Working with passion

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niya tuijotti tuntematonta nuorukaista vaativasti silmiin omilla tummanruskeilla, kiukunpuuskan vuoksi leiskahtelevilla silmillään. Toinen kuitenkin vain kohautti olkapäitään piittaamattomaan sävyyn ja vastasi täysin tyynesti, aivan kuin ei olisi huomannut hänen ärtymystään lainkaan: "Varmaan samaa kuin säkin..." Niya rupesi luonnollisesti kiukuttamaan entistä enemmän. Hän ei lainkaan pitänyt välinpitämättömyydestä, jos se kohdistui häneen. Ihan kuin toinen olisi katsonut, ettei hän ollut vaivan arvoinen! Sitä paitsi tämä oli kaiken huipuksi ohittanut hänen kysymyksensä täysin, vaikka hän janosi vastauksia. Hyvin ärsyttävää!

Niya mutristi huuliaan ja risti käsivartensa rintakehälleen, kuten hänellä oli tapana tehdä aina silloin, kun asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan. Tuntematon nuorukainen laski tavaransa ovensuuhun ja käveli hihojaan kerien perunakorin luokse. Odottavaa urakkaa hetken silmäiltyään toinen huokaisi ja totesi: "Helpointa olisi, jos veisimme perunat tyypeille, jotka niitä tarvitsevat ja sitten he kuorisivat ne itse..." Niya tyytyi poikkeuksellisesti vaikenemaan osoittaakseen siten, ettei arvostanut saamaansa kohtelua. Tulkoon toinen vuorostaan ignooratuksi, jos piti sitä mukavana!

Vieras poika katseli häntä hetken jokseenkin uteliaana, mikä kohensi hänen mielialaansa hieman. Toinen ei kuitenkaan sanonut mitään vaan istuutui sen sijaan alas ja aloitti loputtoman tuntuisen urakan. Niya tyytyi katselemaan käsivarret yhä ristissä rinnalla. Paikalla oli vain yksi juuresharja ja yksi kuorimaveitsi, joten jos tuntematon nuorukainen halusi käyttää niitä, pienikokoinen laulaja ei juuri voinut tehdä muuta kuin keskittyä mulkoilemaan rauhanhäiritsijää. Ei tosin sillä, että häntä olisi kovinkaan kamalasti harmittanut pitää taukoa puuduttavasta työstä.

Tuntematon poika huokaisi raskaasti. "Miksi ihmeessä mä teen tällaista, vaikken hyödy siitä yhtään mitään? No... tuskinpa tällä on parempaakaan tekemistä ajankuluksi..." tämä puheli. Sanat vaikuttivat enemmän itselle kohdistetuilta kuin Niyalle tarkoitetuilta. Laulaja kuitenkin tarttui niihin innolla. "Niin just, miks vitussa sä oot täällä kuorimassa pottuja? Saatko säkin tästä rahaa vai ootko sä vaan jotenkin outo? Ja sä et vieläkään oo kertonu sun nimee. Jos sä aiot jäädä tänne kellariin mun kaa, niin ois ihan kiva, jos ees esittelisit ittes", Niya laukoi suorasukaiseen tyyliinsä.

[OtakuCroco]

Kyousuke Nomishi

"Niin just, miks vitussa sä oot täällä kuorimassa pottuja? Saatko säkin tästä rahaa vai ootko sä vaan jotenkin outo? Ja sä et vieläkään oo kertonu sun nimee. Jos sä aiot jäädä tänne kellariin mun kaa, niin ois ihan kiva, jos ees esittelisit ittes", punamustahiuksinen poika ärtyili kädet puuskaan ristittynä rintakehälleen. Kyo nosti katseensa juuri käteensä ottamastaan perunasta ja tarkasteli toisen kasvoja alta kulmain. Hän kohautti taas harteitaan. "Kai mä oon outo. Etpä säkään ole pahemmin esittäytynyt, joten miksi siis pitäisi sun kiihtyä? Joka tapauskessa, nimi on Kyo...", nuorukainen vastasi toiselle etäisen rauhalliseen ja aavistuksen välinpitämättömään sävyyn.

