vain riidelleet, vaikkei nyt aihe ollut mitenkään mairea. Hän tiesi olevansa parhaimmillaan kun ei riidellyt, silloin hän saattoi puhua asioista rehellisesti ja valehtelematta. Ja ehkä hän oli jossain alitajunnassaan odottanut jotain tällaista rauhallista keskustelutuokiota Kazun kanssa. Oli tämän pakko olla muutakin kuin pelkkä piikittelevä ja ivakatseinen tyyppi.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki käänsi katseensa terävästi häneen. Basistia ärsytti silminnähden se tulkinta, jonka hän oli esittänyt toisen motiiveista isoveljen hakkaamiseen. "Sillä ei oo asian kanssa mitään tekemistä, olkoon saatana vaikka transseksuaali, mutta sillä ei oo lupaa koskea mun kavereihin millään tavalla. Nero on aina ärsyttänyt mua, mut tää oli eka kerta kun kävin sen kimppuun... Se oli menny liian pitkälle", Aki tokaisi suorasukaiseen tyyliinsä.

Kazuhiro kurtisti tuskin havaittavasti kulmiaan. Tarkoittiko Aki, että oli käynyt isoveljensä kimppuun sen vuoksi, mitä tämä oli tehnyt Kazulle? Rumpalin korviin moinen käytös kuulosti kovin kummalliselta ottaen huomioon heidän riitaisat välinsä. Toisaalta Niya oli joskus maininnut, että Aki suhtautui suojelevaisesti kaikkiin kavereihinsa, vaikka saattoikin ottaa samaisten kavereiden kanssa yhteen aina välillä. Mutta oliko basistin määritelmä kaverille todella niin löyhä, että Kazu mahtui mukaan?

"En olisi uskonut, että minä olisin se, joka saisi sinut lopulta käymään Neron kimppuun", Kazuhiro totesi. Hän tietysti vihjasi hienovaraisesti sanoillaan hänen ja Akin huonoihin väleihin. Toki asian olisi voinut ilmaista suoremminkin, mutta nykyisessä tilanteessa se ei tuntunut kannattavalta vaihtoehdolta. Juuri nyt Kazu ei tuntenut suurtakaan halua riidellä Akin kanssa. Basistin ulkomuoto säälitti häntä, vaikka hän olikin sitä mieltä, ettei väkivalta ratkaissut asioita suuntaan tai toiseen.

Akin murjottua ulkonäköä suurempi pidäke oli kuitenkin se, että Kazuhiro koki nyt olevansa jonkinasteisesti kiitollisuudenvelassa vanhemmalle. Hän ei ollut halunnut - saati sitten pyytänyt - ketään kostamaan puolestaan, mutta basisti oli joka tapauksessa tehnyt niin. Ja sen vuoksi tämä oli nyt ruhjeilla ja vailla kotia. Se ei ollut edes Kazun silmissä arvotonta, vaikka hänellä olikin enemmän kuin hieman ristiriitainen olo sen suhteen, miten hänen pitäisi suhtautua Akin ritarillisuuteen.

Kazuhiro nousi äkisti ylös ja asteli eteiseen jättämänsä olkalaukun luokse. Hetken laukkuaan pengottuaan hän palasi olohuoneeseen ja heitti Akin syliin aspiriiniliuskan. "Nuo tehoavat särkyyn paremmin kuin treenikämpän perusburanat. Minulla on niitä paketillinen mukana päänsäryn varalta", Kazu selitti asettuessaan takaisin nojatuoliin. "Vaikka ei kyllä olisi kannattanut minun takiani vaivautua hankkimaan tuollaisia vammoja", hän jatkoi hiljaisemmin ja hymyili aavistuksen pilkallisesti. Pilkka ei kuitenkaan kohdistunut niinkään Akiin kuin häneen itseensä, vaikka hänellä ei yleensä ollut tapana vähätellä tai halveksia itseään muiden ihmisten edessä.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

"En olisi uskonut, että minä olisin se, joka saisi sinut lopulta käymään Neron kimppuun", Kazu totesi pienen hiljaisuuden jälkeen. Aki pohti toisen sanoja. Hän ei ollut ajatellut asiaa tuolla tavalla. Hän kyllä aina kimpaantui sille, joka kohteli hänen kavereitaan kaltoin. Hän halusi aina kostaa näiden puolesta kun eivät itse kyenneet siihen. Mutta se oli kyllä poikkeus, että hän oli käynyt Neron kimppuun vain ja ainoastaan Kazun vuoksi. Olihan Nero aina kohdellut hänen kavereitaan kuin roskaa, mutta ei niin pahasti, että olisi saanut hänet pimahtamaan sillä tavalla.

