Shit happens

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Akin sisällä alka kiemmurrella lyhytpinnaisuuden tunne. Shoun mietinnööissä kesti aina liian kauan. Shou sopisi lukemaan iltasatuja päiväkotiin, koska välillä Akia itseään ainakin alkoi väsyttää tuon seurassa. Varsinkin jos ykköskitaristi käyttäytyi noin... hitaasti. "Luulen, että olisi hyvä ainakin tavata hänet päivänvalossa uudestaan ja katsoa sitten. En kyllä itse pistäisi pahakseni tätä porrasta ylöspäin..." tämä sitten lupasi.

"Jes!" Niin juuri. Aki hurrasi samaan aikaan kuin nuorinkin heistä ja heilautti nyrkkiään ilmassa, varoen kuitenkin, jottei läikyttäisi kahviaan, josta ei ollut ehtinyt juoda vielä tippaakaan. Vielä varovaisempi piti olla, kun Niya lähti liikkeelle ja halasi heitä jokaista vuoronperään. Ensin Shouta, sitten hän ja lopuksi vielä Kazua. "Soitetaanhan me sille mahollisimman pian? Soitetaanhan, Shou?" Ihan kuin äiti olisi luvannut pitää lapselleen syntymäpäiväjuhlat.

Basisti nosti viimeinkin kuumaksi käyneen kahvikupin reunan varovasti huulilleen ja hörppäsi kuumaa nestettä suuhunsa. Ei se polttanutkaan niin pahasti kuin hän oli kuvitellut, joten hän saattoi nyt ottaa isompia kulauksia suuhunsa. "Hyvä päästä vihdoinkin jossain asias eteenpäin. Me ollaan poljettu paikoillamme jo aika kauan", Aki totesi ja istuutui jakkaralleen.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Shou vilkaisi hänen suuntaansa aavistuksen odottavan näköisenä. Ilmeisesti tämä olisi halunnut tietää, mitä mieltä hän oli Benjiron ottamisesta Darretten manageriksi. Kazuhiro ei kuitenkaan sanonut mitään, vaikka hänellä luonnollisesti oli oma vahva mielipiteensä asiasta. Oli selvää, että muut halusivat suostua Benjiron tekemään tarjoukseen, eikä rumpali ollut nyt sillä tuulella, että olisi jaksanut ruveta väittelemään bänditoveriensa kanssa. Siksi hän näki parhaaksi vaieta.

Kuten Kazu oli arvellutkin, Shou näytti hetken pohdittuaan varovaisesti vihreää valoa: "Luulen, että olisi hyvä ainakin tavata hänet päivänvalossa uudestaan ja katsoa sitten. En kyllä itse pistäisi pahakseni tätä porrasta ylöspäin..." "Jes!" Niya luonnollisesti huudahti heti myöntävän vastauksen kuultuaan ja ponnahti riemuissaan jaloilleen. Sitten pieni vokalisti kiersi innosta puolihysteerisenä halaamassa kaikkia bänditovereitaan.

Kazuhiro yllättyi hieman siitä, että Niya hyppäsi hänenkin kaulaansa, vaikka oli vielä hetki sitten murjottanut verisesti loukkaantuneena. Toisaalta kyllähän rumpalin olisi pitänyt osata arvata, että toinen unohtaisi ylitsepursuavassa ilossa kieriskellessään totaalisesti suuttumuksensa. Kazun mielestä moinen ailahtelevaisuus oli omituinen eikä mitenkään erityisen ihailtava piirre. Jos kerran vihoiteltiin, niin sitten vihoiteltiin oikein pitkään ja hartaasti, muuten oli sama olla vihoittelematta lainkaan.

"Soitetaanhan me sille mahollisimman pian? Soitetaanhan, Shou?" Niya rupesi kerjäämään kuin pikkulapsi. Kazuhiro tuhahti itsekseen laulajan käytökselle. Tuskinpa Benjirolle soittaminen oli päivän päälle. Parasta olisi vain ollut unohtaa koko mies ja tämän vähintäänkin epäilyttävä tarjous. Ihan kuin joku pätevä ja luotettava muka tarjoutuisi Darretten kaltaisen kellaribändin manageriksi.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Odotetusti Niya ilahtui hänen lupautumisestaan, eikä Akikaan näyttänyt ollenkaan punaista valoa vaan näytti hyväksyvän myös hänen tekemänsä päätöksen. Niya syöksähti eteenpäin ja kävi halaamassa häntä, ja sitten Akia ja Kazua, joka näytti selvästi yllättyneeltä laulajan äkillisestä muutoksesta. Shou oli jo tottunut Niyan ailahtelevaan käytökseen. Ovathan he tuntenteet jo ala-asteelta asti.

"Soitetaanhan me sille mahollisimman pian? Soitetaanhan, Shou?" pieni laulaja rupesi seuraavaksi kinuamaan koiranpentuilmeellä.
Raitatukka kohautti olkiaan. "Ehkä voin soittaa huomenna, ajattelin ensin keskittyä tähän treenaamiseen", hän lupasi jälleen, vaikutti kuitenkin hajamieliseltä.

