Looking for dears (Richmond Park)

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Et sinä olisi vaivannut minua, mutta ymmärrän kyllä sinua. Olen itsekin aikoinani riidellyt vanhempieni kanssa, tai no, lähinnä isäni kanssa. Hän ei oikein ymmärtänyt minua", Junya vastasi. Hajime tyytyi nyökkäämään. Hän oli aika varma, ettei Junya ollut riidellyt isänsä kanssa samasta asiasta kuin hän omien vanhempiensa kanssa, mutta tuntui tarpeettomalta sanoa niin. Hän vain joutuisi paljastamaan, mistä oli kiistellyt äitinsä ja isänsä kanssa, ja sitä hän ei missään tapauksessa halunnut tehdä - eikä oikeastaan voinutkaan sen jälkeen, kun oli tunnin sisään väittänyt Junyalle olevansa hetero.

"Sinulla on ilmeisesti ongelmattomat välit äitisi kanssa", Hajime totesi kysyvään sävyyn saadakseen keskustelun käännettyä pois itsestään. Hänellä itsellään oli aika lailla yhtä vaikeaa sekä äitinsä että isänsä kanssa. Hänen vanhemmillaan oli tapana olla melkein kaikesta häntä koskevasta yhtä mieltä. Periaatteessa se oli kai hyvä asia, eihän ollut toivottavaa, että vanhemmat olivat jatkuvasti eri linjoilla keskenään, mutta hänen tapauksessaan se oli ikävää. Hajime nimittäin koki usein olevansa kotonaan tilanteessa, jossa kaksi oli yhtä vastaan, varsinkin nyt kun hänen isoveljensä ei enää asunut kotona.

Totta puhuen kaksi yhtä vastaan -asetelma oli kyllä vallinnut jo ennen isoveljen muuttoakin. Silloin se yksi oli kuitenkin ollut Hajimen sijaan Takahiro. Jos Japanese Beastin kitaristi oli rehellinen itselleen, hänen oli näet myönnettävä, ettei hän ollut kovin ahkerasti tukenut isoveljeään, kun tämä oli ajautunut kiistoihin heidän vanhempiensa kanssa. Enimmäkseen Hajime oli pyrkinyt pysyttelemään erossa koko kiistasta, pelkuri kun oli. Hän ei halunnut joutua valitsemaan puolta, kun kyseessä olivat hänen perheenjäsenensä, vaikka hän olikin ollut usein sitä mieltä, että Takahiro oli oikeassa.

Asian ajatteleminen sai Hajimen tuntemaan häpeää. Hän oli niin selkärangaton ihminen, varsinkin jos oli kyse hänen vanhemmistaan. Ei ihme, ettei hän ollut enää yhtä läheisissä väleissä Takahiron kanssa kuin joskus aiemmin. Isoveli oli pettynyt häneen pahemman kerran, kun hän ei ollut asettunut tämän tueksi Nadja-asiassa. Takahiro oli itse sanonut kotoa lähtiessään, että oli odottanut häneltä enemmän. Toisaalta olisihan tämän pitänyt tietää, ettei Hajime uskaltanut ikinä kunnolla uhmata heidän vanhempiaan, olivatpa nämä kuinka väärässä tai epäoikeudenmukaisia tahansa.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Sinulla on ilmeisesti ongelmattomat välit äitisi kanssa", Hajime totesi kysyvästi. Junya ei ollut tajunnut sanojensa johdattaneen tähän äiti-kysymykseen. Vaikka äidin poismenosta oli jo pitkä aika, se edelleen kosketti syvästi. Mies meni hiukan lukkoon Hajimen sanoista ja oli tovin hiljaa pohtien mitä vastaisi. Hän ei kertonut kovin monille äidistään. Kimkin oli ollut ainut ulkopuolinen, joka asiasta oli tiennyt.

"Juu... En ole kylläkään nähnyt häntä pitkään aikaan", Junya vastasi aatoksissaan ja kohdisti katseensa tavaalla lentävään leijaan. Hänen vastauksensa oli aika ympäripyöreä, Hajimelle varmasti heräisi kysymyksiä paljonkin. Junya ei kuitenkaan haluaisi sanoa äitinsä kuolemastaan mitään juuri nyt. Se vain latistaisi tunnelmaa eikä hän halunnut harmistuttaa nuorempaa juuri nyt, kun tämä nautti olostaan puistossa.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


"Juu... En ole kylläkään nähnyt häntä pitkään aikaan", Junya vastasi hieman poissaolevaan sävyyn. Toisen sanat herättivät Hajimen takaisin nykyhetken pariin. Hän oli ollut niin mietteissään, että oli ihan unohtanut tiedustelleensa Junyalta tämän äitisuhteesta. Nopea vilkaisi puuseppään kuitenkin paljasti, ettei hän ollut ainoa ajatuksiinsa vajonnut. Mitäköhän tummahiuksisen mielessä oikein liikkui? Tämän ilme oli hiukan kaihoisa, joten Hajime arveli tämän ikävöivän äitiään.