Ei sillä, ettei häntä kiinnostanut toiset ihmiset, itse asiassa hän halusi tutustua aina uusiin ihmisiin, mutta häntä ei oltu luotu niin sosiaaliseksi henkilöksi, että heti tavattuaan hän lörpöttelisi ties mistä. Siksi hän antoi ensivaikutelmakseen etäisen ja välinpitämättömän asenteen, tosin se tuli luonnostaan eikä häntä pahemmin houkuttanut esittää muuta kuin oli. Tutustuminen vei aikaa häneltä. Hän ei kylläkään vieläkään ymmärtänyt miksi tuo poika oli vihainen hänelle, vaikkei hän ollut tehnyt mitään pahaa. Hän oli vain tullut viettään Benin käskystä tänne aikaansa.

Mutta miksi ihmeessä hän oli mennyt tottelemaan kauan kadoksissa ollutta isoveljeään? Kunnioitusta se ei todellakaan ollut jos siitä oli puhetta. Kyo ei tiennyt itsekään mitään toimistaan, teki vain mitä sillä hetkellä sattui mieleen juolahtamaan. Luultavasti syy oli vain siinä, ettei hän tuntenut tätä maatilaa millään lailla ja sattui menemään sinne, minne käskettiin mennä. Tosin olisihan hän voinut kierrellä jossain muualla kuin olla täällä perunakellarissa tuntemattoman pojan kanssa, joka vielä oli hirvittävän kiukkuisella tuulella.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

"Pidätkö sinä hevosista? Oletko koskaan ratsastanut?" Shou tiedusteli uteliaasti hänen ilmaistua kiinnostuksensa hevosten silittelyyn. Hika pudisti päätään. "En ole, mutta Sayu harrastaa ratsastusta. Hän pitää hevosista niin paljon, että osa hänen innostuksestaan on tainnut tarttua minuunkin. Hevoset ovat kauniita eläimiä. En kuitenkaan itse uskaltaisi ratsastaa, kun ne vaikuttavat niin arvaamattomilta."

Silmäiltyään hetken korjausta vaativaa aitausta Shou päätyi siihen lopputulokseen, että heidän olisi parasta vain naulata irronneet laudat takaisin paikoilleen, kun tilanomistaja ei kerran ollut antanut heille uusia lautoja korjaustyötä varten. Hika hyväksyi ehdotuksen nyökkäämällä ja katseli sitten tarkkaavaisena, kuinka Shou löi ensimmäisen naulan paikalleen. Tästä urakka alkaisi.

Hika otti yhden pitkistä nauloista käteensä, nosti repsottavan laudan suoraan ja rupesi sitten hakkaamaan naulaa hitaasti syvälle puuhun. Viininpunamustahiuksista pelotti, että hän löisi vahingossa sormeensa. Sellainen ei olisi mitenkään odottamatonta ottaen huomioon hänen tavanomaisen tapaturma-alttiutensa, joten oli parasta olla varovainen. Ei olisi lainkaan kivaa saada turvonnutta sormea moneksi päiväksi. Sitä paitsi sitten hänen olisi vaikeaa työskennellä seuraavana päivänä, eivätkä he ehkä saisi täyttää palkkaa. Ainakin Niya ja Aki ilmaisisivat siinä tapauksessa ääneen mielipahansa, mikä ei olisi lainkaan mukavaa. Kazuhiro puolestaan olisi varmaankin vaiti mutta katselisi häntä kylmillä silmillään halveksivasti, mikä ei olisi yhtään miellyttävämpää kuin suorasanainen moittiminen. Rumpali tuntui jo ennestään pitävän häntä hyödyttömänä.