Aki joi kahviaan. Tämä nautti sen mustana, mikä oli kovin harvinaista, yleensä siihen laitettiin maitoa tai kermaa lisäksi. Shou muisti, että hän oli viime kerralla jättänyt itselleen aukaisemattoman jääteepullon jääkaappiin seuraavaa kertaa varten. Treenaamisen jälkeen tulisi varmasti kuuma, joten viileä juoma ei tekisi yhtään pahitteeksi, varsinkin kun oli sellainen lässähtänyt ilmakin.
Ykköskitaristi tunsi takapuolensa puutuvan, joten hän nousi ylös vähän veryttelemään.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Ehkä voin soittaa huomenna, ajattelin ensin keskittyä tähän treenaamiseen", Shou lupasi. "Jes!" Niya huudahti jo toistamiseen viiden minuutin sisällä ja halasi ykköskitaristia kiitollisena. Hetken mielijohteesta hän päätti saman tien halata myös Akia ja Kazua uudemman kerran.

Laulaja tanssahteli ensin jakkaralle istuutuneen Akin luo ja onnistui melkein kaatamaan toisen kahvit tämän syliin innostuksissaan. Sitten hän jatkoi matkaansa edelleen sohvalla istuvan Kazun luokse ja rutisti tätäkin tiukasti pienillä käsivarsillaan. Huomatessaan rumpalin hautovan yhä kaulaansa paksulla talvikaulahuivilla hän mutristi pienesti suutaan. "Sä oikeesti läkähdyt kohta ton huivin kaa. Anna mä otan sen pois", Niya tokaisi äkillisessä avuliaisuuden puuskassa. Antamatta toiselle aikaa kieltäytyä tai reagoida mitenkään muutenkaan sanoihinsa hän ojensi kätensä ja vetäisi yhdellä näppärällä liikkeellä huivin pois.

Niya ei ollut kuitenkaan osannut mitenkään valmistautua siihen, mitä paksun kaulahuivin alta paljastui. Melkein hysteerisen iloinen hymy valahti äkisti pois hänen kasvoiltaan, kun hän näki ystävänsä kaulalla olevat violetit mustelmat, jotka muodostivat liiankin selvästi kahden viisisormisen käden kuvat. Tummimmat mustelmat, jotka olivat ilmiselvästi peräisin peukaloista, sijaitsivat henkitorven päällä, joten edes Niyalle ei jäänyt epäselväksi, mitä Kazulle oli yritetty tehdä.

Pieni laulaja nielaisi pahemman kerran järkyttyneenä. Hän ei ollut mikään lääketieteen asiantuntija, ei lähellekään, mutta Kazun kaulassa olevat mustelmat näyttivät sen verran pahoilta, että niiden tekemisen oli täytynyt sattua. Puhumattakaan siitä, että kuristaminen oli hengenvaarallista. "Kuka teki noi mustelmat sulle?"

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

"Ehkä voin soittaa huomenna, ajattelin ensin keskittyä tähän treenaamiseen", Shou totesi ja sai Niyalle aikaan uuden hurraa-huudon. Laulaja taas halasi tiukasti ykköskitaristia, lähti sitten tulemaan Akia kohti. Tuo oli niin innoissaan, että kahvia läikähti kupin reunan yli lattialle, kun tuo kietoi kätensä hänen ympärilleen. "Varo vähän!" basisti älähti, mutta huvittunut virne pysyi silti hänen kasvoillaan.

Seuraavaksi Niya riensi Kazun luo ja halasi tätäkin hyvin tiukasti. Hyvä, että joku heistä riemuitsi noin. Aki riemuitsi omalla tavallaan, sillä hänelle ei ollut tyypillistä halata kaikkia vuorollaan taikka sitten kahtakin kertaa. Basisti nousi itsekin seisomaan ja laski kuppinsa istumalleen jakkaralle. Hän oli aikeissa lähteä ulos tupakalle, muttei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, sillä Niya teki taas jotain hetkellisen mielijohteen vallassa. "Sä oikeesti läkähdyt kohta ton huivin kaa. Anna mä otan sen pois", laulaja totesi avuliaasti ja vetäisi mustan kaulahuivin Kazun kaulan ympäriltä pois.

Aki pysähtyi kuin seinään, kun näki mitä vaatekappaleen alta oikein paljastui. Kulmat kurtistuivat hänen silmäillessä rumpalin kaulaan tehtyjä jälkiä. Sinertäviä läikkiä oli ainakin kymmenen, pahimmat jäljet olivat kuitenkin henkitorven päällä, olivat varmasti tulleet peukaloista. Tappelijana basisti jos kuka tiesi, miten kovaa piti painaa, jotta tuollaiset jäljet saisi aikaan. Tosi kovaa. Eikä varmaankaan kenellekään tarvinnut mennä selittelemään, että sellainen oli hengenvaarallisista, siihen voisi kuolla.