Se, että he riitelivät melkein joka kerta kun he tapasivat, oli myös ristiriidassa sen kanssa, mitä hän oli tehnyt tämän vuoksi. Mutta Aki piti melkein kaikkia, joiden kanssa vietti vähänkin aikaa, kavereinaan, vaikka hän nyt sattuikin tappelemaan rumpalin kanssa enemmän kuin toisten. Riitelyjen kautta oli hänelle luultavasti tullut jonkinlaisia välittäviä tuntemuksia. Niin kävi vain joskus.

"Niin, en tiiä. Onko sillä niin väliä, se vaan raivostutti mua niin paljon..." basisti mutisi lopulta vastaukseksi olkiaan kohauttaen. Hän ei yleensä etsinyt syitä sille, miten toimi ja milloin toimi ja kenen vuoksi. Hän sekoaisi, jos pohtisi jokaista tekemäänsä asiaa. Hän kun teki asioita ennemmin kuin mietti.

Kazu nousi nojatuolista ja häipyi hetkeksi jonnekin. Aki kuvitteli toisen saaneen taas vaihteeksi tarpeekseen heidän lyhyestä keskustelustaan, mutta palasikin takaisin olohuoneen puolelle pidellen jotain kädessään. Toinen heitti hänen syliinsä aspririiniliuskan, jolle Aki kurtisti aavistuksen kulmiaan. "Nuo tehoavat särkyyn paremmin kuin treenikämpän perusburanat. Minulla on niitä paketillinen mukana päänsäryn varalta", rumpali sanoi ja jatkoi sitten hiukan hiljaisemmalla äänellä: "Vaikka ei kyllä olisi kannattanut minun takiani vaivautua hankkimaan tuollaisia vammoja."

Aki vastasi toisen ivanpuoleiseen hymyyn huvittuneella tuhahduksella. "Kiitti... Ei sun kannata välittää mun tekemisistä. Mä teen asioita enemmän tunteella ku järjellä", basisti vastasi vaikka kuulosti omiin korviinsa typerältä. Mutta mitäpä asiasta välittämään, se oli hänen mielipiteensä. Aki irrotti yhden tapletin kuorestaan, heitti sen suuhunsa ja nielaisi sylkensä mukana. Hän oli tarpeeksi laiska hakemaan lasillista vettä. Otettuaan lääkkeensä hän ojensi aspiriinit takaisin bändikaverilleen.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Niin, en tiiä. Onko sillä niin väliä, se vaan raivostutti mua niin paljon..." Aki ohitti olkiaan kohattaen hänen vihjauksensa siitä, etteivät heidän huonot välinsä olleet velvoittaneet toista käymään isoveljen kimppuun. Kazuhirosta tuntui, että basisti ei ollut aivan saanut kiinni siitä, mitä hän ajoi takaa, mutta olkoon niin. Todennäköisesti vanhempi nuorukainen oli vain toiminut hetken mielijohteesta ajattelematta sen tarkemmin motiivejaan, tämä kun oli luonteeltaan "toimi ensin, ajattele sitten" -ihmisiä.

Kazuhiron itseen kohdistuvaan ivaan Aki vastasi jostakin syystä huvittuneella tuhahduksella. Ilmeisesti basistilta oli mennyt täysin ohi sanojen takana visusti piilotteleva häpeä, jota rumpali kantoi tapahtuneen jäljiltä sisällään. "Kiitti... Ei sun kannata välittää mun tekemisistä. Mä teen asioita enemmän tunteella ku järjellä", Aki tokaisi. Kazu ei vastannut mitään vaan katseli vain mitään paljastamaton ilme kasvoillaan, kuinka toinen irrotti yhden aspiriinin pilleriliuskasta, heitti sen suuhunsa ja nielaisi ilman vettä.

Seuraavaksi Aki ojensi aspiriiniliuskaa takaisin hänen suuntaansa. Kazuhiro pudisti päätään ja totesi: "Kuten äsken sanoin, minulla on noita paketillinen laukussa. Voit pitää sen yhden liuskan. Luulen, että sille on käyttöä huomenna ja mahdollisesti ylihuomennakin."

