Let's go to the countryside!

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

Aki nukkui sikeästi kuin tukki. Yleensä autossa oli epämukavaa nukkua ja niska yleensä tuli kipeäksi, mutta nyt ihme kyllä hän nukkui todella hyvin. Ei mennyt kuin enää hetki kun uni alkoi väistyä tieltä ja äänet kaikuivat hänen korviin selkeämmin. Kuului minibussin moottorin kämäistä hyrinää, Hikan ja Shoun vaimeaa keskustelua. Basisti avasi silmänsä ja huomasi olevansa jokseenkin oudossa asennossa. Ja vieläpä takapenkillä. Hetki meni ennen kuin hän tajusi kietoneensa käsivartensa jonkun ympäri, ja se joku piti olla juuri se hänen vierustoverinsa.

Nopeasti Aki sai itseensä puhtia ja irrottautui Kazusta. Hänen ilmeensä oli kuin häntä olisi halolla päähän lyöty, Kazu taas näytti siltä kuin olisi halunnut tappaa hänet sillä sekunnin sadasosalla. "Ka...ka..." Hän änkytti saamatta sanaa lausuttua suustaan. Hän tunsi korviensa leimahtavan punaiseksi pelkästä häpeästä ja nolostuksesta. Miks kaikista ihmisistä justiinsa Kazu? Se vihaa mua muutenkin... "Ka-kauan mä oikeen oon nukkunu tossa!!!?? Mikset sä saatana herättäny??" Basisti tivasi nolostuksensa lomasta ja vilkaisi muiden bändin jäsenien suuntaan. Olivatko nämä nähneet sen tilanteen? Jos Niya oli nähnyt, tämä muistuttaisi siitä koko hänen loppu ikänsä.

Aki huomasi Kazun pään ohi katsoessaan, että he olivat saapuneet pieneen kylään, jossa valmistettiin jotain juttuja jotakin tapahtumaa varten. Olivatko he kohta jo perillä? Kuinka kauan siis hän oli oikein jo ehtinyt nukkua Kazun sylissä???!! Olisi rumpali voinut vaikka mieluummin lyödä häntä tylsällä kirjallaan tai pudottaa lattialle. Ainakin basisti olisi olettanut tämän tekevän niin, muttei niin ollut käynytkään... Varmasti se halus vaa nolata mut...

[Nightingale]

Niya Fujiwara

Niya heräsi sikeästä unestaan vasta silloin, kun minibussin moottori oli jo sammunut. Pöllämystyneenä nuori laulajanalku vilkuili ympärilleen selvittääkseen, missä ihmeessä oikein oli. Hetken kuluttua hän muisti, että hän oli ollut bänditovereineen matkalla jollekin maatilalle auttamaan jotakuta maajussia, koska he tarvitsivat rahaa saadakseen tulevaisuudessa parempia keikkoja ja sitten päästäkseen musiikkitaivaan uusiksi kiintotähdiksi. Mainostaminen ja esiintymistarvikkeet maksoivat, joten heidän oli kerättävä hieman pääomaa tulevia menoja varten.

He olivat selvästi saapuneet perille oikeaan paikkaan, sillä pihamaalla käyskenteli kanoja ja vähän kauempana näkyi isompia eläimiä. Sarvipäiset olivat kaiketi lehmiä? Niya ei ollut aivan varma asiasta, sillä hän oli elänyt koko pienen elämänsä Lontoossa eikä ollut koskaan nähnyt elävää lehmää. Niityllä laiduntavat sarvipäiset eläimet kuitenkin näyttivät suunnilleen samoilta kuin lastenkirjojen lehmät, joten hän uskoi eläinten olevan nimenomaan lehmiä.

Niya irrotti turvavyönsä, venytteli ja kömpi sitten ulos autosta. Hän jäi seisomaan pihamaalle minibussin viereen haukotellen. Maatila näytti varsin pitkästyttävältä paikalta. Niya ei ymmärtänyt, miksi kukaan halusi asua maalla, kun kaupungitkin oli keksitty. Toisin kuin kaupungeissa, maaseudulla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin kanojen härnääminen. Tästä tulee takuusti ihan vitun pitkäveteinen viikonloppu...

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou silitti vielä hetken Hikan hiuksia ennen kuin irrottautui tästä irti. Hän vilkaisi täytettyä patonkia syövää kuskia ja muisti pakanneensa hänelle ja Hikalle pienet leivät mukaan. He eivät olleet oikein ehtineet syödä kunnollista ateriaa lähtiessään, joten pieni välipala ei tekisi nyt pahaa. Shou kumartui jalkojensa juuressa lepäävän harmaan matkalaukkunsa puoleen ja vetoketjun avattuaan kaivoi esiin pari leipää sisältävän pussin. "Onko sinulla nälkä? Pakkasin vähän ruokaa mukaan, jottei tarvitse ihan nälissään olla", ykköskitaristi hymyili ja ojensi toista leipää Hikalle katsoen tätä kysyvästi.