"Kuka teki noi mustelmat sulle?" Niya kysyi tukahtuneesti nielaisten. Aki nosti tummuneen katseensa Kazun kaulalta tämän silmiin. Hänen mielessään pyöri aivan sama kysymys, jota kuitenkaan hän ei lausunut ääneen. Hänestä ei tuntunut siltä, että hän pystyisi lausumaan mitään järkevää lausetta, varsinkaan rauhallista sellaista. Jos hän nyt avaisi suunsa, ei ollut yhtään varmaa, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

"Ehkä voin soittaa huomenna, ajattelin ensin keskittyä tähän treenaamiseen", Shou lupasi Niyalle olkiaan kohauttaen. Kazuhiron mielestä ykköskitaristi kuulosti kummallisen hajamieliseltä, aivan kuin tämä olisi vastatessaan ajatellut jotain ihan muuta kuin sanojaan. Ei tosin sillä, että hajamielisyys olisi tässä tapauksessa mikään uusi ilmiö, sillä Shou tuntui useinkin ajelehtivan omissa maailmoissaan. Normaalista toinen ei kuitenkaan ollut ihan noin hajamielinen. Olikohan kitaristi vain huolissaan poikaystävästään vai oliko takana jotakin muutakin?

Kuten arvata saattoi, Niya ei kuitenkaan huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa Shoun käytöksessä vaan keskittyi vain riemuitsemaan saamastaan vastauksesta kuin lapsi, jolle oli vihdoin luvattu kauan toivottu uusi tietokonepeli. Innostuksissaan pieni laulaja näki hyväksi ideaksi halata heitä kaikkia toistamiseen, mikä johti siihen, että osa Akin kahvista läikähti basistin pitelemän mukin reunan yli. "Varo vähän!" Aki älähti muttei sanoistaan huolimatta vaikuttanut erityisen pahastuneelta vaan jopa hymyili huvittuneena bändin nuorimman jäsenen ylitsepursuavalle ilolle.

Akin jälkeen Niya luonnollisesti ryntäsi hänen kimppuunsa ja rutisti häntä tiukasti pienillä käsivarsillaan. Kazuhiro ei erityisemmin välittänyt niin ylenpalttisista huomionosoituksista mutta sieti halauksen, kuten hän sieti eräät muutkin Niyan omituisuudet. Rumpali tiesi, että sellainen oli vain kohtuullista, koska hänessä itsessään oli vastaavasti puolia, joista Niya ei erityisemmin pitänyt mutta jotka tämä vuorostaan sieti.

"Sä oikeesti läkähdyt kohta ton huivin kaa. Anna mä otan sen pois", Niya tokaisi yhtäkkiä. Etkä ota! Kazuhiro huusi mielessään. Ennen kuin ehti ojentaa kätensä ja estää ystäväänsä, tämä oli kuitenkaan jo vetäissyt huivin pois hänen kaulaltaan ja paljastanut sinipunaiset mustelmat kaikkien huoneessa olijoiden katseille.

Syntyi äkillinen, järkyttynyt hiljaisuus, jonka aikana Niya, Aki ja Shou vain tuijottivat silmät suurina hänen pahoinpideltyä kaulaansa. Kazun teki mieli yrittää peitellä mustelmia käsillään mutta hän tajusi, että tässä vaiheessa se oli jo hyödytöntä. Näyttäisi vain säälittävältä, jos hän yrittäisi piilotella vammojensa laajuutta. Moinen toi ainakin hänen mieleensä vain heikon tytön, joka yritti epätoivoisesti suojella hakkaavia vanhempiaan viranomaisilta, jotka olivat jo aikoja sitten tajunneet, mitä perheessä oli tekeillä.

"Kuka teki noi mustelmat sulle?" Niya sai viimein kysyttyä nielaistuaan ensin tukahtuneen näköisesti. Kazuhiro ei muistanut koskaan nähneensä ystäväänsä yhtä pahasti poissa tolaltaan kuin nyt, mikä sai häpeän sekaisen tuskan alkamaan jälleen kalvaa hänen sisimpäänsä. Hän ei kuitenkaan antanut pahan olonsa näkyä kasvoiltaan vaan vastasi esitettyyn kysymykseen viileän välinpitämättömyyden naamio kasvoillaan: "Tuskinpa sillä on mitään väliä. Omaa syytäni koko juttu."

