Course Work (Minhon opiskelija-asunto)

[Nightingale]

Minho Park

"Minä voin tehdä sen", Shou lupasi. "Laitan hänelle viestiä nyt heti." "Hienoa", Minho kuittasi hymyillen ja palasi tutkimustyönsä pariin. Hänestä oli mukava nähdä, että Shoukin otti vastuuta työstä. Ei sillä, että toinen olisi alun perinkään vaikuttanut vapaamatkustajalta. Hän oli saanut Shousta hyvin tunnollisen ja vastuuntuntoisen kuvan.

"Nyt viesti on lähetetty, toivottavasti hän vastaisi mahdollisimman pian", Shou ilmoitti jonkin ajan kuluttua. "Toivotaan niin", Minho vastasi. Vielä hetken hakutuloksia silmäiltyään hän kertoi omasta puolestaan: "Yliopiston kirjastosta löytyy paljon nykytaidetta käsitteleviä kirjoja, mutta nettihausta ei selviä, keitä kaikkia taiteilijoita ne käsittelevät. Ei varmaan auta muu kuin mennä kirjastoon, etsiä kyseiset kirjat käsiin ja silmäillä sisällysluetteloita. Lisäksi voimme toki hyödyntää häntä käsitteleviä nettiartikkeleita, mikäli ne ovat luotettavan oloisia."

"Haluaisitko lähteä käymään kanssani kirjastossa nyt heti?" Minho kysäisi seuraavaksi. Yliopiston kirjaston päätoimipiste sijaitsi vain vajaan kilometrin päässä hänen asunnoltaan, joten matka ei olisi pitkä. Toki hän voisi vierailla myöhemmin yksinkin kirjastossa, jos Shou pitäisi yhteistä kirjastokäyntiä ajanhukkana. Hänellä oli kuitenkin sellainen kutina, että toinenkin tahtoi osallistua lähteiden hankkimiseen eikä jättää sitä vain hänen huolekseen.

Ennen kuin Shou ehti sanoa juuta tai jaata, Minhon läppäri kuitenkin puhkesi pirisemään saapuvan Skype-puhelun merkiksi. Minho ehti ohikiitävän hetken ajan toivoa, että soittaja olisi hänen pikkusiskonsa Jihye tai joku hänen korealaisista kavereistaan, jolloin hän voisi jättää vastaamatta ja selittää myöhemmin olleensa tekemässä parityötä. Kun hän katsoi näyttöä, soittajaksi paljastui kuitenkin Jun. "Anteeksi, minun on pakko vastata tähän", hän ilmoitti pahoittelevaan sävyyn Shoulle, ennen kuin klikkasi vihreän luurin kuvaa. Hän ei olisi halunnut puhua poikaystävänsä kanssa Shoun läsnäollessa, koska se tuntui jotenkin kiusalliselta, vaikkei toinen ymmärtänytkään koreaa. Jos hän hylkäisi puhelun, Jun saattaisi kuitenkin loukkaantua, ja heidän tilanteensa oli tällä hetkellä sen verran tulenarka, ettei Minho ollut valmis ottamaan sitä riskiä.

"Hei! Teen paraikaa kurssityötä opiskelukaverin kanssa", Minho ilmoitti ensisanoikseen viestittääkseen, ettei voisi puhua kauaa. "Vai niin. Jos minä tekisin samoin, syyttäisit minua varmaan pettämisaikeista", Jun totesi ynseällä äänellä, joka paljasti toisen olevan jostain syystä huonolla tuulella. Ennen kuin Minho ehti vastata mitään, vanhempi tokaisi: "Jutellaan myöhemmin. Soita, kun olet saanut tuon kurssityöjutun hoidettua." Hyvästejä jättämättä ja antamatta myöskään Minholle tilaisuutta niiden sanomiseen Jun katkaisi puhelun.

Minho tuijotti hetken vaiti läppärinsä näyttöä, ennen kuin kääntyi takaisin Shoun puoleen. Hän toivoi, ettei toinen ollut havainnut lyhyttäkin lyhyemmäksi jääneessä puhelussa mitään outoa ja etteivät hänen omat kasvonsa paljastaneet, kuinka kurjaksi poikaystävä oli hänen olonsa muutamalla sanalla saanut tehtyä. Hän ei ymmärtänyt, miksi Junin oli pitänyt olla noin töykeä. Oliko se kosto kaikista hänen mustasukkaisuuskohtauksistaan vai eikö toinen vain ollut kyennyt hillitsemään itseään pahan tuulensa vuoksi?

"Anteeksi vielä keskeytyksestä. Tahdoitko sinä lähteä sinne kirjastoon kanssani vai käynkö myöhemmin yksin?" Minho tiedusteli mahdollisimman tavanomaista äänensävyä tavoitellen.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Toivotaan niin. Yliopiston kirjastosta löytyy paljon nykytaidetta käsitteleviä kirjoja, mutta nettihausta ei selviä, keitä kaikkia taiteilijoita ne käsittelevät. Ei varmaan auta muu kuin mennä kirjastoon, etsiä kyseiset kirjat käsiin ja silmäillä sisällysluetteloita. Lisäksi voimme toki hyödyntää häntä käsitteleviä nettiartikkeleita, mikäli ne ovat luotettavan oloisia", Minho kertoi.