"Mitä luulet, Shou, oppiiko Kazuhiro koskaan pitämään minusta?" Hika kysyi hetken mielijohteesta. Vaikka hänen olisi jo pitänyt tottua saamaan viileään kohtelua rumpalilta, asia harmitti häntä yhä. Olisi ollut niin kovin mukavaa, jos kaikki Darretten jäsenet olisivat tulleet hyvin toimeen keskenään. Varsinkin Kazuhiron ja Akin huonot välit vaikuttivat koko bändiin negatiivisesti.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"En ole, mutta Sayu harrastaa ratsastusta. Hän pitää hevosista niin paljon, että osa hänen innostuksestaan on tainnut tarttua minuunkin. Hevoset ovat kauniita eläimiä. En kuitenkaan itse uskaltaisi ratsastaa, kun ne vaikuttavat niin arvaamattomilta." Shou nyökkäsi toisen vastaukselle. Tallilla olisi luultavasti ihminen, joka suostuisi taluttamaan Hikan ollessa hevosen selässä, mutta tämä tuskin sanojensa mukaan uskaltaisi ratsaille. Kookkaiden eläinten rapsuttelu kuulosti paljon turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Hikakin ryhtyi toimeen, suoristi aidan ja varovasti naulasi sen paikoilleen. Shou tunsikin tarvetta pitää poikaystäväänsä silmällä, koska tällä oli tapana saada haavereita mistä sattuu. Tästä hyvä esimerkki oli ruuanlaitto, jossa Hika poltti sormensa tuon tuostakin. Aidan korjaaminen ei ollut yhtään sen turvallisempi aihe kuin ruuanlaittokaan.

"Mitä luulet, Shou, oppiiko Kazuhiro koskaan pitämään minusta?" Hika kysyi hetken puuhailun jälkeen. Shou käänsi katseensa toiseen ja tarkasteli hetken tämän kasvoja. Ykköskitaristi oli huomannut kyllä, ettei Kazuhiro ollut kovin kiinnostunut Hikan seurasta ja tämä katselikin tätä aina etäisen viileästi, kuin tämä olisi pelkkää ilmaa. Ei ihme jos se harmitti Hikaa, koska joskus se häiritsi Shoutakin, hän ei vain sanonut ääneen mitään, koska ajatteli sen olevan ohimenevää. Hän oli ajatellut, että ehkä rumpalilla kesti tutustua uusiin ihmisiin kauemmin kuin muilla yleensä, mutta tämä ei tuntunut olevan edes millään lailla kiinnostunut yrittämään.

"Ehkä hän tarvitsee aikaa. Tai luulen, että hänen kohdallaan täytyy tehdä aloite. Tai pitää tehdä jotain, jotta saa hänen arvostuksensa. En osaa sanoa... Häntä on vaikea osata arvioida." Hika oli varmasti hyvin surullinen asiasta, etteivät kaikki bändin jäsenet tulleet toimeen keskenään. Totta kai se oli sääli, koska bändin henki pitäisi olla yhteinen. Heitä oli viisi eri persoonallisuutta, joten ehkä oli normaaliakin etteivät kaikki tulleet täysin toimeen keskenään, mutta yrittäminen oli parempi kuin laiminlyönti.

Toisaalta Shou syytti itseään osaksi siitä, ettei Hika ollut saanut aiemmin tilaisuutta tutustua Kazuhiroon paremmin. Hän oli aina siellä missä Hikakin ja kaikki muut jäivät tavallaan ulkopuolelle. "Minä voin auttaa sinua. Ainakin yritän", Shou hymyili lohduttavasti toiselle ja silitti tämän päälakea.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kazuhirolla oli hienoisia vaikeuksia yltää aivan vajan katon rajaan, koska se oli verraten korkealla. Kurottelemalla maalaaminen kuitenkin onnistui. Akilta työ kävi varmaan helpommin, sillä tämä oli viitisen senttimetriä häntä pidempi. Ajatus ei varsinaisesti ilahduttanut Kazua vaan päinvastoin sai hänet puristamaan huulensa tiukaksi viivaksi. Hän oli vakaasti päättänyt olla valmis ennen basistia. Hän ei missään nimessä antaisi toiselle sitä tyydytystä, että tämä saisi todeta olevansa häntä tehokkaampi.