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Niya tuli halaamaan häntä uudestaan mutta nyt hiukan tiukemmin. Shoun kasvoille nousi myötäiloinen hymy, kun hän pikaisesti halasi pienempää takaisin. Hän kyllä oli tyytyväinen, että he päätyivät näin nopeasti tällaiseen johtopäätökseen, vaikka Benijiron tarjous olikin ollut silloin hyvin epämääräinen, nyt tuntui jopa mahdolliselta suostua siihen. Hän oli jo päättänyt soittaa takaisin manageriehdokkaalle, kunhan pääsisi ensin kotiin. Tietty ykköskitaristi matkalla poikkeaisi Hikan luona kertomassa uutiset sekä tarkastamassa tämän voinnin. Ainoa harmi tässä kaikessa oli kuitenkin se, ettei Kazuhiro tuntunut olevan kamalan innostunut asiasta. He pystyisivät aina antamaan Benille potkut, jos he tajuaisivat tämän olevan muulla asialla.

Niya oli päättänyt myös halata uudestaan Akia ja Kazua. Akia halatessa nuorempi onnistui läikyttämään vanhemman kahvia lattialle. Basisti älähti varoituksen, muttei ollut vihainen. Itse asiassa Aki vaikutti hyväntuulisemmalta kuin vähään aikaan. Halattuaan Kazuhiroa Niya katsoi tämän kaulahuivia ja sanoi: "Sä oikeesti läkähdyt kohta ton huivin kaa. Anna mä otan sen pois.” Sen enempää vastausta odottamatta Niya otti nopealla vikkelällä liikkeellä kaulahuivista kiinni ja vetäisi pois.

Huoneeseen laski järkyttynyt hiljaisuus, jopa ulko-ovelle päin suunnistanut Aki oli pysähtynyt äkisti nähdessään, mitä huivin alta oli paljastunut. Rishoun silmät laajentuivat ja kulmat kurtistuivat huolesta. Jäljet näyttivät kertovan vaarallisesta tilanteesta, jossa Kazuhiro oli ollut. Sen oli pitänyt tapahtua näiden parin päivän aikana, viimeksi tuollaisia huolestuttavia jälkiä ei ollut. "Kuka teki noi mustelmat sulle?" Niya kysyi. Laulajan iloisuus oli otettu pois yhtä nopeasti kuin tuo kaulahuivikin.

"Tuskinpa sillä on mitään väliä. Omaa syytäni koko juttu”, Kazuhiro vastasi antamatta kasvojen ilmeiden perusteella minkäänlaista vihjettä siitä, mitä tämä tunsi sisällään. Se oli kovin hölmöä, miten rumpali vähätteli asiaa, ihan kuin kyseessä olisi ollut pelkät naarmut eikä kuristusotetta. Shou olisi halunnut sanoa Kazuhirolle vaikka mitä, mutta mielessä pyöri niin monta epämääräistä sanaa, ettei osannut asettaa niitä oikeaan järjestykseen yhteen lauseeseen.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

"Tuskinpa sillä on mitään väliä. Omaa syytäni koko juttu”, Kazu vastasi hänen kysymykseensä välinpitämättömän näköisenä, aivan kuin kyse olisi ollut jostain tyhjänpäiväisestä asiasta kuristusjälkien sijaan. Hetkeen Niya ei saanut sanottua mitään, niin hämmentynyt hän oli toisen asenteesta. Hänen oli vaikea uskoa, että kukaan saattoi suhtautua itseensä kohdistuneeseen väkivaltaan noin tyynen viileästi. Eikö Kazu tajunnut, ettei tämä asia todellakaan ollut samantekevä? Rumpalihan olisi voinut saada vaikka kuinka pahoja vammoja, jopa menehtyä!

Niya tunsi äkillistä halua ravistella ystäväänsä. "Miten sä voit olla noin vitun rauhallinen! Ihan kuin tää asia ei liikuttais sua yhtään! Tajuatko sä lainkaan, että sä oisit saattanut kuolla!" pieni laulaja huusi vihaisesti. Ilmassa kiivaasti joka suuntaan viuhtovat pienet kädet säestivät syyttäviä sanoja. "Ja sillä on muuten aika vitun paljon väliä, kuka teki ton sulle! Se tyyppi pitää toimittaa heti poliisille ja vankilaan!"

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Tietystikään rumpali ei yrittänyt enää peitellä jälkiä millään, sehän olisi ollut täysin turhaa siinä tilanteessa. Aki –tai ehkei kukaan heistä- osannut arvioida tai edes miettiä, mitä Kazu pyöritteli mielensä sisällä. Tämä oli olemukseltaan kuten aina ennenkin eikä näyttänyt minkäänlaista merkkiä heikkoudesta tai sellaisesta eleestä, joka pyysi apua. "Tuskinpa sillä on mitään väliä. Omaa syytäni koko juttu."

Aki kiristeli hampaitaan ja siristi silmiään. Häntä alkoi nyt ärsyttää, miten välinpitämättömästi Kazu asiaan suhtautui. Vähättely oli ihan perseestä, mutta siinä oli mukana aina se kuuluisa miehenylpeys, josta Aki ei välittänyt tällä hetkellä pätkääkään. "Miten sä voit olla noin vitun rauhallinen! Ihan kuin tää asia ei liikuttais sua yhtään! Tajuatko sä lainkaan, että sä oisit saattanut kuolla! Ja sillä on muuten aika vitun paljon väliä, kuka teki ton sulle! Se tyyppi pitää toimittaa heti poliisille ja vankilaan!" Niya lausui vihaisesti. Aki olisi varmaankin sanonut samalla tavalla, paitsi että hän ennen poliisille ilmoittamista olisi käynyt hakkaamassa kyseisen tyypin sairaalakuntoon.