"Hyvä ajatus", Shou kuittasi hymyillen. Hän ei ollut varma kuinka uusi taiteilija tämä Jodi oli, mutta ei auttanut muu kuin ottaa asiasta selvää. Että olikos tämä taitelija päätynyt vielä edes kirjan kansien väliin. "Haluaisitko lähteä käymään kanssani kirjastossa nyt heti?" Minho kysyi, mikä sai Shoun silmät kirkastumaan. Hän lähtisi mielellään! Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastata mitään, kun Minhon kannettavasta alkoi kuulua pirinää. Shou tunnisti sen tulevan skype-puhelun ääneksi.

"Anteeksi, minun on pakko vastata tähän", Minho sanoi ja painoi vastaa-painiketta. Puhelu tuntui sen verran kiireelliseltä, että Shou antoi kädellään merkin, että toinen sai kaikin mokomin vastata. Puhelun toisesta päästä kuului korealaisen miehen ääni, jokseenkin ärtyneen kuuluinen. Minhokin vaikutti jotenkin vaivaantuneelta ja hermostuneelta. Puhelu ei kestänyt kauaa eikä Minho kerennyt sanoa lopussa oikein hyvästejäkään. Shou pohti salaa, kuka mahtoi olla soittaja.

Korealaisnuorukainen oli tovin mietteliäs ennen kuin kääntyi takaisin Shoun puoleen. "Anteeksi vielä keskeytyksestä. Tahdoitko sinä lähteä sinne kirjastoon kanssani vai käynkö myöhemmin yksin?" Toinen jatkoi siitä mihin olivat jääneet. Toisen äänessä kuului aavistus murhetta, mutta Shou yritti näyttää, ettei huomannut sitä. Hän kun ei voinut mitään sille, että vaistosi ihmisten mielialat hyvin herkästi. "Lähden mielelläni kirjastoon, mutta jos puhelusi oli jotenkin kiireellinen, voin minäkin kirjastossa käydä. Mutta jos haluat siirtää puhelua myöhemmäksi, sekin käy", Shou sanoi. Hänhän tavallaan oli toisen tärkeän asian tiellä.

Toisaalta, jos Minho oli nyt apeammalla mielellä lyhyen puhelun vuoksi, tätä voisi hyvin piristää retki kirjastoon. Vaikkei Shou millään lailla tuntenut partneriaan, hän tiesi tämän olevan mieli maassa eikä hän voinut jättää ihmisiä siihen tilaan. Hän kun nyt oli sellainen huolehtija.

[Nightingale]

Minho Park

Shoun kasvoilla näkyi sekä huolta että myötätuntoa, kun tämä katsoi häntä, vaikka toinen vaikuttikin yrittävän kätkeä tunteensa. Minhoa hävetti. Vaikka hän ei ollut sulkeutunut ihminen, hän ei tahtonut jakaa omia asioitaan eikä varsinkaan huoliaan jokaisen vastaantulijan kanssa. Sitä varten hänellä oli ystäviä, joskin oli myönnettävä, ettei hän ollut kovin avoimesti puhunut näille ongelmistaan Junin kanssa. Avautuminen Skypessä tuntui jotenkin kiusalliselta, minkä lisäksi hän koki ystäviensä joutuneen kuuntelemaan hänen parisuhdehuoliaan jo aivan tarpeeksi vuosien varrella. Ja no, tietysti hänen vaikenemiseensa oli vaikuttanut sekin, ettei hän ollut tahtonut myöntää edes itselleen, että hänen parisuhteensa veteli jälleen kerran viimeisiään. Ei hän olisi vieläkään tahtonut kohdata tuota tosiasiaa, mutta tässä vaiheessa sen kiistäminen alkoi jo tuntua mahdottomalta.

"Lähden mielelläni kirjastoon, mutta jos puhelusi oli jotenkin kiireellinen, voin minäkin kirjastossa käydä. Mutta jos haluat siirtää puhelua myöhemmäksi, sekin käy", Shou vastasi hänen kysymykseensä. Minho pudisti välittömästi päätään. "Mennään vain nyt. Ei sillä ole niin kiire." Pelkkä ajatus siitä, että hän soittaisi heti uudestaan Junille, sai hänen vatsansa solmuun. Hän ei tahtonut puhua poikaystävänsä kanssa nyt, kun tämän töykeän ja välinpitämättömän käytöksen aiheuttama kipu oli yhä akuuttia. Sitä paitsi olisi parempi, että Jun ehtisi rauhoittua ennen heidän seuraavaa puhumisyritystään, muuten mistään ei tulisi mitään. Minho tunsi itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen, että jos Jun jatkaisi ilkeällä linjalla, hän vastaisi ennen pitkää samalla mitalla takaisin.