Shou rupesi syömään omaa leipäänsä ja pureskellessaan käänsi katseensa ulos. He näyttivät olevan saapuneet jo ihmistenilmoille melko nopeassa ajassa, tai sitten aika vain oli mennyt kuin siivillä taas jälleen kerran. "Ka-kauan mä oikeen oon nukkunu tossa!!!?? Mikset sä saatana herättäny??" Akin ääni keskeytti Shoun maisemien katselun. Kummastuneena hän kääntyi vilkaisemaan takapenkeille ja näytti siltä kuin rumpali ja basisti olivat onnistuneet taas aiheuttamaan riidan jostain. Huokaisten hän kääntyi takaisin eteenpäin.

Jonkin ajan kuluttua he saapuivat perille. Shou kurtisti aavistuksen kulmiaan nähdessään maatilan eläimiä ennen kuin he saapuivat ja pysähtyivät pihaan. Täälläkö heidän pitäisi olla muutama päivä? Shou ei yleensä valittanut mistään, mutta hän ei voinut sille mitään, ettei viihtynyt maatiloilla. Vastahakoisesti hän kömpi ulos autosta laukkunsa kanssa ja pelästyi suunnattomasti kun pari villiä kanaa juoksi kotkottaen juuri hänen jalkojensa juuresta.

Benjirokin oli noussut autosta ja kätteli nyt tilanomistajaa, joka ehdotti ensimmäiseksi makuuhuoneiden näyttämistä.

[Nightingale]

Hirotaka Yoshida

Shou ja Hika pysyttelivät vielä hetken sylikkäin, ennen kuin Shou irrotti otteensa ja rupesi etsimään jotakin jalkojensa juuressa olevasta matkalaukusta. Pienoiseksi yllätykseksi Hikalle toinen oli pakannut mukaan pari voileipää. Ilmeisesti Shou oli ajatellut, että heille voisi tulla ajomatkan aikana nälkä, mikä piti itse asiassa paikkansa. Niinpä Hika otti kiitollisena vastaan poikaystävänsä hänelle tarjoaman leivän ja iski hampaansa siihen.

Shou kääntyi katsomaan minibussin ikkunasta ulos, ja Hika noudatti esimerkkiä. Olisivatkohan he jo pian perillä? Ainakin ikkunan takana oleva seutu näytti varsin maalaismaiselta. Pelloilla seisoi säännöllisin välein heinäkuhilaita, ja niityillä näkyi lehmiä sekä jokunen hevonen. Maatalot olivat punatiilisiä ja matalakattoisia, ja monella pihamaalla seisoi traktori navetan vieressä.

"Ka-kauan mä oikeen oon nukkunu tossa!!!?? Mikset sä saatana herättäny??" Aki huudahti takapenkin suunnalta. Hika vilkaisi varovasti taakseen mutta käänsi melkein saman tien katseensa takaisin ikkunaan. Molemmat takapenkkiläiset näyttivät olevan jostakin syystä pahalla tuulella, eikä Hikaa haluttanut joutua sijaiskärsijäksi. Hän huokaisi hiljaa itsekseen. Tästä tulisi hyvin pitkä viikonloppu, jos Aki ja Kazuhiro aikoivat riidellä koko ajan jostakin.

Muutaman minuutin kuluttua he saapuivat onneksi perille. Hika nousi poikaystävänsä perässä ulos autosta ja katseli epävarmasti ympärilleen. Kun pari kiukkuisen kuuloisesti kotkottavaa kanaa pyyhälsi ohi, hän oli vähällä kirkaista yllätyksestä. Hika ei tuntenut oloaan erityisen mukavaksi maatilalla, koska ei ollut koskaan aiemmin ollut sellaisella. Ainoa, mikä häntä lohdutti, oli se, että Shou näytti tuntevan olonsa aivan yhtä epämukavaksi kuin hän. He voisivat sentään toimia toisilleen vertaistukena.

[Nightingale]

Kazuhiro Tanaka

Kun Aki viimein heräsi ja huomasi, mitä oli oikein unissaan mennyt tekemään, tämä irrotti nopeasti kätensä hänen lantionsa ympäriltä ja ponkaisi pystyasentoon. Kazuhiro keskittyi poraamaan kylmää, vihamielistä katsettaan basistiin peittääkseen ristiriitaiset tunteensa sekä itseltään että toiselta. Aki änkytti hetken aikaa hänen nimeään, ennen kuin sai jotakin järkevämpää itsestään irti. "Ka-kauan mä oikeen oon nukkunu tossa!!!?? Mikset sä saatana herättäny??" basisti vaati saada tietää.