Basisti tuhahti ärtyneesti, jatkoi matkaansa sinne minne oli ollut matkallakin ja paiskoi oven perässään kiinni. Ulkona oli alkanut taas sataa. Taivaalta tipahteli kuin sangosta kaataen raskaita vesipisaroita ja lätsähtivät asvalttiin äänekkäinä kumahduksina. Aki kaivoi housujensa takataskusta tupakka-askin, mutta kun hänen kätensä aavistuksen vapisivat, se tipahti märälle asvaltille. Nuori mies kiroili voimakkaasti hermostuneisuuttaan ja potkaisi lähimpänä olevan metallisen roskapöntön kumoon. Sen sisällä ei ollut paljoa, joten sotku ei ollut suuri, mutta metalliastia oli lentänyt noin kymmenen askeleen päähän potkupaikasta.

Aki nosti askinsa maasta, sytytti katoksen suojassa syöpäkääryleensä ja hieroi sateessa kostuneita hiuksiaan. Hän kyykistyi seinää vasten istualleen pysyäkseen tolpillaan ja huokaisi raskaasti sulkien samalla silmänsä. Tieto siitä, että joku lähellä oleva henkilö oli käynyt lähellä kuolemaa, oli raskauttavaa tietoa. Se sai tuntemaan itsensä turhautuneeksi ja avuttomaksi, ettei pystynyt tekemään enää asian suhteen yhtään mitään. Vaikka hän alituisesti tappeli Kazun kanssa, ei hän tällaista halunnut toiselle! Ehkei heidän välit olleet mitään parhaimpia, mutta Aki ainakin koki itsensä jonkinlaiseksi kaveriksi. He olivat Kazun kavereita, tämän pitäisi luottaa heihin vähän enemmän.

Hän jätti tupakkansa kesken ja palasi sisälle edes vähän rauhoittuneena. Hän halusi pitää itsensä kurissa ja olla ravistelematta rumpalia hartioista. Sisälle astuttuaan Aki kohdisti katseensa heti kuluneelle sohvalle, jossa Kazu istui. Ehkä hän oli jäänyt jostain tiedosta paitsi, mutta puhui kuitenkin. ”Kuka se oli? Missä se tapahtu?”

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Hänen tyyni, miltei tunteeton asenteensa näytti saavan Niyan pasmat niin sekaisin, ettei nuorempi saanut hetkeen sanottua mitään. Sitten tämä kuitenkin puhkesi huutamaan hänelle kädet kiukkuisesti ilmassa viuhtoen: "Miten sä voit olla noin vitun rauhallinen! Ihan kuin tää asia ei liikuttais sua yhtään! Tajuatko sä lainkaan, että sä oisit saattanut kuolla! Ja sillä on muuten aika vitun paljon väliä, kuka teki ton sulle! Se tyyppi pitää toimittaa heti poliisille ja vankilaan!"

Kazuhiro antoi kulmiensa kohota hieman. Hän ei ollut osannut odottaa ihan noin vahvaa reaktiota ystävältään, joka ei yleensä ollut mikään maailman huolehtivaisin ihminen. Niyan suuttumus ei kuitenkaan riittänyt hätkähdyttämään häntä niin paljoa, että hän olisi edes harkinnut avautuvansa tälle tapahtumien kulusta. Kazu oli heti hotellihuoneesta ulos päästyään päättänyt, ettei ikimaailmassa kertoisi kellekään, mitä oli antanut tehdä itselleen, ja se päätös pitäisi, huutaisipa Niya hänelle kuinka paljon tahansa. Hän kestäisi kyllä toisen suuttumuksen, jonka sitä paitsi tiesi menevän pian ohi.

"Ei tästä jutusta kannata tehdä tuollaista numeroa. Maailma on paha paikka, jossa tapahtuu pahoja asioita, ja se siitä. Sitä paitsi kuten jo sanoin, mustelmani ovat omaa syytäni", Kazuhiro totesi kylmästi. Osoittaakseen, että asia oli loppuun käsitelty, hän tarttui sohvalla lojuvaan musiikkilehteen ja rupesi selaamaan sitä aivan, kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut.

Rumpali ei kuitenkaan ehtinyt selailla lehteään kuin muutaman minuutin, ennen kuin hän kuuli Akin tiukkaavan: ”Kuka se oli? Missä se tapahtu?” Kazuhiro kohotti ärtyneesti katseensa musiikkilehdestä basistiin, joka oli ilmeisesti juuri palannut ulkoa, minne tämä oli häipynyt hänen ottaessaan Niyan kanssa yhteen. Tavoittaessaan Akin katseen Kazu kuitenkin hätkähti sekä henkisesti että fyysisesti. Hän ei muistanut koskaan nähneensä toisen silmissä noin synkkää ja vaativaa katsetta.