Minho painoi läppärinsä kannen kiinni, nousi seisomaan ja suuntasi eteiseen. Vetäessään Shouhun katsomatta kenkiä ja mustaa villakangastakkia päälleen hän tunsi uuden mutta valitettavan tutun tunteen ilmaantuvan häpeän ja kivun rinnalle: tuo tunne oli loukkaantumisen sekainen raivo. Minho ei ollut kynnysmatto, eikä hän hyväksynyt sitä, että häntä kohdeltiin sellaisena. Vaikka hänellä olikin ollut koko heidän suhteensa ajan ongelmia mustasukkaisuutensa kanssa, se ei oikeuttanut Junia käyttäytymään niin kuin tämä oli käyttäytynyt. Toinen oli ollut tieten tahtoen häijy ja tahtonut satuttaa, eikä se ollut okei.

Nyt ei kuitenkaan ollut oikea aika antaa tunteille valtaa, sillä hänellä oli seuraa. Minho veti syvään henkeä ja puhalsi sitten hitaasti kaiken ilman ulos keuhkoistaan. Ilman mukana hänestä poistui myös valtaosa tunnemyrskystä. Hänellä oli ollut sen verran paljon ongelmia parisuhteissaan, että hän oli oppinut kontrolloimaan tunteitaan varsin hyvin muiden ihmisten läsnäollessa ja keskittymään käsillä olevaan asiaan sisäisen elämänsä sijaan. Muutoin hän olisikin reputtanut yhden jos toisen kurssin ja huolestuttanut turhaan niin tutut kuin tuntemattomatkin.

Saatuaan kasvonsa takaisin peruslukemille Minho avasi ulko-ovensa ja kääntyi Shoun puoleen. "Jos olet valmis, voimme lähteä. Kirjastoon ei kävele kuin kymmenisen minuuttia täältä", hän totesi neutraalilla äänellä, niin kuin äskeistä tunnekuohua ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hänen silmistään ja vähän liiankin mitäänsanomattomasta ilmeestään saattoi kuitenkin tarkkanäköinen ihminen huomata, ettei kaikki ollut ihan niin hyvin ja normaalista kuin hän antoi ymmärtää.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Minho pudisti heti päätään. "Mennään vain nyt. Ei sillä ole niin kiire", tämä vastasi. Shou nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Ihan hyvä näin, häntä olisi toisessa tapauksessa jäänyt vaivaamaan pitkäksi aikaan se, millaiseen tilaan olisi esseeparinsa jättänyt. Vaikkei toisten asiat kuuluneet hänelle, hän ei voinut mitään sille, että halusi auttaa. Joskus se saattoi ärsyttää toisia osapuolia, josta oli joskus aikoinaan saanut sanomista. Siksi hän oli opetellut olemaan liikaa sellainen, joka tuputti apuaan väkisin.

Korealaisnuorukainen painoi kannettavan kannen kiinni ja käveli eteiseen pukemaan ulkovaatteita ylleen. Shou seurasi esimerkkiä ja asteli eteiseen. Hän otti henkarista ulkotakkinsa sekä kaulahuivinsa ja puki ne ylleen. Sivusilmällään hän vilkaisi Minhoa, joka ei missään vaiheessa luonut minkäänlaista kontaktia häneen. Tämän mieli oli varmasti vielä äskeisen pikku välikohtauksen pauloissa. Toinen näytti myös siltä, kuin olisi kasannut itseään, ainakin hiljaisen syvästä huokaisusta päätellen.

"Jos olet valmis, voimme lähteä. Kirjastoon ei kävele kuin kymmenisen minuuttia täältä", Minho sanoi kääntyessään viimein Shoun puoleen. Shou näki tämän silmistä, ettei kaikki ollut kunnossa. Äskeinen tapaus oli kolauttanut esseeparia aika kovasti. Skypen toisessa päässä oleva korealaisnuorukainen merkitsi varmasti Minholle paljonkin. Vaikka puheli ollut erittäin lyhyt eikä Shou ollut ymmärtänyt mitään toisten sanomista asioista, hän kyllä tunnisti ärtyisät äänensävyt. Soittaja ei siis varmaankaan ollut pelkkä kaveri, koska ei kukaan ystävälleen soittaja voinut reagoida niin, jos toinen sanoi, ettei ollut hyvä hetki puhua.

"Olen valmis", Shou vastasi ja astui partnerinsa perässä ovesta viileään ulkoilmaan. "Oho", Shou totesi tajutessaan jättäneensä olkalaukkunsa sisälle. Kitaristi oli niin miettinyt esseeparinsa mielentilaa, että oli ihan kokonaan unohtanut. Hän kääntyi sulkeutumattomalla ovella takaisin ja kävi kipaisemassa hakemassa laukkunsa. Sitten hän palasi takaisin Minhon vierelle. Nyt he saattoivat lähteä kohti kirjastoa.