Kazuhiro oli jo melkein valmis, kun vajan nurkalta kuului jälleen tuttu ääni. "Et kai sä tosissaan ottanu? Se oli pelkkä vitsi", Aki tokaisi. Kazu kääntyi katsomaan bänditoveriaan ja näki tämän virnistelevän huvittuneesti ja näyttävän hänelle kieltään. Basisti oli selvästi omasta mielestään valmistanut kovinkin hyvän pilan.

Tajuttuaan, että kyseessä oli koko ajan ollut pelkkä provokaatio eikä oikea haaste, Kazuhiro nolostui. Ei ollut hänen tapaistaan pudota noin helposti halpahintaiseen psykologiaan, vaikka hän kilpailuhenkinen olikin. Sitä paitsi Aki oli nyt tavallaan voittanut, kun oli onnistunut saamaan hänet lähtemään mukaan olemattomaksi paljastuneeseen maalauskilpailuun, ja sekös vasta Kazua harmittikin. Hän ei ollut tottunut tulemaan nyöryytetyksi, joten hänen oli vaikea suhtautua asiaan tyynesti. Hän oli yleensä niin hyvin perillä asioiden oikeasta laidasta, että nykyinen tilanne tuntui melkein absurdilta.

Kazuhiro ei kuitenkaan aikonut myöntää nöyryytystään Akille. Sen sijaan hän totesi viileästi: "Minä sentään olen tehnyt jotakin hankkiakseni Darrettelle rahaa. En sitä paitsi erityisen mielelläni viivy sinun seurassasi yhtään pidempään kuin on aivan pakollista, en varsinkaan sen tämänaamuisen jälkeen." Viimeiset sanat eivät olleet aivan loppuun asti harkittuja vaan pääsivät pikemminkin salavihkaa karkaamaan rumpalin huulilta piilotetun kiihtymyksen vuoksi. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä vetää niitä takaisin.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki oli kuvittelevinaan näkevänsä pientä hämmennyksen ja nolostuksen pilkahdusta Kazun silmissä, kun tämä kohdisti työnsä parista katseensä häneen. "Minä sentään olen tehnyt jotakin hankkiakseni Darrettelle rahaa. En sitä paitsi erityisen mielelläni viivy sinun seurassasi yhtään pidempään kuin on aivan pakollista, en varsinkaan sen tämänaamuisen jälkeen", rumpali tokaisi kylmän suorasukaisen piikikkäästi, kuten aina. Hymy vaipui alamäkeen Akin kasvoilla ja nyt hän tuijotti bändikaveriaan varsin kiinteästi ja terävästi.

"Ai oot vai? Aijaa!! Kappas kun en huomannut. Sori vaan, et oo ainut joka täällä hommia tekee. Sä oot sitä paitsi maalannu vaan tän pidemmän seinän, lyhyt seinä on vielä jälellä, jos et sattunu huomaamaan. Ai joo anteekspyynnöt vaan siitä aamuisesta, mähän tein sen tahalleni ja silleen, mut luulis et homoille kelpaa kuka tahansa miespuolinen henkilö. Ja kohtalon ivaa on varmaan sekin, et jouduttiin samaan huoneeseen. Otan osaa", nyt vuorostaan Aki kohdisti ivallisen vastalauseen toisen sanoille. Tämän sanottuaan basisti hävisi taas omalle puolelleen sadattalemaan itseään. Taas hän oli mennyt vahingossa korostamaan Kazun homoutta, jottei olisi itse joutunut sen kohteeksi.