Sen virkottuaan Kazuhiro nousi ylös, siirtyi rumpujensa taakse ja rupesi lämmittelemään soittamalla vuoron perään erilaisia rumpukuvioita. Hän oli tullut tänne harjoittelemaan, ja vaikkei hän liiemmin pitänytkään siitä, kun joku tuijotti hänen soittamistaan, hän aikoi Akista huolimatta pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassaan. Sitä paitsi ei hän olisi keksinyt enempää puhuttavaa basistin kanssa. Hän ei välittänyt udella enempää yksityiskohtia Neron kanssa tapahtuneesta välikohtauksesta, koska se ei loppujen lopuksi kuulunut hänelle lainkaan. Jos Aki haluaisi jotakin kertoa, niin eiköhän tämä osaisi avata sanaisen arkkunsa ilman hänen uteluitaankin.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Kazu ei virkonnut eikä todennut mitään hänen vastaukseensa eikä tämän kasvoilla ollut ilmettä, josta olisi voinut päätellä, mitä tämä ajatteli, mutta hänen ojennettuaan liuskaa rumpalille, tämä totesi: "Kuten äsken sanoin, minulla on noita paketillinen laukussa. Voit pitää sen yhden liuskan. Luulen, että sille on käyttöä huomenna ja mahdollisesti ylihuomennakin."

Aki tuijotti hetken Kazua silmiin ennen kuin veti kätensä takaisin olkiaan kohauttaen ja nakkasi aspiriiniliuskan lähellä olevalle pienelle pyöreälle pöydälle. Miten vain, kyllä hän saattoi pitää pillerit. Ja Kazuhan se tässä tiesi parhaiten, miten kivuliasta seuraavista päivistä tulisi. Olihan tuo kokenut saman kuristamisen kuin hänkin ja vieläpä saman henkilön kautta. Miten huvittavaa.

Rumpali nousi tuolista ylös ja käveli rumpusettinsä luokse istuutuen sitten jakkaran päälle soittokapulat käsissään. Toinen alkoi soittaa jotain rumpukuvioita. Hetken aikaa Aki mitään sanomatta katseli bändikaverinsa soittamista, mutta siirsi sitten katseensa omaan bassoonsa, joka lepäsi sille kuuluvalla telineellä. Hänkin voisi koittaa soittaa, mutta hänen vasemman kätensä rystysiä särki. Kyllä lyömisestä tuli myös käteenkin mustelmia.

Niinpä basisti ei noussut hakemaan soitintaan vaan heittäytyi takaisin selälleen sohvalle katse katossa. Hän sulki hetkeksi väsyneet silmänsä ja antoi Kazun soiton säestää rytmikkäästi ajatuksiaan, jotka olivat edelleen vähän sekaisin. Toisaalta oli aika rauhoittavaa kun joku oli hänen seuranaan täällä, vaikkakin se oli juuri Kazu, jonka kanssa hänellä oli melkein aina sukset ristissä, mutta se ei juuri haitannut häntä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro tunsi Akin tuijotuksen itsessään mutta päätti jättää sen huomiotta ja keskittyä soittoonsa. Vähän ajan kuluttua hän kuuli, kuinka basisti heittäytyi takaisin selälleen sohvalle ilmeisesti kyllästyttyään hänen harjoittelunsa katsomiseen. Hyvä niin. Kazu ei kaivannut ulkopuolisten neuvoja, ei varsinkaan, jos kyseessä oli rummuista mitään ymmärtämätön Aki.

Lämmiteltyään jokusen hetken Kazuhiro alkoi soittaa kokonaisia kappaleita ulkomuistista. Hän hakkasi rumpujaan hieman yli puoli tuntia, minkä jälkeen hän nousi ylös ja rupesi venyttelemään, jotta lihaksia ei särkisi huomenna. Hän olisi soittanut pidemmänkin pätkän, ellei Aki olisi ollut paikalla. Basistin läsnäolo oli sen verran häiritsevää, ettei Kazu viitsinyt tällä kertaa viipyä pitempään. Sitä paitsi rumpujen pitämä melu ei varmaankaan varsinaisesti helpottanut Akin päänsärkyä.