[Nightingale]

Minho Park

"Olen valmis", Shou ilmoitti äärimmäisen yhteistyöhaluisen kuuloisena. Minho huokaisi mielessään. Hänen yrityksensä käyttäytyä niin kuin kaikki olisi ollut kunnossa ei ollut selvästikään mennyt läpi. Shou vaikutti olevan hyvin tarkkaavainen ja hyvä lukemaan muiden ihmisten tunteita. Tavallisesti Minho olisi laskenut sen eduksi toiselle, mutta tässä tapauksessa hän olisi toivonut, että hänen esseeparinsa olisi ollut tunneälyltään kultakalan tasolla.

Koska asiaa ei voinut auttaa, Minho päätyi astumaan mitään sanomatta ulos juuri avaamastaan ovesta. Shou seurasi hänen esimerkkiään. Ennen kuin Minho ehti kuitenkaan ottaa montaakaan askelta kohti kirjastoa, toinen päästi äkillisen oho-äännähdyksen ja kääntyi kannoillaan. Minho katseli hiukan yllättyneenä japanilaistaustaisen perään, kun tämä katosi takaisin hänen asuntoonsa. Pian Shoun odottamaton käytös sai kuitenkin luonnollisen selityksen, kun tämä palasi unohtuneen laukkunsa kera hänen luokseen.

Minho peruutti muutaman askeleen matkan takaisin ulko-ovelleen ja painoi sen kiinni. Sen jälkeen hän lähti johtamaan kulkua kohti kirjastoa. Pari ensimmäistä minuuttia matkasta hän oli vaiti ja mietti kuumeisesti, mistä voisi alkaa keskustella Shoun kanssa. Sitten hän kuitenkin tajusi, ettei asian väistely poistanut kuvaannollista elefanttia huoneesta. Vaikka hän kuinka yritti käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut, tosiasiaksi jäi, että Shou oli todistanut paitsi hänen Skype-puheluaan Junin kanssa myös tuon puhelun hänessä aiheuttamaa reaktiota.

Äänettömästi huokaisten Minho kääntyi Shoun puoleen ja tunnusti: "Minulla ja poikaystävälläni ei mene hyvin. Meillä on ollut ongelmia melkein koko sen ajan, kun olen ollut vaihdossa, ja viimeisen parin kuukauden aikana asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. En usko, että suhteemme jatkuu enää pitkään." Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Minho lausui epäilyksensä ääneen kellekään, sillä hän ei ollut tahtonut myöntää edes siskolleen Jihyelle, kuinka surkeassa jamassa hänen ja Junin suhde oli. Tunnustuksen tekeminen tuntui kuitenkin yllättävän helpottavalta, kun sen vastaanottajana oli ihminen, joka ei tuntenut hänen epäonnistumisten täyttämää seurusteluhistoriaansa.

"Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla huolissasi takiani. Tämä ei ole ensimmäinen eroni, eikä se tule olemaan pahin. Vaikka se tekeekin kipeää, selviän kyllä", Minho jatkoi. Vaikka hän rakasti yhä Junia, tästä eroaminen ei luultavasti sattuisi läheskään yhtä paljon kuin Siwonista, jota hän piti edelleen elämänsä rakkautena siitä huolimatta, mitä mieltä Jihye hänen pitkäaikaisimmasta poikaystävästään oli.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Kaksikko lähti Shoun laukun hakureissun jälkeen kävelemään kohti kirjastoa. Heidän välillään vallitsi hiljaisuus. Shou ei sanonut mitään, koska ei kokenut siihen tarvetta, eikä hänellä liiemmin ollut asiaakaan. Muutaman minuutin he kävelivät ilman, että kumpikaan sanoi mitään, mutta jossain vaiheessa Minho päätti rikkoa hiljaisuuden avautumalla äskeisestä: "Minulla ja poikaystävälläni ei mene hyvin. Meillä on ollut ongelmia melkein koko sen ajan, kun olen ollut vaihdossa, ja viimeisen parin kuukauden aikana asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. En usko, että suhteemme jatkuu enää pitkään."

Shou käänsi katseensa esseepariinsa myötätuntoisesti ja nyökkäsi hiljaa. Hänen arvelunsa olivat osuneet oikeaan, skype-soittaja oli ollut Minholle enemmän kuin ystävä. Hänen sisällään kirpaisi myötätunnosta, koska hänkin oli jokin aika sitten eronnut poikaystävästään. Shou toivoi mielessään, ettei ollut painostanut hiljaisella läsnäolollaan toista avautumaan. Vaikka häntä oli kiinnostanut, mikä Minhoa oli painanut, ei toisen olisi tarvinnut siitä avautua. Ennen kuin Shou ehti sanoa mitään, Minho jatkoi: "Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla huolissasi takiani. Tämä ei ole ensimmäinen eroni, eikä se tule olemaan pahin. Vaikka se tekeekin kipeää, selviän kyllä."