Akin tummuneiden silmien tuijotus sai Kazun tuntemaan itsensä nurkkaan ajetuksi eläimeksi, mistä hän ei luonnollisesti pitänyt tippaakaan. Tyypilliseen tapaansa hän kanavoi ahdistuksensa katkeruuden sävyttämäksi halveksunnaksi: "Ai nytkö jopa sinua alkoi kiinnostaa hyvinvointini? Kuvittelet varmaan, että olen ihan rikki enkä halua mitään muuta kuin itkeä kaikennielevää tuskaani teidän kolmen edessä? Siinä tapauksessa olet niin väärässä, kuin ihminen vain voi olla. Minä en ole niin heikko, että antaisin muutaman mustelman murtaa itseäni. Shit happens, Aki, kyllä sinunkin pitäisi se tietää."

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Miten sä voit olla noin vitun rauhallinen! Ihan kuin tää asia ei liikuttais sua yhtään! Tajuatko sä lainkaan, että sä oisit saattanut kuolla! Ja sillä on muuten aika vitun paljon väliä, kuka teki ton sulle! Se tyyppi pitää toimittaa heti poliisille ja vankilaan!" Niya puhkesi hetken hiljaisuutensa jälkeen huutamaan vihaisesti ja huitoi käsillään kiukkuisesti ilmassa. Ja Niya oli aivan oikeassa, kuinka Kazuhiro saattoi ottaa tämän noin rauhallisesti? Heidän kuuluisi ilmoittaa jollekin.

Shou oli niin keskittynyt seuraamaan Niyan eleitä ja miettimään omaa näkemystään, että säpsähti vähän Akin äkkinäistä liikkeellelähtöä ulos. Ovi pamahti korvia huumaavalla kajahduksella, muttei tainnut vaikuttaa Kazuhiroon paljoakaan – tai oikeastaan yhtään. "Ei tästä jutusta kannata tehdä tuollaista numeroa. Maailma on paha paikka, jossa tapahtuu pahoja asioita, ja se siitä. Sitä paitsi kuten jo sanoin, mustelmani ovat omaa syytäni", rumpali totesi jälleen kylmänviileästi ja otti viereiseltä pöydältä musiikkilehden alkaen sitten selailla sitä, mukamas.

Shou tunsi suunsa alkavan kuivata ja huomasi olleensa hetken jähmettyneenä kuin patsas. Hän jopa itse tiesi olevansa epänormaali tänään, tavallisesta poikkeavampi siis. Johtui varmaankin siitä, että asioita oli tullut niin paljon ja väärällä tavalla, että se sekoitti päätä. Hänen päätään. Hän oli silti huolissaan Kazuhirosta, vaikkei sanonutkaan ääneen mitään. Hän ehkä ymmärsi sen, ettei halunnut puhua pahoista asioista toisille, varsinkin jos ympärillä oli vielä puoliksi vierasta porukkaa, mutta rumpali olisi voinut edes hieman ajatella heidänkin tunteitaan.

Aki palasi ulkoa, hieman kosteana. ”Kuka se oli? Missä se tapahtu?” basisti vaati. Tämän katse oli jokseenkin omituisen intensiivisen vaativainen. Ei ihme, että Kazuhirokin näytti hätkähtävän tuota katsetta, ei antanut sen vaikuttaa kuitenkaan äänensävyynsä. "Ai nytkö jopa sinua alkoi kiinnostaa hyvinvointini? Kuvittelet varmaan, että olen ihan rikki enkä halua mitään muuta kuin itkeä kaikennielevää tuskaani teidän kolmen edessä? Siinä tapauksessa olet niin väärässä, kuin ihminen vain voi olla. Minä en ole niin heikko, että antaisin muutaman mustelman murtaa itseäni. Shit happens, Aki, kyllä sinunkin pitäisi se tietää." Ääni kuulosti katkeroituneen piikittelevältä, kuten yleensäkin, kun rumpali puhui basistille. Eivätkä nuo kaksi voineet koskaan käyttäytyä toisiaan kohtaan normaalisti?

Koska ilmapiiri oli niin kireä, Shou viimeinkin vapautui jäätyneestä asennostaan ja harppoi muutamalla askeleella basistin luokse, jotta tuo ei tekisi mitään tyhmää, kiivas luonne kun oli. ”Ei riidellä, tästä voi keskustella järkevämminkin. Oletko aivan varma, ettet halua puhua siitä? Tai ilmoittaa kenellekään?” Shou puhui nyt rumpalille ja katsoi tätä huolestuneen kysyvänä.