Eikä kyllä hänellä ollut tarkoitus vastata ilkeästi, mutta sanat kuin sanat sinkoutuivat vain suusta täysin ongelmitta. Ja häntä ärsytti sekin, että teki hän milloin mitä tahansa, ei voinut saada 'hyväksyntää' rumpalilta. Hän ei ollut tehnyt paljon mitään, kun tuo oli alkanut kohdella häntä niin epämukavasti. No minkäs teet jos se vihaa mua...

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Tuntematon nuorukainen nosti katseensa kädessään olevasta perunasta häneen ja kohautti sitten harteitaan. Vastaus tuli ärsyttävän tyyneen sävyyn. "Kai mä oon outo. Etpä säkään ole pahemmin esittäytynyt, joten miksi siis pitäisi sun kiihtyä? Joka tapauksessa, nimi on Kyo..."

"No niin kyllä oot. Sä tulit tänne myöhemmin, joten sun kuuluu käytöstapojen mukaan esittäytyä ensin", Niya ilmoitti. Ei sillä, että hän olisi muuten käytöstavoista piitannut. "Kyo siis? Sun vanhemmat on siis ilmeisesti kans Japanista niin kuin mun. Mä olen Niya", pieni vokalisti jatkoi. Hän sentään osasi kertoa nimensä ilman kiertelyä ja kaartelua, vaikka toinen ei ollut edes kysynyt sitä.

"Tiedätkö, jos sä kerran tulit tänne auttamaan mua, niin voitais yrittää hoitaa tämä vitun homma jotenkin järkevästi. Kuorimaveitsiä ja juuresharjoja on vain yksi kumpaakin, joten jos tehään niin, että mä pesen potut ja sä kuorit, niin päästään nopeemmin täältä pois. Täällä kellarissa haisee ihan viemäriltä, ja tää multa sotkee vaatteet, joten mua ei ihan kauheesti kiinnosta viettää täällä loppuiltapäivää", Niya tokaisi. Jäämättä odottamaan toisen mielipidettä hän sieppasi juuresharjan ja rupesi hinkkaamaan jälleen yhtä perunaa puhtaaksi. Kun se oli hänen mielestään riittävän puhdas, hän antoi sen Kyolle.

[OtakuCroco]

Kyousuke Nomishi

"No niin kyllä oot. Sä tulit tänne myöhemmin, joten sun kuuluu käytöstapojen mukaan esittäytyä ensin", punamustahiuksinen poika kertoi edelleen kantaen kiukkuista äänensävyä. "Kyo siis? Sun vanhemmat on siis ilmeisesti kans Japanista niin kuin mun. Mä olen Niya", Niyaksi juuri esittäytynyt poika sanoi. Kyo nyökkäsi vastaukseksi ja tarkkaili hetken toisen ilmettä. Itse asiassa hän ei muistanut mitään toisesta vanhemmastaan, äidistä, joka kuoli sairauteen Kyon ollessa vain 4 vuotta vanha. Hänen isänsä oli ainakin Japanista kotoisin, äidistään hän ei mennyt takuuseen, koska ei koskaan saanut tietää paljon mitään tästä. Heillä ei edes ollut yhtään valokuvaa, mutta tuskinpa hän sillä tiedolla enää mitään teki. Periaatteessa hän ei ollut edes koskaan tuntenut äitiään tai kiintynyt tähän, joten tämän kuoleman ajattelu ei tuntunut surulliselta.

"Tiedätkö, jos sä kerran tulit tänne auttamaan mua, niin voitais yrittää hoitaa tämä vitun homma jotenkin järkevästi. Kuorimaveitsiä ja juuresharjoja on vain yksi kumpaakin, joten jos tehään niin, että mä pesen potut ja sä kuorit, niin päästään nopeemmin täältä pois. Täällä kellarissa haisee ihan viemäriltä, ja tää multa sotkee vaatteet, joten mua ei ihan kauheesti kiinnosta viettää täällä loppuiltapäivää", Niya selosti.