"Anteeksi, olen vain herkkä aistimaan ihmisten mielialoja. Otan osaa tilanteeseesi, ymmärrän kyllä jotenkin, koska jokin aika sitten itsekin erosin poikaystävästäni", Shou tunnusti vuorostaan. Sekään ei ollut ollut hänen ensimmäinen eronsa, mutta se oli ollut ehkä kaikista kipein. Nopeasti hän oli kuitenkin päässyt yli, kun oli päättänyt ryhdistäytyä. Sitä paitsi hän oli tajunnut, kuinka pinnallinen hänen ja Hikan suhde oli loppujen lopuksi ollut. Kipein asia erossa oli ollut, ettei Hikaa heidän eronsa ollut hetkauttanut yhtä paljon kuin häntä. Ja ero oli tullut puun takaa. Aluksi hän oli silloin ajatellut, että heidän olisi pitänyt pitää pieni tauko, mutta Hikan käytös oli osoittanut, ettei se ollut tarpeen. Jos hän oli oikeasti merkinnyt niin vähän kakkoskitaristille, sille ei mahtanut mitään. Pienet arvethan siitä olivat kuitenkin jääneet hänen mieleensä.

[Nightingale]

Minho Park

Shou katseli häntä silmät myötätuntoa tulvillaan. Osa Minhosta tahtoi katua päätöstä kertoa hänen ja Junin suhteen tilasta esseeparille ja huolestuttaa siten tätä, mutta hän kieltäytyi antamasta tuolle osalle ylivaltaa ajatuksistaan. Tietysti olisi ollut parempi, jos hänen ei olisi tarvinnut avautua melkein ventovieraalle ihmiselle. Shoun tarkkavaistoisuuden vuoksi tilanne oli kuitenkin ollut sellainen, ettei mikään muu vaihtoehto ollut tullut kyseeseen. Joskus elefantti huoneessa oli yksinkertaisesti liian isokokoinen ja ilmiselvä, että olisi ollut mahdollista teeskennellä, ettei sitä ollut olemassa.

"Anteeksi, olen vain herkkä aistimaan ihmisten mielialoja. Otan osaa tilanteeseesi, ymmärrän kyllä jotenkin, koska jokin aika sitten itsekin erosin poikaystävästäni", Shou tunnusti yllättäen omasta puolestaan. Minho katsoi toista tutkivasti. Tämän kasvoilla näkyi yhä merkkejä eron aiheuttamasta surusta, tuskasta ja pettymyksestä, mutta ne olivat jo haalistumaan päin. Shou oli selvästi jo enimmäkseen päässyt erosta yli.

"Ei se haittaa. En vain olisi tahtonut vaivata sinua tällä asialla. Puhun yleensä vain ystävieni kanssa näin henkilökohtaisista asioista", Minho vastasi. "Olen pahoillani, että sinullakin on ollut epäonnea parisuhderintamalla. Toivottavasti eronne ei ollut kovin riitaisa", hän jatkoi. Toivon mukaan Shou ei tulkitsisi hänen viimeistä lausahdustaan uteluksi, sillä sellaiseksi hän ei ollut tarkoittanut sitä. Hän vain toivoi vilpittömästi, että toisen ero oli ollut siisti, koska hän tiesi omasta kokemuksesta, kuinka kurjaa oli erota riitaisasti. Vihanpurkaus hänen puoleltaan oli ollut kurja lopetus hänen ja Siwonin suhteelle, vaikka Siwon olikin ansainnut jokaisen niskaansa saamansa syytöksen ja haukkumasanan.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou tunsi Minhon katseen tutkivan itseään. "Ei se haittaa. En vain olisi tahtonut vaivata sinua tällä asialla. Puhun yleensä vain ystävieni kanssa näin henkilökohtaisista asioista", Minho sanoi. Shou pudisti pienesti päätään. Häntä ei vaivannut ollenkaan toisen äkkinäinen tilanne. Äskeisellä välikohtauksella oli vain ollut huono ajoitus, ja Shou oli ollut todistamassa sitä. Tämä ei ollut ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun hän oli ollut todistamassa jotain tapahtuvaa. Viimeksi hän oli ollut 'ylimääräisenä' todistamassa Tomin herkkää yhteenpaluuta perheensä pariin.

Shou oli ruvennut ajattelemaan Hikan kanssa eroamisen jälkeen, että olikohan häntä loppujen lopuksi tarkoitettu parisuhteeseen ollenkaan. Vaikkei hänellä ollut nyt kuin vasta kolme parisuhdetta takana, tuntui kuin hän ei kelvannut kenellekään. Joko jutusta ei tule muuten mitään tai sitten kumppanit olivat pettämiseen taipuvaisia. Vian oli pakko olla jotenkin Shoussa. Monet olivat kyllästyneet häneen hyvin nopeasti, koska olivat tajunneet hänen olevan aika väritön ja tasainen persoona. Kukaan ei tuntunut koskaan näkevän pintaa syvemmälle. Ihmiset eivät vaivaantuneet yrittää ymmärtämään hänen sielunelämäänsä.