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niya oli niin keskittynyt odottamaan Kazulta jonkinlaista vastausta, että meinasi hypätä säikähdyksestä ilmaan, kun joku yhtäkkiä paiskasi oven kiinni sellaisella voimalla, että saranat olivat vähällä lähteä irti. Vilkaistuaan pikaisesti ympärilleen pieni laulaja havaitsi, että Aki puuttui. Ilmeisesti tämä oli saanut tarpeekseen koko tilanteesta ja lähtenyt ties minne. Juuri nyt Niyalla oli kuitenkin tärkeämpääkin huolehdittavaa kuin basistin sijainti, joten hän viittasi kintaalla tämän poistumiselle ja käänsi katseensa takaisin pahoinpideltyyn ystäväänsä.

Kazun ääni oli yhtä viileän tunteeton kuin aiemminkin, kun tämä totesi: "Ei tästä jutusta kannata tehdä tuollaista numeroa. Maailma on paha paikka, jossa tapahtuu pahoja asioita, ja se siitä. Sitä paitsi kuten jo sanoin, mustelmani ovat omaa syytäni." Sen sanottuaan rumpali tarttui päättäväisesti sohvalla lojuvaan musiikkilehteen ja rupesi selailemaan sitä sen näköisenä, että asia oli hänen osaltaan loppuun käsitelty.

Niya puristi pienet kätensä tiukoiksi nyrkeiksi saadakseen itsensä hillityksi. Vaikka hän ja Kazu olivat hyviä kavereita, niin joskus toinen osasi olla niin ärsyttävä, ettei Niya tiennyt, miten päin olisi ollut. Pieni laulaja ei kerta kaikkiaan kyennyt ymmärtämään rumpalin tarvetta pitää asiat vain omana tietonaan. Ystäväthän olivat nimenomaan sitä varten, että heille kerrottiin kaikki, mitä elämässä tapahtui, niin ilot kuin surut. Mikä ihme sen tajuamisessa saattoi olla niin kovin ylivoimaista Kazulle, joka muutoin oli miltei viiltävän älykäs?

Oven kolahdus kertoi, että Aki oli palannut ulkoa pikemmin, kuin Niya oli odottanut. ”Kuka se oli? Missä se tapahtu?” basisti alkoi vuorostaan tiukata. Kazu nosti ärtyneen näköisenä katseensa lehdestään ja vastasi piikikkääseen sävyyn: "Ai nytkö jopa sinua alkoi kiinnostaa hyvinvointini? Kuvittelet varmaan, että olen ihan rikki enkä halua mitään muuta kuin itkeä kaikennielevää tuskaani teidän kolmen edessä? Siinä tapauksessa olet niin väärässä, kuin ihminen vain voi olla. Minä en ole niin heikko, että antaisin muutaman mustelman murtaa itseäni. Shit happens, Aki, kyllä sinunkin pitäisi se tietää."

Ennen kuin Aki ehti avata uudestaan suutaan, Shou ilmestyi tämän viereen ja rupesi rauhoittelemaan tilannetta. ”Ei riidellä, tästä voi keskustella järkevämminkin. Oletko aivan varma, ettet halua puhua siitä? Tai ilmoittaa kenellekään?” ykköskitaristi kysyi Kazulta. Niya saattoi jo etukäteen arvata, mitä rumpali vastaisi.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa


Kazu oli hänen poissa ollessaan ehtinyt napata viereiseltä pöydältä musiikkilehden ja selannut jo puoleen väliin saakka ennen kuin Aki oli tullut tivaamaan tältä tietoja. Rumpali nosti ärtyneen katseensa häneen ja näytti hieman hätkähtävän, mitä Aki tuskin piti merkille. Hän vain halusi tietonsa niin pian kuin mahdollista, mutta olisihan hänen pitänyt arvata, ettei sellaisia tulisi. Ei Kazulta. "Ai nytkö jopa sinua alkoi kiinnostaa hyvinvointini? Kuvittelet varmaan, että olen ihan rikki enkä halua mitään muuta kuin itkeä kaikennielevää tuskaani teidän kolmen edessä? Siinä tapauksessa olet niin väärässä, kuin ihminen vain voi olla. Minä en ole niin heikko, että antaisin muutaman mustelman murtaa itseäni. Shit happens, Aki, kyllä sinunkin pitäisi se tietää."

Basisti kurtisti syvästi kulmiaan ja siristi silmänsä raivosta viiruun. Ennen kuin hän edes itse huomasi, hän oli nostanut kätensä ja läimäyttänyt pöydällä olleen kukkaruukun lattialle, jonne se kilahti kovaäänisesti muuttuen kymmeniksi sirpaleiksi. Ruukussa olleet kuihtuneen puoleiset kukat olivat levinneet sinne sun tänne. Ei tarvinnut kahdesti arvata, kuka oikein toi kukkia treenikämpälle.