Niyaa taisi tosissaan kyrsiä olla täällä. Kyo ei tiennyt mitä noin työinnoton ihminen teki täällä perunakellarissa, mutta samapa kai tuo oli. Ei se hänelle kuulunut, vaikka hän halusi tietää yleensä kaiken. "Ai otit helpomman homman sitten..." Kyo mutisi ja ryhtyi kuorimaan pestyä perunaa, jonka toinen oli juuri ojentanut hänelle.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Shou katseli häntä hetken vaiti, ennen kuin vastasi: "Ehkä hän tarvitsee aikaa. Tai luulen, että hänen kohdallaan täytyy tehdä aloite. Tai pitää tehdä jotain, jotta saa hänen arvostuksensa. En osaa sanoa... Häntä on vaikea osata arvioida." Hika nyökkäsi. Kazuhiroa oli tosiaan vaikea ymmärtää. Rumpali oli kuin hepreaksi kirjoitettu kirja, joka oli vielä päälle päätteeksi lukittu kymmenellä lukolla, joihin sopiva avain oli heitetty mereen. Toivoton tehtävä siis, ainakin Hikan tapaiselle nuorukaiselle, joka ei ollut mitenkään poikkeuksellisen hyvä lukemaan muita ihmisiä.

"Minä voin auttaa sinua. Ainakin yritän", Shou lupasi ja silitti hänen hiuksiaan rauhoittavasti. Hika hymyili pienesti. "Kiitos. Minä puolestani yritän vähän rohkaistua hänen suhteensa. Kun jäämme seuraavan kerran kahden kesken, aion sanoa hänelle jotain. Ehkä täytyy vain murtaa jää, ja sitten kaikki alkaa sujua paremmin. Niin minä ainakin kovasti toivon."

Hika oli hetken pohtivasti vaiti mutta jatkoi sitten: "Akin ja Kazuhiron välit ovat sitten ihan toinen juttu. Tuntuu, että aina kun he ottavat askeleen eteenpäin, seuraavassa hetkessä seuraa kaksi taakse. Välillä Aki tuntuu kyllä yrittävän käyttäytyä edes vähän siedettävämmin Kazuhiroa kohtaan, mutta Kazuhiron käytös ei siitä tunnu muuttuvan. Olen jopa miettinyt joskus, vihaako Kazuhiro Akia. En tosin tiedä, miksi vihaisi, mutta silloin tällöin vain vaikuttaa siltä." Kakkoskitaristi mutristi tyytymättömästi suutaan samalla, kun hakkasi seuraavaa naulaa paikoilleen aitaan.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Hänen rauhoittava silitys nosti pienen hymyn Hikan kasvoille. "Kiitos. Minä puolestani yritän vähän rohkaistua hänen suhteensa. Kun jäämme seuraavan kerran kahden kesken, aion sanoa hänelle jotain. Ehkä täytyy vain murtaa jää, ja sitten kaikki alkaa sujua paremmin. Niin minä ainakin kovasti toivon." Shou nyökkäsi toiselle kannustavasti.

Hänelläkin oli ollut pidemmän aikaa etäiset välit Kazuhiroon, mutta hänestä ei ollut tuntunut, että tämä olisi juuri häntä halveksinut. He eivät olleet olleet saaneet vain tarpeeksi aikaa olla keskenään. Parin viime aikaisen tapahtuman vuoksi hän oli päässyt vähän lähemmäksi bändin rumpalia. Silloin kun hän oli kertonut Tobyn ahdistelusta Kazuhirolle, tämä oli rohkaissut häntä kertomaan asiasta poliisille ja hymyillyt pienestä hänen kiitoksensa jälkeen. Ei Kazuhiro paha ihminen ollut, tämä vain antoi harvojen päästä todellisen minänsä lähelle.