"Olen pahoillani, että sinullakin on ollut epäonnea parisuhderintamalla. Toivottavasti eronne ei ollut kovin riitaisa", Minho jatkoi äskeistä lausettaan. Shou muodosti pienen surumielisen vinon hymyn. "Oli se vähän riitaisa. En olisi halunnut itsekään sen päätyvän niin kinaisesti, mutta toinen osapuoli ei suostunut olemaan sovussa. Yritän välttää konflikteja", Shou totesi. Hänen ei olisi ehkä tarvinnut avautua enempää, mutta tuntui jotenkin hyvältä, kun sai puhua asioista ääneen. Ja vielä tuntemattomalle, joka ei pystynyt tuomitsemaan Hikaa mitenkään. Hikalla oli paljon 'virheitä', mutta oli tällä ollut niitä hyviäkin puolia, niin kuin kaikissa ihmissä muutenkin. Kukaan ei ollut täydellinen.

[Nightingale]

Minho Park

Shou pudisti hienoisesti päätään osoittaakseen, ettei Minho ollut tämän mielestä ollut vaivaksi. Ei toinen kyllä näyttänytkään vaivaantuneelta, ihme kyllä. Moni muu olisi vastaavassa tilanteessa kokenut, että oli joutunut vedetyksi mukaan asiaan, joka ei tälle kuulunut. Varsinkin Minho kotimaassa ihmiset kokivat helposti häiritsevänä, jos melkein ventovieras avautui ongelmistaan. Ei sillä, että Minho olisi pitänyt kauhean vuodatuksen, mutta kuitenkin. Useimmat korealaiset ja aasialaiset yleensäkin ajattelivat, ettei ollut sopivaa näyttää omaa pahaa oloa julkisesti vaan se piti pitää visusti omana tietona, niin epäterveellistä kuin tuollainen salailu ja näytteleminen ihmisen psyykelle olikin.

Minhon jälkimmäiset sanat puolestaan nostattivat vinon ja surumielisen hymyn Shoun kasvoille. "Oli se vähän riitaisa. En olisi halunnut itsekään sen päätyvän niin kinaisesti, mutta toinen osapuoli ei suostunut olemaan sovussa. Yritän välttää konflikteja", toinen kertoi. Minho ei yllättynyt kuullessaan, ettei eron epäsopuisa luonne ollut johtunut Shousta. Tämä vaikutti hyvin sopuisalta ja diplomaattiselta ihmiseltä - ehkä jopa liian kanssa. Liiallisessa konfliktien välttelemisessä piili nimittäin se vaara, että joutui toisten ihmisten kynnysmatoksi, kun ei riitojen pelossa uskaltanut kertoa omaa mielipidettään tai pitää siitä kiinni.

"Ikävä kuulla. Joskus asiat kuitenkin menevät toisin kuin haluaisi niiden menevän, varsinkin kun on kyse ihmissuhteista. Voimme vaikuttaa vain omiin tekoihimme", Minho vastasi toivoen sanojensa lohduttavan Shouta edes hieman. Pienen tauon jälkeen hän jatkoi hiljaa, melkein kuin olisi puhunut itsekseen: "On kummallista, ettei eroista tule helpompia. Luulisi, että kun niitä on kokenut tarpeeksi monta, ne eivät sattuisi enää niin paljon. Mutta ei se näytä menevän niin."

Tavallisesti Minho ei olisi ollut erityisen halukas jatkamaan epäonnistuneista parisuhteista puhumista ihmisen kanssa, jota hädin tuskin tunsi. Shoun kanssa jutteleminen tuntui kuitenkin vaivaannuttavan sijaan vapauttavalta. Ehkä se johtui siitä, että toinenkin oli kokenut vastikään eron. Tai sitten siitä, ettei tätä yhtään häirinnyt keskustelun henkilökohtainen luonne. Lisäksi Minhosta tuntui, että Shou sai keskustelusta yhtä paljon kuin hän itse.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Ikävä kuulla. Joskus asiat kuitenkin menevät toisin kuin haluaisi niiden menevän, varsinkin kun on kyse ihmissuhteista. Voimme vaikuttaa vain omiin tekoihimme", Minho vastasi. "Niin", Shou vain totesi toisen sanoihin. Vaikka kuinka olisi halunnut, toisia ihmisiä ei voinut noin vain hallita. Hikan kiukkuinen asenne oli erotilanteessa yllättänyt hänet eniten, koska tämä ei ollut aiemmin ollut koskaan tiuskinut hänelle mitenkään.

"On kummallista, ettei eroista tule helpompia. Luulisi, että kun niitä on kokenut tarpeeksi monta, ne eivät sattuisi enää niin paljon. Mutta ei se näytä menevän niin", korealaisnuorukainen totesi ääneen. Kuulosti siltä, ettei sanat olleet tarkoitettu pelkästään hänen korvilleen vaan toinen lausui ne myös ääneen itselleenkin. Toisen sanoista päätellen tällä saattoi olla montakin eri eroa takanaan, minkä takia tämä kuulosti aavistuksen kyllästyneeltä seurustelusuhteisiin.