"Sinun kannattaisi varmaan puhua Shoun kanssa tilanteestasi. Hänellä on käsittääkseni sen verran tilava asunto, että voisit muuttaa väliaikaisesti hänen luokseen asumaan", Kazuhiro huomautti katse bänditoverin kasvoihin suunnattuna samalla, kun venytteli käsivarsiaan. Saatuaan venytyssarjan suoritettua loppuun hän meni olkalaukkunsa luokse ja kaivoi sieltä vesipullonsa, josta otti pitkän huikan.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Hän ehkä nukahti joksikin aikaa, koska ei tuntenut olevansa hereillä ennen kuin vasta sitten kun rumpujen soitto lakkasi. Basisti avasi hitaasti silmänsä ja kohtasi taas yläpuolellaan olevan nuhjuisen katon. Ihme jos se ei joku päivä alkaisi vuotamaan sateella. Rumpujen soitto ei ollut lisännyt hänen päänsärkyään, se oli enemmänkin rauhoittanut ja rentouttanut. Monilla se olisi ollut ehkä toisinpäin mutta Aki oli ollut aina vähän räväkkäämpää asiaa suosiva tyyppi.

Kazu nousi pois rumpusettinsä takaa ja ryhtyi venyttelemään lihaksiaan. Ihan järkevää, jottei lihakset jumiutuisi. Akikin joutui venyttelemään sormilihaksiaan pitkän basson rämpyttelyn jälkeen.
"Sinun kannattaisi varmaan puhua Shoun kanssa tilanteestasi. Hänellä on käsittääkseni sen verran tilava asunto, että voisit muuttaa väliaikaisesti hänen luokseen asumaan", rumpali sanoi suosittelevasti ja katsoi häntä samalla kun venytteli.

Aki kohdisti katseensa bändikaveriinsa mietteliään oloisena. "Joo ja menisin häiritsemään sen yksityiselämää. Ihan kun se mua siellä jaksaisi", Aki totesi itseironiseen sävyyn. Sitä paitsi Hika luultavasti ramppaisi Shoun kämpillä 24/7, hän olisi vain näiden tiellä. Luultavasti olisi niinkin päin, että kyyhkyläiset olisivat hänen tiellään eikä häntä kovinkaan houkutellut kuunnella ja katsella kitaristien kuhertelua. Hän oli nähnyt Neron ja sen tyypin välistä touhua jo ihan tarpeeksi.

Basisti ei ollut aivan varma, mutta oliko Shou vähän aikaa sitten maininnut ottaneensa jonkun Niyan kaverin väliaikaisesti toipumaan luokseen? Saattoi olla, että hän muisti väärinkin.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Aki katsoi häntä hetken aikaa sen näköisenä, että pohti hänen sanojaan tosissaan. Sitten tämä kuitenkin totesi ivalliseen sävyyn: "Joo ja menisin häiritsemään sen yksityiselämää. Ihan kun se mua siellä jaksaisi." Basistin kasvoilla olevan ilme kertoi, ettei idea pahemmin miellyttänyt.

"Kyllä Shou jaksaa sinua, jos hänen on pakko. Et sinä tännekään voi jäädä asumaan. Sitä paitsi onhan hänen luonaan jo se Niyan epämääräinen seksikaveri, Thomas. Tuskin yksi lisäasukas haittaa enää paljoakaan siinä tilanteessa." Kazuhiro otti huikan vesipullostaan, ennen kuin jatkoi: "Sinä et sentään varastele. Siitä Thomaksesta en menisi vannomaan." Rumpalin äänensävy kieli siitä, ettei hän liiemmin arvostanut Niyan tuttavaa, saati sitten luottanut tähän.

Kazuhiro kumartui kaivamaan vaihtopaidan olkalaukustaan. Hän oli sen verran hygienitietoinen nuori mies, ettei käyttänyt samaa paitaa, jos oli hionnut rumpuja soittaessaan. Ongittuaan violettimustan t-paidan laukustaan Kazu tarttui päällään olevaa paitaa helmoista ja vetäisi sen päänsä yli pois päältään miettimättä tekoaan sen enempää. He olivat sentään molemmat miehiä, ja vaikka hän olikin seksuaalisesti kiinnostunut Akista, tämä ei ollut hänestä, joten riisuutumisella ei ollut pahemmin väliä. Korkeintaan basisti voisi kuittailla hänen olemattomista lihaksistaan, mutta tuskinpa tämä viitsisi juuri nyt tehdä niin.