Kirjoittaja Nightingale » 16.11.2013 23:33
Hirotaka Yoshida
Hika näki, kuinka Shoun käsi puristui kitaran kaulan ympärille niin tiukasti, että rystyset muuttuivat valkoisiksi. "Sinäkö tässä olet se uhri?" poikaystävä kysyi matalasti. Hika oli aikeissa vastata, mutta Shou ei ollut vielä lopettanut. "Tajuatko sinä yhtään, miltä minusta tuntui kun menit lähentelemään vierasta miestä minun silmieni alla? Jos väität että, se oli pelkkää ystävämielessä tutustumista, minusta se näytti ainoastaan flirttaamiselta!" Shoun ääni kohosi jokaisen sanan myötä, ja kun toinen vihdoin katsoi häntä silmiin, Hika näki tämän silmien olevan täynnä vihaa.
Hika ei osannut sanoa mitään. Aina niin tyynen ja hallitun Shoun purkaus oli tullut hänelle täytenä yllätyksenä, eikä hän tiennyt, miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Miksi Shou kuvitteli, että hän oli siinä mielessä kiinnostunut Hajimesta? Hänhän oli vain halunnut tutustua mielenkiintoiseen uuteen ihmiseen.
"Olenkin ihmetellyt, miksi olet ollut seurassani niin hajamielinen ja poissaoleva. Näyttääkin siltä, että olet ajatellut seurassani ihan muuta ihmistä", Shou sanoi hiljaa ja käänsi katseensa pois hänestä. Hika tuijotti edelleen sanattomana poikaystäväänsä, joka vaikutti pettyneen syvästi häneen. Miksi Shou kuvitteli hänen haaveilleen jostakusta toisesta? Eihän hänen mielessään tai sydämessään ollut ketään muuta kuin Shou! Tai jos hän olikin joskus poikaystävänsä seurassa ajatellut Hajimea, niin ei siinä ollut mitään sen enempää takana. Hajime oli vain mielenkiintoinen ihminen, johon Hikan teki mieli tutustua.
Kenties yhtä mielenkiintoinen kuin Shou alkuaikoina? pieni ääni Hikan mielessä kysyi ivallisesti. Kakkoskitaristi yritti vaientaa äänen, mutta se jatkoi sinnikkäästi: Jos et kerran ole tehnyt mitään väärää, miksi Shou sitten on sinulle niin vihainen? Tiedät kyllä hyvin, ettei Shou esitä perättömiä syytöksiä tai ole mustasukkaisuuteen taipuvainen. Jos hän sanoo, että sinä flirttasit Hajimelle, niin sitten sinä taatusti teit niin, ja vielä todelle törkeästi. Ja se poissaolevuus... tiedät itsekin, että olet viime aikoina ajatellut Hajimea vähintään yhtä usein kuin Shouta.
Ei! En minä ole niin tehnyt! En varmasti! Hika yritti väittää vastaan mutta ei onnistunut vakuuttamaan itseään. Vaistomaisesti hänen katseensa siirtyi Shoun musertuneesta olemuksesta huoneen toisella puolella Kazuhiron vieressä seisovaan Hajimeen. Oliko hän todella flirtannut tälle? Ei ihme, jos Hajime oli suhtautunut häneen melkoisen penseästi. Vaikka Hajime olisikin ollut homo tai bi, tämä tuskin olisi halunnut vastata häneen flirttiinsä hänen poikaystävänsä nähden.
Se, mitä Hika ei ymmärtänyt, oli, miten hän saattoi olla ihastunut Hajimeen. Hänhän oli sormiaan ja varpaitaan myöten rakastunut Shouhun! Ei hänen ajatuksissaan olisi pitänyt olla sijaa kenellekään muulle kuin rakkaalle poikaystävälle. Ja kuitenkin hän tunsi Hajimea katsoessaan selvää vetoa tätä kohtaan. Ei siinä ollut mitään järkeä!
Hika kääntyi hitaasti takaisin Shouhun päin ja katsoi tätä hetken avuttomana. Sitten hän ilmoitti: "Minä rakastan vain sinua." Varman ja vakuuttavan sijaan hänen äänensä kuulosti kuitenkin epäröivältä ja hämmentyneeltä.
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.