"Ihmissydän on vain sellainen. Sitten olisi kyllä jotain vikaa ihmisessä, jos mikään ero ei liikuttaisi. Ja kun ihmiseen sattuu tarpeeksi monta kertaa, se lakkaa uskomasta mihinkään eikä uskalla ryhtyä mihinkään uuteen suhteeseen", Shou totesi vastaukseksi.

[Nightingale]

Minho Park

"Ihmissydän on vain sellainen. Sitten olisi kyllä jotain vikaa ihmisessä, jos mikään ero ei liikuttaisi. Ja kun ihmiseen sattuu tarpeeksi monta kertaa, se lakkaa uskomasta mihinkään eikä uskalla ryhtyä mihinkään uuteen suhteeseen", Shou kommentoi. Minho katsahti toista yllättyneenä tämän masentavista viimeisistä sanoista. Viittasiko japanilaistaustainen itseensä? Siltä ainakin kovasti vaikutti.

"Minä ajattelen, ettei koskaan pitäisi menettää toivoa ja lakata yrittämästä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, ettei aiemmista suhteista kumpuavia ongelmia ja pettymyksiä pitäisi kaataa kumppanin niskaan. Jos ei pysty olemaan tekemättä sitä, niin silloin on ehkä hyvä olla yksin sen aikaa, että päässyt menneistä yli", Minho totesi varovasti. Hän ei halunnut suoraan sanoa Shoulle, ettei tämä saisi luovuttaa, koska ei ollut melkein ventovieraana hänen paikkansa tehdä niin. Hän tahtoi kuitenkin kannustaa Shouta yrittämään uudelleen, koska tämä oli liian mukava ihminen viettääkseen loppuelämänsä ilman rakkautta.

Oli kyllä ehkä hieman kaksinaismoralistista Minholta sanoa, ettei ollut reilua tuoda aiempien suhteiden taakkaa mukana uuteen suhteeseen, koska hän oli itse tehnyt Junin kanssa juuri niin. Toisaalta hän oli myös jo monta kuukautta sitten huomannut tehneensä siinä pahan virheen. Vaikka Junissa oli omat vikansa ja puutteensa, suurin osa heidän ongelmistaan oli jäljitettävissä Minhoon. Hänen keskinäiseen luottamukseen liittyvät ongelmansa olivat varjostaneet heidän suhdettaan alusta alkaen, ja vaihdossa olon aikana niistä oli tullut yhä raskaampi taakka - itse asiassa niin raskas, ettei edes rakkaus kyennyt tasapainottamaan sitä. Siksi he keikkuivatkin nyt eron partaalla: eivät rakkauden vaan luottamuksen puutteen takia.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

Shou tunnisti Minhon yllättyneen katseen itsessään ja katui heti, että oli mennyt sanomaan jotain niin masentavaa. Toki hän oli lievässä tapauksessa viitannut sillä itseensä, mutta yleisestikin ottaen. Hän oli tavannut ihmisiä, jotka eivät enää uskaltaneet luottaa uusiin ihmisiin. "Minä ajattelen, ettei koskaan pitäisi menettää toivoa ja lakata yrittämästä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, ettei aiemmista suhteista kumpuavia ongelmia ja pettymyksiä pitäisi kaataa kumppanin niskaan. Jos ei pysty olemaan tekemättä sitä, niin silloin on ehkä hyvä olla yksin sen aikaa, että päässyt menneistä yli", Minho sanoi, tämäkin oli varmasti huomannut äskeisten sanojen viitanneen Shouhun.

"Olet oikeassa. Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut alkaa masistella sanoillani", Shou pahoitteli. "Aionkin päästä kunnolla yli erostani. Ei ole mitään järkeä lähteä uuteen suhteeseen surressaan vielä edellistä. Laastarisuhteista ei ole mitään muuta kuin harmia", Shou lisäsi. Sanoillaan hän viittasi aavistuksen Niyaan. Hän oli tuntenut tämän tarpeeksi kauan, kun tiesi tämän tavasta hoitaa erojaan. Olihan hän sanonut Niyalle aikoinaan, ettei ollut järkeä lähteä uuteen suhteeseen heti eron jälkeen, mutta nuorempi ei ollut koskaan kuunnellut. Niinpä Shou oli luovuttanut neuvojen annon suhteen ja antaa pienen laulajan kokea kaikki kantapään kautta - jos tämä edes oppi silloinkaan mitään.