Hajimen olisi tehnyt mieli kysyä, miksi Junya ei ollut nähnyt äitiään pitkään aikaan. Toinen ei kuitenkaan vaikuttanut siltä, että kaipaisi utelemista juuri nyt. Kenties tämä kertoisi jollain toisella kerralla tarkemmin asiasta. Hajime tyytyikin toteamaan osaaottavaan sävyyn: "Ikävä kuulla. Toivottavasti pääset pian näkemään hänet."

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

"Ikävä kuulla. Toivottavasti pääset pian näkemään hänet", Hajime sanoi osaanottavasti. Junya laski katseensa seuralaiseensa ja hymyili tälle. Ei hän voinut toisen sanoja pahalla ottaa, hyväähän tämä vain tarkoitti, eikä tämä voinut mitenkään arvata asioiden todellista laitaa. "Sopiiko, jos aletaan pikku hiljaa palaamaan kotiinpäin? Kello alkaa olla jo paljon", mies ehdotti. Samalla hän vaihtoi puheenaihetta.

Junya ojensi kätensä ja otti varovasti leijan puuosapidikkeen omiin kätösiinsä ja rupesi hilaamaan hiljalleen leijaa takaisin alas. Piti tehdä se varoen, ettei vain lanka katkeaisi, jolloin taas leija lentäisi jonnekin kauas. Olisi ikävä joutua esimerkiksi kiipeämään puuhun sen perään.

Kun leija oli saatu turvallisesti alas, Junya palautti sen vuokrauskoppiin ja kiitti lainasta. Sitten hän palasi Hajimen luo ja lähti johdattamaan tätä takaisin paikkaan, jonne he olivat parkkeeraneet kevytmoottoripyörän.

Pyörä löytyi sieltä, minne se oli jätettykin. Kypäriinkään ei oltu koskettu, vaan jätetty rauhaan. Junya tarttui toiseen kypäristä ja ojensi sen Hajimelle. "Voin, saattaa sinut kotiisi, niin sinun ei tarvitse maksaa metrolippua."

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya vastasi hänen sanoihinsa hivenen sisäänpäin kääntyneellä hymyllä. Hajimesta tuntui, että häneltä oli mennyt jotain ohi. Toinen ei kuitenkaan vaikuttanut loukkaantuneelta tai mitään vastaavaa, joten vaaleahiuksinen päätti jättää asian omaan arvoonsa. Ei hänen tarvinnut tietää, mitä Junyan jokainen ele tai ilme merkitsi - vaikka ei hän olisi pannut sitä pahakseenkaan.

"Sopiiko, jos aletaan pikku hiljaa palaamaan kotiinpäin? Kello alkaa olla jo paljon", Junya ehdotti seuraavaksi. Hajime kääntyi katsomaan toista hivenen yllättyneenä. Oliko puuseppä sittenkin pahastunut jostain hänen sanomastaan? Toinen näytti kuitenkin täysin normaalilta. Ilmeisesti Hajime oli vain ylireagoinut, kuten hänellä oli Junyan kanssa tapana tehdä. Sitä paitsi nyt kun tummahiuksinen asiasta mainitsi, kello oli tosiaan jo melkoisesti.

"Sopii kyllä. Kohtahan alkaa jo tulla pimeä", Hajime vastasi. Kun Junya ojensi kätensä ottaakseen lennätyskapulan, hän antoi sen vanhemmalle. Olisi parempi, että tämä kokeneempana hilaisi leijan turvallisesti alas maankamaralle. Ei olisi kiva juututtaa leijaa viime hetkillä puuhun ja joutua korvaamaan se lennätyskojun pitäjälle.

Saatuaan leijan ongelmitta alas taivaalta Junya kävi Hajime tiiviisti vierellään viemässä sen takaisin vuokrauskojuun. Kun leija oli palautettu, he suuntasivat kohti samaa porttia, josta olivat puistoon tulleetkin. Puiston ulkopuolella olevalla parkkipaikalla Junyan kevytmoottoripyörä odotti uskollisesti heitä. "Voin, saattaa sinut kotiisi, niin sinun ei tarvitse maksaa metrolippua", Junya tarjosi varakypärä kädessään.