Vasta nyt, kun Aki kysyi asiasta, Kazuhiro tajusi, että olisi yksinkertaisesti voinut herättää basistin kesken tämän unien. Hän ei oikein osannut selittää itselleen, miksei ollut tehnyt niin, mikä ärsytti häntä. Oliko hän todella nauttinut tuosta kielletystä hetkestä niin paljon, ettei ollut tahtonut luopua siitä? Vai oliko hän pelännyt kiusallista tilannetta, joka herättämisestä mahdollisesti seuraisi? Vai oliko häntä huolettanut, että jos hän koskisi Akia, hän ei kykenisi enää säilyttämään itsehillintäänsä?

"Liian kauan", Kazu vastasi kylmästi. "Yritin kyllä herättää sinut, siitä voit olla varma, mutta sinä vain koisasit. En kehdannut löydä sinua kirjalla päähän, kun täällä on näin paljon yleisöä, vaikka minun kyllä tekikin kovasti mieli tehdä juuri niin." Valheet liukuivat rumpalin kieleltä sulavina ja liukkaina mutta myös jotenkin vastenmielisinä. Jostakin syystä häntä inhotti se, että hän joutui jatkuvasti turvautumaan valheisiin Akin seurassa ollessaan.

Onneksi minibussi pysähtyi pian maatalon pihaan, ja kaikki rupesivat kömpimään ulos autosta. Kazuhiro loi vielä yhden vähemmän miellyttävän silmäyksen Akiin, ennen kuin työnsi romaaninsa matkalaukkuunsa, nappasi laukun käteensä ja hyppäsi pihamaalle. Benjiro näkyi puhuvan vanhahkon maanviljelijän kanssa, kun taas Niya pällisteli silmät suurina kauempana laiduntavia lehmiä. Kazu tuhahti itsekseen. Pieni vokalisti ei ollut tainnut aiemmin nähdä kyseisiä eläimiä.

Rumpali käänsi hieman päätään nähdäkseen, mitä onnellinen pariskunta puuhasi. Näkyivät säikkyvän kanoja. Kazuhiro tuhahti uudemman kerran. Vaikka hänkään ei ollut tottunut olemaan kaupungin ulkopuolella, hän ei sentään tehnyt itsestään täyttä idioottia heti maatilalle saavuttuaan, toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt.

[Akiyoshi Higa]

Akiyoshi Higa

"Liian kauan", Kazu totesi jääkylmästi. "Yritin kyllä herättää sinut, siitä voit olla varma, mutta sinä vain koisasit. En kehdannut löydä sinua kirjalla päähän, kun täällä on näin paljon yleisöä, vaikka minun kyllä tekikin kovasti mieli tehdä juuri niin." Aki painoi huulensa viivaksi ja siristi silmiään aavistuksen. Basisti ei oikein tajunnut, miksi Kazulla oli niin paljon estoja lyödä häntä kirjallaan, mieluummin se kuin tuo olisi antanut hänen vain nukkua tämän sylissä. Ironisesti Aki vitsaili mielessään, että rumpali oli nauttinut hänen vahingolisesta syleilystään muttei sanonut sitä ääneen. Olisi hän voinut, mutta jokin esti häntä sanomasta niin. Hänestä tuntui kuin hän olisi vain silloin lisännyt öjyä palavaan pensaaseen. Nytkin Kazulla olivat silmät vihasta tulessa.

Tuo myös sanoi, että oli yrittäny herättää. Aki tiesi olevansa sikeäuninen ja herättäminen vaati koviakin keinoja, joihin Nero oli turvautunut. Yleensä tämä joko kaatoi sangollisen jäävettä naamalle tai sitten vain yksinkertaisesti potkaisi väkivaltaisesti alas sängyltä. Basisti lopulta tuhahti ja huomasi heidän saapuneen maatilan pääpihalle. Hän vain mulkoili kyynisesti takaisin Kazulle, joka ennen autosta poistuaan vilkaisi häntä hyvin ivallisesti ja halveksivasti.

Aki poistui viimeisenä autosta matkalaukku olallaan ja katseli ympäriinsä. Pieni ja tuskin huomattava hymy hiipi hänen kasvoilleen. Hän oli itse kasvanut puolet elämästään maalla ja tunsi olonsa kotoisaksi tällaisissa olosuhteissa. Oli tilaa liikkua eikä tarvinnut seurata omaa möykkäämistä, jonka kuulivat vain elukat ja metsänväki. Aki vilkaisi muita bändikavereitaan ja huomasi näiden olevan vähemmän innoissaan kuin hän. Hän taisi olla ainut, joka tossissaan nautti maalaiselämästä. Hika ja Shou kauhistelivat vain päättöminä juoksevia kanoja, Niya tuijotti huuli pyöreänä pellolla laiduntavia lehmiä ja Kazu oli kuten aina ennenkin.