Shoun luonteeseen ei muutenkaan kuulunut loputon pessimistisyys. Hän oli saanut uutta positiivisuutta käydessään yliopiston luennoilla, joissa saattoi tutustua uusiin ihmisiin, myös kuntosalilla saattoi törmätä puheliaisiin ihmisiin. Kaikki ihmiset eivät olleet pettäjiä, he vain olivat osuneet hänen kohdalleen. Hänellä ei ollut mielessäkään ruveta heti uuteen suhteeseen eikä hän rupeaisi etsimään sellaista väkisin. Rakkaus tulisi kun se olisi tullakseen, vaikka sen oikean odottaminen kestäisikin kauan.

[Nightingale]

Minho Park

"Olet oikeassa. Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut alkaa masistella sanoillani", Shou pahoitteli. Ilmeisesti tämä oli tulkinnut hänen sanansa jonkinlaiseksi ojentamiseksi, vaikka hän olikin pyrkinyt esittämään eriävän mielipiteensä hellävaraisesti. Väärinkäsityksen korjaamiseksi Minhon vastasi: "Ei ole mitään syytä pyytää anteeksi. Tuo ajatus ei ole minullekaan tyystin vieras. Kun ihminen pettyy, on luonnollista ajatella, että ehkä olisi parempi vain luovuttaa."

"Aionkin päästä kunnolla yli erostani. Ei ole mitään järkeä lähteä uuteen suhteeseen surressaan vielä edellistä. Laastarisuhteista ei ole mitään muuta kuin harmia", Shou kertoi seuraavaksi. Minho nyökkäsi. "En ajatellutkaan sinun olevan sellaista tyyppiä, joka turvautuu laastarisuhteeseen." Samaa ei kuitenkaan valitettavasti voinut sanoa Minhosta itsestään, sillä hän oli käyttänyt niin Cheolia kuin Jaekin ennen kaikkea laastarina. Oli kenties ollut ihan oikein hänelle, että hän oli joutunut kummallakin kerralla katumaan katkerasti koko suhdetta. Hänen olisi todellakin pitänyt tietää paremmin, varsinkin Jaen kohdalla, kun hän oli ollut jo aikuinen ja hänellä oli ollut yksi katastrofaalinen laastarisuhde ennestään takanaan.

Shou tuntui kuitenkin olevan häntä fiksumpi suhdeasioissa. Jos tämä toipuisi sanojensa mukaisesti rauhassa erostaan, ennen kuin yrittäisi uutta suhdetta, ei ollut mitään syytä olettaa, että seuraava suhde päättyisi onnettomasti. Shou vaikutti kypsältä, huomioivalta, rauhalliselta ja kompromissihakuiselta - toisin sanoen yleisten standardien mukaan erinomaiselta kumppanilta. Minho arvelikin, että hiljattaisesta erosta oli pikemmin syyttäminen suhteen toista osapuolta, vaikka eihän sitä koskaan tiennyt. Parin tapaamisen perusteella oli paha mennä tekemään luotettavia arvioita kenenkään luonteesta.

[Rishou Makito]

Rishou Makito

"Ei ole mitään syytä pyytää anteeksi. Tuo ajatus ei ole minullekaan tyystin vieras. Kun ihminen pettyy, on luonnollista ajatella, että ehkä olisi parempi vain luovuttaa", Minho oli vastannut hänen aiempaan pahoitteluun. Se oli totta. Shoukin oli kriittisimmän viikon aikana ajatellut luovuttavansa kaiken suhteen. Hän oli vain miettinyt omia vikojaan ja syitä Hikan rakkaudenpuutteeseen. Niihin syihin ei voinut kukaan vastata kukaan muu kuin Hika itse, jos tiesi itsekään.

"En ajatellutkaan sinun olevan sellaista tyyppiä, joka turvautuu laastarisuhteeseen", Minho sanoi. Shou nyökkäsi esseeparilleen. Hän ei ollut ottanut toisen sanoja syytöksenä, että hän olisi ryhtymässä heti uuteen suhteeseen, hän oli vain halunnut mainita asiasta, sanoa sen ääneen.

Shou ei kuitenkaan ruvennut päättelemään Minhon käyttäytymistä ihmissuhteissa, koska tämä ei ollut antanut paljoa irti sanoissaan edellisistä suhteistaan, paitsi sen, että niitä oli ehkä useampi kuin pari takana. Shou ei ollut kuitenkaan niin hyvä ihmistuntija, että osasi päätellä toisen parisuhdekäyttäytymistä parin lauseen ja toisen tapaamiskerran perusteella. Sen hän tiesi, kun Minho oli itse myöntänytkin, että tällä ei mennyt nykyisessä suhteessaan kovin hyvin.

Minhon vaihtovuosi oli kyllä osunut huonoon aikaan, jos tällä oli ollut jo Korean puolella vaikeuksia suhteen kanssa. Toivottavasti Minho saisi hyviä kavereita ympärilleen täällä Lontoon puolella, jos ero sattuisi tapahtumaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos Minhon suhde alkaisikin parantua, vaikka se olikin etäsuhde. Tosin korealaisnuorukainen oli ollut kovin varman kuuloinen jo tulevasta erosta.