Hajime hymyili ja ojensi kätensä ottaakseen tarjotun kypärän vastaan. Ennen kuin hänen sormensa kuitenkaan ehtivät koskea siihen, hän tajusi ikävän muljahduksen saattelemana, että kello oli niin paljon, että hänen vanhempansa olivat saattaneet palata kotiin. Ja jos niin oli, hän ei voisi mennä Junyan kyydissä kotiin, ellei halunnut ottaa sitä riskiä, että hänen äitinsä ja isänsä saisivat tietää hänen uudesta ystävästään.

Hajime veti kätensä takaisin anteeksipyytäväksi muuttuneen hymyn kera. "Luulen, että minun on sittenkin parempi mennä metrolla. Kello on jo valmiiksi niin paljon, etten halua, että kotiinpaluusi viivästyy minun vuokseni. Kuljen ihan mielelläni maanalaisella, eikä sen sisäänkäynti edes ole kaukana", hän selitti ja toivoi, ettei Junya alkaisi inttämään asiasta. Onneksi Junya ei vaikuttanut ihmiseltä, joka tekisi niin.

[OtakuCroco]

Junya Tanaka

Hajimekin oli sitä mieltä, että kannatti alkaa palata takaisinpäin. Ei kannattanut jättää liian myöhäiseksi, niin ei ollut kovin pimeää kun pääsi kotiin.

Hajime hymyili ja ojensi kätensä ottaakseen Junyan tarjoaman kypärän vastaan, mutta äkisti tämä veti kätensä pois. Toisen ilmekin oli muuttunut, voisi luulla, että tämä oli säikähtänyt jotain. Junya kohotti kysyvänä kulmiaan. Mikä ihme Hajimeen oli mennyt? Olikohan tämä tulomatkalla saanut traumoja moottoripyörän kyydissä olemisesta?

"Luulen, että minun on sittenkin parempi mennä metrolla. Kello on jo valmiiksi niin paljon, etten halua, että kotiinpaluusi viivästyy minun vuokseni. Kuljen ihan mielelläni maanalaisella, eikä sen sisäänkäynti edes ole kaukana", nuorempi sanoi pahoittelevasti hymyillen.

Junya veti kypärän kysyvänä takaisin ja asetti sen kevytmoottoripyöränsä ohjaustankoon roikkumaan. "No, jos olet varma asiasta", Junya totesi vastaukseksi. Ei hän ollut mitenkään loukkaantunut tai mitään, vain hämmentynyt. Hajime oli välillä kovin ailahtelevainen, ja olisi ollut mukava oppia ymmärtämään tätä.

Mies asetti oman kypäränsä päähän ja istuutui kulkupelinsä kyytiin. Sitten hän kääntyi nuoremman puoleen. Hän antaisi asian olla eikä kyselisi enempää, Hajime ei varmastikaan halunnut perustella paremmin kieltäytymistään kyydistä. Tällä oli varmasti jokin oikea syy sen takana. "Nähdään taas. Hyvää kotimatkaa", Junya sanoi toiselle ja hymyili perään. Sitten hän käynnistä pyöränsä ja kaasutti matkoihinsa.

[Nightingale]

Hajime Aizawa


Junya näytti hämmentyvän hänen sanoistaan, ja ihan syystä. Onneksi toinen ei kuitenkaan kysynyt mitään vaan laittoi vain ylimääräisen kypärän pois ja totesi: "No, jos olet varma asiasta." Hajime nyökkäsi ja hymyili pienesti osoittaakseen, että kaikki oli hyvin. "Olen minä."

Hajime katseli, kun Junya laittoi oman kypäränsä päähänsä ja nousi pyöränsä selkään. "Nähdään taas. Hyvää kotimatkaa", vanhempi toivotti hymyillen. "Samoin", Hajime vastasi. Junya ei vaikuttanut loukkaantuneen hänen kieltäytymisestään, vaikka tämä ei selvästikään ymmärtänyt sen syytä. Oli nuoremman onni, että puuseppä tapasi jättää hänen omituisuutensa omaan arvoonsa.

Kun Junya oli kaasuttanut tiehensä, Hajime lähti kävelemään kohti metroaseman sisäänkäyntiä. Häntä harmitti hieman, että heidän mukava iltapäivänsä oli päättynyt siihen, että hän hämmensi Junyaa käytöksellään. Hän lohduttautui kuitenkin sillä, että tummahiuksinen vaikutti olevan ihan okei. Lisäksi tämä tuntui nauttineen puistoretkestä yhtä paljon kuin hän. Toivon mukaan Junya haluaisi viettää hänen kanssaan aikaa jatkossakin hänen ajoittain kummallisesta käytöksestään huolimatta.