”Ei riidellä, tästä voi keskustella järkevämminkin. Oletko aivan varma, ettet halua puhua siitä? Tai ilmoittaa kenellekään?” Aki kuuli Shoun vieressään, muttei irrottanut katsettaan Kazun kasvoilta. Ehkä oli hyvä, että ykköskitaristi oli tullut väliin, koska Aki olisi luultavasti jatkanut vihaista tuijotustaan ainakin vielä vähän aikaan. Häntä ärsytti niin helvetisti Kazun asenne. Miten tämä pystyi olemaan niin idioottimaisen sulkeutunut kaikesta? Ja käyttäytyä vielä negatiivisesti kaikkea uutta kohtaan?

”Turhaa sä siltä tollasta kysyt, tiiät jo vastauksen itekin”, Aki vastasi Shoun sanoihin, jotka oli kohdistettu rumpalille. ”Antaa sen rypee mudassaan ihan vapaasti, ei muakaan ois oikeesti kiinnostanutkaan”, basisti sylkäisi sanat suustaan ja käveli vain muutamalla isolla askeleella soittimensa luokse. ”Mä häivyn, mua ei kiinnosta enää tää paska.” Sen todettuaan hän tarttui bassoonsa koteloineen, asteli savisirpaleiden yli ja häipyi sen sileän tien uuden pamauksen saattelemana. Eikä hän menisi takaisin vähään aikaan.

Miksi hän oli sitten suuttunut niin raivoisasti Kazun asenteesta? Koska Akille riitti se, että yksi hänen kavereistaan joutui kärsimään väkivallasta. Hän räjähtäisi käsiin, jos joutuisi kestämään katsoa vierestä toisten kärsimystä. Hän ei halunnut tuhlata elämäänsä pelkkään huolehtimiseen, hänellä oli omakin, paskamainen elämä elettävänä.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhiro oli kyllä osannut odottaa, ettei Aki pitäisi sen paremmin hänen sanoistaan kuin asenteestaankaan, mutta basistin reaktion vahvuus yllätti jopa hänet. Kun toinen nosti kätensä ja läimäytti pöydällä olevan kukkaruukun lattialle, Kazu kavahti vaistomaisesti taaksepäin. Säikähtäneenä hän vilkaisi ensin Akin raivosta siristyneitä silmiä ja sitten lattialla lojuvia ruukunsirpaleita, multaa ja kasvin palasia. Rumpalista tuntui, että hän oli juuri äsken ylittänyt jonkin näkymättömän rajan, jota hänen ei olisi kannattanut lähestyä niin varomattomasti.

”Ei riidellä, tästä voi keskustella järkevämminkin. Oletko aivan varma, ettet halua puhua siitä? Tai ilmoittaa kenellekään?” Shoun ääni tiedusteli huolestuneen kysyvään sävyyn. Kazuhiro kohotti katseensa lattialla olevasta sotkusta ja huomasi, että ykköskitaristi oli ilmaantunut Akin viereen. Vaikka rumpali ei yleensä arvostanut sitä, että joku sekaantui hänen ja jonkun toisen väliseen kiistaan, hän oli tällä kertaa kiitollinen Shoun väliintulosta. Tilanne alkoi nimittäin olla vähän liian räjähdysaltis jopa hänen makuunsa.

”Turhaa sä siltä tollasta kysyt, tiiät jo vastauksen itekin”, Aki tokaisi, ennen kuin Kazu ehti itse vastata hänelle kohdistettuun kysymykseen. ”Antaa sen rypee mudassaan ihan vapaasti, ei muakaan ois oikeesti kiinnostanutkaan”, basisti jatkoi rumaan sävyyn samalla, kun harppoi soittimensa luokse. ”Mä häivyn, mua ei kiinnosta enää tää paska", tämä vielä ilmoitti, ennen kuin nappasi bassonsa koteloineen päivineen, käveli treenikämpän ovelle ja paiskasi sen perässään kiinni niin kovaa, ettei kenellekään jäänyt epäselvyyttä poistujan mielialasta.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Kazuhiro käänsi katseensa ovesta Shouhun ja lausahti viileästi: "Kuten Aki sanoi, tiedät jo vastauksen. Olen varma, etten halua sen paremmin puhua siitä kuin ilmoittaa kenellekään ulkopuoliselle. Se olisi sitä paitsi aika vaikeaa, kun en tiedä sen miehen nimeä." Sen sanottuaan rumpali nousi ylös sohvalta, nappasi kaulahuivinsa Niyalta, käveli ovelle ja poistui ilman sen kummempia hyvästejä.

Kazun kylmän tunteeton ulkokuori kesti ulko-ovelle asti. Autiolle kadulle astuttuaan nuorukainen puristi kummankin kätensä nyrkkiin niin, että kynnet pureutuivat syvälle kämmenien pehmeään lihaan, ja antoi kasvojensa vääristyä pettymyksestä, tuskasta ja katkeruudesta. "Koko tämä paska on sinun syytäsi. Jos en olisi ihastunut sinuun, minun ei olisi tarvinnut yrittää päästä ylitsesi yhdenillanjuttujen avulla eikä minua olisi satutettu. Ilman sinua tätä ei olisi koskaan tapahtunut."