Shou ehti naulaa pari naulaa kiinni juuri nostamaansa lautaan, kun Hika taas puhui. "Akin ja Kazuhiron välit ovat sitten ihan toinen juttu. Tuntuu, että aina kun he ottavat askeleen eteenpäin, seuraavassa hetkessä seuraa kaksi taakse. Välillä Aki tuntuu kyllä yrittävän käyttäytyä edes vähän siedettävämmin Kazuhiroa kohtaan, mutta Kazuhiron käytös ei siitä tunnu muuttuvan. Olen jopa miettinyt joskus, vihaako Kazuhiro Akia. En tosin tiedä, miksi vihaisi, mutta silloin tällöin vain vaikuttaa siltä."

"Olen samaa mieltä kanssasi. Minua harmittaa vähän, etteivät he tule toimeen keskenään. Nään kyllä, että Aki yrittää, mutta tuloksitta ja sitten suutuspäissään pahentaa tilannetta. En tiedä olisiko parempi, jos hän ei yrittäisi ollenkaan. He molemmat ovat hyvin monimutkaisia luonteita", Shou sanoi ja katseli, kun Hika naputti naulan lautaan kiinni.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Hänen sanansa saivat ilkikurisen virneen katoamaan Akin kasvoilta ja tämän katseen terävöitymään vihamieliseksi. Basistin äkillinen ivanpurkaus pääsi silti jossain määrin yllättämään Kazuhiron. "Ai oot vai? Aijaa!! Kappas kun en huomannut. Sori vaan, et oo ainut joka täällä hommia tekee. Sä oot sitä paitsi maalannu vaan tän pidemmän seinän, lyhyt seinä on vielä jälellä, jos et sattunu huomaamaan. Ai joo anteekspyynnöt vaan siitä aamuisesta, mähän tein sen tahalleni ja silleen, mut luulis et homoille kelpaa kuka tahansa miespuolinen henkilö. Ja kohtalon ivaa on varmaan sekin, et jouduttiin samaan huoneeseen. Otan osaa." Sen sanottuaan Aki katosi takaisin omalle puolelleen.

Kazuhiro irvisti itsekseen. Hän oli tainnut mennä liian pitkälle Akin suhteen, kun oli kohdellut tätä koko päivän kylmän ivallisesti. Siitä huolimatta basistin ei olisi ollut pakko vastata hänelle noin. Muun hän olisi kyllä kestänyt, mutta vihjaus siitä, että hänelle kelpasi kuka tahansa miespuolinen, oli satuttanut. Aki puhui hänestä aivan samalla tavalla kuin hänen oma isänsä, jos homoseksuaalit tulivat tavalla tai toiselle puheeksi. Ihan kuin se, että oli kiinnostanut samasta sukupuolesta, tarkoittaisi, että kuka tahansa kelpasi. Ei Kazuhiro mikään yleinen huora ollut.

Vai oliko Aki kenties tarkoittanut viitata sanoillaan siihen, mitä Kazun ja Neron välillä oli tapahtunut? Ajatteliko basisti, että hänellä oli aina tapana valita sänkykumppaninsa yhtä huonosti kuin Neron tapauksessa? Että hän hyppäsi ensimmäisen eteensä tulevan miehen kaulaan katsomatta sen paremmin ikää, ulkonäköä kuin luonnettakaan ja pyysi panemaan itseään? Oliko Aki sittenkin sitä mieltä, että se kaikki oli ollut hänen omaa syytään, koska hänellä ei ollut makua miesten suhteen vaan hän oli helppo kuin katuhuora? Niinkö toinen oikeasti hänet näki?

Kazuhiro puri alahuultaan niin kovaa, että tunsi tuoreen veren rautaisen maun kielensä päässä. Sinä et tiedä minusta mitään. Sinä et ymmärrä minua lainkaan, joten sinulla ei ole oikeutta sanoa mitään tuollaista. Rumpali olisi halunnut huutaa nuo sanat päin Akin kasvoja. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä niin, koska silloin basisti olisi saanut selville, kuinka syvälle oli sanoillaan osunut. Ja sitä iloa Kazu ei missään nimessä toiselle soisi. Huutamisen sijaan hän tyytyi puremaan huultaan ja jatkamaan maalaamista entistäkin tarmokkaammin.