Kirjoittaja Nightingale » 16.11.2013 23:43
Kazuhiro Tanaka
Kazuhiro oli kyllä osannut odottaa, ettei Aki pitäisi sen paremmin hänen sanoistaan kuin asenteestaankaan, mutta basistin reaktion vahvuus yllätti jopa hänet. Kun toinen nosti kätensä ja läimäytti pöydällä olevan kukkaruukun lattialle, Kazu kavahti vaistomaisesti taaksepäin. Säikähtäneenä hän vilkaisi ensin Akin raivosta siristyneitä silmiä ja sitten lattialla lojuvia ruukunsirpaleita, multaa ja kasvin palasia. Rumpalista tuntui, että hän oli juuri äsken ylittänyt jonkin näkymättömän rajan, jota hänen ei olisi kannattanut lähestyä niin varomattomasti.
”Ei riidellä, tästä voi keskustella järkevämminkin. Oletko aivan varma, ettet halua puhua siitä? Tai ilmoittaa kenellekään?” Shoun ääni tiedusteli huolestuneen kysyvään sävyyn. Kazuhiro kohotti katseensa lattialla olevasta sotkusta ja huomasi, että ykköskitaristi oli ilmaantunut Akin viereen. Vaikka rumpali ei yleensä arvostanut sitä, että joku sekaantui hänen ja jonkun toisen väliseen kiistaan, hän oli tällä kertaa kiitollinen Shoun väliintulosta. Tilanne alkoi nimittäin olla vähän liian räjähdysaltis jopa hänen makuunsa.
”Turhaa sä siltä tollasta kysyt, tiiät jo vastauksen itekin”, Aki tokaisi, ennen kuin Kazu ehti itse vastata hänelle kohdistettuun kysymykseen. ”Antaa sen rypee mudassaan ihan vapaasti, ei muakaan ois oikeesti kiinnostanutkaan”, basisti jatkoi rumaan sävyyn samalla, kun harppoi soittimensa luokse. ”Mä häivyn, mua ei kiinnosta enää tää paska", tämä vielä ilmoitti, ennen kuin nappasi bassonsa koteloineen päivineen, käveli treenikämpän ovelle ja paiskasi sen perässään kiinni niin kovaa, ettei kenellekään jäänyt epäselvyyttä poistujan mielialasta.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Kazuhiro käänsi katseensa ovesta Shouhun ja lausahti viileästi: "Kuten Aki sanoi, tiedät jo vastauksen. Olen varma, etten halua sen paremmin puhua siitä kuin ilmoittaa kenellekään ulkopuoliselle. Se olisi sitä paitsi aika vaikeaa, kun en tiedä sen miehen nimeä." Sen sanottuaan rumpali nousi ylös sohvalta, nappasi kaulahuivinsa Niyalta, käveli ovelle ja poistui ilman sen kummempia hyvästejä.
Kazun kylmän tunteeton ulkokuori kesti ulko-ovelle asti. Autiolle kadulle astuttuaan nuorukainen puristi kummankin kätensä nyrkkiin niin, että kynnet pureutuivat syvälle kämmenien pehmeään lihaan, ja antoi kasvojensa vääristyä pettymyksestä, tuskasta ja katkeruudesta. "Koko tämä paska on sinun syytäsi. Jos en olisi ihastunut sinuun, minun ei olisi tarvinnut yrittää päästä ylitsesi yhdenillanjuttujen avulla eikä minua olisi satutettu. Ilman sinua tätä ei olisi koskaan tapahtunut."
Häilyväinen sydän on ainoa vakaa asia maailmassa.